Coletten kanssa rukoilemme joka aamu ja ilta Lutherin opetuksen mukaan. Kuvassa vaimoni Colette ja Keijo Suuniitty Jämsästä. Colette on juuri ennen kuvausta valittu Tampereen hiippakunnasta SLEY:n Lähetysasiain neuvottelukuntaan kaksivuotiskaudeksi kesästä 2018 kesään 2020 ja Keijo on valittu hänen varajäsenekseen. Neuvottelukunnan tehtävänä on toimia lähetysjärjestö SLEY:n ja kirkkomme seurakuntien välisten asioiden yhdyselimenä. Seurakuntien edustajat valitaan yksi kustakin hiippakunnasta.
Sunnuntai 15.07.2018
Kirkastussunnuntai (Kristuksen kirkastumisen päivä)
Kirkastettu Kristus
Evankeliumi: Luuk. 9:28-36
Kirkastussunnuntain vietto tunnetaan ainakin 300 -luvulta alkaen erämaa -isien keskuudessa. Jeesus näyttäytyy taivaallisessa kirkkaudessaan kolmelle opetuslapselleen ja nämä ymmärtävät hänen valtasuuruutensa.
Jeesus rukoilee
Maanpäällisen elämänsä aikana Jeesus rukoili seitsemän hetkirukousta päivittäin. Hän opetti että rukoukset pitää suunnata Jumalalle. Rukouksien pituus ei ratkaissut rukouksen merkitystä vaan siinä esiin tuodut kiitokset, palvonta ja pyynnöt. Silti hän saattoi toisinaan rukoilla niin pitkään että jopa hänen lähimmät opetuslapsensa nukahtivat kesken rukouksen. Niin kävi Hermonin rinteilläkin pidetyn rukouksen aikana, kun Pietari, Johannes ja Jaakob olivat hänen seurassaan.
Rukous yhdistää meidät taivaallisen joukon seuraan. Kun rukoilemme niin taivas ja maa yhdentyvät: vielä maan päällä oleva kirkko ja jo perille päässyt kirkko pitävät yhtä. Tämä näkyi myös kirkastusvuorella. Jeesus jatkoi rukoustaan ja hänen seuraansa liittyivät Mooses ja Elia, Vanhan testamentin perille päässeet pyhät.
Kun rukoilemme niin emme voi sanoa, että ”vain taivas on rajana”, puhuessamme rukouksen mahdollisuuksista, vaan me voimme rohkeasti luottaa siihen, että ”maa ja taivas yhdistyvät”, kun rukouksissamme käännymme elävän Jumalan puoleen.
Jeesuksen kasvot loistivat
Jeesuksen kasvojen aurinkoakin kirkkaampi loiste kertoi, että tässä uudistuu Mooseksessa alkanut liitto. Silloin liiton merkkinä olivat liitontaulut. Nyt liitto saa täytymyksensä Jeesuksessa.
Vanhassa testamentissa sanotaan 2. Moos. 34: 29-35
”Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän — . Sanottuaan kaiken tämän Mooses verhosi kasvonsa. Aina kun Mooses astui Herran eteen puhuakseen hänen kanssaan, hän riisui kasvoiltaan verhon ja oli ilman sitä, kunnes lähti pois. Tultuaan israelilaisten luo hän kertoi, mitä Herra oli käskenyt, ja silloin israelilaiset huomasivat, että hänen kasvonsa säteilivät. Sitten Mooses jälleen peitti kasvonsa ja poisti verhon vasta mennessään puhumaan Herran kanssa.”
Uuden testamentin sanoma on että liitto on saanut täyttymyksensä. Jeesus on meidän Vapahtajamme.
Jokaisessa messussa mekin saamme luottaa siihen että vaikka meidän silmämme ei sitä näekään niin taivaallinen kirkkaus lasketaan meidän yllemme, kun meille sanotaan siunauksen sanat:
”Herra kirkastakoon kasvonsa teille.”
Kaste Jumalan rakkauden ilmaisuna
Kirkastusvuoren tapahtuma liittyy Jeesuksen kasteeseen. Kasteen hetkellä taivaat aukenivat ja Taivaan Isän ääni julisti, että Jeesus on hänen rakas poikansa, johon hän on mielistynyt. Nyt jälleen Kirkastusvuorellakin sama Isän rakkauden julistus tuli esille: ”Pilvestä kuului ääni:
’Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!’ ”
Kasteen sanoma tulee esille tämän rakkauden julistuksen mukana.
Kasteeseen viittaa myös Kirkastusvuoren loisteen erityinen piirre: Taivaallinen valo hohti myös Jeesuksen vaatteista:
”Hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.”
Valkoinen kastepuku, alba, julistaa meille riemullista sanomaa siitä, että Jumala rakastaa meitä ehdoitta. Hän antaa meille hyvyytensä täytenä lahjana. Kasteen välityksellä meistä tulee Jumalan lapsia. Meillekin kuuluu Taivaan Isän rajattoman rakkauden julistus: ”Sinä olet minun rakas lapseni, jonka olen valinnut pelastettujen joukkoon.”
Kasteen lahja on ikuinen elämä Vapahtajamme armon osallisuudessa. Ajallinen valkoinen kastepukumme viittaa perille päässeiden kirkkauden osallisuuteen. Tuosta kirkkaudesta kertovat evankeliumimme sanat:
”Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa.”
Golgatan risti toi kirkkauden koko ihmiskuntaa varten
Mooses ja Elia keskustelivat Jeesuksen kanssa tämän ristin kuolemasta. Golgatan työ on taivaallisen pelastuksen ytimessä. Ristin sovintotyön varassa on meidän toivomme.
Luukkaan erityistä teologista kuvaa se, että hän käyttää Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen menosta samaa sanaa kuin Vanhassa testamentissa on käytetty Israelin kansan Egyptistä lähdön yhteydessä. Luukkaan etusormi viittaa Vapahtajamme pelastustyön luonteeseen. Hän vie meidät pois synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta Jumalan lapsen vapauteen, jossa meidän syntimme on annettu, meidät on vapautettu saatanan orjuudesta ja meitä odottaa iankaikkisen elämän ilo ja onni, täydellinen taivaan autuus, josta Kirkastusvuoren tapaus antaa suloista esimakua.
Tässä on aikaisempi tekstini Kirkastusvuori kertomuksesta. Sen lähtökohtana on rinnakkainen teksti toisen vuosikerran mukaan, kun tänä vuonna on kolmas vuosikerta menossa.
https://www.kotimaa.fi/blogit/jumalan-kirkkaus-jeesuksessa/
Tästä löytyy kirkastussunnuntain ja sen tekstien esittelyä
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20180715