Olen havainnut, että Raamattu-tunnustuksellisten luterilaisten kristittyjen välinen yhteys on vahvistumassa. Tämä on henkilökohtainen kokemukseni, mutta se perustuu jo useampaan havaintoon. Lämpimän yhteyden tunnusmerkkejä on jo paljon.
Ensiksikin olen havainnut, että erilaisten Raamattu-tunnustuksellisten viiteryhmien toimijat mahdollistavat toistensa tilaisuuksien järjestämisiä lainaamalla, vuorottelemalla tai vuokraamalla toimitilojaan vastavuoroisesti.
Toiseksi seurakuntalaiset ja pastorit vierailevat toistensa jumalanpalveluksissa ja juttelevat lämpimästi.
Kolmanneksi toisen Raamattu-tunnustuksellisen viiteryhmän työn puolesta rukoillaan yhteisessä esirukouksessa.
Neljänneksi voidaan mainita vapaa-ajalla ja hengellisen työn ulkopuolella olevat kohtaamiset ja ystävyyssuhteet.
Ja viidentenä, mutta tuskin silti viimeisenä näen vielä kansainväliset Raamattu-tunnustuksellisten seurakuntien/kirkkojen väliset yhteydet ja hankkeet.
Itseäni nämä asiat ilahduttavat. Nykyään uutisoidaan paljon kristillisten kirkkojen hajaannuksesta. Se on tietenkin liberalisoituvassa lännessä kylmä tosiasia, mutta olisi kovin surullista, jos tässä olisi koko kuva. – Minusta on mainitsemisen arvoista, että kristittyjen välisen yhteyden vaaliminen on edelleen mahdollista ja mielekästä. Oman kokemukseni mukaan yhteys elää, kasvaa ja vahvistuu juuri tällä hetkellä siellä, missä sitoudutaan Raamatun sanaan ja sitä avoimesti selittävään tunnustuksellisuuteen.
Tässä blogissa etsitään rohkaisun näköaloja. Tämän blogin keskustelu on varattu niille myönteisille kokemuksille ja havainnolle, miten sinä olet oivaltanut Raamatun ja selkeän evankelisen opetuksen palvelevan kristittyjen yhteyttä.
”…jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”
(1.Joh. 1:7)
Jatkoksi yhteyden teemaan. Ajattelen, että Jumala välittää todistuksensa monin tavoin.
Ensisijaisesti hänen todistuksensa on objektiivisia asioita kuten Raamatun erityinen ilmoitus, joka vain voi synnyttää uskon ja tehdä ihmisen viisaaksi. Myös luonnon suuruus ja Jumalan hallitseman historian realiteetit ovat objektiivisia todistuksia Jumalasta, vaikka niitä onkin mahdotonta ymmärtää oikein ilman Raamatun erityistä ilmoitusta.
Toiseksi on olemassa myös subjektiivisempi todistus, jossa me yksityiset ihmiset annamme oman tunnustuksemme ja todistuksemme. Yksittäisen ihmisen kokemus on kuin yksi palapelin pala, osa suurempaa kokonaisuutta. Seurakuntien ja kirkon todistus taas (subjektiivisuudessaan) vähän laajempi kuvan osa, koska se on samalla kollektiivinen; ja näin laajempi ja vahvempi. Nämä kaksi subjektiivista todistusta, yksityinen ja yhteisöllinen toimivat parhaimmillaan kristillisen tavoittavan työn välikappaleina. – Kun ihmisen elämä muuttuu parempaan suuntaan uskoontulon myötä, se on hieno todistus. Samoin lämmin ja vastuullinen seurakuntayhteys on myös vahvasti puoleensa vetävä asia ja elämän matkalla kannatteleva tekijä. – Näin siis parhaimmillaan. Tähän on hyvä pyrkiä, vaikka synnin ja itsekkyyden realiteetit varjostavatkin aina subjektiivista todellisuuttamme. Valona varjojen maassa loistaa kuitenkin aina Kristuksen armosanoma. Se kutsuu jokaista ihmistä ja ihmisyhteisöä ristin juurelle.
Monet kiusaantuvat omissa liikeisään, näiden liberaalien ilmausten tähden. Jolloin omaa tuttua liikettä ei enää koeta omaksi ja aletaan etsiytyä sinne, missä linja on selkeä ja raitis. Näin konservatiiviset liikkeet saavat vahvistusta ja liberaalien liikkeet menettävät jäseniään.
