Mitä jos Jeesuksen seuraaminen johtaa inhimillisten koettelemusten äärirajoille? Voiko usko silloinkin kestää? Tutustumme pohjoisafrikkalaisen Peterin puhuttelevaan ja rohkaisevaan elämäntarinaan.
Katso video!
Tilaa Open Doorsin Youtube-kanava!
Kristittyjen vainot tänään -ohjelmasarja: Mikä on vainotun seurakunnan tilanne eri puolilla maailmaa? Vierailemme muun muassa Irakissa, Syyriassa, Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa. Annamme ajankohtaisen, kattavan ja inspiroivan kuvan vainotun seurakunnan haasteista ja myös onnistumisista. Kutsumme katsojia rukoilemaan vainottujen kristittyjen puolesta ja heidän kanssaan.
Lue lisää kristittyjen vainoista lähellä ja kaukana: https://opendoors.fi/worldwatchlist
Valtionkirkkoa Suomessa ei ole ollut yli sataan vuoteen.
Mikko Juva kirjoitti aikanaan trilogian uskonnollisen vapaamielisyyden ja ateismin saapumisesta autonomiseen Suomeen 1850-luvulta 1880-luvulle. Se kannattaa lukea. 2000-luvun suomalaiset uusateistit ja liberaalit ovat sivistyksen, kulttuurin ja kristinuskon tuntemuksen suhteen korkeintaan kalpea varjo, jos heitä vertaa 1800-luvun kirkollisiin liberaaleihin tai naturalistisen maailmankatsomuksen edustajiin.
Mistä kukakin voi tietää kenenkään sivistyksen, kulttuurin ja kristinuskon tuntemuksen syvyyttä tuntematta toista ihmistä? Ja oikeesti, mitä se hyödyttää vaikka minulla olisi kaikki tieto ja usko, mutta ei rakkautta?!
”Heijastiko se vain kätkettyä ylpeyttä siitä, että verkkopalvelu on aiheuttanut kirkolle puolen miljardin menetykset? kysyy piispa Jari Jolkkonen Savon Sanomien kolumnissaan.”
Onko se jonkin internet-sivun vika, jos ihmiset haluavat erota kirkosta?
Jolkkosen mukaan monet äänekkäimmät uusateistit eivät näytä tuntevan kristinuskoa. ”Siitä piirretään itse keksitty pilakuva, joka sitten poltetaan voitonriemuisesti. Näistä lähtökohdista ei voi syntyä mitään aitoa kohtaamista eikä vakavasti otettavaa totuuden etsimistä.”
No voi, ei kait nyt ruveta itkemään sitä, etteivät jotkut uusateistit näytä tuntevan kristinuskoa ja uskomaan, ettei siksi voi syntyä mitään aitoa kohtaamista. Eikös nyt piispan pitäisi kyetä itse perehtymään uusateismiin, jotta saisi kohtaamisia toteutumaan. Helpolla tietysti pitäisi päästä…
Itselläni on hyviä ystäviä, joista osa on entisiä ateisteja, osa nykyisiä, agnostikkoja ja ties mitä pakania. Hyvin kohdataan! Mutta en olekaan mikään todellisuudesta vieraantunut/ylevöitynyt teologisen teorian/opin asiantuntija.
Minulla on se käsitys että piispa Jolkkonen on perehtynyt uusateismiin. Asia oli aikalailla tapetilla keväällä Kirkkopäivien aikaan. Lisäksi aihetta käsiteltiin Kuopiossa teologipiirissä keväällä piispan kutsumana ja piispan alustuksen perusteella.
Jolkkosen väite siitä, että monet äänekkäimmät uusateistit eivät tunnu tuntevan kristinuskoa, pitää paikkansa. Jos googlettaa vaikkapa sanoilla ”Terry Eagleton” ja ”new atheism”, niin jo tärppää. Aiheesta on runsaasti kirjallisuutta, jopa suomennettuna.
Olen myös käsittänyt, että piispa ei ole todellisuudesta vieraantunut, vaikka onkin alansa asiantuntija.
