Edellinen blogini siitä, että myös kristilliset yhteisöt (kirkon seurakunnatkin) voisivat maksaa oikeaa palkkaa oikeasta työstä, tuntui osuneen mehiläispesään.
Tähän sivulle on tullut vähän ja melko asiallista palautetta, henkilökohtaisesti minulle paljon muuta. Olen mm. uskosta luopunut, kun esitän, että työstä maksettaisin palkkaa, sopimuksista pidettäisiin kiinni eikä uskon varjolla rohkaistaisi laittomuuksiin kuten veronkiertoon. Tai verosuunnitteluahan se nyt on. Mielenkiintoista.
Autuas on siis edelleen se joka virren sanoin ”palkkaa pyytämättä ojentaa hoivan kättä.”
Kysyn vain, miten tuo hoivan käden ojentaja saa elatuksensa ja miten hänen perheensä jaksaa?
Tuntematon sähköisessä mediassa lähestynyt kertoi työskentelevänsä hoitajana kristillistaustaisessa laitoksessa. Ei enää kauan, koska hän ei tule palkallaan toimeen. Talon henki on sellainen, että odotetaan henkilöstön itse tarjoutuvan ilmaiseen ylityöhön, jättävän lisät anomatta ja tyytyvän, jos palkanlaskenta taas vahingossa jätti osan tilistä pois. Olisi epäkristillistä kysellä virka- ja työehtoehtosopimuksessa luvatun minimin perään.
Lienenkö tyhmä, kun minusta epäkristillistä on päin vastoin laillisten palkkojen ja sitä kautta henkilöstön polkeminen?
Pitäisikö uhata facebookista löytämälläni tavalla: – Varokaa! Minulla on musta pipo ja punainen kolmio lääkepakkauksessa!
Marja-Sisko Aalto :”Olen mm. uskosta luopunut, kun esitän, että työstä maksettaisin palkkaa, sopimuksista pidettäisiin kiinni eikä uskon varjolla rohkaistaisi laittomuuksiin kuten veronkiertoon. Tai verosuunnitteluahan se nyt on. Mielenkiintoista.”
Voimia jarkossakin kaikille pyrkimyksillesi. Paavalikin oli teltantekijä, ja ansaitsi isillä elantonsa. Tätä esimerkkiä olen noudattanut myös omassa elämässäni. Olen aina tehnyt vapaaehtoistyöni o.t.o eli oman toimeni ohella ja myös silloin, kun ”irtolaisena tai muuna loisena” hoidin alle kouluikäiset lapsemme. tein iltatyötä, jonka aloitin kun puoliso oli palannut päivätyöstä kotiin. Tuon lisäksi opettelin tekemään lasten vaatteista leivän leipomiseen asti kaiken itse ja kalliit ”merkkifarkut” yms. selvitimme ompelemalla farkut itse ja sitten kiinnittämällä farkkuihin ”merkkileimat”.
Marja-Sisko, kiitos kirjoituksesta. Palkkaerot ovat turhan isot seurakunnissa ja eri järjestöissä. Mikä olisi oikeuden mukainen palkka? Mikä merkitys on palkkaa nauttivan työstä muille kuin hänelle itselleen?
Tässähän kyse on muusta kuin vapaaehtoistyöstä. Kysymys on siitä elääkö palkallaan ja onko varaa jäädä eläkkeelle. Paavalikin sen jo totesi, että työmies on palkkansa ansainnut.
Mika Turunen :”Kysymys on siitä elääkö palkallaan ja onko varaa jäädä eläkkeelle. Paavalikin sen jo totesi, että työmies on palkkansa ansainnut.”
Tottakai on ansainnut, mutta Marja-Siskon edellisen blogin mukaan jotkut kristilliset yhteisöt eivät asiaa ymmärrä, vaan olettavat, että yheisöissä vierailevat saarnaajat eivät tarvitse palkkaa, jolla voisivat hankkia ”jokapäiväisen leipänsä”, vaan elävät esim. kilometrikorvaus-nimisillä almuilla.
Käsittäkseni edellinen blogi pitää hyvinkin paikkansa. Miksi siis meteli siitä? Itse olen kiertänyt puolet elämästäni kaikenlaisten gospel-bändien kera Suomea ja nähnyt tilanteet liiankin läheltä. Kilometrikorvauksilla ei paljon eläkepussia lihoteta. Etiikka on ulkoistettu eikä vierailijan tulevaisuutta ole sen tarkemmin ajateltu.
Avoin kirja raamattu , viittaa siihen , että maallinenkin oikeus on lähtöisin Jumalalta. Silmäsiteen on tulkittu esittävän tuomiovallan riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Liktorin vitsakimppu , kirves ja paljastettu miekka , ristipäinen , ovat tuomioiden täytäntöönpanon ja vallan vertauskuvia.
