Bonaberissa satoi toisinaan hyvinkin paljon. Sateen jälkeen vettä saattoi kerääntyä kadulle isoiksi lammikoiksi. Toki nämä ovat paljon pienenpiä määriä kuin Nooan aikaisessa vedenpaisumuksessa.
Sunnuntai 18.11.2018
Valvomisen sunnuntai
Valvokaa!
Matt. 24:36-44
Aikoinaan joulun valmistelut alkoivat jo Martin päivästä. Vietettiin pikkupaastoa Martin päivästä jouluun. Pikkupaaston ensimmäinen sunnuntai oli valvomisen sunnuntaina. Hlauttiin antaa kehotus, että suuri juhla on tulossa. On aika havahtua ja aloittaa valmistelut. Silmät luotiin Kristuksen maailmaan tulon juhlaan, hänen syntymänsä muisteluun ja sen merkityksen mietiskelyyn.
Kun kirkkovuoden alku muutettiin keskelle pikkupaaston aikaa, niin syntyi nykyinen adventtiaika. Joulua edeltänyt erityinen aika lyheni kuudesta neljään. Pois jääneiden pyhien aiheita ei kuitenkaan muutettu, mutta ne muuttivat luonnettaan. Valvomisen sunnuntain havantumisen kehotus suuntautuukin nyt Kristuksen takaisin tulon odotukseen ja teksti, joka kehotti huolehtimaan lähimmäisestä parahaana keinona hyvän joulun tuomiseksi, alkoikin kertoa viimeisen tuomion avaamasta taivasnäkystä, kun Jumala ottaa vallan ja siirrymme ikuiseen elämään.
Arkisia aherruksia
Joulun valmistelu on arkista aherrusta juhlaa varten. Siivotaan, valmistellaan jouluruokia, lähetetään joulutervehdyksiä ja muutoinkin puurretaan muidenkin askarten parissa. Kun näitä tehdään niin juhlan aiheet saadaan kokoon ja pyhät sujuvat mainiosti.
Kristuksen takaisin tulon edellä ihmiset myös elävät aivan arkisten askarten keskellä. Kuka valmistaa ruokaa, kuka tekee töitä työpaikallaan, kuka hoitaa parisuhdettaan ja nauttii elämän antimista. Kaikki tämä tavanomainen maailman meno kuuluu elämään koko tämän maailmankauden loppuun asti.
Juuri näiden aivan tavallisten tapahtumien keskelle sitten Kristus tulee suuressa kirkkaudessaan ja kaikki muuttuu. Kuin salama leimahtaa kirkkaalta taivaalta ja jyrähdys kuuluu koko ympäristössä yllättävän nopeana ja sade yllättää ulkona olijat äkillisyydellään, niin Jeesuksen takaisin tulo koittaa yllättäen ilman, että kukaan on osannut ennakoida ja sanoa että nyt se tulee.
Nooan aika esikuvana
Vanhassa testamentissa kerrotaan Nooan elämästä. Jumala pyysi häntä tekemään ison laivan, arkin, ja ottamaan siihen eläimiä kaikista lajeista säilyttääkseen luomakunnan elossa edessä olevan maailmanlaajuisen tulvan hetkellä. Nooa teki työtä käskettyä ja niin hän pelastui ja suuri määrä eläimiä hänen mukanaan.
Raamatussa kerrotaan että tuo vedenpaisumus tuli yllättäen. Ne jotka eivät olleet uskoneet sitä pelastuksen sanomaa, mitä Nooa oli aikalaisilleen julistanut jäivät arkin ulkopuolelle ja näin ollen myös pelastuksen ulkopuolelle, mutta ne jotka arkissa olivat pelastuivat.
Nooan tapaukseen liittyy montakin eri tason opetusta. Kukin näistä vaatisi oman selityksensä. Otan tähän vain yhden näistä. Pelastuminen veden päällä purjehtien, veden kannatettavana oleminen, läpi äärettömien vesimassojen kulkeminen on ymmärretty kasteen esikuvaksi. Niin kuin Nooa pelastui vedenpaisumuksen aikana, niin kasteen antaman pelastuksen takia mekin pelastumme, kun koko maailmankaikkeus uudistuu uuden luomisen, uuden maailman syntymisen tapahtumassa, kun uudistunut paratiisi, taivaan kirkkaus ja onni koittaa ihmiskunnalle.