Vaikea uskoa silmiään kun lukee Jolkkosen väiteen että kirkon tuloista puolet käytetään lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyöhön. Saisko mustaa valkoisella kirkon tilikirjoista, kiitos? Jos niihin nyt on luottamista, kun hautaustoimen kulutkin on vääristelty roimasti yläkantiin, siirtämällä muiden momenttien alta kuluja hautastustoimelle.
Itse tehottoman byrokraattisen instituution, kirkon ylläpitöön menee suurin osa kirkon tuloista.
Hautauskuluista puheen ollen – kirkko sanoo että hautauksen kustantaminen kuuluu yhteiskunnalle, ei kirkolle (kirkko siis ei ole yhteiskuntaa.) Miten niin? Ei pidä niellä sellaisenaan ja pureksimatta kaikkea mitä kirkon edustajat suustaan päästävät. Minusta omien jäsentensä hautaaminen kuuluu nimenomaan kirkolle.
Järjestöt, yhteisöt keräävät jäseniltään jäsenmaksuja juuri siksi että niillä tuotetaan palvaluita jäsenille. Kirkolla on vieläpä erioikeus kerätä jäsenkaksu veron muodossa.
Suuri(n) osa kirkon jäsenistä maksaa 10 000e:sta,(jätetään tässä nyt huomiotta kirkon kirkkoverotuloistaan saamat sijoitustuotot), ylöspäin kirkkoveroa eliaikanaan, eikä juurikaan käytä kirkon palvelluita, ja jos käyttää, kirkko useimmiten velottaa ihan käyvän hinnan.
Kyllä noiden jäsenten hautaaminen kirkon toimesta ilman eri maksua koulinpesälta/vainajan omaisilta tai valtiolta olisi oikeus ja kohtuus. Kauniaisissa uurnahaudan kaivuu maksaa 74e, ei ole kallista. Miksi uurnahautauksen räjähdysmäistä suosion kasvua ei oteta huomioon, vaan kirkko hilaa hautaustoimen kulujaa keinotekoisesti kohti taivasta.
Maatakin ja metsiä kirkko sai 150 v. sitten, kun srk:t erotettiin kunnista, iolmaiseksi runsain mitoin, ja parhaat päältä kun piutjänkokousten johdossa oli aina oma mien paikallinen kirkkoherra. On törkeätä että kirkko vaatii laskennallista tuottoa hautausmaidensa maalle, ja laskutta sen valtiolla. Korvaukseksi siitä että paikalle ei voikaan rakentaa vaikkapa ostosparatiisia/-helvettiä kovalla tuotolla. Kirkko on saanut ansiotonta arvonnousua ilmaisille mailleen ihan nokko kun tajamat ovat laajentuneet ja maata kaavoitettu.
Tuosta 10 000e:stä ja ylöspäin jaa kirkolle ihan hyvä kate hautaamisen kustantamisen jälkeenkin.
Ja mikä muu kuin jäsentensä hautaaminen jäsenmaksuilla, kirkollisverotuotolla, olisi kirkolle luotevammin kuuluva tehtävä.Kirkkohan on vähän niin kuin kuoleman, ja sen jälkeisen elämän asiantuntija, ekspertti. Ei kirkkoa olisi edes ilman kuolemanpelkoa.
Ei ole hirveän oleellista onko Suomessa muodollisesti valtiokirkko. Joka tapauksessa kirkon asema on sementoitu perustuslakia myöten ja sen suosituimmuusasema on kiistaton erivapauksineen, taloudellisine ja toiminnallisine etuoikeuksineen.
Monessa mielessä kirkon asema suhteessa vatioon on jopa perinteistä valtiokirkkomallia edullisempi. Kirkolla on samat etuoikeudet kuin perinteisessä mallissa, mutta valtiolla on paljon vähemmän vaikutusvaltaa kirkkoon päin kuin periteisessä valtiokirkkomallissa. Kirkkolain muutoksetkin eduskunta hyväksyy kumileimasimen lailla – sillä ei ole oikeutta tehdä muutoksia kirkon esitykseen.