Näin se läntisen kristikunnan piirissä usein menee…
Toisaalta konservatiiviset liikkeet pitävät itse huolta, että eivät vahvistu liikaa ja, että ei mene liian hyvin hajottamalla voimiaan jakautumalla.
Kuten vaikka Sley, Ely ja Luther Sjäätlö.
Jakaantumiset ovat tosiasia, ja ikävä sellainen. Nyt uskon näkeväni jotakin muuta. – Siitä tämä blogi…
Yhteys ja yhteistyö ovat kauniita ja tavoiteltavia asioita niin kristittyjen kuin ylipäänsä ihmisten ja kansojen kesken. Minua vain häiritsi tuo rajauksesi toisiin ja toisiin kristittyihin. Kuka itse asiassa on Raamattu-tunnustuksellinen luterilainen kristitty?
Tarkoitatko Jeesukseen uskovia vai sisältääkö se muita rajaavia piirteitä?
Teologia tarvitsee käsitteitä, jotta asioita voidaan jäsentää. Raamattu-tunnustuksellisuus on yksi käsite. Käsitteiden yksi puoli on aina se, että ne rajaavat asioita, ilmiöitä ja myös ihmisiä monin tavoin.
Jos ei tunne käsitettä Raamattu-tunnustuksellisuus, alla oleva artikkeli on siihen melko hyvä johdanto:
https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/891/tunnustuksellinen_luterilainen_nakemys_raamatusta
Siis amerikkalaisperäinen uusi uskontunnustus vanhojen perinteisten lisäksi?
Ihmettelen tällaisten asioiden yhteydessä aina sitä, että eikö usko Jeesukseen enää riitä.
Miksi Raamatusta yritetään väkisin tehdä enemmän kuin mitä se on?
Kari Roosin kommentti on virheellinen ja loukkaava. Kun lukee luterilaisten Raamattu-tunnustuksellisten johtoajatukset, voi todeta: It’s all about Jeesus.
https://lutheranreformation.org/timeline/#table_of_contents
Anteeksi, ei ole tarkoitus loukata ketään eikä mitään. Mikähän kommentissani mielestäsi oli loukkaavaa ja virheellistä?
Oikeastaan kyselin enkä kommentoinut, kun en oikein ymmärrä, että miksi Raamatun kirjaimesta ja sanatarkasta sisällöstä halutaan tehdä niin ehdotonta.
Ei tuossa julkilausumassa ole mitään uutta. Se on tunnustus joka on alusta asti ollut ja yhä on kirkkomme tunnustuksen mukainen. Tietty liberaali vaikutus kirkossamme vain pyrkii murentamaan tämän tunnustuksen. Mikäli se siinä onnistuisi, niin kirkon opetus ei enää olisi Raamatullisella perustuksella. Koko kirkkoa hiertävässä keskustelussa on pohjimmiltaan kyse juuri siitä, annammeko Raamatulle Jumalan sanan arvon, vai pidämmekö sitä kirjoittamisajankohdan ihmisten mielipiteinä. Jos se on Jumalan sanaa niin se velvoittaa kirkkoa, jollei ole , niin olemme tuuliajolla.
Eikö se ole niin, että Jeesus ja hänen rakkauden käskynsä velvoittaa kirkkoa? Ei kai jokainen Paavalin 2000 vuotta sitten sanoma sana, saati sitten jokainen VT:n sana, voi velvoittaa tämän päivän kirkkoa? Ei kaikki Raamatun sanat ole ymmärtääkseni Jumalan sanoja vaan Jeesus on Jumalan Sana.
Raamattu-tunnustuksellisuus lähtee siitä, että koko Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima ja siten Jumalan sanaa. – Toki niin, että osa tekstistä on pääasian kehyskertomusta, historiaa yms., mutta kaikki kuitenkin luovuttamatonta.
Manu,
Tiedän, että näin on.
Uskon itsekin vahvasti Pyhän Hengen inspiraatioon, mutta ymmärrän sen luultavasti vähän eri tavalla kuin Raamattu-tunnustukselliset. Ei inspiraatio kai silti tee ihmisestä erehtymätöntä ja hänen kirjoituksistaan Jumalan sanaa?
Inspiroituminen Pyhästä Hengestä ei toki Raamatun oman kerronnan(kaan) mukaan tee ihmisestä erehtymätöntä. Raamattu-tunnustuksellisuudessa ajatellaan käsittääkseni yleensä niin, että Pyhän Raamatun tekstin seulonnan ja koettelun on jo tehnyt Jumala itse niinä aikoina, jolloin koko alkuseurakunta todisti uskostaan verellään.
