Äskettäin kuulin vierasta opetusta. Puhuja väitti, että Jeesuksen omat muka temmattaisiin ylös taivaaseen ennen Jeesuksen lopullista takaisintuloa. Tätä niin sanottua ”salaista ylöstempaamista” Raamattu ei opeta.
Raamatun opetus kiteytyy uskontunnustukseen: ”— ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”
Raamattu puhuu Jeesuksen näkyvästä takaisintulosta.
Matteuksen evankeliumi 24:27: ”Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.”
Raamatun sanassa Jeesuksen takaisintuloon liittyy viimeinen tuomio.
Matteuksen evankeliumi 25:31: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.”
Jeesuksen takaisintulon näkevät kaikki maailman silmät yhtä aikaa.
Ilmestyskirja 1:7: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.”
Jeesuksen takaisin tulo on suuri ilo ja vapautuksen hetki jokaiselle joka elää Kristuksen yhteydessä. Silloin täällä maan päällä kilvoitellut kirkko muuttuu perille päässeitten riemuitsevaksi kirkoksi.
Sen sijaan niille jotka ovat Jeesuksen hyljänneet tuo hetki on tuomion hetki.
Augsburgin tunnustus sanoo asiasta näin:
”XVII Kristuksen tuomiolle tulo
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.”
Uuden katekismuksen opetus tästä opinkohdasta näkyy sivulla
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/18.html
Matias Roto:”Olen jo edellä kertonut että myös lapset saavat kasteessa Pyhän Hengen. Näin sanoo Pietari helluntaisaarnassaan.
” — kasteen —- niin te saatte Pyhän Hengen lahjan —- teidän lapsillenne — tämä lupaus on annettu.”
Ap.t. 2: 38-39.””
KUN luetaan suomen kieliopin mukaisesti ko apostolien tekojen kohta:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Ap.t.2)
Niin voiko tuosta millään saada että lapsia tulee kastaa, ei voi, tätä olen sanonut monet kerrat mutta kun ei edes osata suomen kielen alkeita niin kuinka voi sitten ymmärtää näitä selkeita sanoja?
Koetappa Matias Roto antaa tämä kohta pienelle lapselle niin kuinka tämä vasta lukemaan oppinut sen selittää, tai vieppä suomenkielen opettajalle?
Mitä kysymykseen olenko kuuliainen tällekkin Raamatun Sanalle niin olen ja tiedän varmasti mitä siinä sanotaan sillä sen on avannut Pyhä Henki, siis ihmisen tulee Jumalan kutsuessa tehdä parannus ja ottaa kaste ja näin saa synnit anteeksi ja saa Pyhän Hengen lahjan.
Kaikki muut sepustukset ovat valheen isältä.
Ari
Erotat väärällä tavalla parannuksen ja kasteen toisistaan ikään kuin olisi olemassa parannusta kasteen ulkopuolella.
Olen aikoinaan tehnyt tutkielman parannuksen tekemisestä Uudessa testamentissa ja todennut että ne kuuluvat yhteen. Kaste on parannuksen antamisen väline.
Tuo sana ”ja” tuossa Pietarin saarnassa tarkoittaa välitteellistä yhteen liittämistä. Tuossa siis kehotetaan tekemään parannus ja sen tekemisen toteutumana on kaste. Parannus annetaan kasteen välityksellä.
Tämä sama tulee esille jo Johannes Kastajan julistusta kuvattaessa. Siellä sanotaan Johanneksen saarnanneen
p a r a n n u k s e n
k a s t e t t a .
Siellä ei , huomaa tarkoin: ei sanota että Johanneksen kaste olisi jo ennen kastetta parannuksen tehneen kaste.
Siellä ei myöskään sanota että kaste olisi myöhemmin parannuksen tekevän kaste.
Vaan siinä sanotaan että kaste on parannuksen kaste eli siis se kaste missä parannus lahjoitetaan sen vastaanottajalle.
Huomaa myös mitä sanotaan fariseuksista ja lainoppineista. Heistä ei sanota että he kieltäytyivät parannuksesta vaan että he kieltäytyivät kasteesta. Huomaa siis että heidän kieltäytymisensä parannuksen vastaanottamisesta ilmaistaan kertomalla parannuksenteon varsinaisen tapahtumakohdan eli siis sanotaan että he kieltäytyivät kasteesta.