En minä ymmärrä mitä huraamista minulla olisi siinä että kirkko on käytännössä täysin autonominen itsenäinen, mutta saa vähintää samat edut kuin perinteiset valtiokirkot? Jippii, meillä ei muodollisesti ole valtiokirkkoa koska kirkko saa häärätä ihan vapaasti ilman että valtiolla on mitää sananvaltaa sen asioihin! Miksi huutaisin noin, Sen kyllä ymmärrän että kirkon edustajat noin huudahtelevat.
Olisihan se somaa että valtio saisi vaikutusvaltaa kirkkoon päin kun se kirkkoa niin suosii. Olisihan se somaa jos olisi kyse symbioosista eikä loissuhteesta. Kaikein paras olisi, että kirkko ja valtio ottaisivat avioeron.
Seurakuntien menoista kaksi kolmasosaa on henkilöstökuluja. Sitä en osaa arvioida, kuinka suuri osa tästä on lapsi-, nuoriso- ja diagoniatyötä. Jos perusteluna on lasten, nuorten ja vähäosaisten auttaminen, olettaisin että yhteiskunta pystyisi järjestämään vastaavaa sekulaaria aktiviteettia huomattavasti edullisemmin tehokkaammalla organisaatiolla.
Siitä olen Väyrysen kanssa erimieltä, että minusta uskovien hautauskulut eivät kuulu kirkon maksettavaksi jos valtio samaan aikaan kustantaa ateistien kuoppaamisen. Minusta ihmisten tulee olla samassa asemassa. Uskomiseen liittyvien rituaalien toki tulee olla seurakuntien kustantamia kuten tänäkin päivänä.
Tätä kirkosta eroamiseen suostuttelevaa sivustoahan ylläpitävät vapaa-ajattelijat. Onko heitä paljonkin Suomessa? Heidän oman nettisivunsa mukaan heitä oli vuonna 2009 1549 jäsentä.
”Vapaa-ajattelijayhdistysten jäsenmäärä oli vuodenvaihteessa 1549 henkilöä. Määrä putosi pari vuotta sitten useilla sadoilla kun maksuiltaan edullisempi ns. perhejäsenyys poistettiin.”
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/node/110
Kovastipa saa 1500 ihmistä pahaa aikaan!. Ei taida tässäkään keskustelussa olla vapareiden jäsenmäärä kovin oleellinen. Minäkään, ”tulipalo”ateisti, en ole vapareiden jäsen, en muidenkaan uskonnottomien ihmisten yhtenliittymien jäsen.
Jäsenmäärä ei kerro tässä tapauksessa paljonkaan siitä kuinka paljon vastakaikua kansan parissa vapareiden ajatukset saavat. Kirkostaeroamisluvut kertovat siitä enemmän.
Vaan eipä kerro kirkon jäsenmääräkään paljon mitään kirkon arvostuksesta ja sen saamasta vastakaiusta kansan keskuudessa. Vale, emävale, tilasto.
No ei tuohon nyt mitään suuruusluokkamuutosta ole tullut. Tampereella perhejäseniä on kai jotain kymmenkunta, jotka eivät em. luvussa näy. Jäseniä on tullut lisää, mutta ei kovin paljoa, ja toisaalta Karkkilan VA erosi liitosta, joka ei taas toisaalta tarkoita että jäsenet olisivat dekääntyneet kristityiksi.
Suuruusluokkana puhutaan joka tapauksessa samoista määristä kuin jossain pienuskonnoissa, baptistit, mormonit tms. Vaikutus yhteiskuntaan perustuu siis paljon enemmän toimintaan kuin muodolliseen jäsenmäärään.
Ateisti ei liity tavan vuoksi mihinkään yhteisöön. Uskonnottomuutta voi edistää muutenkin jos haluaa.
No eipä kirkoonkaan juuri kukaan ole liittynyt tavan vuoksi, sitä useampi on liitetty kirkon jäseneksi tavan vuoksi. Ja hyvin harva on kirkkoon liittynyt omasta vakaasta harkinnasta ja uskonratkaisun seurauksena. Oletko edes sinä Salme? Vai oletko vain tehnyt tietoisen valinnan olla eroamatta kirkon jäsenyydestä?