Niin kuin Jumala teki liiton Nooan ja hänen perheensä kanssa ja sen mukana koko tulevan ihmiskunnan kanssa, niin hän, Jumala, on antanut meille kasteen liiton, että me saamme ikuisen elämän tuossa iankaikkisen liiton tapahtumassa.
Olen ollut KUA:n toimiin tutustumassa Ugandassa ja Kambotseassa, Kumpíkin vierailu vakuutti minut siitä, että apu menee perille, on ruohonjuuritasollakin tehokasta, on juuri sitä, mitä haluan ja toivon mukaan haluammekin tukea. Nyt alkaa uusi YV-keräys! Nyt mukaan luotettavaan ja vaikuttavaan KUA:n projektiin (40 % kotimaiseen apuun, 60 % Haitiin).
Mukana Kinnusen kp
tietoa sunnuntaista saa ja tekstit voi lukea osoitteesta
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20181118
Sunnuntai on seurakuntavaalien päivä.
Olkaa hyvä ja äänestäkää, jos olette äänioikeutettuja ettekä vielä ole ennakkoäänestäneet !
Olen ajatellut, että tuo Arkin “Terva” (pelastus) on maailman ja taivaan välissä, kuten se jätti Jumalan Sanaan uskomattomat maailmaan ja erotti hukuttavan veden ja arkin henkilöt toisistaan. Jeesuksestakin puhutaan välimiehenä Ihmisen ja Jumalan välissä. Ne jotka ovat Jeesuksessa, ovat tuon Arkin Pelastuksen suojissa, kun Jumalan säätämä tuhon päivä tulee. Herran päivä, suuri ja peljättävä.
“Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
Sentähden herpoavat kaikki kädet, ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota. Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden. Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta. Sentähden minä järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltansa Herran Sebaotin kiivaudesta, hänen vihansa hehkun päivänä. Jes.13:6-13
Ismo Malinen :”Ne jotka ovat Jeesuksessa, ovat tuon Arkin Pelastuksen suojissa, kun Jumalan säätämä tuhon päivä tulee. Herran päivä, suuri ja peljättävä.”
Remontin keskellä odottelin pääsemistä aloittamaan omia yrittäjätöitäni lueskelemalla edesmenneen Helsingin Yliopistossa toimineen antropoligi Karen Armstrongin sukuni sota-ajan kirjeenvaihdosta tekemää Remembering Karelia –kirjaa, joka on ensimmäinen tutkielma, joka on tehty karjalaisista evakoista.
Hän oli löytänyt kirjeistä yhteneväisyyksiä ennen Holocaustia eläneiden juutalaisyhteisöjen identiteettiä rakentaneisiin sosiaalisiin järjestelmiin . Tuon evakkosuvun jälkeläisenä en usko, että Jumala, johon karjalainen sukuni uskoi, tappaisi sodissa aseiden avulla satoja miljoonia ihmisiä, enkä usko, että juutalaisetkaan niin uskovat.
En usko Jumalan säätämään ihmiskunnan ”tuhon päivään”. Käsitykseni mukaan Paavali oli ”septuagintafani” ja monet erimielisyydet ovat syntyneet siitä, että ”vaikutukseltaan kauaskantoisen askeleen otti saksalainen yliopistomies Andreas Karlstadt (n. 1480–1541), joka vuonna 1520 julkaisemassaan teoksessa De canonicis scripturis esitti Septuagintassa hajallaan olevat deuterokanoniset kirjat ensi kertaa omana korpuksenaan.
Tämän Karlstadtin teoreettisen ratkaisun eräässä mielessä hyödynsi vuoden 1534 raamatunkäännöksessään Luther (1483–1546), joka sijoitti deuterokanoniset kirjat erilliseksi osastoksi Vanhan ja Uuden testamentin väliin. Juuri deuterokanonisten kirjojen kokoaminen yhteen kyseisessä raamattulaitoksessa merkitsi niille lopun alkua protestantismissa, sillä se oli jo visuaalisesti selvä viesti niiden vähäarvoisemmasta asemasta muuhun Raamattuun nähden. Tätä vielä korosti niiden otsikointi apokryfikirjoiksi sekä maininta, että kirjat eivät ole samanarvoisia muun Raamatun kanssa. ”(ortodoksi.net/TT Hannu Pöyhönen)
Niinpä. Raamatussa on vakava sanoma siitä, että Jumala kerran hävitti maailman veden alle ja lupasi ettei enää koskaan hävitä maailmaa samalla tavalla.
