Kristuksen kautta

Jaakobin kirjeen selitystä

”Jaakobista he tuovat esiin seuraavan: ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta”. (Jaak. 2:24) Arvellaankin, ettei mikään muu raamatunkohta ole meidän mielipiteemme vaikeampana esteenä. Vastaus on kuitenkin helppo ja yksinkertainen. Elleivät vastustajat tähän kuro omia, tekojen ansioihin tähtääviä otaksumisiaan, Jaakobin sanat eivät sisällä mitään hankalaa. Vastustajat kuitenkin, mainittiinpa tekoja missä tahansa, sepittelevät niiden lisäksi omia jumalattomia olettamuksiaan: hyvillä teoilla me muka ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen, hyvät teot ovat se sovitus ja se lunastushinta, jonka tähden Jumala kanssamme sovitetaan, hyvät teot voittavat synnin ja kuoleman kauhistukset, hyvät teot ovat niiden oman hyvyyden tähden Jumalan edessä otolliset, tarvitsematta laupeutta ja sovittajaa, Kristusta. Mikään näistä ei juolahtanut Jaakobin mieleen, mutta kaikesta huolimatta vastustajat nyt puolustavat tätä kaikkea sillä tekosyyllä, että se muka on Jaakobin mielipide.

Kaikkein ensiksi on otettava huomioon, että tämä raamatunkohta puhuu paremmin vastustajia vastaan kuin meitä vastaan. Opettavathan vastustajat, että ihminen vanhurskautetaan rakkauden ja tekojen perusteella. He eivät mainitse mitään uskosta, jolla me omistamme itsellemme sovittajan, Kristuksen.

He siis hylkäävät uskon. Eivätkä he hylkää sitä ainoastaan lausunnoillaan tai teoksillaan, vaan he yrittävät raudalla ja rangaistuksilla hävittää sen jäpi jäljettömiin kirkosta. Kuinka paljon paremmin opettaakaan Jaakob: ei hän jätä huomioonottamatta uskoa eikä pane sen tilalle rakkautta, vaan säilyttää uskon, ettei sovittaja, Kristus, vanhurskautuksessa joutuisi pois suljetuksi. Samoin Paavalikin 1. Timoteuskirjeen 1. luvussa kristillisen elämän pääsisältöä esittäessään yhdistää uskon ja rakkauden: ”Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (1. Tim. 1:5)

Toiseksi asiayhteys ilmaisee, että tässä on puhe niistä teoista, jotka seuraavat uskoa, ja nämä osoittavat, että usko ei ole mitään kuollutta, vaan jotakin sydämessä elävää ja vaikuttavaa. Jaakob näin ollen ei ole sitä mieltä, että me hyvillä teoilla ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen ja armon. Hänhän puhuu vanhurskautettujen teoista, niiden, jotka jo ovat sovitettuja, otollisia ja syntien anteeksiantamuksen saaneita. Vastustajat siis iskevät harhaan tämän johdosta päätellessään Jaakobin muka opettavan, että me tekojen perusteella ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen ja armon, ja että meillä tekojemme perusteella on ohi sovittajan, Kristuksen, pääsy Jumalan tykö.

Kolmanneksi Jaakob juuri vähää ennen puhui evankeliumin kautta tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Hän nimittäin sanoo: ”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.” (Jaak. 1:18) Sanoessaan meitä evankeliumista syntyneiksi hän opettaa, että me olemme uskon kautta uudestisyntyneitä ja vanhurskautettuja. Omistetaanhan Kristusta koskeva lupaus ainoastaan uskolla, kun asetamme lupauksen synnin ja kuoleman kauhistusten vastapainoksi. Jaakob siis ei ole sitä mieltä, että me teoista uudestisynnymme.

Tämän kaiken perusteella on tullut selvitetyksi, ettei Jaakob ole kanssamme ristiriidassa nuhdellessaan laiskoja ja suruttomia, jotka kuvittelevat omaavansa uskon, vaikka heillä sitä ei ollutkaan, ja erottaessaan toisistaan kuolleen uskon ja elävän uskon. Kuolleeksi hän sanoo sen uskon, joka ei synnytä hyviä tekoja, eläväksi sen, joka synnyttää hyviä tekoja. Usein olemme jo tehneet selkoa siitä, mitä me sanomme uskoksi.

