Olen vasta nyt päässyt käsiksi Juhani Rekolan ”Irlantilaiseen päiväkirjaan.” Teksti on tavallaan epätasaista. Irlanti-tieto ei ole kirjan ydintä, vaan Rekolan omat, osaksi aika henkilökohtaiset ajatukset. Yksi, vähän pidempi lainaus:
”Uskon, että juuri asenne historiaan on ollut kristillisen kirkon harhatie. Sanoisin: sen ensimmäinen harhatie. Tässä sen näkemys on ollut aivan toinen kuin alkukristillisyyden. Vanhan testametin uskonto oli kyllä historiallista. Mooses johti kansan luvattuun maahan ja siellä alkoi – tai jatkui – sen historia Jumalan hoidossa ja Jumalan valittuna kansana. Joku profeetta protestoi. Jeremia – Vanhan testamentin suuri kärsijä – julisti idän suurvallan hyökätessä: Nebukadnessar on oikeassa. Jumala on sen puolella. Teille Jumala juottaa myrkkyvettä. Jeremia ei saanut Jobin tavalla uutta vaimoa ja lapsia ja karjaa, vaan menetti kaiken, nimensä, kunniansa. Mahdollisesti Jumalakin hänet hylkäsi.
Evankeliumi ei tunne mitään mielenkiintoa historiaan – ihmisen historiaan. Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta. Apostoleita ei kiinnostanut vähääkään hyvinvointivaltio, isänmaa, kansan henkinen kunto ja onnellinen tulevaisuus.”
Ja vielä:
”Näin kirkko raahaa mukanaan raskaita painoja siinä uskossa, että ne ovat jalokiviä. Ne ovat kuitenkin vain arvottomia kiviä, jotka saisi huoletta heittää pois.”
Tällaista tekstiä lukiessa nousee mieleen USA:n poliittisen historian kaksi slogania: ”God and Country.” Vai: ”God or Country.”
Meillä Suomessa kirkko viettää joka vuosi monia kirkollis-isänmaallisia juhlia. Pappina Saksassa huomasin, ettei vastaavia juhlia maassa ollut ollenkaan. Syyhän on selvä, se on historiallinen. Ja silti voi Rekolan, sotaveteraanin kanssa kysyä, mikä on tämä myöhäinen lisäys kirkon ja maan elämään?
Juhani Rekola haastaa Nathan Söderblomin ajatuksen, jonka mukaan pyhimys on ihminen, joka tekee muille helpommaksi uskoa Jumalaan. Rekola sanoo uskovansa päinvastoin, jos pyhimys on vapaa, hän tekee muille vaikeammaksi uskoa Jumalaan.
Irlanti päiväkirjansa lopussa Rekola pohtii vapautta ja sanoo sen olevan yksi kirkon teistä tulevaisuuteen. Vapaus ei koske vain yksilöitä, vaan koko kirkkoa. Vapautta on, ettei ole sidoksissa muitten ajatuksiin ja ettei muiden toiminta määrää omaa. ”Vapaus on myös sitä, ettei olla sidoksissa omaan itseen, määrättyyn kuvaan omasta tehtävästä ja sen suorittamistavasta.”
Hiukan yllättää Rekolan joidenkin ajatusten jyrkkyys ja ehdottomuus. Olisiko syynä sekin, ettei hän itse voinut oikolukea kirjan tekstiä?Mutta kultahippujensa tähden kirja kannattaa lukea. Lainaan vielä kerran, kirjan toiseksi viimeiseltä sivulta:
”Vapaus on kirkon kolmas tie tulevaisuuteen. Vapaus lähtee siitä että uskossa Jumalan valtakuntaan on kysymys niin suuresta asiasta, että sen rinnalla kaikki muut ovat pieniä ja mitättömiä ja niille voi sydämellisesti nauraa ja kohauttaa olkaa. Kun Jumala on lähellä, käyvät arvot haaleiksi, sillä arvot ovat poissa olevan Jumalan korvike.”