Sensijaan Raamatusta löytyy profetia, että toinen maailma (eli nykyinen) on säästetty tulelle, josta mm. Herran Apostoli kirjoittaa varoituksen sanan:
”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.
Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta
ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.
Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”.
Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. 2.Piet.3: 1-9
On siis lähes varmaa, että Pietari on saanut tämän tiedon itse Jeesukselta. Miten me siihen suhtaudumme, on tietenkin toinen juttu. Itse pidän tuota vakavana varoituksena ihmiskunnalle, joka vähät välittää… Paljon puhutaan ilmastonmuutoksesta ynm. mutta kauppaa ynm. Ahnehtimista jatketaan vain kiihtyvään tahtiin…
Taisi olla Ranskan kunigas, kun sanoi vallankumouksen alla: Vallankumous? Saattaa tulla, mutta ei minun aikanani… Muutaman viikon päästä oli giljotiini puhunut.
ismo malinen: ”Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.”
”Kerettiläisen” uskoni mukaan silloisessa maailmankuvassa tuli oli elementti, joka oli portti ”tuonilmaisiin”, koska sen saattoi kokea ulkoisesti esim. nuotion lämpönä ja sisäisesti rakkautena.
Ihmisen minä oli kipinä tuosta tulesta, ja kun ihmisellä on vapaa tahto, riippui ihmisestä itsestään halusiko hän seurata Jumalaa, joka tuli ihmiseksi vai ihmistä, joka tuli/teki itsestään jumalan. Jälkimmäinen vaihtoehto on se, jonka ”Iskra” (=kipinä) sytyttää maailmansodat ja käyttää aseita ihmisten tuhoamiseen, eikä usko Jumalaan.
Tuula ja Ismo
Kiitos värikkäästä ja mielenkiintoisesta keskustelustanne !
Matias Roto, kirjoitit tekstissäsi näin:
”Raamatussa kerrotaan että tuo vedenpaisumus tuli yllättäen. Ne jotka eivät olleet uskoneet sitä pelastuksen sanomaa, mitä Nooa oli aikalaisilleen julistanut jäivät arkin ulkopuolelle ja näin ollen myös pelastuksen ulkopuolelle, mutta ne jotka arkissa olivat pelastuivat.”
Kertoisitko ystävällisesti, miksi Jumala tappoi kaikki, siis KAIKKI, sen maailman lapset vedenpaisumuksessa? Olivatko lapset niin pahoja, ettei heitä voinut jättää henkiin? Eikö arkissa ollut tilaa? Eikö Jumalan rakkaus kohdistunut lainkaan lapsiin? Olisiko lasten pitänyt ”uskoa” johonkin? Voiko vuoden tai kahden vuoden ikäinen lapsi ”uskoa” Jumalaan?
Jari-Pekka
Kiitos kysymästä.
Vastaan illalla töistä tultuani.
Jari-Pekka
Kysyit, miksi Jumala hävitti kaikki tuon ajan lapset.
Tuon ajan pahuus oli kokonaisvaltainen. Pahuus koski koko tuon ajan yleistilannetta, ihmiskuntaa kaikkineen ilman ikärajoitusta. Kuvaus Nooan ajan lankeemuksesta alkoi jo 1 Moos. 6. luvun alussa. Siinä kerrotaan ”Jumalan pojista” jotka sekaantuivat ihmisiin.
Juutalaisessa ajattelussa jo ennen Jeesuksen aikaa nuo ”Jumalan pojat” oli tulkittu langenneiksi enkeleiksi. Tästä esimerkkinä esimerkiksi 1 Henokin kirjan luvut 6-11 ja Riemuvuosien kirjan viides luku kertovat, että ”Jumalan pojat” olivat sellaisia enkeleitä, jotka olivat luopuneet Jumalasta ja laskeutuivat maahan sekaantuakseen ihmisten tyttäriin.
Henokin kirja kertoo nimeltä kaksikymmentä enkeliä, jotka olivat 200 langenneen enkelin päämiehiä. Riemuvuosien kirja kertoo, että Jumala rankaisi näitä langenneita enkeleitä. Heidät sidottiin syvyyksiin odottamaan tuomion päivää. Samaan perinteeseen liittyvät myös 2 Piet. 2:4-5 ja Juuda 6.
