Mitä jos Jeesuksen seuraaminen johtaa inhimillisten koettelemusten äärirajoille? Voiko usko silloinkin kestää? Tutustumme pohjoisafrikkalaisen Peterin puhuttelevaan ja rohkaisevaan elämäntarinaan.
Katso video!
Tilaa Open Doorsin Youtube-kanava!
Kristittyjen vainot tänään -ohjelmasarja: Mikä on vainotun seurakunnan tilanne eri puolilla maailmaa? Vierailemme muun muassa Irakissa, Syyriassa, Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa. Annamme ajankohtaisen, kattavan ja inspiroivan kuvan vainotun seurakunnan haasteista ja myös onnistumisista. Kutsumme katsojia rukoilemaan vainottujen kristittyjen puolesta ja heidän kanssaan.
Lue lisää kristittyjen vainoista lähellä ja kaukana: https://opendoors.fi/worldwatchlist
”Siitä piirretään itse keksitty pilakuva, joka sitten poltetaan voitonriemuisesti. Näistä lähtökohdista ei voi syntyä mitään aitoa kohtaamista eikä vakavasti otettavaa totuuden etsimistä.”
Tuo on osuvasti lmaistu.
Nykyisin on muotia rakentaa olkinukke, jota vastaan sitten taistellaan ja lopuksi poltetaan.
”Useimmat eivät myöskään vie ateismiaan loppuun saakka vaan rakentavat tiedeuskovaisuudesta, kristillisperäisestä etiikasta ja länsimaisista ihmisoikeuksista vakaumuksen, joka vaikuttaa sisäisesti jännitteiseltä.”
Tätä samaa asiaa olen monesti miettinyt: puhuessaan agressiivisesti siitä, kuinka heidän mielestään vasta ateismiin taipuva valistus toi moraalin maailmaan, monet vapaa-ajattelijat eivät itse huomaa hengittävänsä kristinuskon eettistä ilmaa maaperällä, josta ja vain josta myös valistus eri muodoissaan kasvoi esiin.
Iloitsen tietysti jokaisesta tietämättään kristillistä moraalia noudattavasta ateistista. Pelkään kuitenkin, että kun moraalilta putoaa sen uskonnollinen pohja, lempeän kristillisen etiikan tilalle tulee yhden-kahden sukupolven viiveellä jotakin muuta – viidakon lait ja muuta vastaavaa. Oireet ovat jo näkyvissä.
”Pelkään kuitenkin, että kun moraalilta putoaa sen uskonnollinen pohja, lempeän kristillisen etiikan tilalle tulee yhden-kahden sukupolven viiveellä jotakin muuta – viidakon lait ja muuta vastaavaa. Oireet ovat jo näkyvissä.” Martti Vaahtoranta
Olen samaa mieltä. Oireet näkyvät täälläkin esim. siten, että kirkon liberaalimman siiven kannanottoja rientävät puolustamaan eniten he, jotka ovat itse ilmaisseet olevansa ateisteja tai sinne päin kallellaan. Usein ihmettelen, miksi he ottavat kantaa kristillisiin asioihin,( joihin he eivät omien sanojensa mukaan usko) vain silloin kun kannan esittäjät nousevat vastustamaan kristinuskoa yleensä tai esim. kirkkohallituksen päätöksiä.
Vaahtoranta yrittää jälleen levittää harhaa, että moraali ja etiikka olisi kristinuskon keksintö, ja kun ei voi kieltää,etteikö ko moraali ja etiikka alkanut saada merkittävästi näkyviä konkreettisia ilmennyksiä Euoroopassa vasta humanismi, renessassin ja Valituksen toimesta, hän sumuttaa näin: ”eivät itse huomaa hengittävänsä kristinuskon eettistä ilmaa maaperällä, josta ja vain josta myös valistus eri muodoissaan kasvoi esiin.”
Sanotakoon nyt vielä kerran,että syöpälääkkeetkin kehitellään syövän saastuttamalla maaperällä… Eli Vaahtoranta yrittää ansiottaa kristinuskon niistä kritinuskon negaatioista, jotka pakottivat aikansa fiksuijen ihmisten toimesta humanismin ja renessanssin ja valituksen ilmentymät esiin.