Kirkonkin : Hallintolainkäyttölaki , on luonteeltaan yleislaki . Se sisältää keskeiset säädökset valituksesta ja muista oikeusturvakeinoista.
Olennaista on asian selvittämistä koskevien säännösten , myös suullisten käsittelyjen kokoaminen samaan lukuun.
Pääpaino on tosiseikkojen selvittämisellä .
Lakiin ei sisälly myöskään rajoituksia uuden selvityksen esittämiselle , muutoksenhakuasteessa, se on tärkeä periaate , oikeuden toteutumisen kannalta.
Oikeusturvakeinollakin pyritään viime kädessä turvaamaan laadultaan ja sisällöltään hyvää hallintoa , vaikka niiden ensisijainen tarkoitus on yksilön oikeuksien suojaaminen .
Selvimmin tätä voi luonnehtia niin, että Suomen valtio on valinnoillaan määritellyt Suomen kansainvälis – poliittisen aseman siten , että noiden valintojen oikeudelliset vaikutukset ulottuvat syvälle , paitsi Suomen valtion kansainvälis-oikeudellisiin velvollisuuksiin , myös kotimaiseen kansalliseen oikeuteen sekä liittyminen Euroopan neuvoston ihmisoikeus sopimuksiin .
( eis ) 1990.
Minä elän, elän sittenkin. Laila.
Mietin tässä, että totta kai palkka kuuluu niin kuin sovitaan. Hiukan tuossa mietin, että vierailijalle palkka. Minusta olisi viisaampi tehdä se oma leipätyö ensin ja tehdä niitä vierailuja sen mukaan kuin aika siltä riittää. Tuon vaan tämän toisen kulman sen takia, että joskus ottanut todella nuppiin suuret touhut ja maksajaksi odotetaan kolehtiin laittajat. Siis kuka eritoten sen palkan maksaa? Sanotaan näin, että tässä kulmassa kavahdan kristillisiä palkan vaatijia. Ei ole mitenkään miellyttävä saada vuosikausia postia, jos on johonkin erehtynyt nimellään antamaan. Tietysti on hienoa puhua palkasta, mutta kannattas miettiä mistä se raha saadaan.
Itsekin kaikenlaista ilmaista hommaa tehneenä tiedän, että palkka tuntuu joskus väärältä ratkaisulta. Mulla on esimerkiksi ollut tapana käydä yhdelle Sörkkäläiselle mummolle kaupassa jne. pikkuasioilla ohimennessä jos on hän pyytänyt. (Joskus olen ”unohtanut” ottaa maksun ostoksista, hän yleensä maksaa rahat kuittia vastaan, mikä on tervettä varovaisuutta.)
Toisaalta on selvää että hyväntahtoisuudella loisijoita on. ”Mistä rahat” -teema on joskus ”minähän en maksa kun tähän astikin olen ilmaiseksi saanut”. Ahneus ja hyväksikäyttö muistuttavat siitäkin, että palkka on usein arvostuksen symboli. ”Ei tollasesta pidä maksaa” on joskus muutakin kuin etiikkaa.
Varovaisuus kuitenkin kannattaa, jonkinlainen Aristoteelinen keskitie löytää. Emme halua megakirkkoja joissa miljardöörikarismapastori ajaa cadillakilla pihaan huutamaan menestyksen teologiaa. (Tai mitään muutakaan kalvinistista kreationismia tjsp sen puoleen.)
Platoin ajatusket siitä että hallitsijafilosofilla olisi vain vähän maallista mammonaa on hyvä nyrkkisääntö mutta huono pääsääntö. Raha ja valta turmelee, ja niiden symbioosista seuraa syviä ongelmia. Onhan näitä rikastujia ollut suomessakin. Osa saarnaajista on keksinyt miten julistettavilta saadaan nyhdettyä fyffeä. (En jaksa tässä boostata kohuja tiettyjä paljastuneita juttuja kohtaan, tietänette nimen tai parin tähän kohtaan itsekin, ihan ilman minun apua.)
On selvää, että työelämän sopimukset on tarkoitettu noudatettaviksi, myös seurakunnissa. Eri asia on sitten se, että sopimukset eivät kaikkien henkilöstöryhmien osalta riittävästi huomioi seurakuntatyön erityisluonnetta. Tulevaisuus kirkossamme näyttää myös siltä, että virkatyön osuutta on vähenettävä tulojen pienentyessä, jolloin vastaavasti vapaaehtoistyön osuuden tulee kasvaa. Mutta vapaaehtoistyössä on tietysiti ihmisiä, jotka saavat elatuksensa muualta kuin seurakunnasta.
Asia kuitenkin koskee ns vanhoja evankelistoja, jotka ovat aloittaneet työnsä aikana, jolloin eim ollut aavistustakaan mihin maailma menee.
Ns vapaissa suunnissa rakenteet ovat olleet höllemmät eikä ilmeisesti kenellekkään ole kuulunut lainsäädännön ym kehityksen seuraaminen.