maanantai, 1. heinäkuu 2019
Uskosta ja sen sisällöstä käydään usein kiivastakin keskustelua. Kiivautta lisää se, että moni uskoo uskovansa sillä ainoalla oikealla tavalla.
Kaukana ovat ajat, jolloin kuningas tai muu valtias saattoi sanoa, miten uskotaan. Ja uskottava oli, muutoin saattoi mennä vaikka henki. Uskonsotia käytiin ennen miekoin, nyt taistellaan enemmän sanan säilällä.
Uskon asioiden ajatteleminen saati niistä puhuminen on yhä vaikeata, kun aiheesta on niin monia käsityksiä. En tiedä olisiko helpompaa, jos jokin auktoriteetti sanoisi, miten se on.
Loppujen lopuksi uskon sisältö on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia.
****
Monien mielestä kyse on hallinnoimisesta. Silloin uskon kysymykset ajatellaan voitavan ratkaista hallinnollisia muotomenoja noudattaen. Toki kirkossakin tarvitaan hallinnoimista, hyvää järjestystä ja lakeja, mutta ne eivät ratkaise kaikkea.
Kysytään, kenellä on päätösvalta? Viimeksi kirkossa pohdittiin kuka saa päättää, tukeeko kirkko Helsingin Pride-tapahtumaa vai ei. Pride meni jo, mutta kirkon osalta asia ei liene loppuun käsitelty.
Hyvin kirkko sen yhteydessä näkyi piispojen Laajasalo ja Vikström sekä emerituspiispa Askolan myötä.
Onko tasa-arvo ja vähemmistöjen tukeminen kirkolle hallinnollinen kysymys ja parempi olla sitten tukematta, jos päätöstä ei synny oikeassa järjestyksessä. Seurauksena tuesta ”väärälle” asialle voi olla varoitus tai oikeuskäsittely.
Monien mielestä Raamattu antaa suoran vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. He uskovat Raamatun sanatarkkaan tulkintaan. Sieltä uskotaan löytyvän vastaukset historian kulkuun, elämän salaisuuksiin ja moraalin kysymyksiin.
Se on kuitenkin monesta syystä mahdotonta, vaikka ylivertainen kirja Raamattu onkin.
Ihmisten kysymykset ja tietomäärä, puhutut ja kirjoitetut kielet, yhteiskunnan olot ja moni muu asia olivat Raamatun syntyajankohtana erilaisia kuin nyt. On siis tulkittava ja siinä meitä on moneksi. Tulkitsemisessa tieto on avuksi.
Sanotaan, että kirkko sopeutuu tämän ajan vaatimuksiin ja mielitekoihin, kun se esimerkiksi hyväksyy sukupuolivähemmistöt tai eri sukupuolet papeiksi tai ottaa kantaa asioihin, joita ennen ei ole edes ollut.
Saatetaan myös ajatella, että kristinuskon keskeinen idea on määritellä ihmisen seksuaalisuutta ja sen harjoittamista ja siitä voidaan päättää määräenemmistöllä.
****
Itse ajattelen – ja uskon, että kaikkina aikoina on kysyttävä, mitä kristinuskon Sanoma tarkoittaa tämän ajan ihmisten elämässä. Samat sanat voivat nyt tarkoittaa eri asiaa kuin niiden kirjoittamisaikana.
Emme voi kelata historiaa taaksepäin ja palauttaa vanhoja aikoja. Tietä on kuljettava eteenpäin. Etsimme samaa kuin ihmiset eri aikoina, mutta olemme tiellä eri kohdassa kuin he.
Uskomme mukaan Jumala on läsnä ja vaikuttaa myös meidän elämässämme. Hän ei ole siis jäänyt vain tuhansien vuosien taakse.
Uskonnollinen hallinnoiminen on aiheuttanut paljon vääryyksiä ja tuskaa ihmisten elämässä. Rakkaus ja ihmisoikeudet eivät ole hallintoasia.
Hallinnoin vastakohta on mielivalta ja huono hallinnointi. Sitä tuskin kukaan kaipaa.
Kukaan ei kaipaa mielivaltaa, ei uskonasioissakaan, mutta ei uskokaan ole hallinnollinen päätös, ei ainakaan syvimmältään. Minusta hallinnoinnin vastakohta ei ole mielivalta.
Uskominen, rakkaus, arvot ja Jumala-suhde ei tarvitse hallinnointia, mutta kirkko on julkinen ja säädösperusteinen yhteisö.