Arvonsa humanistit, renenessanssi-ihmiset ja valistusfilosofit ottivat kristinuskon ylihypäten suoraan antiikista etenkin stolaisilta, joiden parissa ’kristilliset’arvot olivat olleet ennen kristinuskoa. Agape-opin tnoivat palestiinaan buddhalaisen keisari Asokan lähetit.
Ja luuleeko Vaahtoranta että pakanat olisivat sallineet keksuudessaan murhat ja vaimojensa raiskaukset jne.
Kristinuskovien ällöttävimpiä ja epärehellismpiä piirteitä on universaalien hyveitten kaappaaminen vain itselleen.
Suosttelen Vaahtorannalla professori Edward Westermarckin kansainvälisesti arvostettua tutkielmaa -Kritinusko ja moraali. Se on yhä adekvaatti.
Minun nähdäkseni kukaan ei ole esittänyt että moraali ja etiikka olisi kristinuskon ”keksintö”. Eikä kristinuskosta muutenkaan voi puhua kuin henkilöstä. Jos se johonkin henkilöityy niin Jeesukseen, eikä moraali ollut Jeesuksenkaan keksintö. Eikä Jeesus näin väittänytkään, ei myöskään Paavali.
Mutta eivät moraalia keksineet myöskään valistusajan humanistit. Moraali on ihmisessä sisäänrakennettuna. Sen sijaan lähimmäisenrakkaus on opeteltava, koska siinä on kyse ihmisen itsensä arvosta.
Moraalia oli aivan varmasti kaikkein primitiivisimpienkin kansojen joukossa, eikä se ”alkanut saada näkyviä ja konkreettisia ilmennyksiä Euroopassa vasta humanismin, renessanssin ja Valistuksen toimesta.”
Kristinusko antaa tietynlaisen kestävän pohjan ihmisarvolle. Sille, että pahakin ihminen ja näennäisen toivoton tapaus on arvokas ja pelastamisen arvoinen. Sitä voi sitten arvioida erikseen, että onko tällaiselle etiikan ulottuvuudelle tarvetta, ja onko siinä järkeä ihmiskunnan menestymisen kannalta.
Kristilliset arvot eivät ole kristinuskon omia, vaan kristinusko sisältää ihmisarvolle tietyn perustan. Toisenlaisiakin näkemyksiä saa esittää.
Joka tapauksessa jokaisen kannattaisi miettiä miten itse suhtautuu toisiin ihmisiin ja mitä tekee, kuin tuijottaa historiaan.
Seppo Heinola, sinäkin voisit miettiä mitä kristinusko oikeastaan on. Kristinusko ei ole yhtä kuin kirkon teot, tekemättä jättämiset ja se mitä kristinuskon nimissä on tehty tai jätetty tekemättä.
Jos puhutaan ”kristillisistä arvoista” tulee katsoa vain Jeesukseen, ei kristinuskoon uskontona eikä kirkon touhuihin historian aikana.
Jeesus sanoi: ”minä olen tullut todistamaan totuudesta.” Ei, että olen tullut kertomaan teille mitä ette ennen tienneet. Minulle ei tuota mitään vaikeuksia myöntää että esim. kultainen sääntö esiintyy eri muodoissaan eri filosofien ja uskonopettajien puheissa.
On kuitenkin huomioitava että Jeesuksen kehotus on positiivisessa muodossa. Ei vain ”älä tee mitä et toivoisi itsellesi tehtävän” vaan ”mene ja TEE hyvää, jopa pahimmalle vihamiehellesi.”
Sinäkin Seppo Heinola voisit enemmän miettiä sitä mitä itse teet. Enkä tarkoita vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyyttä, vaan todella ihmisten kohtaamista. Ja sitä että voisit nähdä jotain hyvää uskovissakin ihmisissä. Moni uskova näkee ateisteissa paljonkin hyvää. Minäkin näen. Ja moni uskova pyrkii myös rehellisyyteen siinä, että monesti ateisti voi toimia paljon eettisemmin kuin uskova.
Onko sinulle jokainen uskova paha, ja ateisti parempi ihminen, ihan sen perusteella mitä kirkko on joskus tehnyt?
Kauan aikaa sitten kuolleita ateisteja on helppo kaivata, koska ei ole mitään pelkoa siitä, että joutuisi oikeasti kohtaamaan heidät.