Suuri osa kirkon jäsenistä ei ole edes sitä tehnyt vaan roikuu kirjoilla joukonjatkona laiskuuttaan tai välinpitämättömyyttään tai sukulaisten, mummojen ja pappojen, mieliksi, tai peläten (alitajuisesti) jumalan kostoa jos jättää kirkon.
”Ja hyvin harva on kirkkoon liittynyt omasta vakaasta harkinnasta ja uskonratkaisun seurauksena. Oletko edes sinä Salme? Vai oletko vain tehnyt tietoisen valinnan olla eroamatta kirkon jäsenyydestä?” kysyi Risto minulta.
Minä olen tehnyt tietoisen ratkaisun rippikoulussa 50 vuotta sitten. Rippikoulussa tulin vakuuttuneeksi Jumalan rakkaudesta ja toisaalta omasta syntisyydestäni, minkä vuoksi tarvitsen Jeesuksen sovitustyön omakohtaista vastaanottamista voidakseni lähestyä Jumalaa.
Vapaa-ajattelijat ja kirkon konservatiivit ovat ilmeisesti aika yksimielisiä siitä, että kummatkin haluavat, että löyhemmin kirkkoon kuuluvat ns. tapakristityt eroaisivat kirkosta.
Joo, Osmo, eikö ole liikuttavaa, miten yksimielisiä näyttävät olevan turhan ns. ”löysän” porukan kirkosta karkoittamiseksi. Ja kyllä konservatiivit puhuvat ”liberaaleista” ikävään sävyyn. Ihan vertaavat ateistiin.
Fundamentalismiko heitä yhdistää? Yksinkertaistaminen?
Piispat Luoma ja Jollkkonen näköjään tavoittelevat kiivaasti paikkaa kirkon ykkösmanaajana, pahan poistajana. Käyvät sanan, hyvä niin, säilällä pahojen UUSateistien kimppuun.
Luoma kirjoitti pari päivää sitten että ”lähtökohtaisesti” kaikkia vakaumuksia pitää arvostaa ja kunnioittaa. Lahtökohtaisesti? Mutta ei pahojen UUSateistien vakaumusta, kun eivät raukat tajua pysyä komerossa, tai ainakin pitää suutaan kiinni, niin kuin vanha-ateistit, (ja kristityt jotka eivät koskaan eivätkä missään ole tiettävästi langeneet siihen syntiin, että olisivat uskomuksiaan tuputtaneet), jotka tajuavat hyvät tavat ja olla näin ollen olla keikuttamatta kirkkovenhoa.
Katsovat vain sivusta tumput suorina kun kirkko puolustaa kynsin hampain ja keinoja, mm. muunneltu totuus, kaihtamatta ikiaikaisia perusteettomia etuoikeuksiaan ja kahmii lisää uusia etuja. Ei ole ihme että mm. piispat Luoma ja Jolkkonen heitä kaipailevat.
Mutta pahat UUSateistit – he eivät tajua että ”Herra antoi, Herra otti, tyydy siihen hottentotti, tasa-arvohan on silkkaa jumalanpilkkaa” – ja tyydy olemaan toisen luokan kansalaisia, vaan vaativat vakaumusten, uskonnottomien ja uskonnollisten, tasa-arvoa ja yhdenvartaista kohtelua.
He eivät halua tajuta että POSITIIVINEN USKONNONVAPAUS tarkoittaa sitä, että uskovaiset saavat yhteiskunnan tuella ja avustuksella tuputtaa uskomuksiaan täysin vapaasti ja rajoittamattomasti missä ja milloinka vain, muuten se on uskonnovapauden rajoittamista, ja uskovaisten syrjintää!
Ei noita ja heidän uskonnotonta vakaumustaan voi arvostaa saati kunnioittaa. Toisin kuin kilttien pasiivisten perinteisten vanha-ateistien. jotka tajuavat pysyä poissa tuohukritillisyyden leviättämisen tieltä. Heitä piispojenkin kelpaa kunnioittaa ja arvostaa. No eipäs nyt sentään liioitella – sietää!