”Seppänen suomii näitä kapitalisteja osinkojen viemisestä ulkomaille holding-yhtiöihin verottajan ulottumattomiin. Heidän toimintansa ei ole moraalisesti oikein ja hyväksyttävää.”
Esko Seppänen on mielestäni Suomen pätevimpiä talousasiantutijoita, vaikka olenkin saanut jonkin hänen siteerauksensa vuoksi yhdeltä sdp-vaikuttajalta lempinimen ”sarvikuono”.
Seppäsen kapitalisti-moitteen voi hyvin kohdistaa esim. yleisradioon, jonka verkkoliiketoiminta eriytettiin osakeyhtiöksi 90-luvulla monien muiden entisen kansallisomaisuuden kuuluneiden toimintojen lisäksi. Nyt käyttämämme ja aiemmin omistamamme verkot omistaa australialainen sijoitusyhtiö, jonka sijoitustuottoja maksamme yle-veroina.
Tässä historiaan jääneitä Esko Seppäsen kertomia tietoja asioista, joita ”verotorppareina” olemme pakotetut maksamaan:
”Pääministeri Matti Vanhanen aloitti 10.9.2003 Lahdesta koko Suomea käsittävän 21 tilaisuuden keskustelukiertueen aiheena EU:n perustuslaki. Kansanäänestys oli kiinnostanut eniten paikalle runsaslukuisena saapunutta yleisöä. Vanhasen mukaan hallitus ei ole vielä keskustellut lainkaan asiasta ja kansanäänestykseen ehditään vielä palata, kun sopimuksen sisältö selviää. (ESS 248/2003).
Vaikka sopimuksen lopullinen sisältö ei Vanhasen omien sanojenkaan mukaan ollut vielä tiedossa, hän tiesi silti kertoa, että ”Sinänsä sopimus ei muuta EU:n perusluonnetta, joten voisi olla vaikea päättää, mistä äänestettäisiin.”
Joidenkin vuosien kuluttua ”Esko Seppäsen mukaan ”Suomen nettomaksu [EU:ssa] on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Taakan kasvu johtuu niistä valtionpäämiesten Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2005 käydyistä neuvotteluista, joiden perusteella päätettiin nykyvuosien (2007-2013) jäsenmaksuperusteista. Silloin, yön pimeinä tunteina, Matti Vanhanen suostui lisäämään Suomen jäsenmaksutaakkaa ottamalla meille maksuun lisää myös muiden maiden jäsenmaksuja.
Vanhastaanhan me olemme maksaneet jäsenmaksua Englannin puolesta, ja minullekin tuli yllätyksenä vasta tänä syksynä se, että Englannin puolesta maksettuun jäsenmaksuun on 10 vuoden ajan sisältynyt jäsenmaksua myös Saksan, Itävallan, Ruotsin ja Hollannin puolesta. Valtion tilinpäätöksessä tai valtiovarainministeriön tiedotteissa siitä ei ole ollut mitään mainintaa.
Vuonna 2005 Suomi otti maksaakseen lisää Saksan, Itävallan, Ruotsin ja Hollannin jäsenmaksua. Sekin selvisi vasta tänä syksynä, kun näiden muiden jäsenmaksua tuli meille maksuun taannehtivasti. Sen seurauksena Suomi teki vuoden 2009 nettojäsenmaksullaan uuden kaikkien aikojen Suomen ennätyksen: seitsemän ja puoli sataa miljoonaa euroa, mistä oli mainittujen muiden maiden puolesta maksettua jäsenmaksua kolmisen sataa miljoonaa.”
Kohti tulevaisuutta :”Pääministerit Putin ja Vanhanen allekirjoittivat sopimuksen Saimaan kanavan vuokraamisesta Suomelle 50 vuodeksi. Nykyisessä sopimuksessa vuokra-aika on merkitty päättyväksi v. 2013.