Mehän emme puhu tyhjästä tiedosta, sellaisesta, joka perkeleilläkin on, vaan sellaisesta uskosta, joka tarjoaa vastuksen omantunnon kauhistukselle ja joka rohkaisee ja lohduttaa pelkoon saatetut sydämet. Tällainen usko ei olekaan niin helppo asia kuin vastustajat kuvittelevat, eikä meitä tehdä eläviksi inhimillisellä voimalla, vaan jumalallisella voimalla, ja sillä me voitamme perkeleen ja kuoleman. Juuri näin Paavali Kolossalaiskirjeessä sanoo uskoa Jumalan vaikutuksesta tehokkaaksi ja kuoleman voittajaksi: ”Jossa (kasteessa) te myös olette herätetyt uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa”. (Kol. 2:12)

Koska tämä usko tietää uutta elämää, se ehdottomasti synnyttää uusia mielenliikkeitä ja tekoja. Sen vuoksi Jaakob täydellä syyllä kieltää sen, että meidät vanhurskautettaisiin sellaisella uskolla, jolta puuttuvat teot. Sillä, minkä hän sanoo, että meidät vanhurskautetaan uskon ja tekojen kautta, hän ei suinkaan sano, että me tekojen kautta uudestisynnymme. Eikä hän liioin sano Kristusta osittaiseksi sovittajaksi ja meidän tekojemme osittaiseksi sovittajaksi. Eihän hän tässä kuvaile vanhurskautustapaa, vaan hän kuvailee, millaisia vanhurskaat vanhurskautetuiksi ja uudesti syntyneiksi tultuaan ovat.

Vanhurskautus ei tässä merkitse jumalattomasta vanhurskaaksi tekemistä, vaan ─ forensisen sanonnan mukaan ─ vanhurskaaksi julistamista. Samoin tässä: ”Lain noudattajat vanhurskautetaan”. (Room. 2:13) Samoin kuin siis näissä sanoissa ”lain noudattajat vanhurskautetaan” ei ole mitään meille soveltumatonta, samoin ajattelemme näistäkin sanoista: ”Ihminen ei tule vanhurskaaksi ainoastaan uskosta, vaan myös teoista”, koskapa ne ihmiset, joilla on usko ja hyvät teot, todellakin julistetaan vanhurskaiksi.

Ovathan pyhien hyvät teot, niin kuin olemme sanoneet, vanhurskauksia, ovat otollisia uskon tähden. Vain näistä teoista näet Jaakob yksinomaan puhuu. Jaakob puhuu näet ainoastaan niistä teoista, joita usko saa aikaan. Sen hän todistaa sanoessaan Aabrahamista: ”Usko vaikutti hänen tekojensa mukana.” (Jaak. 2:22) Tässä mielessä sanotaan: ”Lain noudattajat vanhurskautetaan”, toisin sanoen ne julistetaan vanhurskaiksi, jotka sydämessään uskovat Jumalaan; sitten he kantavat hyviä hedelmiä, jotka uskon tähden ovat otollisia ja jotka niin muodoin ovat laintäyttämystä.

Nämä yksinkertaiset sanat eivät sisällä mitään hairahdusta, mutta vastustajat vääristelevät ne lisäilemällä niihin jumalattomia olettamuksiaan. Sanotusta ei siis seuraa, että teot ansaitsevat syntien anteeksiantamuksen, että teot uudestisynnyttävät sydämet, että teot tietävät sovitusta, että teot ovat otolliset vailla sovittajaa, Kristusta, oltaessa ja että teot eivät ole sovittajan, Kristuksen, tarpeessa. Jaakob ei puhu näistä kerrassaan mitään, vaikka vastustajat häpyä vailla Jaakobin sanoista tekevät moisia johtopäätöksiä.” (Augsburgin tunnustuksen puolustus, artikla 4, Vanhurskautus, s. 100─102, Tunnustuskirjat vuoden -48:n painos, Sley. Tekstiä on hiukan pilkottu pienempiin kappaleisiin, muuten teksti on alkuperäinen, paitsi että pari sanaa on muutettu uudemman suomen kielen oikeinkirjoituksen mukaiseksi.)

Kiitos Mika. Hyvä selitys/puolustus. Auttaa ymmärtämään Jaakobia paremmin. Tulkintoja on monia. Tämä asettunee hyvään linjaan niille, jotka totisesti uskovat olevansa autuaita vain ja ainoastaan Kristuksen oman työn kautta?

Kari Paukkunen Lutherin sanojenko kautta tullaan vanhurskaaksi?