2 Piet 2: 4-5
4. Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista. 5. Eikä hän säästänyt muinaisajan maailmaa, vaan antoi vedenpaisumuksen hyökyä yli jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenkin hän pelasti Nooan, vanhurskauden julistajan, ja seitsemän muuta.
Juuda 1:6
6. Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.
Nämä ”Jumalan pojat” olivat demoneja, jotka opettivat ihmisille kaikenlaisia jumalattomuuksia ja niiden salaisuuksista. He opettivat salatieteitä, astrologiaa, haureutta ja muitakin paheita. Kerrotaan esimerkiksi Semiaasta ja muista demonien päämiehistä, jotka menivät ihmisten tyttärien luokse, makasivat heidän kanssaan ja saastuttivat itsensä ja paljastivat heille kaiken synnin.
Jumalan tuomion taustalla on 1 Moos 6:5 ajatus:
”Kaikki heidän sydämensä ajatukset ja pyrkimykset olivat kaiken aikaa ainmoastaan pahat.”
Uudessa testamentissa tämän jumalattoman ja saastaisen ”salaisuuden” vastapainona on ”jumalisuuden salaisuus” eli pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, joka pyhän kasteen kautta ojennetaan ihmiselle tämän pelastukseksi ja jota julistetaan koko maailan pelastukseksi Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Nooan kertomuksessa Jumalan rakkaus tulee esille siinä, että yleisesti vallitsevan jumalattomuuden keskelle tulee pelastus. Vanhan testamentin teologialle merkittävä käsite ”jäännös” pelastuu. Sama ajatus ”jäännöksen” pelastumisesta esiintyy myös Vanhan testamentin profeettojen kirjoissa, esimerkiksi Jesajan kirjassa. Tästä jäännöksestä alkaa sitten uuden ihmiskunnan alku. Koko ihmiskunta on tämän valossa Nooan jälkeläisiä.
Uudessa testamentissa tämä ajatus ”jäännöksestä” henkilöityy Jeesukseen. Hän on koko uudistuneen ihmiskunnan kantaisä. Hän on aikaisemman langenneen ihmiskunnan Aadamista peräisin olevan ihmiskunnan sijaan ”Uusi Aadam”, uuden ihmiskunnan alku ja perusta. Niin kuin Nooasta alkoi uuden aikauden koitto, niin Jeesuksesta on alkanut pelastuneen ihmiskunnan alku. Tähän pelastettujen yhteisöön, tähän uuden ihmiskunnan, tulevaisuuden, toivon ja iankaikkien elämän yhteisöön meidät liittää kaste.
Kuten professori Antti Laato sanoo Vanhan testamentin selitysraamatu I -teoksessaan Nooaa käsittelevän selityksen yhteydessä arkkiin liittyvänä vanhasta perinteestä nousevana kommenttina:
”Kaste liittää meidät kristillisen kirkon yhteyteen, jossa yksin on mahdollisuus saavuttaa palastus.”
Matias Roto, kirjoitit näin:
”Kysyit, miksi Jumala hävitti kaikki tuon ajan lapset.
Tuon ajan pahuus oli kokonaisvaltainen.”
Kertasit kysymykseni. En kuitenkaan löytänyt pitkästä tekstistäsi lainkaan vastausta siihen, mitä kysyin. Joten otetaanpa uusiksi:
* * *
Kertoisitko ystävällisesti, miksi Jumala tappoi kaikki, siis KAIKKI, sen maailman lapset vedenpaisumuksessa? Olivatko lapset niin pahoja, ettei heitä voinut jättää henkiin? Eikö arkissa ollut tilaa? Eikö Jumalan rakkaus kohdistunut lainkaan lapsiin? Olisiko lasten pitänyt “uskoa” johonkin? Voiko vuoden tai kahden vuoden ikäinen lapsi “uskoa” Jumalaan?
* * *
Tuohon haluaisin vastauksen. Siis miksi Jumala tappoi kaikki, siis KAIKKI, sen maailman lapset vedenpaisumuksessa?