Tiedämme esim. , etteivät kaikki Paavalinkaan kirjeet säilyneet. – Jumala siis seuloi ja suojeli sen inspiroidun sanan, joka oli kuin tulessa koeteltua. Tässä on jotakin moni verroin enemmän kuin parhaitenkaan inspiroiduissa blogeissamme ym. nykypohdinnoissa.
”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Ps. 12:6)
Mielestäni hyvin vahvaa Pyhän Hengen työtä on jo se, että meillä ylipäätään on UT:n tekstit saatavilla tänäänkin. Näin mekin saamme tietää Jeesuksesta vielä 2000 vuoden kuluttuakin.
Luther lienee sanonut jotain sen suuntaista, että ilman Jeesusta Jumala olisi hyvin kaukana meistä.
Ilman tietoa Jeesuksesta emme tietäisi Jumalan rakastavan meitä.
Palaan vielä alkuperäiseen blogisi aiheeseen eli yhteyteen. Korostit niin paljon nimenomaan ns. Raamattu-tunnustuksellisten yhteyttä, että siitä jäi vähän orpo olo. Tuntuu, että tänä päivänä haetaan enemmän kristittyjen erkanemista toisistaan kuin yhteyttä. Korostetaan mustavalkoista konservatiivi-liberaali-ajattelua pyrkien mitätöimään toisten erilaista ymmärrystä ja ajattelua. Eikö yhteyttä voisi etsiä myös eri tavalla Raamattua ymmärtävien kesken?
Kari R.
Minun puolestani yhteyttä, ainakin keskusteluyhteyttä, sopii ja voi etsiä yli tunnustuskuntarajojen.
Tämä blogi on kuitenkin havainnointia. – Se on iloa yhteydestä, jota olen nyt nähnyt. – Jeesus puhuu yhteydestä totuudessa. Se taitaa olla ainoaa kestävää iloa…
Jos hylkäämme Vanhantestamentin sekä Paavalin kirjeet niin jäljelle ei paljoa jää.
Jos ne voidaan hyljätä, niin millä perusteella ei hyljätä saman tien Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomuksia. VT: n ydin on ennustus Jeesuksesta ja Paavalin kirjeiden ydin on siinä, että ymmärrämme mitä Jeesus on puolestamme tehnyt ja mitä se meille ja koko maailmalle merkitsee.
Jumala on sanansa takana. Hänen lupauksensa pitää kutinsa. Siksi Jumalan sanassa on voima. Kansa sanoi näin myös Jeesuksen puheesta. Jeesushan on juuri Jumala joka tuli ihmiseksi. Juuri niin kuin Vanhatestamentti monin sanoin ja kuvauksin ennusti. VT:n lukemisen tekee jännittäväksi juuri näiden kohtien löytäminen.
Koko Raamatussa on sama Jumalan voima vaikuttamassa. Kyse on vain siitä annammeko Jumalan voiman vaikuttaa sanansa kautta meissä. Vai torjummeko Hänet. Väittäen, että ei Jumala ole voinut laittaa ihmisiä kirjoittamaan omaa tahtoaan Raamattuun.
Ei ole oikein kanttia mennä sanomaan, että Jumala on varmaan erehtynyt jossakin kohtaa.
Pekka,
En sanonutkaan, että mitään pitäisi hylätä. Olen hyvin pitkälle juuri samaa mieltä kanssasi siitä, mitä edellä kirjoitit. Kyse on vain siitä, että monet asiat Raamatussa ovat hyvin sidoksissa siihen aikaan ja sen ajan ja maan tapoihin. Kaikkea ei voi pitää ikiaikaisena Jumalan tahtona vaan myös sen aikaisten ihmisten näkemyksinä. Siksi mielestäni tämän päivän kirkkoa ei voi jokaisen Raamatun sanan mukaiseen toimintaan velvoittaa.
Eivätkö Raamatun tekstien kirjoittajat olleet samanlaisia ihmisiä kuin mekin?+ He kirjoittivat sillä viisaudella, minkä Jumala oli heille antanut, niin kuin mekin tämän ajan kirjoja ja blogeja kirjoittavat kristityt ihmiset. Ei kai Jumalan antama Henki ja viisaus heistä tai meistä erehtymättömiä tehnyt?
Raamatun ihmiset olivat samanlaisia ja yhtä syntisiä kuin mekin, mutta Raamattu-tunnustukselliset katsovat, että Jumala a) inspiroi uudestisyntyneet todistajansa Raamatun kirjoittajiksi, b) seuloi ja koetteli vielä vainoissa jyvät akanoista.