Jeesus sanoo selkeästi:

Luuk. 13:3
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

Kun tuohon otetaan mukaan usko ja teko niin mitä tapahtuu, ihminen tekee parannuksen.

Tästä uskosta Jaakob puhuu, tulee tehdä Jeesuksen sanan mukaan.

Luther ei ole julistanut itseään, vaan Raamatun sanaa.

Luther kirjoittaa Kirkkopostillassansa: ”Kun kuuluu huuto: ´tehkää parannus, taivasten valtakunta on tullut lähelle´ silloin pakenee ihminen töihinsä, mutta ei voita sillä mitään, vaan epäilee yhä, sillä työt eivät rauhoita omaatuntoa eikä sydäntä. Mutta kun Kristus, Vapahtaja ja Rauhanruhtinas, tulee ja me Häneen lujasti uskomme, silloin loppuu rauhattomuutemme eivätkä helvetin portitkaan voita sellaista omaatuntoamme.”

Stefan Prätorius, Hengellinen aarreaitta, s. 253, SLEY, 1925

Siis kun Luther sanoo ettei tarvitse tehdä parannusta niin ei tarvitse?

Pasanen: Kari Paukkunen Lutherin sanojenko kautta tullaan vanhurskaaksi?

Paukkunen vastaa: Ei tulla

Kari Paukkunen no miksi sitten tuotte hänen sanojaan esille ettekä Jeesuksen?

Luther selittää Raamatun sanoja eli ei tuo niitä itseään esille vaan tuo niihin omiaan lisää.

Luther tarkoittaa, että kehotuksen ”Tehkää parannus” voi ymmärtää ja käsittää väärin. Ilmaus tarkoittaa koko elämän kääntymistä Jeesuksen puoleen ja luokse ja Häneen turvautumista ja luottamista. Parannukseen kuuluvat sekä katumus että usko. Usko tulee sanan kuulemisesta. Room. 10:17.

Mika Rantanen mitä tarkoittaa ”” koko elämän kääntymistä Jeesuksen puoleen ja luokse ja Häneen turvautumista ja luottamista.””?

Siis kun tekee parannuksen (koko elämän kääntymistä Jeesuksen puoleen) niin voiko ottaa vanhasta elämästä mitään mukaan?

Parannus on katuvan syntisen turvautumista Jumalan ansaitsemattomaan armoon Kristuksessa.

Fredrik Wislöff, Kirkon armonvälineet, s. 103, Kirjaneliö, linkki, 1980.

Oikeassa parannuksessa on kaksi osaa: synnin tunteminen ja armon tunteminen tai, käyttääksemme tutumpia nimityksiä, Jumalan pelko ja luottamus laupeuteen.

Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 7, Concordia ry, 2022.

Kaikki käskyt sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Room. 13:9). Ks. myös Matt. 22:36-40.

Mika Rantanen kumpi on ratkaiseva, siis jos kirjoittaa/puhuu kauniisti vai teot?

Näkyykö usko siis vain kun puhuu vai myös teoista?

Jeesus: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.” (Matt. 5:17). Jeesus on siis myös täyttänyt lain puolestamme.

Usko vaikuttaa rakkauden kautta. Gal. 5:6

Ari

Miksi yrität hinata valtamerilaivaa ompelulangalla.

Juuri näin onnetonta on sinun tulkintasi ihmisen omista teoista pelastuksen vaatimuksena.

Muista RAAMATUN sana

Efesolaiskirje:

2:8 Sillä ARMOSTA te olette pelastetut uskon kautta, ETTE itsenne kautta – se on Jumalan LAHJA –

Matias Roto siis kun tuon Jeesuksen sanoja niin ne ovatkin minun omaa ”tulkintaani”?

KUN Jeesus sanoo että ilman parannusta kaikki hukkuu niin kuinka tuon voi tulkita muuten kuin että jokaisen joka haluaa pelastua on tehtävä parannus?

Ari Pasanen, se miten tulkitset parannuksenteon, on omasi. Ainakin minä olen saanut sen käsityksen, että viittaat lähinnä paheista ja vääristä teoista luopumiseen. Minulle sana tarkoittaa syvällistä mielenmuutosta pois omavoimaisuudesta, turvautumista Jumalaan.

Martti Pentti parannus on yhtälailla synnin tunnustamista kuin sen tunnustamista että elää erossa Jumalasta. Kuvaamasi mielen.uutos on siis parannuksen jälkeen tulevaa Jeesuksen parantamisen tulos kun alkaa kuulemaan Hänen äänensä, Jeesus parantaa paatuneen sydämen.

