[Karoliina Malmelin]
Kristillisten järjestöjen rooli länsimaissa on muuttunut nopeasti. Valtiot ja paikallishallinto ostavat niiltä yhä enemmän palveluja. Samalla yhteiskunta maallistuu. Kristilliset järjestöt eivät ole enää erillinen saareke yhteiskunnassa, vaan niiden sidokset muuhun yhteiskuntaan ovat lisääntyneet. Myös järjestöjen on tehtävä julkisesti tiliä arvoistaan ja taloudestaan. Moni järjestö jutuu pohtimaan, mitä kristillisyys sille tarkoittaa, ja mitä toimintamuotoja sen kannattaa painottaa selviytyäkseen.
Muun muassa tämä nousi esiin kristillisiä järjestöjä koskevassa tutkimushankkeessani, jota tein UTS-yliopistossa Australian Sydneyssä. UTS:n johtamistieteen laitoksella on aiemmin tutkittu muun muassa väärinkäytöksiä irlantilaisessa katolisessa Magdalena-laitoksessa ja eettisen johtamisen haasteita. Oma tutkimukseni käsittelee kristillisten järjestöjen uskottavuutta ja identiteettiä.
Kristillisten järjestöjen johtaminen on tärkeä tutkimusaihe, koska niiden kautta kanavoidaan yhä suurempia rahavirtoja. Niillä on myös suuri vaikutus kulttuuriin ja hengellisyyteen. Esimerkiksi Australiassa kristilliset järjestöt ovat merkittävä työllistäjä. Vuonna 2012 kolmas sektori ohitti vähittäiskaupan maanosan suurimpana työllistäjänä. Kasvua johtaa hoitoala, jonka veturina ovat vanhuspalvelut. Kristillisten järjestöjen ja kirkkojen rooli on merkittävä myös koulutuksessa, sillä monet maksulliset koulut ja yliopistot ovat niiden ylläpitämiä.
Myös Suomessa monet järjestöt ovat tottuneet rooliin kuntien ja ministeriöiden kumppaneina, vaikka julkinen sektorimme on vahva. Järjestön oman identiteetin ja talouden on oltava selkeitä ja läpinäkyviä, jotta hallintoon, rahoittajiin ja lahjoittajiin syntyy luottamuksellinen suhde. Yllättäen ihmiset eivät useinkaan ymmärrä, miten järjestö toimii ja mistä se saa varansa. Myös kristillisten järjestöjen väliset erot ja historia ovat monelle tuntemattomia. Luottamuksen luominen voi vaikeutua, koska yhdessä järjestössä paljastunut väärinkäytös yhdistyy ihmisten mielissä koko kristilliseen järjestökenttään.
Uskottavuutta haetaan järjestöissä esimerkiksi liitymällä kansainvälisiin kattojärjestöihin, lisäämällä kirjanpidon läpinäkyvyyttä, terävöittämällä brändiä, kohdentamalla viestintää ja varainhankintaa ja erottamalla evankeliointi ja auttamistyö toisistaan. Jokaisen järjestön on luotava aktiivisesti oma strategiansa, jotta sen rahoitus ja elinvoimaisuus säilyvät tulevaisuudessa.
VTT Karoliina Malmelin
kouluttaja, kehittämiskonsultti
Kirjoittaja työskenteli talven 2013-2014 vierailevana tutkijana Sydneyn UTS-yliopistossa.
” Se joka saa keskustella , valmistella ja päättää omista asioistaan äidinkielellän , on aina vahvoilla .
Pysy lujana , ken on kestänyt mitellä ,
sadat vuodet panna vastaan , pahimmastakin vastustajastaan .
Selviää hengissä ”.
”julkinen sektorimme on vahva.”
Olen samaa mieltä tuosta, että ”julkinen sektorimme” nyt näyttää vahvalta, kun tietääkseni n. 60% BKT:stä tulee julkisen sektorin kautta, mikä mielestäni tarkoittaa sitä, että kiitos YYA-Suomen ja sen jälkeisen ”hiljaisen demokratian” olemme käytännössä sosialistinen valtio. Mitä tapahtuu sitten, kun viimeisetkin yrittäjät on nitistetty 90-luvun mallin mukaisesti eikä ole enää ketään, jonka selkänahasta ”lisäliksat” revitään?