Tuo kysymys, siitä kuka on kristitty vaivaa yllättävän monia. Miten voimme tunnistaa nämä kummajaiset joukostamme? Ketkä heitä on ja ketkä ei? Oppi-isämme Martin tekstejä lukiessa olen oivaltanut, miten kristityn tunnistaa ystävistään ja varsinkin vihollisistaan. Ensinnäkin uskovia alettiin alunpitäen kutsua kristityiksi. Joten uskonelämään liittyvien asioiden ystävyys täytyy olla yksi tuntomerkki. Mikäli kiinnostus uskon hoitamiseen kokonaan puuttuu, niin eäilykset kristillisyyden tilasta voivat herätä. Tälläiset merkit ovat kuitenkin hyvin epäluotettavaia, koska uskonelmä voi käydä Jumalan koulussa hyvinkin kuivahkoita aikoja läpi. Silloin voi vieraantua hyvinkin kauas kaikista uskoon liittyvistä ”ystävistä”. Ystävistä voimme tehdä joitain epämääräisiä päätelmiä. Emme voi saada niiden avulla mitään varmaa tietoa. Viholliset ovat paljon luotettavanpia tiedonantajia. En ole tavannut ketään kristittyä, joiden pahimpia vihollisia eivät olisi heidän oma syntinen lihansa, maailma siinä ympärillä ja itse pää vihollinen kaikkine juonineen, sekä kuolema avominene kitoineen. Jokainen kristitty joutuu näiden vihollisten jatkuvan ja armottoman hyökkäyksen kohteeksi. Ne riepottelevat todellisia kristittyjä mielensä mukaan. Kristityn ainoa toivo on turvautua uudelleen ja uudelleen Herramme Jeesuksen Kristuksen jatkuvaan apuun. Mikäli siis tapaamme jokun näiden vihollisten hyökkäyseten kohteeksi jotuneen sielun, joka etsii turvaa Jeesuksen ristintyöstä, niin olemme aivan varmasti tavanneet oikean kristityn.
Kristityn tuntomerkki opus 2
Kristityn määrittely tapahtuu kahdella tasolla: hallinnollisella ja hengellisellä. Hallinnolliselta näkökannalta jokainen kristillisen seurakunnan jäsen on kristitty, ja häntä on viranomaisten taholta sellaisena kohdeltava. Myös kirkollisissa toimituksissa on jokaista kirkon jäsentä kohdeltava kristittynä, näin esim. hautaan siunattaessa, kirkkoon kuuluvan lasta kastettaessa ja kirkon jäseniä avioliittoon vihittäessä. Myös kodin siunaus ja sairaanvoitelu on pyydettäessä toimitettava. Hengellisesti määriteltynä kristitty on jokainen, joka on kastettu ja uskoo Kristuksen nousseen kuolleista. Tämän määritelmän todentaminen ei ole ihmisen vallassa, vaan ”Herra tuntee omansa”.
Kun kristinuskossa mittaan kannatusta ja haalitaan verotuloja kaikki kastetut ja kirkkoon kuuluvat lasketan kristityiksi ympäri maailmaa.
Jeesuksen henkiläkohtaiseksi Vapahtajaksen tunnustavia lienee 4-6 prosenttia väestöistä.
seppo heinola :”Jeesuksen henkiläkohtaiseksi Vapahtajaksen tunnustavia lienee 4-6 prosenttia väestöistä.”
Kuinka monta prosenttia Suomen väestöstä kuuluu puolueisiin, joiden Euroopan suurimpiin kuluvat puoluetuet ja virheellisetkin päätökset meidän on veroina ”pakkomaksettava” olimmepa puolueiden jäseniä tai emme?
Tuula H. Meitä ei vastasyntyneinä pakkoliitetä puolueisiin.