Luulin joskus että tämä sivusto olisi lähinnä kristittyjen keskustelupalsta, mutta lustetta on seassa enemmän kuin tarpeeksi. Seuraavat väitteet lienevät tosia ateistille ja johtavat myös liberaalikristityn vaikeuksiin uskonsa kanssa:
1. Luojaa ei ole olemassa, olemme ainoastaan pitkän kemiallisen reaktioketjun tuloksia, jotka määrittävät halumme ja käytöksemme.
2. Ei ole Luojaa, joka omistaa maailmankaikkeuden, joten jokaisella on oikeus käyttäytyä mieleisellään tavalla
3. Lisäksi, koska Raamatun ensimmäinen kirja on väärässä luomisen suhteen, on epäloogista uskoa tuohon kirjaan muiltakaan osin.
Edellämainittujen teesien mukaan ilman Jumalaa moraalilla ei voi olla todellista/mielekästä pohjaa. Moraalipohjan olemassaolo todistaa siksi juuri Jumalan olemassaolosta. Toinen asia on sitten se, ettei Jumalan olemassaoloa poissulkeva tiede anna yhtään uskottavaa selitystä olemassaolollemme. Siksi ”ajatteleva ateismi” alkaa olla aikansa elänyttä haihattelua.
Edellämainittujen teesien mukaan ilman Jumalaa moraalilla ei voi olla todellista/mielekästä pohjaa.
Ei minun moraalillani ole pohjaa, mutta silti käyttäydyn kelvollisesti, teen jopa vapaaehtoistyötä ihmisten, eläinten ja luonnon auttamiseksi.
Toimintani perustuu moraalisiin tunteisiini. Ne ovat biologian perustelemia ja yhteisössä opittuja.
En ole huomannut, että kristitty toimisi mitenkään eri tavalla. Hänkin on moraalissaan herttaisen ristiriitainen. Hän tekee moraaliset kulloisenkin tunteen varassa. Ei siinä periaatteet paina. Lähimmäinenkin on lähimmäinen vain joskus, useimmiten ei.
Matti Somersalon kommenttiinkin liittyen muistuu mieleeni tapaus lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Bussipysäkillä käytiin keskustelua kristityn ja ateistin välillä ja ateisti kysyi, että jos Jumala on olemassa, niin miksi maailmassa on pahaa. Kristitty kysyi tällöin ateistilta, että kuka pitelee käsissään rynnäkkökivääriä jolla surmataan siviilejä.
Kirjoitan kuulema kommentteja liian nopeasti ja sivusto kehottaa ottamaan rauhallisesti.
Äsken kirjoitin ensimmäisen kommenttini tänään. Puhuin kuolleista ja elävistä ateisteista ja elävästä ja kuolleesta uskosta. Olikohan tuossa jotakin väärää jo lähtökohtaisesti?
Uskon, että tuo muistutus liian nopeasti kirjoittamisesta ei ole henkilökohtainen, sillä minäkin olen saanut sellaisen. Ehkä se liittyy sivuston asetuksiin, jos vaikka monta kommenttia tulee yhtaikaa tai edellinen ei ole vielä kirjattu sivustolle. Olen huomannut, että kirjoitettu kommentti ei tule heti näkyville kuten ennen vaan pienellä viiveellä.
Onpa ollut mukavaa luettavaa, kun kaksi piispaa (sattumalta?) melkein samaan aikaan käy pontevasti taistoon ateisteja vastaan;) Toivottavasti muutkin tiedotusvälineet kuin K24 innostuisivat herrojen ajatuksia julkaisemaan.
Monta vanhaa hyvää fraasia sieltä löytyykin, mm. totuus siitä, että moraali on pohjimmiltaan kristinuskon monopolituote. Piispan tasoinen kirkon vikamies on väistämättä laajasti sivistynyt ja korkeasti koulutettu. Hän ymmärtää varmasti ajatustena ja perustelujensa onttouden. Siksi minusta on selvää, että nämä kirjoitukset on suunnattu ”rahvaalle”. Tyyli on samaa kuin joillain Perussuomalaisten riehakkaammilla ehdokkailla vaalien alla, vain kauniisti sokerilla kuorrutettuna.
Olen kyllä vähän ymmällä siitä, miksi näitä hyökkäyksiä tehdään. Jos niillä jokin vaikutus on, niin se on kirkosta eroamisen kiihdyttäminen. Ehkä piispat ovat lähteneet kirkon sisäisen uskonpuhdistuksen tielle?