Jari-Pekka
Vastaus kysymykseesi sisältyi tekstini ajatuksena siitä että lankeemus oli yleinen, kaikkia koskeva lankeemus. Tuon kertomuksen demoninen hyökkäys ihmiskuntaa vastaan oli johtanut koko ihmiskunnan lankeemukseen. Tuohon kokonaisuus -ajatukseen sisältyvät myös lapset.
Tämä koko ihmiskunnan lankeemus sisältyy myös yllä siteeraamaani lauseeseen
Jumalan tuomion taustalla on 1 Moos 6:5 ajatus:
“Kaikki heidän sydämensä ajatukset ja pyrkimykset olivat kaiken aikaa ainmoastaan pahat.”
Tässä pronomini ”heidän” viittaa koko ihmiskuntaan vauvasta vaariin, pienimmästä suurimpaan, jokaiseen, erotuksetta kaikkiin ihmisiin.
Apostoli Paavalin julistuksessa tuo kaikki -ajatus langenneen ihmiskunnan osalta toistuu myös hyvinkin voimakkaasti esimerkiksi sanoissa:
Roomalaiskirjeessä
2:12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet –
Tässä on vastaus. Lapset sisältyvät tähän langenneen maailman lankeemuksen kokonaisuuteen. Tässä ei ole mitään erotusta kenenkään ihmisen elämäntilanteen välillä. Aadamin jälkeläisinä me olemme kuoleman perillisiä.
Toiseen kysymykseesi voiko lapsi uskoa Jumalaan, vastaan että voiko vauva luottavaisesti turvautua äitiinsä tämän sylissä ollessansa. Tuo luottamus on luonnollinen seuraus siitä elämäntilanteesta, että lapsi on syntynyt ja tuon syntymän antamaan lahjaan kuuluu se että vauva luottaa äitiinsä ja isäänsä.
Uskon luottamus on vielä vahvemmissa kantimissa. Kasteen hetkellä me olemme syntynyt uudesti ylhäältä, vedestä ja Hengestä, Jumalan lapseksi. Jumalan lapsena meilä on turvallinen luottamus elämän antajaan, meidän Jumalaamme. Yhtä vähän kuin lapsen tarvitsee aikuisen filosofisin sanamuodoin ilmaista lapsen rakkautta äitiinsä tai isäänsä, yhtä vähän tarvitsee Jumalan lapsen pystyä teologisesti määrittelemään miten tuo Jumalan rakkauden synnyttämä Jumalan lapseus on hänelle antanut uskon ja elämän, joka ulottuu ei vain tämän maailman ajaksi, vaan sellaisen elämän, joka jatkuu ikuisesti taivaan ilossa ja onnessa, iankaikkisessa autuudessa.
Niin kuin vauva turvallisesti asettautuu vanhempiensa syliin, niin mekin Jumalan lapsina saamme turvallisesti heittäytyä Vapahtajamme armolliseen rakkauden syliin ja koko olemuksellamme kertoa, että hänen huolenpitonsa antaa meille täyden rauhan ja tyydytyksen.
Niille jotka haluavat saada nykyaikaista ja kansanomaisesti kirjoitettua selitystä Mooseksen kirjoista eli Toorasta eli Laista, suosittelen Antti Laaton teosta
VANHAN TESTAMENTIN SELITYSRAAMATTU i
LAKI
I MOOSEKSEN KIRJA
II MOOSEKSEN KIRJA
III MOOSEKSEN KIRJA
IV MOOSEKSEN KIRJA
V MOOSEKSEN KIRJA
ISBN 978-951-888-769-3
PAINETTU EU 2017
Matias Roto, sanoit näin:
“Kaikki heidän sydämensä ajatukset ja pyrkimykset olivat kaiken aikaa ainmoastaan pahat.”
Tarkoitatko, että noin vuoden vanhan vauvan ”ajatukset” olivat niin pahoja, että sen takia hänet piti hukuttaa? Mitä pahaa hän mahtoi ajatella? Jos näin on, saako tällainen ”paha” vauva ylösnousemuksen joskus tulevaisuudessa vai ei?
Jari-Pekka
Ensiksi aivan selkeää arkirealismia siitä, etteivät lapset elä missään eristyksissä muusta yhteiskunnasta, vaan jakavat saman kohtalon vanhempiensa kanssa.