Luukkaan evankeliumi:
7:30 Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
Pietarin helluntaisaarnassa kerrottu sanoma, että parannus tapahtuu kasteen välityksellä ja että Pyhä Henki saadaan lahjana kasteen veden välityksellä, ei ollut mikään hänen aikansa uutuus, vaan se julistettiin jo Vanhassa testamentissa.
Hesekiel
36:25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Huomaa tässä asioiden järjestys ja sisäinen suhde.
1) Jumala vihmoo vettä eli toimittaa pyhän kasteen. On huomattava että pyhä kaste on aina Jumalan oma teko.
2) Tämän veden pirskottamisen eli pyhän kasteen välityksellä epäjumalanpalvelijasta tulee elävän Jumalan palvelija.
3) Tämän veden pisaroitten ripottelun välityksellä Jumala uudistaa sydämen. Paatunut eli kivisydän vaihtuu uudistuneeseen eli lihasydämeen.
4) Tuossa kasteen tapahtumassa, juuri tuolla hetkellä, Jumala antaa Pyhän Hengen, ”Minun Henkeni”.
5) Kaste on uuden elämän alku, ”— vaikutan sen, että te vaellatte—”
Toisin kuin kaiken maailman haaveiluissa leijailevat kuvittelevat, niin Raamatussa Jumala käyttää konkreettisia toimituksia elämän muutoksen antamisessaan. Hesekiel ja Pietari puhuvat Pyhän Hengen voimasta kasteen toimituksessa, kun ihmiselle annetaan syntien anteeksianto ja elämän uudistus.
Saman valtaisan kasteen armon kertoo myös kirkkomme tunnustus Vähässä katekismuksessa. Rivitän jotta ajatus tulisi selvemmäksi:
”Toiseksi
Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:
Kaste vaikuttaa
– syntien anteeksiannon,
– vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta
– sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille,
jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus:
Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa:
’ Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.’ ”
Ilmaus “päivä ja hetki” kertoi ettei aikaa tiedetä periaatteella pars pro toto.
Tuotahan et taaskan Matias voi varmasti tietää, yhtähyvin voidan tarkoittaa kirjaimellisesti jotain vuoden päivää ja kirjaimellisti hetkeä eli tuon päivän tuntia.
Lähiodotus ilmaisee miten alkukrsitityt ovat lauseen tulkinneet ja tähän anta oikeutuksen Jeeuksen sana PIAN!
No Jeesus to. näk. erehtyi ja tämähän on se kuuma peruna, joka polttaa teologian hypysissä.
Seppo
Kysymyksen luonne riippuu myös siitä minkä tyyppisen filosofian välityksellä noita lauseita tutkitaan. Kun joku on vahvasti Kantin filosofian kategorioitten vallassa, missä ajan ja paikan määritys tulevat perustaviksi todellisuuden kriteereiksi, niin että ne tulevat ratkaiseviksi ehdoiksi, niin läheistä Jeesuksen paluuta ilmaisevat lauseet näyttäytyvät vain muutaman vuosikymmenen sisällä tapahtuviksi tapahtumiksi. Nykyaikanakin on useampia tätä näkökulmaa edustavia tutkijoita.
Kun taas mietitään mikä oli tuon ajan aikakäsityksen ja todellisuuskäsityksen keskeinen näkökulma, niin nuo lauselmat saavat uuden luonteen. Ne kertovat että tässä ja nyt olemme Jumalan kosketuksen kanssa tekemisissä. Jumala ei ole kaukana. Hän on lähellämme, aivan luonamme. Tuohon läheisyyteen liittyy myös ajallinen näkökulma, että hän on lähellämme ei vain jossain epämääräisessä menneisyydessä tai tulevaisuudessa, vaan hänen läsnäolonsa on reaalinen, jo nyt luonamme, jo nyt vaikuttamassa, mutta siltikin vielä on odotuksen aika, vieläkin on tulemus täydentyvä todellisemmaksi, aidommaksi, reaalisemmaksi. Suuri tulemus on lähellä. Jumalan apu ei jätä meitä vaan on aivan ovella. Jeesus tulee pian suuressa kunniassaan ja ottaa vallan ja kuninkuuden koko maailmankaikkeudessa. Kronometrinen aikakäsitys ei tee oikeutta tuon luonteisen apokalyptisen aikakäsityksen sisällölle. Kerronta on avointa, se jättää monet säikeet avoimiksi.