Venäjän ääni –verkkolehden mukaan Putin pitää sopimusta tapahtumana, joka todistaa kahden maan välisten suhteiden erikoisesta luonteesta. Hänen mukaansa sopimuksella on myös yleisvaltiollinen vaikutus ja sopimuksen jatkaminen puhuu luottamuksesta ja yhteistyöhalusta.
Kanavan vuokra nousee aiempien tietojen mukaan nelinkertaiseksi ja uusi vuokra on 1,22 miljoonaa euroa vuodessa. Liikenneministeri Anu Vehviläisen mukaan vuokraa ei peritä kanavan käyttäjiltä, vaan suuri osa kustannuksista maksetaan valtion budjetista. Suomen valtiolle tuosta yleisvaltiollisesta luottamuksen symbolista koituvat kulut ovat yli 10 miljoonaa euroa vuodessa.”
Ja edelleen: ”On saatu uutta tietoa siitä, miten paljon Suomi on maksanut EU:lle jäsenmaksua muiden maiden puolesta. Sitä on maksettu yhteensä 2 429 miljoonaa euroa!
Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomi on lainannut Kreikalle rahaa, mutta siitä huolimatta Kreikka on mediassa kestouutinen ja EU:n jäsenmaksu ei ole uutinen lainkaan. ”[Esko Seppänen]
Ei taida Seppäsen listalta kirkonmiehiä löytyä? Ellei sitten jotain sen alan ”yksityisyrittäjää” tai muuta keräysvaroilla elelevää. Mutta ei varmaan seurakunnan palkkalaista.
Tuskinpa sentään kirkonmiehiä ”superrikkaiden” joukosta löytyy, mutta tavallisista rikkaista sitten jo enemmän. Tuon toimialan edustajien osuus rikkaista on käsittääkseni Suomen kaltaisissa maissa jo ainakin kymmeniä vuosia vähentynyt voimakkaasti. Ja toisaalta, rikkaus itsessään tuo mukanaan valtaa. Todella rikkaan ei välttämättä tarvitse (ole tarvinnut) liittoutua kirkon kanssa lainkaan.
Osmo Kauppinen :”Ei taida Seppäsen listalta kirkonmiehiä löytyä?”
Epäilen ,että Seppäsen miltään listalta ei löydy ”kirkonmiehiä”, kun hän kuulunee uskonsa puolesta enemmänkin dialektiseen materialismiin uskoviin. Silti pidän häntä Suomessa nimenomaan materialismiin kuuluvan rahatalouden pätevimpiin asiantuntijoihin kuuluvana.
Minua tässä kommunistisessa ideologiassa hämmästyttää se, että se poikkeuksetta lähtee siitä, että menestyminen on ei-toivottua ja keskinkertaisuutta ihannoidaan.
Jusu Vihervaara :”Minua tässä kommunistisessa ideologiassa hämmästyttää se, että se poikkeuksetta lähtee siitä, että menestyminen on ei-toivottua ja keskinkertaisuutta ihannoidaan.”
Lienee kaikuja siitä, kun kaikkien muiden ideologioiden edustajat ns. ”työläisiä” ja köyhälistöä lukuunottamatta olivat tuomittavia ja epäkelpoja, kuten papit, maanpuolustajat, intelligentsia, yrittäjät, porvarit jne. Voi sanoa, että ”pohja se on miunkii säkissäin” enkä koe enää olevani millään tavalla velvollinen maksamaan lisää veroja tämän vihanlietsojaporukan elättämiseksi varsinkaan lastemme isän lailliseen harrastukseen kohdistetun julkisen mielipidevainon vuoksi. Kuulin, että joku heistä olisi jopa menehtynyt koetun mielipidevainon aiheuttaman stressin seurauksena.