Ajatellaanpa liittoutuneiden pommituksia toisen maailmansodan Saksassa. Kun pommikoneet iskivät kaupunkeihin, niin samat pommitukset tuhosivat lapsia siinä missä aikuisiakin. Ei tuossa tehty mitään erotusta eri ikäryhmien kesken.
Tai ajatellaan Biafran sotaa Afrikan keskiössä. Sama sota mikä hävitti aikuisia tappoi myös puolet Biafran lapsista. Siinä ei ollut mitään erotusta eri ikäryhmien välillä. Ehkä lapset olivat vieläpä suuremmassa vaarassa, koska he eivät pystyneet puolustamaan itseään, kun vaaran uhka lähestyi.
Sitten periaatteellisempaan kysymyksenasetteluun. Yllä olen todennut että ihmiskunta on Aadamin perillisinä tuomion alainen, koska kaikki ovat samasta synnin juuristosta osallisia. Meillä on syntimme jo ensimmäisen ihmisen lankeemuksesta lähtien ja samoissa synnin pauloissa olemme jo syntymästämme saakka. Perisynti on meidän osamme jo ihmiskunnan alusta alkaen.
Vanha kirkon opetus on että vain Kristus voi meidät pelastaa tästä kuoleman tuottavasta perisynnistämme ja että pyhän kasteen kautta meidät liitetään Kristuksen ruumiin jäseniksi.
Tämän ikivanhan perinteen ilmaisevat seuraavat sanat tunnustuskirjoissamme., Augsburgin tunnustus, joka julkiluettiin 25.6.1530 sanoo:
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.
Huomaapa siis Jari-Pekka, että ihminen ei lähde nolla -tilasta, vaan jo lähtökohdissaan hän on tuomion alla, ellei hän kasteen kautta pääse Pyhän Hengen työstä osalliseksi ja näin pyhän kirkon jäsenenä osalliseksi Jeesuksen pelastuksen suuresta onnesta.
”Kristuksen takaisin tulon odotus”
Taitaa olla turhaa touhua. Eikös siitä ole vouhotettu jo pari tuhatta vuotta?
No naatitaan Telluksella sitä odotellessa.
Kimmo
Mielestäni ei ole vähimmässäkään määrin turhaa. Hyvää jaksaa odottaa vaikka kuinka pitkkään.
Kristuksen takaisin tulon odotus muuten on innoittanut moneen suureen ja merkittävään työhön. Esimerkiksi lähetystyö evankeliumin julistamiseksi koko maailmaan on erittäin monta kertaa osoittautunut voimakkaan Kristuksen taikaisin tulon odotuksen innoittamaksi ja näin paljon hyvää ja siunauksellista on saatu aikaan eri puolilla tätä rakasta planeettaamme.
Roto: ”Mielestäni ei ole vähimmässäkään määrin turhaa. Hyvää jaksaa odottaa vaikka kuinka pitkkään.”
Odottavan aika voi käydä pitkäksi – tai loppua kesken kaiken. Voikohan sitä odottelua sitten jatkaa tuhkana uurnassa ”six feet under”.
Kimmo
Hauta ei poista odotuksen merkitystä. Kerran Kristuksen tullessa takaisin kuolleet herätetään ja niin jo edesmenneet yhdessä niiden kanssa, jotka tuon tulon hetkellä asuvat täällä maan päällä, nousevat yhtenä joukkona Jeesusta vastaan tämän tuloa juhlistamaan ja riemuisasti kohtaamaan.
Pyhän Hengen suuri lahja kasteen kautta pelastuksen osallisuuteen otetuille on se että ensin kuolleet herätetään kuolleista ja sitten kaikki Kristukseen uskovat viedään taivaan kirkkauteen Herramme iloon ja ikuiseen elämään. Kaiken tämän Pyhä Henki antaa kirkolle Kristuksen täytetyn pelastustyön Golgatan ristillä ja ylösnousemuksen kuoleman vallan voittavan voiman meille valmistavana lahjana.
Roto: ”Kerran Kristuksen tullessa takaisin kuolleet herätetään ja niin jo edesmenneet yhdessä niiden kanssa, jotka tuon tulon hetkellä asuvat täällä maan päällä, nousevat yhtenä joukkona Jeesusta vastaan tämän tuloa juhlistamaan ja riemuisasti kohtaamaan.”
