Kuitenkin kaikitenkin (joka tapauksessa) meidän pitää varmasti päätellä, että olemme armossa, että Kristuksen tähden olemme Jumalan mieleisiä ja että meillä on Pyhä Henki.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 450, SLEY, 1957. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Tämän lisäksi me voimiemme mukaan harjoittaudumme pyhässä elämässä ja vältämme syntejä.
Sama kirja kuin edellä, s. 448.
Nasevasti oppi-isämme on tiivistänyt kaiken oleelliseen yhdellä virkkeellä.
Niin sanottu historiallis-kriittinen metodi, joka lähestyy Raamatun tekstiä ilman Jumalan pelkoa ja sen myöntämistä, että lukija on ”pyhällä maalla”, on aiheuttanut tuhoa luterilaisuudessa.
Esipuheesta Robert D. Preusin kirjassa Raamatun inspiraatio, Concordia, 1999. Tämä teos on Preusin väitöskirja.
Järki ajattelee, että jos Jumala pitäisi meistä huolta ja meitä rakastaisi, hän varmaan varjelisi meitä kaikesta onnettomuudesta, antamatta meidän mitään kärsiä. Mutta kun meitä kohtaavat milloin mitkäkin vastoinkäymiset, niin järki päättää: joko Jumala on meidät unhottanut taikka hän on meille vihainen eikä meistä välitä, muussa tapauksessa hän varmaan auttaisi meitä eikä jättäisi meitä valittamaan näin suuressa surkeudessa. Vastustaaksemme tuollaisia ajatuksia, joita luontomme synnyttää, meidän täytyy varustautua Jumalan sanalla: emme saa päätellä oman mielemme, vaan Jumalan sanan todistuksen mukaan. Jos arvostelemme asiaa ilman Jumalan sanaa, on arvostelumme väärä ja harhaanvievä.
Mutta mitä todistaa sana? Ensiksikin sen, ettei hiuskarvaakaan voi pudota päästämme Jumalan sallimatta. Sen joka siis arvostelee asiaa rakkaan Herramme Kristuksen sanan mukaan, täytyy päättää, että olkoot perkele ja maailma kuinka mahtavat ja väkevät tahansa, he eivät kuitenkaan voi tehdä vähintäkään pahaa kristitylle ilman Jumalan sallimista. Sen osoittaa Herran Kristuksen vertaus varpusista. Nämä ovat hyödyttömiä lintuja, jotka tekevät enemmän vahinkoa kuin hyötyä, mutta kuitenkin Kristus sanoo, ettei yksikään niistä putoa maahan taivaallisen isän sallimatta (Matt. 10:29). Ellei siis kristitty halua tehdä Kristuksesta valehtelijaa, niin hänen täytyy olla vakuuttunut siitä, että Jumalan edessä ihmiset ovat varpusia kalliimmat, niinkuin Kristus itsekin toisessa paikassa sanoo. Hän pitää heistä siis tarkan vaarin ja huolen eikä anna perkeleelle ja maailmalle niin suurta valtaa, että nämä voisivat tehdä kristitylle, mitä tahtovat; mutta jos saavat jotakin tehdä, niin Jumala sen kyllä tietää ja on sen varmaan sallinut muutoin eivät heidän hankkeensa menestyisi. Ota siis ensiksikin tästä tarkoin vaarin: vastoinkäymisten kohdatessa älä luule Jumalan sinua unhottaneen, ja että sinun muka kävisi toisin, jos hän sinua muistelisi, sillä hän sallii vastoinkäymisiä, vaikka oletkin hänen muistossansa.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 392-393, Sley, 1945.
Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut. 1. Tess. 5:6
On monta tapaa pitää kristityt valveilla. Tahtoisin muiden tapojen ohella suositella, että kristityt keskustelisivat keskenään Herran teistä. Matkatessaan Taivaan maahan Kristitty ja Toivorikas sanoivat toisilleen:
”Estäkäämme uneliaisuutta, alkakaamme hyvä keskustelu.”
Kristityt, jotka eristäytyvät ja vaeltavat yksinään, joutuvat helposti uneliaisuuden valtaan. Seurustele kristittyjen kanssa, niin pysyt valveilla ja virkistyt ja rohkaistut etenemään nopeammin matkallasi taivasta kohti.
Spurgeon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Yhtä vähän kuin oli mahdollista tietää, että Kristuksen tuleminen tapahtuisi Paavalin aikana, yhtä vähän voitiin sanoa, ettei se tapahtuisi.
Wilhelm Löhe, Jumalan puutarha, s. 69, SLEY, 1983.
Valvokaamme siis.
”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”, sanoo teidän Jumalanne. Jes. 40:1
Kaikki syntimme oli heitetty Kristuksen päälle; vanhurskaan Isän rakkaus oli ne hänelle lukenut. Eikä hän voinut muulla tavoin kuin juomalla kuoleman kalkin päästä irti synnistä eikä kukistaa sitä. Juuri kuolemallaan hän lunasti meidät kuoleman vallasta. Kirous on nyt poistettu ja maa on puhdas. Tämän todistamiseksi Jeesuksen täytyi tulla haudatuksi. Se, joka riippui kirouksen puussa, otettiin illalla alas ristiltään merkiksi siitä, että kirous oli poistettu. Mutta Herra on myös noussut ylös, (Ps. 16:10, Matt. 12:40, 1. Kor. 15:4) sanoen kuolema on voitettu ja elämä on sen nielaissut, kirous on paennut, Jumala on sovitettu. Kaikki on taas tehty hyväksi, minkä saatana oli turmellut, eikä helvetti, vaan taivas, eivätkä perkeleet, vaan enkelit ovat pelastetun ihmiskunnan ikuinen seura. Isän mielisuosio, joka kuuluu ainoalle Pojalle, kuuluu nyt myös meille, hänen veljilleen.
W. F. BESSER, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Tästä tekstistä ei pidä kuitenkaan ajatella, että kaikki pääsevät taivaaseen. Uskolla otamme vastaan valmiin pelastuksen. ”Sillä en minä (Jeesus) ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.” (Joh. 12:47, ks. myös Joh. 3:16-17)