Kristityn vapaus

Seuraavassa on esillä Raamatun ja Lutherin opetuksia otsikon aiheesta.

Se on se vapaus, johon Kristus vapautti meidät, nimittäin Jumalan iankaikkisesta vihasta. Missä? Omassatunnossa, että omatuntomme olisi vapaa ja iloinen. (Galatalaiskirjeen selitys, s. 548, vuoden 1957 painos, SLEY)

Me voimme varmasti päätellä: Jumala ei ole vihastunut eikä milloinkaan vihastukaan, vaan on Kristuksen tähden ikuisesti suosiollinen ja laupias Isä. (ks. edellä)

”Vaikka laki todistaa meidät syyllisiksi ja synti meitä kamalasti kauhistaa, ne kuitenkaan eivät voi syöstä meitä epätoivoon, sillä usko, tuo maailman voittaja, heti sanoo: Tuo ei ensinkään koske minua: Kristus on minut niistä tehnyt vapaaksi!” (s. 549)

Oppikaamme siis pitämään suuressa arvossa vapauttamme, jota ei ansainnut meille keisari,( ei profeetta, ei kantaisä) eikä (taivaan) enkeli, vaan kuolemallaan Kristus, Jumalan Poika … tehdäkseen meidät VAPAIKSI mitä julmimpien ja voittamattomien hirmuvaltiasten: lain, synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta ja näin sovittaakseen meidät Isän Jumalan kanssa. (s. 550, lihavointi allekirjoittaneen)

”Jos te pysytte minun (Jeesuksen) puheessani, niin te totisesti minun opetuslapseni olette. Ja teidän pitää totuuden ymmärtämän, ja totuuden pitää teidät vapahtaman … Jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat”. (Joh. 8:31, 32 ja 36)

Luther selittää 1 Moos. 3:15, jonka mukaan Kristus polki rikki käärmeen eli perkeleen pään, seuraavasti: ”Siksi olen varma siitä, että monet pyhät ovat ymmärtäneet tämän salaisuuden; hehän odottivat Kristuksen syntyvän maailmaan naisesta ja VAPAUTTAVAN ihmissuvun”. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys, luvut 1─7, s. 187, vuoden 2004 painos, Suomen Luther-säätiö, lihavointi allekirjoittaneen)

”Ota sitten myös katseltavaksesi tuo toinen kuva, josta näet, miten Herrasi Kristus, äsken (pitkäperjantaina) sinun syntiesi tähden niin surkeasti vaivattuna, nyt on ihana, puhdas, kirkas ja riemullinen, ja miten kaikki synnit ovat hänestä kadonneet. Tästä voit tehdä seuraavan johtopäätöksen: kun nyt syntini Kristuksen kärsimisen tähden eivät enää ole minulla, vaan Jumala on ne minulta ottanut ja pannut ne Poikansa hartioille, mutta ne eivät nyt pääsiäisenä hänen ylösnoustuaan ole enää Kristuksellakaan, niin mihinkä lienevät ne joutuneet? Totisesti ovat ne, kuten profeetta Miika sanoo (Miika 7:19, Raamattuviite ja sulku allekirjoittaneen ), heitetyt meren syvyyteen, jotta niitä ei löydä enää perkele eikä kukaan muu olento”. (Huonepostilla, s. 321, vuoden 1902 painos, SLEY)

”Ei mikään koko maailmassa enää voi pelottaa kristittyä, jonka Herrana on Kristus. Synti ei voi sitä tehdä, sillä me tiedämme, että Kristus on sen MAKSANUT ja SOVITTANUT. Eikä kuolema myöskään voi pelottaa, sillä Kristus on sen VOITTANUT. Helvetin on hän KUKISTANUT, SITONUT ja VANGINNUT perkeleen.” (Ks. edellä, s. 330, lihavointi allekirjoittaneen)

”Te olette jo Kristuksen kautta saavuttaneet VAPAUDEN, toisin sanoen, olette omassatunnossanne ja Jumalan silmissä verrattomasti kaikkien lakien yläpuolella, onnellisia ja autuaita, ja Kristus on elämänne”. (Galatalaiskirjeen selitys, s. 597)

Raamattu opettaa edellä sanotun lisäksi varoituksen antinomisteille eli käytännön elämässä lain hylkääjille sanan: ”Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne.” (Gal. 5:13) ja ”Sillä muutamat ihmiset ovat luikahtaneet sisälle, jo muinen kirjoitetut tähän tuomioon, jumalattomat, jotka meidän Jumalan armon vetävät haureuteen”. (Juudaan kirje jae 4).

Kuullessaan siis tätä armonoppia liha kääntää sen irstaudeksi ja sanoo heti: Eläkäämme siis, jos olemme vailla lakia, niin kuin haluttaa: älkäämme tehkö mitään hyvää, älkäämme antako mitään tarvitseville, vielä vähemmän sallikaamme itsellemme mitään pahaa tehtävän. (s. 597)

KAIKKIEN ON SYYTÄ MUISTAA, ETTEI HENGEN VAPAUS SISÄISESTI OMASSATUNNOSSA JA SYDÄMESSÄ OLE ULKONAISTA LIHAN VAPAUTTA!

”Kaikki kehuvat itseään evankelisiksi, kerskuvat kristillisestä vapaudesta, mutta seuraavat kuitenkin himojaan, kääntyen ahneuteen, aistillisiin nautintoihin, ylpeyteen ja kateuteen; ei kukaan suorita tehtäviään uskollisesti, ei kukaan rakkaudessa palvele toista.” Nämä ovat oikeastaan sikoja, jotka tallaavat päärlyjä eli helmiä jalkoihinsa. (Matt. 7:6) (s. 598)

Toisaalta luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat torjuvat myös lain orjuuden: ”Kristikunnassa täytyy toki säilyttää se kristillisen vapauden oppi, että lain orjuutta ei tarvita vanhurskauttamista (Jumalalle kelpaavuutta ja kelvollisuutta) varten, niin kuin pyhä Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeensä 5. luvussa: ”Niin pysykäät siis siinä vapaudessa, jolla Kristus meitä vapahtanut on, ja älkäät taas teitänne sekoittako orjuuden ikeesen.” (Gal. 5:1, TK, s. 50─51, vuoden 1948 painos, SLEY)

Pääasia kristinuskossa on tietysti ihana, rauhoittava ja virkistävä pelastuksen evankeliumi: ”SILLÄ EN MINÄ (SIIS JEESUS) TULLUT MAAILMAA TUOMITSEMAAN, VAAN VAPAHTAMAAN.” (Joh. 12:47) ”SILLÄ NIIN ON JUMALA MAAILMAA RAKASTANUT, ETTÄ HÄN ANTOI AINOAN POIKANSA, ETTÄ JOKAINEN, JOKA USKOO HÄNEN PÄÄLLENSÄ, EI PIDÄ HUKKUMAN, MUTTA IJANKAIKKISEN ELÄMÄN SAAMAN. SILLÄ EI JUMALA LÄHETTÄNYT POIKAANSA MAAILMAAN, TUOMITSEMAAN MAAILMAA, MUTTA ETTÄ MAAILMA PITÄÄ HÄNEN KAUTTANSA VAPAHDETTAMAN.” (Joh. 3:16, 17)

Tässä kirjoituksessa on käytetty Bibliaa, vuoden 1776 Raamatunkäännöstä.