Elävien kanssa on aina vaikeampaa…
Kristinuskon vastustajia on ollut kristinuskon alkuajoista asti.
Mm. Rooman colosseumilla ”Kristittyjä vainottiin Rooman valtakunnassa 60-luvulta 300-luvulle saakka, sillä he eivät osallistuneet keisarinpalvontaan eivätkä teatteri- tai kilpa-ajoesityksiin. Myös suljettu jumalanpalvelus herätti epäilyksiä. Kristittyjä kerrotaankin surmattaneen myös Colosseumilla, minkä takia sen sisäänkäynnin eteen on myöhemmin pystytetty risti kristittyjen marttyyrien muistoksi. ”
Risti Colosseumin pääsisäänkäynnin yläpuolella muistuttaa edelleen siitä, että Jumalan hallitsee edelleen maailmaa ja on sovittanut kaikkien ihmisten synnit Jeesuksen ristintyön kautta.
Nimiä Paavali, Pietari, Johannes, Luukas jne annetaan tänään ihmisille. Nimiä Nero, Caesar jne annetaan koirille.
No mutta, täällähän on jo koko konservatiivikööri retostelemassa sillä, kuinka pahoja ihmisiä ateistit ovat ja kuinka karmea loppu heitä odottaa. Ilahduttavaa, että ateistit kuitenkin pystyvät tuottamaan kristityille tällaista ylemmyydentunnetta. Varokaa, ettette kompastu, kun laskeudutte jalustalta rahvaan joukkoon.
Jusu, luitko kommentit huolimattomasti vai käsititkö muuten vain väärin? Se karmea loppu oli kristittyjen kohtalo, kun heidät syötettiin lampaannahkoihin käärittyinä leijonille valtaa rakastavien hallitsijoiden vallan turvaamiseksi.
Hassu piispa. Iloinen ateisti on tekstin perusteella sisäisesti ristiriitainen otus.
”Heijastiko se vain kätkettyä ylpeyttä siitä, että verkkopalvelu on aiheuttanut kirkolle puolen miljardin menetykset? kysyy piispa Jari Jolkkonen Savon Sanomien kolumnissaan.”
Niin, ettäkö kirkossa ollaan viattomia ja yksin Verkkopalvelu on nyt syyllinen? Vieläpä ehkä ylpeästi. Ja ateistitkin ovat vääränlaisia. Ja luottamushenkilöt. Osa seurakuntalaisistakin, mikäli on uskomista täällä oleviin kommentteihin. On se niin väärin!
”Kolmanneksi vaatimus uskonnon julistamiseksi pelkäksi yksityisasiaksi on alistava ja sopii huonosti länsimaiseen demokratiaan. Valtio voi olla tunnustukseton, mutta julkinen tila ei: siellä erilaisten
uskonnollisten vakaumusten on saatava näkyä. Niiden eristäminen yksityiskotien ja temppelien kätköihin muistuttaa neuvostoliittolaista tulkintaa uskonnonvapaudesta.”
Suomen luterilaisen valtion toiminta muistuttaa jollain lailla neuvostoliittolaista järjestelmää. On pakollinen uskonnonopetus kirkon jäsenille (ks. pakkouskonto.fi, vrt. marxismi-leninismin pakollinen opetus oppilaitoksissa). On valtion ja kuntien, koulujen ja päiväkotien järjestämää uskonnonharjoitusta (kuten jumalanpalvelukset, aamu- ja päivähartaudet, vrt. valtapuolueen vuosijuhlat yms. Neuvostoliitossa). Suomessa kirkko on onnistunut ”sosialisoimaan” julkisen tilan käytön ja käsitteen siten, että julkisessa tilassa uskonnonharjoista järjestääkin valtio ja kunta oman toimintansa osana. Vapaa-ajattelijoille sopii, että kirkko voi tarjota luterilaista jumalanpalvelusta myös julkisissa tiloissa, mutta omana itsenään, ei valtion tai kunnan instituutioiden järjestämänä. Uskonto olkoon yksilön, perheen ja yhteisöjen asia, mutta ei valtion ja kunnan organisoima asia. Valtio ja kunta turvatkoon yhdenvertaisuuden sekä uskonnon ja omantunnon vapauden niin eri tavoin uskoville kuin uskonnottomillekin.