Seppo Heinolan esittämä prosenttiluku vaikuttaa ns. hatusta vedetyltä. Eräissä kyselytutkimuksissa on saatu sen suuruusluokan tuloksia, että n. 25-35 % ilmoittaa uskovansa ”niinkuin kirkko opettaa” ts. ainakin pääpiirtein uskontunnustuksen mukaisesti. Sekin on tosin kovin vähän verrattuna ev.lut. kirkon väestöosuuteen.
Sahama,uskominen ’suurinpiirtein’ kuin kirkko opettaa ei ole läheskään sama asia kuin se että ihminen on ottanut Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen!
”Uskominen ‘suurinpiirtein’ kuin kirkko opettaa ei ole läheskään sama asia kuin se että ihminen on ottanut Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen!” Jeesuksen ottaminen henkilökohtaiseksi vapahtajaksi ei olekaan koko kirkon opetus, vaan länsimaisen uskonratkaisua ja kääntymiskokemusta korostavan herätyskristillisyyden. Kirkon opetusten kirjo on niin laaja, ettei siihen ole mahdollista uskoa kuin ’suurinpiirtein’. Oleellista ei ole, miten uskoo vaan kehen. Kristityt uskovat Kristukseen.
Tarkoitamani prosentit edustavat niitä,joile Jeesus on nimenomaan henkilökohtainen Vapahtaja. Heitä on kansastamme perin perin vähän. ”Suurinpiirtein’ uskovia kultuurikristittyjä on kirkkoon kuuluvissa suuren suuri joukko ja kirkkoon kuuluvia muta täysin maalilstuneita vielä suurempi.
Henkilökohtainen ei ole mitenkään raamatullinen sana. Löysin raamattuhaun avulla kaksi jaetta, joista toinen on: ”Seitsemäntenä päivänä kuningas, joka oli viinistä hilpeällä mielellä, kutsui luokseen Mehumanin, Bissetan, Harbonan, Bigtan, Abagtan, Setarin ja Karkasin, ne seitsemän eunukkia, jotka olivat hänen henkilökohtaisia palvelijoitaan,” Vapahtaja esiintyy useimmin muodossa ’vapahtajamme’. Vain kerran omistusliite on yksikössä: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” Näin laulaa Maria, Jeesuksen äiti – ei siis kuka tahansa.
Yrjö Sahama tahtoisitko todella jättää hengellisen tunnistamisen vain Jumalan asiaksi? Tällöin avautuu valheveljille hyviä tilaisuuksia vetää seurakuntia nenästä.
Niinpä nytkin seurakuntia kiertää tyyppejä, jotka esittäytyvät mitä parhaimiksi kristityiksi. Todellisena tavoitteenaan ainoastaan lypsää hyväuskoisilta rahaa.
Rahat saatuaan häipyvät paikkakunnalta, kuin savu ilmaan.
Tarkoitin sitä, että ainakaan minä en uskalla mennä edes hyvin tuntemistani ihmisistä määrittelemään heidän uskonsa lujuutta tai heikkoutta. Onhan myös niin, että uskon lujuus voi paljonkin vaihdella elämäntilanteesta riippuen. Jos joku huijausmielessä tekeytyy uskovaiseksi, hän kyllä saa rangaistuksensa aikanaan, jollei tee parannusta.
Meillä on yleiskäsitteitä, kuten vaikkapa kristitty maa Suomi tai kristitty Eurooppa. Kuitenkin vain Jumala näkee yksilöihmisen sydämeen ja voi sanoa, kuka on todella kristitty siten kuin se on Raamatussa ilmoitettu. Näin ajattelen.
”Lähetyskäskyn noudattamatta jättäminen on Enbusken mielestä kristityn näkökulmasta vähän kuin ei menisi ikinä ovesta ulos.”
Onko tässä yksi vedenjakaja kristikunnassa ja todellisen kristityn tuntomerkki, että hän tunnustaa uskonsa julkisesti ja tekee lähetystyötä Jeesuksen nimessä tavoitteena saada Jeesuksen seuraajia?
Pakolaisiksi Suomeen pyrkivistä on käännytetty noin puolet epäuskottavan tarina johdosta. Ammattilaiset tietävät tavanomaiset valheet ja väittämät sekä tuntevat tarinoita.
