Juha T. Hakala julkaisi hiljattain kirjan suorituskeskeisyydestä. Siitä oli juttu myös radion puhe- kanavalla. Tämä kirja on yksi monista, joissa ruoditaan nykyelämän arvokriisejä, vinoutumia, kärjistymiä ja muita pahan olon syitä.
Minusta kristinuskon ydinarvoissa ja neuvoissa olisi paljon toimivasti sovellettavia asioita nykyaikaisiin ihmisten ja elämän ongelmiin. Jeesuksen selvät opetukset kattavat mm. ihmissuhteiden, itsetunnon, stressin, pelon, epävarmuuden ja hyväksytyksi tulemisen alueet jumalasuhteen ja pelastumisen lisäksi.
Valitettavasti, ja itse asiassa aika käsittämättömästi hyvää Jeesuksen universaalia ja ajatonta elämäntapaopetusta kuulee /näkee ani harvoin sovellettuna tähän päivään ja meidän maailmaamme, edes kirkoissa.
Siinäpä haaste kristillisille kirjoittajille ja opettajille, joiden tehtäviin kuuluisi olla mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tarjoamassa sitä kestävää arvomaailmaa, suhtautumista ja niitä menettelytapoja, joita Jeesus meille opetti.
Jos emme osaa soveltaa Jeesuksen opetuksia juuri mitenkään käytäntöön, ne ovat kuin kuollut kirjain. Näin teemme niistä suuren yleisön korvissa vain teoreettista, epäuskottavaa ja vain liturgioissa toisteltavaa hokemaa. Tämä on huonoa sisälähetystä ja kirkon perustehtävän hoidon laiminlyöntiä.
Olisi asiallista, jos kirkko kouluttaisi ja rohkaisisi tällaisia kirjoittajia ja julkisia puhujia. Kirkko voisi jopa laittaa joidenkin työnkuviin kuuluvaksi osallistua yleisissä medioissa käytävään henkisen hyvinvoinnin keskusteluun nimenomaan Jeesuksen opetusten pohjalta ponnistaen ja niillä perustellen.
Uskottavuus lisääntyy tietysti vielä siitä, että Jeesuksen esim. ihmissuhdeopetukset ovat linjassa myös modernin psykologian kanssa, vaikka sisältävät lohdullisesti myös näitä enemmän eli yli maallisen ajan menevän perspektiivin.
Näin kristillisyys saisi yleistä, konkreettista ja käytännöllistä sisältöä, arvostusta ja uskottavuutta joita kirkkomme tällä hetkellä kipeästi kaipaa.
Toivottavasti emme jo ole niin arkoja ja kaukana ”sivuraiteella”, että näin ei enää uskalleta tehdä.
Veli-Jussi Jalkanen :”Jos emme osaa soveltaa Jeesuksen opetuksia juuri mitenkään käytäntöön, ne ovat kuin kuollut kirjain.”
Itse-ohjautuvana olen elämässäni pyrkinyt soveltamaan Jeesuksen opetuksia käytäntöön ”teoin ja totuudessa”. Tulos on se, että puoluepoliittisten säälimättömien ja arvoinvalidien valtataistelujen seurauksena olen ”rikkirevitty” eikä mikään muu ole enää ”kuollut kirjain” , kuin vallankäyttäjien puheet ja lupaukset, joissa tärkeintä on se, että puhe ei katkea, vaikka ajatus katkeaa.
Kaikki lähtee synnin tunnustamisesta (Ollaan Jumalan kanssa samaa mieltä), tätä ei tietenkään voi soveltaa kuin silloin, kun ihminen uskoo Jumalaan. Kristus on kaikkien ihmisten synnin sovittaja, mutta kaikki eivät usko.
Älkää peljätkö Baabelin (Hajaannuksen) kuningasta, jota te nyt pelkäätte. Älkää peljätkö häntä, sanoo Herra; sillä minä olen teidän kanssanne, minä autan teitä ja pelastan teidät hänen käsistänsä. Jer.42:11
Maailmassa on paljon ahdistusta ja pahaa oloa, mutta Hengelliseen hätään ei ole kuin yksi lääke, eikä se ole usein sitä, mitä psykologit tarjoavat, jolleivat ole uskosta osallisia ja siten ymmärtävät ihmistä kokonaisesti. Ihminen ei ole pelkkää materiaa ja jos sitä ei oteta huomioon, niin pelkillä lääkkeillä ei saada aikaan hyvää terveyttä.
”Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.
Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.
Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.”
Hänen opetuslapsensa sanoivat: ”Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta.
Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen.”
Jeesus vastasi heille: ”Nyt te uskotte.
Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.
Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”Joh.16:24-33
”Valitettavasti, ja itse asiassa aika käsittämättömästi hyvää Jeesuksen universaalia ja ajatonta elämäntapaopetusta kuulee /näkee ani harvoin sovellettuna tähän päivään ja meidän maailmaamme, edes kirkoissa.”
Miksiköhän soveltaminen pitäisi tapahtua kirkoissa? Juuri kirkkojen ulkopuolellahan sen pitäisi näkyä. yhteiskuntamme on täynnä tarpeita, joihin kirkolla olisi hyvät mahdollisuudet antaa oman tuntuvat panoksensa. Sen sijaan toiminta tapahtuu pääosiltaan nimenomaan kirkoissa. Tällöin hoidetuiksi tulevat vain ne, jotka niissä viihtyvät.
Tämä kirkon sisäänpäin kääntyneisyys on mielestäni kirkon suurin ongelma. Kirkko hoitaa niitä, joiden itse tulisi lähteä hoitamaan muita. Mihin on kadonnut tämä kirkon lähettävä rooli?
Miksi Kirkossa? Seurakuntien pitäisi ainakin toimia hyvänä esimerkkinä toimivasta demokratista ja lämminhenkisestä yhteisöllisyydestä. Valitettavasti suuri osa päättäjistä on eri mieltä, koska asiaan kuuluvia lakeja, sääntöjä, ohjeita ja toimintakulttuuria ei ajanmukaisteta eikä oikaista Jeesuksen opetuksien mukaisiksi. Siitä häpeä itseään kristilliseksi kutsumansa organisaation päättäjille.