Piispa ei kommentoi Vapaa-ajattelijain kannanotoissa esitettyä tavoitetta kirkon etuoikeuksien purkamisesta, perustuslaillista tavoitetta ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta (PL 6 §), sekä myös uskonnottomien uskonnon ja omantunnon vapauden (PL 11§) toteutumisesta. Sen sijaan hän takertuu sanansaivarteluun:
”Palvelun tarjoajat ilmoittavat vastustavansa valtionkirkkoa. Suomessa ei ole valtionkirkkoa. Valtionkirkko tarkoittaa järjestelmää, jossa kirkko on valtion hallinnon osa, hieman samaan tapaan kuin puolustusvoimat.”
Niin, olisiko oikeammin sanoa, että Suomessa on kirkkovaltio, kun valtio ja kunta ovat kirkon uskonnollisen toiminnan avustajia, tai että Suomi on luterilainen valtio, kun valtio ja kunta järjestävät verovaroilla oman toimintansa osana luterilaisia jumalanpalveluksia? Eduskuntakin voi hyväksyä vain kirkolliskokouksen kirjoittamaa sisältöä kirkkolakiin.
”Toiseksi lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyöhön käytetään noin puolet kirkon tuloista.”
Diakoniatyöhön käytetään kymmenys kirkollisverotuloista. Lapsi- ja nuorisotyön 350 miljoonasta eurosta suuri osa on kunnallisissa päiväkodeissa ja kouluissa tapahtuvaa tunnustuksellista uskonnollista tuputusta, uskonnonharjoitusta, koulujumalanpalveluksia ja aamuhartauksia kouluissa sekä ”pikkukirkkoja” ja hartaushetkiä päiväkodeissa.
”Kirkollisvero on kustannustehokas tapa kerätä 4,2 miljoonan yhteisön jäsenmaksu, hieman samaan tapaan kuin ay-maksu peritään palkan yhteydessä. Kummassakaan tapauksessa ei syrjitä ketään, koska jäsenmaksu kerätään vain jäseniltä.”
Vapaa-ajattelijat ehdottavat, että kirkko siirtyy keräämään jäsenmaksunsa samaan tapaan kuin ay-liikekin. Samalla loppuisi kuukausiperintä vielä jo kirkosta eronneiltakin. Silloin varojen keruu ”hyvän tekemiseen” myös muilla rahankeräyksillä olisi reilummalla pohjalla. Nyt kirkko änkeää myös varainkeruumarkkinoille kolmannen sektorin järjestöjen sekaan, vaikka se saa sekä kirkollisverotuloja että ison siivun yhteisöveron tuotosta.
”Toisin on äänekkäimpien uusateistien laita”.
Keitä piispa tarkoittaa? Eikö hän uskalla lausua ”neljän ratsumiehen” nimeä: Richard Dawkins, Christopher Hitchens, Sam Harris, Daniel Dennett? Konkretiaa, kiitos.
”Toiseksi vanhat ateistit olivat epäuskossaan johdonmukaisia. He veivät projektin loppuun saakka. He korostivat elämän sattumanvaraisuutta ja traagisuutta. Elämä näytti heistä enemmänkin rangaistukselta kuin lahjalta.”
Käsitykseni mukaan me nykyajan ateistit suhtaudumme elämään luonnollisena ja ihanana asiana, vaikkapa kuin se olisi lahja, vaikka ketään kaikkivaltiasta lahjan antajaa ja käytön valvojaa ei olekaan. Elämme kokonaista elämää. Sen sijaan kristityt periaatteessa väheksyvät uskonsa mukaan tätä maallista elämää vain pienenä välivaiheena, kun varsinainen vaatimaton elämän tavoite tällä testiradalla on ”iankaikkisuus” (välittämättä tähtien ja tähtisumujen ajallisuudesta); ja tämä suhde elämään epävarmuuden lähteenä, kun viime kädessä jää auki, kuuluuko joskus aikojen päästä koittavalla viimeisellä tuomiolla vuohiin vai lampaisiin, pääseeko kenties tvaaseen vai hvettiin. Sekulaari etiikka ja hyvä elämä muodostuu suhteessa, vuorovaikutuksessa kanssaihmisiin.
KIrjoitat liian nopeesti. Otahan rauhallisesti. Mitä pelleilyä tällaiset kommentit kommentoijalle sivustolta ovat?