Pitäisikö heiltä kysyä uskosta tavoitteena ohjata heitä hengelliseen kotiin ja toisaalta Suomessa ohjata kristityiksi? Mielipiteesi tähän kohtaan kertoo sinun uskosi tilasta ja Jeesuksen lähetyskäskyn ymmärtämisestä omakohtaisesti.
Onko meille ihmisille mahdollista selvittää ihmisen uskoa Jeesukseen kysymällä: 1. Uskotko sinä henkilökohtaisesti Jeesuksen, joka pelasti sinut taivasten valtakuntaan helvetistä?
2. Iloitsetko siitä, että olet pelastettu ja oletko kiitollinen Jeesuksen ristintyöstä syntiesi sovittajana?
3. Rakastatko Jumalaa ja hänen sanaansa sekä tutkiskelet ja opit sitä mielellään sekä pyrit sen noudattamiseen, kuten Jeesus opetti?
4. Onko Raamattu tärkein ja eniten luettu kirjasi ja vaikuttaa elämässäsi?
5. Todistatko uskostasi julkisesti muille ja haluat vaikuttaa muidenkin pääsemiseen taivasten valtakuntaan ja pelastumaan helvetistä?
Joko nämä viisi pikaisesti kirjoitettua kysymystä tuovat vastauksen uskon olemassaoloon tai puuttumiseen? Kasvon ilmeet ja vastauksen ”löytymisen” tapa kertoo omaa kieltään uskosta ja siitä, että onko lampussa tänään öljyä, jos Jeesus tulisi?
Mitä sinä kysyisit selvittääksesi ihmisen uskon?
”Pitäisikö heiltä kysyä uskosta tavoitteena ohjata heitä hengelliseen kotiin ja toisaalta Suomessa ohjata kristityiksi?”
Miksi ihmeessä? Eikö uskonnollisuus tai uskonnottomuus ole jokaisen imisen ihan ikioma asia, olipa uskonto tai uskomattomuus minkä sorttista tahansa? Ei se kellekään muulle kuulu, ei niin pätkääkään.
Siksi toiseksi, viidestä kysymyksistäsi ainooastaan ensimmäinen on relevantti. Olipa vastaus siihen myönteinen tai kielteinen, ovat muut kysymyksesi täysin turhia.
Kimmo Wallentin
Kun et näköjään ymmärrä Jeesuksen lähetyskäskyä, niin jätän kommenttisi muilta osin arvioimatta. Monen ihmisen ensivastauksessa ja mielipiteessä on totuusarvoa käytännön toteutumiseen noin 20-30 %. Siksi tarvitaan tarkentavia ja syventäviä kysymyksiä. Olen vetänyt viiden hengen tutkimusryhmiä ja kyselytutkimuksia vuosia ja vastuullani tuottanut satoja laatututkimusraportteja.
Hyvä Risto. Osasit hyvin nimetä nuo kristityn viisi parasta ”ystävää”. Näistä jokainen elävä kristitty voidaan helposti tunnistaa. Mikäli jollakin nämä viisi kriteeriä täyttyy, niin voidaan olla aika varmoja hänen kristillisyydestään. Tosin itsekkin olen joskus joutunut sellaisiin hengellisiin erämaihin, etten yhtäkään näistä testeistä olisi silloin läpäissyt. Jäjellä oli vain huokaus: ”Jeesus älä jätä”.
Pekka. Huokaus Herran Jeesuksen puoleen tarkoittaa nöyrän rukousta kohti armon antajaa. Ilman armoa olisimme hukassa. Elämään ja oikealla teillä pysymiseen tarvitsemme totuuden tienviittoja ja Jumalan voimaa.