Toisaalta, kirkkohan on iso bisnes ja piispojen pitää huolehtia kassavirrasta (vaikka sitä ei ihan noin suoraan toki sanota). No, ehkä ei vain ole mahdollista keksiä toimivia keinoja jäsenmäärän romahtamista vastaan.
No hups, tuli freudilainen lipsahdus kun piti sanomani ”virkamies” 😉
Ei ”moraali” ole ”kristinuskon monopolituote”.
”Moraaleja” on kuitenkin monenlaisia. Kristilliselle moraalille on tyypillistä esimerkiksi heikomman puolelle asettuminen ja ihmiselämän kunnioitus, anteeksiantamisen ja uuden alun mahdollisuuden korostaminen. Näiden ihanteiden toteuttamisessa ei useinkaan onnistuta, mutta ne on normeja, joita kristityt pitävät oikeina. Ne perustuvat ajatukseen Jumalasta, joka kadotettujen syntisten hyväksi luopui kirkkaudestaan ja kunniastaan ja otti itse kantaakseen syntisten ansaitseman oikeudenmukaisen tuomion.
Missä tämä uskonnollinen pohja putoaa pois moraalilta, se voi kehittyä kokonaan toisenlaiseen suuntaan kuin se, joka on kristillisen uskon pohjalta kehittynyt.
Martti Vaahtosaaren mukaan ”kristilliselle moraalille on tyypillistä esimerkiksi heikomman puolelle asettuminen,,”.
Kunpa näin aina olisikin! Kristinuskossa olisi kyllä paljon aineksia tällaiseen, mutta käytännössä – ja historiallisessa katsannossa – kirkot ovat kuitenkin tyypillisesti liittoutuneet sen vahvimman kanssa (esim. yksinvaltaisten hallitsijoiden) ja kehottaneet köyhiä ja heikkoja olemaan kapinoimatta Jumalan asettamaa auktoriteettia vastaan…jos heikot ovat vaatineet asemansa parantamista. Ja yhä edelleen kuulee omankin kirkkomme piiristä hyvin paljon sitä puhetta että ”eettisiä/moraalisia asioita ei pidä korostaa koska ne eivät ole kristinuskon ydinkysymyksiä”.
Valitettavasti nyt tulee mieleen vahvasti se, että pedofiileille tms. kyllä uutta alkua armahdetaan, mutta jos esimerkiksi on avioeron kokenut, niin ei saisi mennä uudelleen avioon, vaan silloin tekee huorin. Tai pitäisi mennä sen entisen kumppanin kanssa uudelleen avioon, vaikka toinen olisi mikä tuhoaja.
Että mitähän uutta alkua kukin tarkoittaa.
”“Moraaleja” on kuitenkin monenlaisia.”
Erikoinen ajatus. Emme ehkä keskustele samasta asiasta?
”Kristilliselle moraalille on tyypillistä esimerkiksi heikomman puolelle asettuminen ja ihmiselämän kunnioitus, anteeksiantamisen ja uuden alun mahdollisuuden korostaminen.”
Kenties. Ne ovat myös tyypillisiä moraalille ylipäätään, siinä merkityksessä kuin sitä tuossa käytit. Eivätkä ”muut moraalit” (mitä sitten lienevätkään) suinkaan ole niitä kristinuskosta oppineet.
”Missä tämä uskonnollinen pohja putoaa pois moraalilta, se voi kehittyä kokonaan toisenlaiseen suuntaan kuin se, joka on kristillisen uskon pohjalta kehittynyt.”
Sari jo tuossa kommentoikin tätä. Eipä se toisenlaiseen suuntaan kehittyminen varmaan ainakaan pahempaa saisi aikaan.
”Uskonnollinen pohja” sisältää kristinuskossa myös sen ajatuksen, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta sillä tavalla vialliseksi, että hän pelkästään syntymällä maailmaan ansaitsee ikuisen kadotuksen. Vankka pohja varmaan joillekin, mutta minusta täysin vääränlainen.