Varhainen kirkko ei lopulta luonut tai koonnut Raamattua, vaan tunnisti ja säilytti em. arvovaltaiset tekstit nykyiseen kaanoniin. Tämä tehtävä onnistui niin hyvin, että nykyinenkin kriittinen Raamattu-tutkimus myöntää nykykaanonin tekstit vanhimmiksi ja aitoperäisiksi.
Sitten kysymys on vain siitä mikä velvoittaa ja mikä ei. Miten erotamme nämä toisistaan ? Millä perusteella vaikkapa, rakkauden kaksoiskäsky olisi velvoittava?
Rakkaus ei liene kovin aikaan tai paikkaan sidottu asia ja se oli myös itse asiassa ainoa Jeesuksen varsinainen viesti meille, kertoa Jumalan rakkaudesta.
Jumalan laki on hänen rakkautensa ilmausta moraalin näkökulmasta. Se jäsentää oikeaa ja väärää, sekä toimii realistisena peilinä itsekkäälle ihmiselle (läpi aikojen samana).
Tästä seuraa se, että todellista rakkautta on noudattaa Jumalan käskyjä.
Selvennys:
Raamattu-tunnustuksellisuudessa ajatellaan yleensä niin, että moraalisessa mielessä Jumalan käskyt ovat yhä muuttumattomat, mutta rituaalinen esim. Temppeliuhreihin liittyvä käskyosasto on päättynyt, koska Kristus on meidän kaikki riittävä uhrikaritsamme.
Raamattu-tunnustukselliset hakevat tämän ajatusmallin perusteet itseltään Jeesukselta, sillä hän käytännössä toistaa opetuksissaan koko 10-käskyn moraalilain.
Hyvä blogi, kiitos Manu. Totisten uskovaisten yhteys on antoisaa. Tulevaisuus on hyvä!
Juha,
Miten määrittelet ”totisen uskovaisen”?
Eikö vähemmän totiset kelpaa yhteyteen?
Eipä tietysti seulota muita, vaan olisi hyvä olla nöyrä ja tiedostaa minkälainen itse on. Totinen kristitty tunistaa ja tunnustaa oman syntisyyden ja katuu syntejään ja pyytää ne anteeksi. Totinen kristitty haluaa kilvoitella kaidalla tiellä ja tarvitsee siihen Jumalan ja uskovaisten apua. Toki totinen kristitty iloitsee evankeliumista Jeesuksesta Kristuksesta ja ylistää Jumalan hyvyyttä. Kolmiyhteinen Jumala on pyhä ja me ihmiset olemme itsessämme syntisiä, mutta toki kristuksessa pyhiä.
En usko, että suruttomat ja ylpeät ihmiset kaipaavat uskovaisten seuraa.
Kiitos Juha
Sinun blogisi ja kannanottosi on yksi osoitus tämän blogin teemana olevaa asiaa. – Osa keskustelijoista näyttää tarvitsevan keskustelua siitä, mitä koko teema tarkoittaa. Se heille toki suotakoon, mutta varsinainen teema on koota rohkaisevia havaintoja, eikä problematisoida sanoja yms.
Kiitos sinulle Juha, että seisot paikallasi muurinaukossa!
Olisikohan tässä nyt kyse siitä; onko sellaiset Vanhan – ja uudentestamentin kohdat velvoittavia, joissa selkeästi tuodaan ilmi, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on väärin. Eikä siksi ole soveliasta kristitylle. Tietysti näitä kohtia voi joku pitää sen ajan käsityksinä, mutta mikä tekee tämän päivän käsityksistä parempia. Onhan olemassa yhä hyvin erilaisia tieteellisiä käsityksiä homoseksuaalisuudesta. Miksi vai yksi niistä hyväksyttäisiin oikeaksi käsitykseksi.
Tämä vain kertoo siitä, että pelkkien käsitysten varaan ei voi rakentaa mitään pysyvää. Jumalan sanan varaan voi.
Pekka,
Seksuaalisuudesta on täällä Kotimaa24 blogeissa ja kommenteissa puhuttu niin ylettömän paljon, että en haluaisi sitä asiaa taas vetää tähän keskusteluun.
Raamatun teksteistäkin on monenlaisia käsityksiä ja tulkintoja. Miksi vain yksi niistä hyväksyttäisiin oikeaksi?
Minunkin intressini on, ettei tehdä tästä homokeskustelua. – Itse kysymykseen oikeasta tulkinnasta kuitenkin.