Kimmo nostaa esiin uskonnollisuuden käsitteen. Se on meissä sisään rakennettu ominaisuus. Kaikissa näyttää olevan tuota uskonnollisuutta eri muodoissaan. Usko sitävastoin tulee meidän ulkopuoleltamme. Se on aivan vastakkainen ominaisuus uskonnollisuudelle. On helppo uskoa Jumalan tai jumalien olemassaoloon ja pyrkiä näitä miellyttämään omalla toiminnalaan. Joko etsien hyötyä, tai peläten rangaistuksia. Kristillisyys voi tietysti olla jonkun mielestä myös tätä. Silloin ei kuitenkaan olla oikeilla jäljillä.
Usko merkitsee uskomista Jumalan sanaan. Sen uskominen on ihmiselle mahdotonta. Niinpä usko on saatava lahjaksi. Tällöin se ei ole ihmisen omien ponnistelujen tulosta. Jota uskonnollisuus on. Usko on luottamusta Jumalan lupauksiin. Niihin luottaminen ei ole ilman Jeesuksen jatkuvaa apua kenelekkään mahdollista. Joten usko ja uskonnollisuus ovat aivan eri asioita.
Uskonnollisuuden harjoittajaa voidaan pitää hallinnolliseti kristittynä. Harjoitti sitä tai ei. Hegellisessä ja syvemmässä merkityksessä se ei ole riittävä kriteeri kristityn tunnistamiseen. Kristityllä tulee olla oikea kristillinen usko. Usko saa aikaan kaikki nuo Riston mainitsemat asiat kristityssä. Joten nuo viisi omiaisuutta eivät ole kenenkään omin avuin saavutettavissa.
Mikä ihme siinä on, että joidenkin änkyruskovaisten kristittyjen pitää olla niin äärimmäisen kiinnostuneita ja ärsyttävän uteliaita toisten iihmisten asioista, että pitää oikein kehittää erillaisia testejä ja kysymyksiä ”oikean” kristityn löytäämiseksi? Mitä sillä tiedolla kukaan muu kuin asianosainen ihminen itse mitään tekee? Uskonasiat ovat mitä suurimmassa määrin yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita. Ei minun sielunelämääni ainakaan ole kenenkään ulkopuolisen hyvä tulla ronkkimaan.
Vaikkei se muille kuulukaan kerronpahan nyt kuitenkin, että minulle ei ole koskaan ollut olemassa minkäänsorttisia jumalia vaikka olen kai jonkin sortin kristitty pakana, kun olen kastettu, 60-luvulla rippikoulun käynyt ja kirkossa vihitty.
Älköön kukaan myöskään väittäkö, että olen ateisti. En ole, en kiellä jumalia (miten voisi kieltää mitään, mitä ei ole), uskokoon jokainen ihan niin paljon kuin haluaa.
Huomasin kuitenkin itse erota kirkosta vasta varhaisessa keski-iässä, kun sillä ei ollut tarjottavanaan minulle kerrassaan yhtään mitään. Miksi maksaa tyhjästä.
Olen ollut naimisissa rakkaan frouvani kanssa kohtapuolin 50 vuotta. Vaimoni kuuluu kirkkoon ja uskoo kristinuskon mukaan – ei tosin mitenkään erityisen fanaattisesti, – mutta ymmärtää täysin uskonnottomuuten, kuten minäkin hänen uskonsa, emmekä ole koskaan yrittäneet vikuttaa toistemme maailmankuvaani millään tavalla. Emme edes keskustele koko asiasta. Jos kuolen ennen häntä, hän sirottelee tuhkani tuuleen ilman sen kummempia rituaalej ja jos hän kuolee ennen minua saatan hänet kirkkomaahan kaikin kriistillisin rituaalein höystettynä. Ei siinä sen kummempaa, kumpikin kunnioitamme toistemme maailmankuvaa.
Jeesus opettaa, että oksa, joka ei tuota hedelmää, se leikataan pois. Puu on Jeesuspuu ja hedelmä on uskoon tulleet ihmiset. Jeesus ei tunnusta Jumalan edessä ihmistä, joka ei tunnusta Jeesusta ihmisten edessä. Uskomalla joka päivä Jeesukseen pelastuu, ei olemalla jonkun kirkon tai hengellisen yhteisön jäsen.