Teemu Kakkuri mitä on uskossa huono hallinto, siis kun Pyhä Henki ohjaa uskovaa niin voiko se olla mielivaltaa?
Entä kun puhutaan hallinnasta eli niinkuin blogissa tuodaan esille ”Kaukana ovat ajat, jolloin kuningas tai muu valtias saattoi sanoa, miten uskotaan. Ja uskottava oli, muutoin saattoi mennä vaikka henki”, voiko toisen ihmisen uskoa hallita? Tekikö Jeesus niin vai salliko Hän seuraajiensa mennä pois?
Tätä aihetta käsiteltäessä tulee todistetuksi
Room. 1:22
Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.(Ilm.22)
Siis hedelmästä puu tunnetaan, jos joku on Jumalasta niin se pyhittyy ja jos ei ole niin se saastuu.
Ei ylitsenousevaa hallinnointia uskon prinsiipeissä tai enemmän konkretiassa uskomisen mallin harjoittamisessa tietyssä teksti tai muoto·orientaatiossa.
Itse uskon ja näen asian olevan Ihmisen sydämessä, jolloin sinapinsiemenen hyvin on antanut oma, rakas, kirkkomme.
Tästä syntyy tradition, niin sen mahdollistaessa, vastavuoroinen keskustelusuhde Ihmisen ja Jumalan välille. Edellistä kutsutaan elämiseksi Jumalayhteydessä en Theos.
Mielenkiintosta olisi edellisen huomaaminen entusiasmi sanaan vaikkakin nykyisin kulttuurimme sanasta ymmärtää kovin eri tavalla sen alkuperäisesta, kreikkalaisesta, isästä.
Näin Jeesuksen kolmen Uuden Testamentin opetuksen asia on edelleen asiaa vaikkakin niistä haastellisimmasta kirkkomme ei puhu.
Kristillinen usko ei ole hallinnointia eikä tarvitse ihmisen hallinnointitoimia, mutta kirkko ja seurakunta toimiakseen tarvitsevat – ja mielellään hyvää hallinnoimista.
Juuri niin.
Kirkko ja seurakunta tarvitsisivat hyvää hallintoa, mutta tämä nykyinen perinteinen hallinto on kaikkea muuta. Piispat ovat itsenäisiä hiippakunnissaan, kukaan ei heitä hallinnoi, arkkipiispa ei ole piispojen esimies. Piispoilla on ehdoton valta ilman kontrollia, ja tunnetusti kontrolloimaton valta johtaa vallan väärinkäyttöön, mm. erilaiseen korruptioon. Erilaiset neuvostot ja valtuustot ovat vain piispan valtaa lujittavia kumileimasimia. Kirkon ylin hallinto vaatisi perusteellisen uudistamisen. Mallia voisi ottaa esimerkiksi Ruotsista, jossa piispoillakin on hallinnolliset kaitsijansa. Tämä valvontaelin ei ole millään tavalla riippuvainen piispojen mielisuosiosta.
Emeritapiispa Irja Askola…..
Suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin ja suhtautuminen pappeuden edellytyksiin eivät ole toisiinsa rinnastettavia. Edellisessä on kyse seksuaalietiikasta, jälkimmäisessä kirkkojärjestyksestä. Kristillisen etiikan tulee voida olla perusteltavissa Raamatun sanalla, näin varsinkin luterilaisessa kirkossa, joka perustuu periaatteeseen, että pyhä Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Toki tulkintoja voidaan esittää erilaisia, mutta on perin kummallista esittää vääräksi tulkinnaksi semmoista käsitystä, joka perustuu Raamatun tekstin lukemiseen semmoisena kuin se on kirjoitettu. Liberaalisen kannan puolesta voi tosin esittää sen argumentin, että rakkauden lain yleisperiaate voi kumota jonkin kiellon ainakin joidenkin ihmisten osalta. Toisaalta konservatiivisen tulkinnan puolesta voidaan sanoa, että juuri tosielämän tilanteisiin annetut ohjeet ovat oikeaa rakkauden lain tulkintaa ja väärästä elämäntavasta on varoitettava. Mitä kirkon virkaan tulee niin eri kirkkokunnissa on varsin erilaisia ehtoja virkaan kutsuttaville. Raamattu ei tunne nykymuotoista papinvirkaa, vaan sen perusteet ovat pikemminkin kirkon traditiossa, joka on ollut ja on edellenkin muutoksen alainen.
Hyviä pointteja!