Kyllä rikastuminen on estettävissä, jos siihen löytyy poliittista tahtoa, nimittäin konfiskatorisella (takavarikon kaltaisella) verotuksella, jossa tietyn tulorajan ylittävästä tulosta määrätään vaikkapa 95 % vero. Eri asia on, olisiko tuommoinen kokonaisedun kannalta järkevää, vaikka se voisikin kuulostaa oikeudenmukaiselta, semminkin kun demokraattiseen valtioon kuuluu myös oikeus muuttaa pois maasta.
”Rikas, rakas, höyhä, keppi, kerjäläinen”. Tällaisella lorulla aikoinaan lapsena jaettiin, kuka jää rinkiin.
’Kristillisten arvojen’ puolustaminen on siis Kristuksen korvaamista jollakin mitättömämmällä, niinkö?
MARTTI tervehdys,
onkohan minulla jo nukkumaanmenoaika, painoin nimittäin vahingossa tuota oikeanpuolista sinistä tekstiä. Kommentissasi ei ole mitään asiatonta, anteeksi!
Arvot ovat poissa olevan Jumalan korvike, niin Juhani Rekola todella kirjoitti. Minusta sitä kannattaa kyllä miettiä.On se aika vahvasti sanottu ja ehkä hiukan tarvitsisi tulkintaa. Kun laitat vastapariksi ”kristilliset arvot” ja Kristuksen. ajattelen, että vastakohtapari ennemminkin olisi ”perinteiset arvot” vai Jeesuksen seuraaminen. Rekola aika intohimoisesti kritisoi jotakin, mistä Jeesus puhui ”isien perinnäissääntöinä”. Ja kun ajattelet esimerkiksi vanhaa slogania
”koti – uskonto – isänmaa”, ajavatko sen kannattajat jotakin erityisen kristillistä? Tämä vaatisi laajemmat perustelut, mutta taidan käydä nyt nukkumaan.
Ymmärrän ’kristillisillä arvoilla’ tietyn kirkkokunnan tai liikkeen parissa vakiintuneita ajatus- ja toimintamalleja, joita on ruvettu pitämään ainoina oikeina. Ääriesimerkkinä voisi mainita sen, monellako sormella ristinmerkki tehdään. Toisaalta ’kristilliset arvot’ käyvät riittävän epämääräisenä ilmaisuna vastaukseksi kiusalliseen kysymykseen, miten vaikkapa seurakuntavaalien ehdokas suhtautuu uskoon.
Nukkumaan pitää juuri mennä… Ihmiskeskeiset arvot ovat joskus ristiriidassa Jumalan kaikkivaltaisuuden kanssa ja sen suhteen voidaan nähdä relevantti todellisuus Jumalan silmin nähtynä.
Tämä on tietenkin joidenkin mielestä röyhkeää, mutta juuri Raamatun tulkintaan vedoten voidaan ihmisyyttä arvioida niiden arvojen pohjalta mitä Raamatun ilmoituksen pohjalta pidetään ihmisen arvosta oleellisina. Mikä on ihminen ilman Jumalaa?
Jos arvot ovat Jumalan korvike, niin ihminen ilman arvoja on ilman Jumalaa.
ISMO,
nyt olen taas hereillä!
Hyvät veljet ja siskot, jos otetaan esimerkki VT:n puolelta, lukekaapa yksi viime pyhän teksteistä, Aamos 7:10-15. Eivätkö siinä ole ”perinteiset arvot” tai jopa ”pyhät arvot” ja Jumalan tahto vastakkain? Toisella puolella esivalta ja sen korkein johto ja toisella puolella tämä profeetta-parka, joka ei edes rohkene profeetaksi itseään sanoa. Mitä olette mieltä?Arvot ja Jumala? Vai arvot vai Jumala?
Koti, uskonto ja isänmaa ymmärretään perinteisesti Jumalan tahdon mukaisiksi. Aamoksen kohdalla Jumalan tahto olikin saarnata näitä vastaan. Jeesus oli ymmärtääkseni aika lailla samassa tilanteessä. Miten lie omana aikanamme?