Tämän syksyn kiinnostavaksi puheenaiheeksi on noussut juuri suomeksi käännetty kirja Kristinuskon sydän amerikkalaiselta Marcus J Borgilta. Juonsin keskiviikkona Tomas von Martensin kanssa keskusteluillan kirjan tiimoilta Helsingin Tuomiokirkon kryptassa. Kirja oli herättänyt vilkasta kiinnostusta ja sanoipa illan paneelissa ollut Wille Riekkinen, että juuri tämän kirjan pitäisi olla pappien lukemistona tämän syksyn synodaalikokouksessa.
Marcus J Borg tarjoilee kirjassaan syvästi uskonnollisen tiedemiehen lämmöllä ajattelun apuvälineitä ihmisille, joita askarruttaa, miten kristinuskon peruustotuudet sopivat yhteen nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan kanssa. Kirja sopii totuuden etsijöille ja pukee sanoiksi kristinuskon perustotuuksia nykykielellä.
Itse pidän kirjan erityisenä ansiona sujuvaa kieltä, joka kutsuu pohtimaan ja keskustelemaan. Tämä kirja sopii loistavasti vaikkapa eri aloilla toimivien lukupiiriin, ihmisille joita ei kiinnosta niinkään teologinen kiistely, vaan Jumalan ja totuuden merkityksen etsiminen omassa elämässä.
Seurakuntapappi Stina Huima kuvasi keskiviikon illassa vaikuttavasti sitä, mitä “Sanan kirkkona” oleminen merkitsee. Hän havahdutti pohtimaan, miksi Sanan kirkossamme usein pyrimme vetoamaan uskonasioissa logiikan alueeseen ja selittämään Raamatun sanaa. Loogisen päättelyn rinnalla pitäisi muistaa, mikä Sana oikeastaan on – Sana on Kristus, joka elää meissä. Uskonnossa vertauskuvat puhuttelevat joskus ja kokonaisvaltaisemmin kuin älyllinen todistelu monin hienoin sanoin. Kuinka sanat, teot ja yleisesti ottaen läsnäolo, voivat välittää sitä kristinuskon sydäntä, josta kertomiseen meidät on kutsuttu.
Mieleeni jäi myös eräs yleisöpuheenvuoro, jossa seurakuntalainen kuvasi suhdettaan uskon kieleen: ahkera kirkossakävijäkin saattaa ajatella, että uskonto on kuin lahjapaketti, jossa on kaunista paperia päällä mutta jota seurakuntalainen ei saa avata, ja joka avautuu vain asian spesialisteille. Onko sen tarkoituskin olla näin ja haluammeko sen olevan näin? Tässäpä haastetta kaikille saarnaajille.
Minna Mannert.
Kerron sinulle kristinuskon sydämen niin ei sinun tarviste olla sitä etsimässä.
Se on lähimmäisen rakkaus ihmisarvostuksineen jossa on kaikki laki ja profeetat. Se on jokaisessa ihmisessä syntymästä alkaen aina ensimmäisestä ihmisestä alkaen. Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä.
Uskottavat Jeesuksen sanomat Korkeimman tahdosta.
Ei uskon sydämen etsiminen ole sen tiedon etsimistä, mikä tuo sydän on. Se on tuon sydämen lämpöön ja sykkeeseen hakeutumista.
Hienoa että syksyyn on tullut hyvä kirjauutuus ja että tästä aina ajankohtaisesta asiasta keskustellaan taas uudestaan ja että siihen tulee ajattelijoiden myötä uusia ääniä.
Kirjan kysymyksenasettelu ja pohdinta on asia, joka on mielestäni aivan liian paljon taka-alalla kirkon työssä. Rakkaudelliset, toimivat ja viisaat Jeesuksen opetuksiin perustuvat totuudet pitäisi yhä uudestaan sanoittaa, tehdä niistä esimerkkejä, perustella niillä oikeaan pyrkiviä toimia, etsiä niiden kanssa totuutta ja rakkaudellista lähestymistä kaikissa kirkon ja seurakuntien mutta myös eettisyyteen pyrkivien ihmisten ja jopa organisaatioiden elämässä. Tämä uutinen herätti mielenkiinnon kirjaan joten se pitää hankkia ja lukea. Olisi hyvä pitää monessa muussakin srk. ym. ryhmässä siitä esitelmiä ja pohdintoja, jotta keskustelu ja sovellutukset kristityn etsinnästä kasvaisivat ja lisääntyisivät.
Hyvä aihe, kristityn sydän, miten se eroaa luonnollisen ihmisen sydämestä?
Jeesus sen Sanoo selkeästi:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Siis ihmisellä on paatunut sydän ennen kuin Jeesus sen parantaa.
Kuinka tämän voi ”nähdä” itsessään, onko rakkauteni lähimäistä kohtaan Jumalan tahdon mukaista, helpon esimerkin voisi esittää onko rakkauteni sellaista että alan riitelemään kenen vuoro on viedä roskapussi, siis rakastanko lähimmäistä niin että olen valmis palvelemaan riidan sijaan näinkin pienessä asiassa?
Minna Mannert
Kiitos kirjan esittelystä. Iloitsen, että kuulin siitä, olen jo 89v. Paikkakunnan kirjastossa se oli tarjolla vasta toisella kotimaisella. Tilasin nettikaupasta. Kiitos myös Martti Pentin kommentista: kaiken kattava ajatus.
MINNA,
nyt en lähde suoraa sitaattia etsimään, mutta eikö Apostolien teoissa ole kuvausta siitä, miten ihmiset alkuseurakunnissa rakastivat toisiaan? Jopa omaisuus oli heille yhteistä, ei pakolla, vaan sydämen halusta.
Ehkäpä meillä nyt enemmän korostuu virheitten etsiminen ja löytänentoisistamme, kristiveljistä ja sisarista.
Olen toivottoman hidas lukija, mutta ehkä laitan lukuvinkkisi korvan taakse ja jos Wille sitä suosittelee, ehkä sen vielä luenkin.