Totuus on syvimmiltään vain yksi kaiken valheen poissulkeva asia. Rajallisuutemme tähden työpöydällämme on silti joskus x-määrä erilaisia tulkintavaihtoehtoja. Aidosti mielekkäitä vaihtoehtoja on silti Raamatun tulkinnassa yleensä vain rajallinen määrä. Siksi kaikki tulkinnat eivät ole oikeastaan koskaan tasavertaisia. Raamattu-tunnustuksellisuudessa sananselitys nojaa koko Raamatun tutkiskeluun kokonaisuutena. Siten asia yleensä kirkastuu lopulta vain yhteen mielekkääseen vaihtoehtoon.
Käsite : ” tulkinta” on monimerkityksellinen sana. Yleensä sillä tarkoitetaan vieraan kielen kääntämistä ymmärrettäväksi. Raamattu on jo käännetty suomeksi, joten sitä ei kai tarvitse enää kääntää. Tulkinnassa tärkeää on, ettei alkuperäinen ja tekstin mukainen merkitys muutu. Joten mitä oikeasti tarkoitetaan, kun sanotaan, ettei Raamattua voi lukea ilman tulkintaa? Yleensä suomen kielellä kirjoitettua tekstiä ei tarvitse tulkita mitenkään. Luen päivittäin melko paljon Raamattua. En kuitenkaan ole havainnut mitään tarvetta hakea tekstille jotain muuta tulkintaa, kuin mitä siitä luen.
Kykenen lukemaan autoni käyttöohjekirjaa. Onhan sekin käännetty suomeksi. Ei kai kukaan kuvittele, että ohjeita voisi tulkita monella tavalla. ”Miksi vain yksi tulkinta olisi oikea?” Sitä kysymystä ei kukaan esitä käyttöohjeista. Miksi sitten Raamatusta?
Kiitos Pekka hyvästä pohdinnasta.
Lähtökohtaisesti tulkinta on varmaan juuri noin selkeää kuin kirjoitit.
Toki Raamattu-teologiassa on silti asioita, joiden tulkinta edellyttää tiettyä auki selittämistä/tulkintaa. Esim. sellainen realiteetti kuten ihmisen syntisyys. Lähes jokaiselle kristitylle on Raamatun pohjalta selvää, että kyseessä on jonkinlainen taipumus pahaan. Syntisyytemme syvyys ja perinpohjaisuus on sitten jo asia, jossa alkaa tulla tulkinnallista hajontaa…
Miksiköhän on kirjoitettu lukemattomia raamatunselitysteoksia ja vielä lukemattomampia muita hengellisiä ja teologisia kirjoja, jos Raamatun tekstit olisivat yksiselitteisiä ja selkeitä eivätkä vaatisi mitään tulkintaa? Eivätkä ne kirjat suurimmalta osaltaan tulkitse vain kieliä ja käännöksiä.
Otetaan nyt vaikka Jeesuksen vertaukset ja muutkin puheet. Eivät todellakaan ole yksiselitteisiä eivätkä myöskään monet Paavalin tekstit. Enpä usko, että niitä on silloinkaan ymmärretty kovin hyvin. Voin kuvitella, että Paavalikin on joutunut monet kerrat selittämään ajatuksiaan, kun niitä on tulkittu monella tavalla. Näkyyhän tämä hänen kirjeissäänkin.
Puhumattakaan sitten siitä, miten niitä pitäisi ymmärtää ja soveltaa tämän päivän Suomessa esimerkiksi.
Lisäksi sitten ovat vielä monet raamatulliset sanat ja käsitteet, jotka eivät vain avaudu nykyajan ihmisille vaikka niitä kuinka miettisi.
Monet ehkä luulevat ymmärtävänsä, mutta eivät ehkä kuitenkaan ymmärrä.
Kari R.
Tuskin kukaan voi väittää kykenevänsä avaamaan koko Raamatun rikkautta. Olen kuitenkin huomannut, ettei tätä haastavuuden tuomaa jännitettä kannata yrittää laukaista sellaisilla helpoilla keinoilla, että aliarvioi Raamatun kirjoittajien sanottavaa (jos/kun ei itse tavoita sanan syvyyttä). Mielestäni nöyrällä asenteella on mahdollista löytää ihmeellisiä rikkauksia ja oppia ikiaikaista viisautta.
En tiedä mistä löysit jotain aliarvioimista kommentistani….
Mutta nimenomaan nöyrällä asenteella, olen täysin samaa mieltä.
Em. viestini oli tarkoitettu yleisperiaatteeksi, ei henk. koht. kritiikiksi…