Sen sijaan itse sanoma tulee esille: Jumalan valtakunta on lähellä, meidän on siis tehtävä parannus ja uskottava iloinen sanoma Jumalan valtakunnan riemullisesta tulemisesta.
Matias, tuskinpa Jeesus puhuessaan opetuslapsilleen puhui heille noin arvoituksellisin
ja muin kuin normaalikronologisin käsittein ja tätä tukee se että ko aika ’pian’ myös aivan arkisesti ensin tulkittiin eli siihen asti kunnes kuluneet sadat odotuksen vuodet ja eskatologien aukko pakottivat teologian uustulkintoihin.
Jeesus näyttää siis erehtyneen koskapa en voi ajatella hänen puhuneen soopaa vaan tarkoittaneen oikeasti tulevansa p i a n eli tapahtumat koneneen sukupolven vielä eläessä.
Seppo
Tämä keskustelu pikaisesta paluusta muistuttaa luonteeltaan keskustelua jota käytiin aikoinaan kun maakeskeisestä avaruuskuvasta siirryttiin aurinkokeskeiseen näkemykseen.
Silloinkin sanottiin että Raamattu erehtyy, koska se puhuu auringon noususta ja laskusta, vaikka on todistettu, että maa pyörii akselinsa ympäri ja siitä seuraa havaintomme auringon liikkumisesta, noususta ja laskusta.
Jälkeenpäin on huomattu että tuollainen asioiden vastakkainasettelu ei tee oikeutta ilmausten auringon nousu ja auringon lasku käytölle.
Kyseessähän ei ole fysikaalinen ilmiö maan pyörimisestä yms., vaan siitä miten maan pinnalla elävä ihminen tuon asian näkee ja kokee.
Kun tämä oikeiden kategorioitten käyttö huomioidaan niin samaan aikaan siis molemmat ilmaukset ovat täyttä totta.
Sama erilaisten ilmaisutapojen käytön näennäinen ristiriita tulee esille tässä erilaisten viimeisiä aikoja eli eskatologiaa käsittelevien lauselmien tulkinnassa. Pelkästään mekanistisen katsomuksen mukaan nuo tekstit näyttävät kertovan, että ennustukset toteutuvat aivan alle aikayksikön. Sen sijaan kun katsotaan noiden tekstien sanomallista puolta niin niiden tähtäyspiste on Jeesuksen tulon ja kohtaamisen odottaminen – koko ajan – ei vain jossain hamassa tulevaisuudessa vaan tässä ja nyt meidän elämämme ympyröitten sisällä.
Mitä tulee tekstien ja sanojen konkreettisuuteen, niin tämä eskatologinen sanoman ilmaisu on jopa konkreettisempaa kuin epämääräisten kreikkalaisen kulttuurin suosimien määritelmäluonteisten lauselmien. Juutalaisessa kerronnassa nimittäin esiintyy tapa kertoa kaikkein henkevin ja ajatuksellisin sekä abstraktisin asia kaikkein konkreettisimpien ilmausten avulla ja toisaalta kaikkein käsin kosketeltavimmat ja konkreettisimmat ilmaistaan usein hyvinkin abstraktisin ilmauksin.
Esimerkkinä edellisestä rakkauden ja tunteiden sekä tahdon ilmauksissa sana ”sydän”.
Ja esimerkkinä jälkimmäisestä konkreettisen kauneuden ilmauksena, kun sanotaan että joku on kaunis esim., että ”hänessä tulee ilmi kauneuden olemus”.
Toisinaan taas jokin ilmaus voidaan kääntää jopa molempiin suuntiin menevällä sanonnalla. Esim.
bārūḵ hab·bā בָּר֣וּךְ הַ֭בָּא
joka voidaan kääntää arkisesti: ”Tervetuloa!” tai liturgiseen kielenkäyttöön sopivan runollisesti: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee!”
Yritän siis sanoa, että keskustelu eskatologisesta etäisyydestä on itse tekstien perussanoman kannalta epäoleellinen. Eksegeettisenä yksityiskohtien analysointina se auttaa ymmärtämään ilmausten keskinäistä riippuvuutta ja niiden painotusten suhdetta kulloiseenkin puhetilanteeseen.
Kuten rakennustelineitten tukkien kolot vanhassa keskiaikaisessa kivikirkossa kertovat rakennusmenetelmistä, niin nämäkin pienet ilmausten erot kertovat kunkin tekstin syntyhetken kysymyksenasetteluista.