Mahtaa siinä tuhka pölistä ja mätä liha haista, kun kalmot nousevat haudoistaan ja tuhkatut uurnistaan.
Sitä odotellessa.
Kimmo
Kun Pyhä Henki antaa meille kuten koko kirkolle ruumiin ylösnousemuksen niin silloin meidän ruumiimme ovat kirkastettuja ruumiita ilman pienintäkään virhettä, vajavuutta tai muuta vaikeaa.
Tässä Paavalin kuvaus tuosta ihanasta täydelliestä ylösnousemusruumiista (1938 käännös).
1. Kor. :
15:35 Mutta joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?”
15:40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
Roto: ”Kun Pyhä Henki antaa meille kuten koko kirkolle ruumiin ylösnousemuksen niin silloin meidän ruumiimme ovat kirkastettuja ruumiita ilman pienintäkään virhettä, vajavuutta tai muuta vaikeaa. ”
Kirkon käsityksen mukaan sielu yhtyy ruumiiseen ylösnousemuksessa. Ihmiset herätetään samoina kuin he olivat eläneet. Minulle syntyy monenlaista pohdintaa ruumiin ylösnousemisesta ja tällöin syntyvästä hengellisestä ruumiista.
Augustinuksen mukaan Jumala luo ylösnousemuksessa uudelleen myös kuolleina syntyneet ja abortoidut sikiöt. Törmätään heti kysymykseen: missä kehityksen vaiheessa ihminen syntyy ja missä vaiheessa sielu tulee alkioon tai sikiöön? Onko munasolulla sielu jo siitä hetkestä lähtien kun siittiö on läpäissyt zona pellucidan ?
Jokainen alkio, sikiö ja kuolleena syntynyt lapsi on ainutlaatuinen. Samanlaista perimää ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan (identtisiä kaksosia lukuunottamatta). Koska näiden alkioiden tai sikiöiden ainutlaatuiset mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta ja niiden elämä on jäänyt elämättä ilman mitään kokemuksia, miten ne voisivat toteuttaa toteutumatonta elämäänsä taivaassa?
Toinen pohdintani ääripää ovat hyvin vanhoina, jopa yli 100 vuotiaina kuolleet ihmiset. Minkä ikäisinä he ovat taivaassa? Ovatko kaikki näiden ihmisten elämänkaaren aikana tapahtuneet valtavat henkiset ja ruumiilliset muutokset yhtä aikaa läsnä taivaallisessa ruumiissa? Niinhän pitäisi tietysti olla, jotta kaikki heidät elämänsä eri vaiheessa tunteneet tunnistaisivat heidät taivaassa. Jatkuuko ruumiin vanheneminen taivaassa maallisesta kuoleman hetkestä eteenpäin? Vai eletäänkö siellä koko iankaikkisuus sen ikäisenä kun oltiin kuollessa, vai nuorrutaanko siellä parhaimpaan, terveimpään ja vireimpään ikään elämään ikuisuutta?
Taivaan oloista ja ruumiin ylösnousemisesta ei Raamatussa paljon tietoa jaeta. Opetuslasten kerrotaan kuitenkin pohtineen erästä hypoteettista kysymystä: Tuohon aikaan juutalaisten keskuudessa oli tapana, että miehen kuoltua vaimo meni naimisiin hänen nuoremman veljensä kanssa.
Oletuksen mukaan perheessä on seitsemän poikaa, joista vanhin on naimisissa. Hänen kuoltuaan vaimo siirtyy seuraavaksi vanhimmalle veljelle. Kaikki veljet kuolevat vuorotellen ikäjärjestyksessä, jolloin nainen on lopulta ollut naimisissa kaikkien perheen poikien kanssa. Kenen vaimo hänestä tulee kuolemansa jälkeen taivaassa vai tuleeko hänestä veljesten yhteinen vaimo? Jeesuksen kerrotaan vastanneen kysymykseen, että taivaassa ei naida. Taivaassa ollaan kuin enkelit.
Jos taivaassa ei nautiskella sukupuolielämän iloista, niin mitähän kivaa siellä voi tehdä?
Useimmat uskovaiset luullakseni torjuvat hankalat ongelmat toteamalla, ettei ihmisen tarvitse ymmärtää Jumalan tekoja tai ajatuksia, vaan voimme luottavaisina uskoa siihen, että Hän on suunnitellut kaiken parhain päin.
Ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu johtaa kuitenkin ainakin minut hankaliin älyllisiin ongelmiin. Uskovaisten mielipiteet, joiden mukaan tätä asiaa ei pidä ymmärtää liian konkreettisesti – ruumiin ylösnousemisena – ärsyttäävät minua. Miksi uskontunnustuksessa sitten puhutaan ruumiista, ellei sitä tarkoiteta?
Ruumiin ylösnouseminen onkin mielestäni sellainen kummajainen, että ainakin sen kohdalta uskontunnustusta voitaisiin korjata, kuten myös Jeesuksen neitseestäsyntymisen kohdalta, johon ei iso osa papeistakaan usko, vaikka sitä hokevatkin sunnuntaisin kaikissa kirkoissa.
Näen jo silmissäni Raamattuun vetoavien uskovaisten kommentit siitä, ettei asian edes pitäisi minulle uskonnottomana millään lailla kuulua. Näen myös kiivaat vastaväitteet, joiden alle Raamatun epäluotettavuudesta julkituomani huomautukset hukkuvat.
Kimmo
On hyvä että pohdiskelet näitä kysymyksiä ylösnousemuksesta.
Otat esille useita kysymyksiä. Tuskimpa tässä tulee vastaus kaikkiin, mutta ainakin muutamiin yritän antaa selitystä.
1
Tuota kysymystä useamman avioliiton läpi käyneistä ja siihen liittyvästä saddukeusten kysymyksestä olen käsitellyt jo edellisessä blogissani. Siinä on lähtökohtana se että taivaassa olo on vieläkin onnellisempaa kuin parhainkaan seksi tässä maailmassa. Kysymys siis ei ole seksin vähättely vaan taivaallisen onnen äärettömästi suuremmasta mielihyvän tuottamisesta.
Juutalaiseen kerronnan tyyliin kuuluu se että kaikkein parasta verrataan toiseksi parhaaseen. Tämä johtuu siitä että heprean kielessä ei ole vertailumuotoja komparatiivia eikä superlatiivia, vaan vertailu tehdään kahden asian välillä. Niinpä kun jotain sanotaan todella hyväksi niin sitä varrataan johonkin mikä on todella hyvää ja sen jälkeen todetaan että tuo parempi on todella hyvää. Näin taivaan onnea kuvataan niin hyväksi kuin mitenkään tuon Jeesuksen aikaisin ilmaisukeinoin saatettiin kuvata.
2
Keskiaikaisessa teologiassa pohdittiin sitä mistä alkaen sikiö on katsottava ihmiseksi ja mihin asti kyseessä on vain biomassaa. Tällöin käytettiin käsitetttä ”sieluuntuminen”. Tuolloin päädyttiin sanomaan että pojat sieluuntuvat 40 päivää hedelmöityksestä ja tytöt 80 päivää hedelmöityksen jälkeen. Konkreettisena perusteluna tälle oli se minkä ikäisenä sikiössä voitiin nähdä sukupuolielimen alkio. Pojalle se tuli esiin vähää aikaisemmin. Tämän perusteella päädyttiin tuohon ajoitukseen.
Näiden päätelmien pohjana oli keskenmenojen yhteydessä tehdyt havainnot.
Augustinuksen lausunto on selkeä vanhan kirkon opetuksen ilmaus. Tämän sikiöitä ihmisinä pitävät näkemykset ovat johdonmukainen seuraus yleisestä elämän kunnioituksesta. Jumala näkee ihmisen ihmisenä jo idussaan, jo siinä vaiheessa kun hän muovaa ihmistä äidin kohdussa.
Otan tähän esille yhden raamatunkohdan missä tästä puhutaan.
Psalmit:
139:13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
139:14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
139:15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
3
Aivan lyhyesti vielä yksi asia.
Ihmisen ikä ja siihen liittyvä ruumiimme ja koko kokemusmaailman muutos ovat tähän maailanaikaan kuuluvia ilmiöitä. Ylösnousemusruumis on jotain enemmän, jossa, vertausta käyttäen, kukka aukeaa nupustaan ja täysi kukoistus tulee esiin täydessä kauneudessaan. Silloin meidän ruumiimme on todellisempi ja aidompi kuin koskaan täällä maan päällä, täydellinen, puutteita vailla, ilman kremppoja tai virheitä.