Raamattukurssilaiset laulavat Põltsamaan kirkon Virossa.
Toukokuun kolmantena sunnuntaina siunasimme matkaan ja työhön 15 nuorta aikuista, jotka päättivät yhdeksän kuukauden mittaisen Raamattu- ja lähetyskurssin. Kurssin päätösjuhlassa kuultiin ajatuksia herättäviä puheenvuoroja.
Piispa Joel totesi, että usko on sekä uskovan että ateistin vakaumuksen pohjana. Ei ole vakaumusta ilman uskoa. Tärkeintä on tuntea uskon kohde. Usko ei rakennu pelkästään tunteiden varaan, vaan myös tiedon varaan. Siksi kristitylle Raamatun tunteminen on erittäin tärkeä asia. Usko ei ole tyhmyyttä, kuten neuvostoaikana mieluusti opetettiin – tyhmyyttä on se, jos ei tiedä, mihin uskoo.
Kurssilaiset mainitsivat omissa puheenvuoroissaan, että kurssin aikana heidän uskonsa Jumalaan on uudistunut ja he ovat havahtuneet selkeämmin tarpeeseen huolehtia hengellisestä ravinnosta myös tulevaisuudessa. Raamattu on tullut läheisemmäksi ja rukouselämä syventynyt, on löytynyt ystäviä, joiden kanssa jakaa kysymyksiä ja ajatuksia uskosta. Usko luo siteitä omaan itseen, toisiin ihmisiin ja Jumalaan – se on suhteiden perusta.
Kolme vuotta sitten raamattukurssin käynyt nuori nainen kertoi, että kun hän tuli kurssille, hänellä oli vain yksi kristitty ystävä. Nyt, kolme vuotta kurssin päättämisen jälkeen, hänellä on valtavasti kristittyjä ystäviä ja hän on kotiseurakuntansa nuorisotyönohjaaja. Lisäksi aloitti juuri Viron kirkon Lähetyskeskuksen pääsihteerin äitiysloman sijaisena. Pikku hiljaa uskon varassa tehdyt päätökset ryhtyä työhön ovat vieneet elämänmuutoksiin ja kasvattaneet kristittynä.
Nyt kurssin käyneitä on jo muutamaa vaille sata. Olemme kurssitiimin kanssa saaneet monta kertaa nähdä, kuinka ilo ja rohkeus nuorissa lisääntyvät kristityn identiteetin, Jumalan lapsen identiteetin vahvistuessa. Siihen tarvitaan tietoa, Raamattua, rukousta, suhteita ja käytännön kokemuksia.
Raamattu- ja lähetyskurssin tavoitteena on kouluttaa lähimmäistä palvelevia Jeesuksen opetuslapsia, jotka tuntevat Jumalan ja tekevät Jumalan tutuksi myös toisille. Se on jokaisen kristityn kutsumus. Viron asukkaista yli 70 prosenttia on uskonnottomia. Se tarkoittaa, että joka päivä enemmistö kohtaamistani ihmisistä ei tunne Jumalaa.
Uskallan väittää, että jokaisen ihmisen elämässä tulee kuitenkin joskus aika, jolloin hän pohtii kysymyksiä Jumalasta. Silloin on erittäin tärkeää, että tuttavapiirissä on kristitty, jolta uskaltaa kysyä mielen päällä olevia kysymyksiä. Ja yhtä tärkeää on se, että tuo kristitty uskaltaa vastata. Mitä sinä vastaat, kun ystäväsi kysyy sinulta: Uskotko Jumalaan? Oletko varma että hän on olemassa? Miksi olet kristitty?
Titta Hämäläinen
Diakoni, Viron evankelisluterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyössä Suomen Lähetysseuran lähettämänä
Em. seurakuntien ’vaalitapa’ kertoo minulle vain passivoituneesta tai jopa luovuttaneesta seurakuntayhteydestä. Samalla se on kuin irvikuva ja ruumiillistuma edustuksellisen demokratian toimivuudesta ja luottamuksesta sitä kohtaan – vielä vaalisloganeissa täysivaltaiseksi mainostetussa kansankirkossa.