Vastaan vielä itselleni niin ehkä säästän turhia kommentteja. Tiedän kyllä, että opin mukaan synti on ihmisen vika, ei Jumalan. Kun on se vapaa tahto ja silleen.
Mitä moraaliin tulee, niin minä sanoisin, että kristinuskossa ei ole kyse moraalista. Moraali on ateistien juttu. Eikä se ole huono juttu. Mutta moraali on eri asia kuin lähimmäisenrakkaus.
Lähimmäisenrakkaus on kristinuskon erityispiirre. Se on juttu sinänsä, että miten sitä noudatetaan, mutta sitä Jeesus opetti. Siltä pohjalta, että hän oletti hmisten olevan luonnostaan moraalisia.
Jeesus opetti rakkautta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät sitä ansaitse, ja oman vihamiehen rakastamista, itsensä antamista alttiiksi pahojen ihmisten vuoksi.
Nähdäkseni moraalin perusta on ihmissuvun säilyminen ja menestyminen. Tältä pohjalta pahoja ihmisiä ei ole järkeä rakastaa, vaan moraalinen ratkaisu olisi hankkiutua heistä eroon.
Lyhyesti voisi sanoa, että moraalissa on järkeä, lähimmäisenrakkaudessa ei. Lähimmäisenrakkaus usein mutkistaa asioita, ja suosii pahojen ja huonojen ihmisten selviytymistä, mikä ei ole ihmiskunnan menestymisen kannalta fiksua. Lähimmäisenrakkaus myös haluaa nähdä hyvää toisissa ihmisissä.
Jos ateisti toteuttaa lähimmäisenrakkautta, hän haluaa nähdä hyvää jopa uskovaisissa. Ja antaa erottelematta kunnioitusta kaikille. Moraalilla on varaa ylpeillä. Lähimmäisenrakkaudella ei.
Voitte palstan ateistit, ja toki uskovatkin, pohtia oletteko keskusteluissa lähimmäisenrakkaudellisia vai moraalisia.
Ateisti, toteutatko kristittyjä kohtaan lähimmäisenrakkautta vai ylpeiletkö moraalillasi?
Tätä uskovan tulee kysyä itseltään jatkuvasti. Onko se mitä teen rakkautta, perustuuko se lähimmäisenrakkaudelle vai vain luonnolliselle moraalille?
Lähimmäisenrakkaudessa on nöyryyttä, moraalissa ylpeyttä. Lähimmäisenrakkaus ei korosta itseään eikä ylpeile näkemyksillään ja tekemisillään, lähimmäisenrakkaus suuntautuu lähimmäiseen, poispäin itsestä. Lähimmäisenrakkaus ei mieti sitä kuinka hyvältä ihmiseltä vaikutan ja mistä kaikesta voin muita syyttää.
Moraali ja lähimmäisenrakkaus ovat eri asioita, sanottakoon vielä kerran. Sen vuoksi minusta kristinuskon yhteydessä ei pitäisi puhua moraalista, eikä kristittyjä tulisi kehottaa moraaliin. Vaan kristillinen kilvoittelu on lähimmäisenrakkauden opettelua. Ja oppimista nöyryyteen, nöyryyteen ja vielä kerran nöyryyteen.
”jos esimerkiksi on avioeron kokenut, niin ei saisi mennä uudelleen avioon, vaan silloin tekee huorin. Tai pitäisi mennä sen entisen kumppanin kanssa uudelleen avioon, vaikka toinen olisi mikä tuhoaja.”
En ole kuullut luterilaisessa kirkossa vuosikymmeniin opetusta/ajatusta, että avioeron kokenut ei saisi avioitua uudelleen. Meillähän on piispoja ja pappeja, jotka ovat eron jälkeen avioituneet uudelleen.
Jeesus taisi kyllä opettaa jotain siiheen suuntaan, mutta kirkko ei ainakaan tänä päivänä.
Kyllä kirkossakin tulee olla jonkinlainen järjestys kuten yhteiskunnassa yleensä. Toisen kunnioittaminen joka taholla on kaiken yhteiselämän sujumisen peruspylväs.
No, sen sanoi ev.lut.kirkon pappi, joka on myös LHPK:n pappi.