”Jeesus parantaa paatuneen sydämen.” Niinpä. Ei ihminen voi itseään parantaa.

Martti Pentti voiko sitten toinen ihminen parantaa paatuneen sydämen?

Jumala käyttää ihmisiä välikappaleinaan. Näin ihminen, joka ei voi pelastaa itseään, voi auttaa toisia pelastukseen.

Martti Pentti kuinka toinen voi täyttää toisen puolesta ”tehkää parannus ”?

Kristityn osuus lähimmäisen pelastumisessa on tämä: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? (Room. 10:14,15)”

Kysyin tuossa alussa;

”Käsittiköhän Luther Jumalan lain merkityksen yksipuolisesti, kapeasti ja väärin.

”Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;” ( Jaakob 2).

Tähän Mika vastasi Melactonin tulkinnalla Jaakobin kirjeestä. Apologia on vastaus ”Roomalais-keisarillinen kumoamukseen, Luterilaiset nimittivät sitä alun alkaen ”Paavilliseksi kumoamukseksi”.Kumoamusta ei koskaan painettu, ainoastaan sen supistelma ilmestyi seuraavana vuonna. Melacton tosin sai sen käsiinsä. Tähän kumoamukseen Ausburgin tunnustuksen puolustus vastaa. ( Onkohan jollakin tietoa mistä tämän kumoamuksen tekstin saisi) tieto olisi siksi tärkeä, että nyt olemme Melactonin tulkinnan varassa, näkemättä itse kumoamusta. Tämä on se konteksti minkä ympärille Mika nyt meidät vei. Mielestäni tuossa puolustuksessa otetaan kantaa vähän toisenlaisiin asioihin kuin siihen mitä kysyin.

Muutama lainaus kuitenkin tuosta teksti pätkästä;

1. ”… Kuolleeksi hän sanoo sen uskon, joka ei synnytä hyviä tekoja, eläväksi sen, joka synnyttää hyviä tekoja. ”

2. ”samoin ajattelemme näistäkin sanoista: ”Ihminen ei tule vanhurskaaksi ainoastaan uskosta, vaan myös teoista”, koskapa ne ihmiset, joilla on usko ja hyvät teot, todellakin julistetaan vanhurskaiksi.”

Tuossa Melactonin tekstissä joita lainasin usko sisältää hyvät teot ( kuten vaikka ristinryövärin kohdalla) Ja samoin kohdalla 2 ( lainaus) vanhurskaaksi ihminen tulee myös teoista. Näin siis Melacton. Mutta minun kysymys ei koskenut Melactonia vaan Lutherin Mikan lainaamaa tekstiä.
Luther oli toisin lukenut tämän Melactonin laatiman Apologian. Kysymys on mielestäni auki!

”

Ari

Kerskaat väärään vanhurskauteen luottaen. Ei ihminen voi kerskata tekojensa mukaan, vaan ainoastaan Kristuksen antamasta armosta, johon usko panee luottamuksensa. Pelastuksessa siis kysymys on uskon varassa eläminen eli siis luottaen yksistään Jumalan lahjaksi antamaan armoon.

Roomalaiskirje:

3:27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.

Omalta puoleltani lopetan keskustelun kanssasi tässä ketjussa pyhän apostolin sanaan, missä kunnia annetaan yksistään Jumalan työhön ilman pienintäkään omaa osuutta pelastuksen vaatimuksena. Uskohan ei ole uskovan omaa pinnistelyä vaan turvansa panemista Jumalan työhön.

Roomalaiskirje:

4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

Matias Roto selitäppä nyt miksi juutalaiset eivät kääntyneet tai sinun oppisi mukaan Jumala ei heitä kääntänyt? Miksi he eivät ottaneet Jeesuksen sanoja vastaan, siis miten tuo on oppisi mukaan edes mahdollista jos ihminen ei voi itse mitenkään vaikuttaa asiaan?

Etkö huomenna aamulla kuinka joudut repimään niin monta sivua Raamatusta että sinne jäisi oppisi ”todisteet”, tosin ei raamatussasi taida olla sivujakaan.

Nyt teki automaattinen täyttö tepposet eli huomenna aamulla pitäisi olla etkö huomaa

Ari, Matias on kyllä tuonut täällä esille jakeita Raamatusta.