”Jeesus ei tunnusta Jumalan edessä ihmistä, joka ei tunnusta Jeesusta ihmisten edessä.”
So what?
”Uskomalla joka päivä Jeesukseen pelastuu, ei olemalla jonkun kirkon tai hengellisen yhteisön jäsen.”
Jaa, katolinen kirkko on ainakin vahvasti sitä mieltä, että näin ei ole, kun se väittää, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta (extra ecclesiam nulla salus). Harhaoppiako? Entäs vaikka täälläkin paljon esillä olleiden lestadiolaisten väite, että ainoastaan heidän sakkinsa pelastuu (miltä)?.
Miksi pitäisi maksaa kirkon vuotuinen jäsenmaksu, jos homma on hallinnassa ilman kirkkoakin?
Risto Rautkoski, mitä on hedelmä jota Jeesus puun oksa tuottaa, siis mainitset seuraavaa:
”Puu on Jeesuspuu ja hedelmä on uskoon tulleet ihmiset.”(Risto Rautkoski)
Mielestäni edellä olevassa on epämääräisyyttä eli ihminen on oksa joka oksastetaan Jeesus puuhun ja oksa tuottaa hedelmää, siis ihmisen itsensä tulee tuottaa hedelmää ja tämä hedelmä on Sanan mukaista elämää.
Kuten Jeesus kylväjä vertauksessa seuraavassa Sanoo:
14 Kylväjä kylvää sanan.
15 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.
16 Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,
17 mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.
18 Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,
19 mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.
20 Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-,mikä kuusikymmen-,mikä satakertaisen.”
Siis kun kylvetään Jeesuksen Sanoja niin hyvässä ja vain hyvässä maassa ne kasvaa hedelmää.
Kun kuulee Jeesuksen Sanat ja tekee niiden mukaan kasvaa siis hyvää hedelmää ja tämä ja vain tämä on merkki oikeasta uskosta.
”Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen.” Kymmenkertainen sato olisi ollut tuohon aikaan hyvä. Jeesus puhuu kuitenkin vertauksessaan jopa satakertaisesta. Eikö pellon hyvä maa ole silloin tuottanut hedelmää sen huonojenkin osien puolesta? Kristityn on oltava kiitollinen hyvästä eikä pahennuttava syystä tai toisesta epäonnistuneeseen.
Ari Pasanen.
Lausut, että ”hedelmä on Sanan mukaista elämää”.
Sana sanoo meille, että ”menkää ja tehkää heidät inun opetuslapsikseni ja opettakaa heitä pitämään kaikki ( noudattamaan kaikkea), mitä minä olen käskenyt teidän pitää(noudattaa), niin” … Oksastettuna Jeesus-puuhun meidän tulee toimia ja tuottaa satoa. Minun seurakuntanäkyni on uskovien Hengen yhteys Jeesuksessa ja minulla on paljon saman Hengen kastaman seurakunnan jäseniä eri uskon suunnista.
Sanan kuuleminen tarkoittaa minulle myös Hengen voiman rukoilemista ja vaeltamista Hengessä, joka on elävän Jumalan voima ja ohjaa ihmistä tänäkin päivänä. Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan Jumalan voimassa opettaa Paavali.
”Minun seurakuntanäkyni on uskovien Hengen yhteys Jeesuksessa ja minulla on paljon saman Hengen kastaman seurakunnan jäseniä eri uskon suunnista.” Mitä tarkoitat sanonnalla ’minulla on’? Jumalan ntyön hedelmät ovat Jumalan. Ei kai niitä saa omiin nimiin merkitä.
Risto Rautkoski, Jeesus Sanoo myös tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, siis jokaisen on näin tehtävä.
Toisaalla Jeesus Sanoo evankeliumissa että hedelmästään puu tunnetaan, siis kun ”näkee” (jos näkee) huonoa hedelmää niin ei sieltä voi etsiä iankaikkista elämää niinkuin ei orjantappuroista koota viinirypäleitä.