Kun sitten tullaan siihen mihin kokonaisuuteen ja mitä tarkoitusta varten teksti kokonaisuudessaan on kirjoitettu, niin silloin tullaan Jumalan läsnäolon ja lähellä olon suureen näköalaan. Hän joka elää keskellämme ja pitää meistä huolen, on tulossa. Hän on lähellämme, aivan ovella. Emme tiedä milloin hän tulee, mutta jo nyt saamme kurottautua häntä kohti. Saamme suuren lohdutuksen siitä varmuudesta että hänen tulee vapauttamaan kansansa. Vapautuksemme on lähellä. Täyttymyksen aika tulee.
Luukkaan evankeliumi:
21:28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Matias Roto:”Tuo sana “ja” tuossa Pietarin saarnassa tarkoittaa välitteellistä yhteen liittämistä. Tuossa siis kehotetaan tekemään parannus ja sen tekemisen toteutumana on kaste. Parannus annetaan kasteen välityksellä.”
Kyse on lauseen osasta ”tehkää parannus Ja ottakaa kaste”, siis ensinnäkin mistä tuon ”välitteellisen yhteenliittämisen” voi suomen kieliopista tarkistaa eli annatko sille tarkan määritelmän?
Lisäät vielä:”Tuossa siis kehotetaan tekemään parannus ja sen tekemisen toteutumana on kaste. Parannus annetaan kasteen välityksellä.” (Matias Roto)
Siis KEHOTETAAN TEKEMÄÄN, voiko tuota mitenkään vääntää siihen että joku toinen tekee sen sinun puolesta TÄYSIN ILMAN sinun omaa halua tai tietoisuutta?
Matias Roto:”Tämä sama tulee esille jo Johannes Kastajan julistusta kuvattaessa. Siellä sanotaan Johanneksen saarnanneen
p a r a n n u k s e n
k a s t e t t a .
Siellä ei , huomaa tarkoin: ei sanota että Johanneksen kaste olisi jo ennen kastetta parannuksen tehneen kaste.
Siellä ei myöskään sanota että kaste olisi myöhemmin parannuksen tekevän kaste.
Vaan siinä sanotaan että kaste on parannuksen kaste eli siis se kaste missä parannus lahjoitetaan sen vastaanottajalle. ”
Otetaan seuraava kohta evankeliumista:
1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa
2 ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.
3 Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.”
4 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.
5 Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
6 ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
7 Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
(Matt.3)
Siis Johannes KASTOI ihmiset KUN HE TUNNUSTIVAT SYNTINSÄ, MUTTA ei kastanut fariseuksia ja saddekeuksia jotka olisivat kyllä tullet kasteelle MUTTA eivät tunnustaneet olevansa syntisiä!
Matias Roto lueppa tai luetutappa nämä kohdat sellaiselle joka ei todellakaan ”usko” laillasi niin voisit ehkä hiukan ymmärtää kuinkapaljon vääristät suomen kielioppia. Siis kun ihmisellä on paatunut sydän niin hän uskoo valheen eikä ”näe” omia tekojaan ja näin väittää mustaa valkoiseksi ja pimeyttä valkeudeksi.
Ari
Tarkistin tuon Matt. 3:8 alkukielellä ja totesin että käännös on aivan oikein tehty, mutta tulkintasi ei vain oikein osunut kohdalleen.
Tuossa kohdassa puhutaan parannuksen
h e d e l m i s t ä.
Kyseessä siis on parannuksen tekoa seuraavista tuloksista. Niin kuin kasvi tuottaa hedelmää, niin kuin jonkun tekemä työ tuottaa hedelmää, samoin myös parannusta seuraa hedelmiä sen
j ä l k e e n ,
kun parannus jo on tehty.
Tässä siis on periaatteessa sama käsitys asioiden oikeasta järjestyksestä. Pyhän Hengen lahja kasteen välityksellä lahjoitetussa parannuksessa saa aikaan Hengen hedelmiä, kuten sanotaan myös Galattalaiskirjeessä:
Galatalaiskirje:
5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Huomaa, että tässä ei sanota että nuo hedelmät vasta tuovat Pyhän Hengen meidän elämäämme, vaan tasan tarkkaan päin vastoin. Pyhä Henki on jo annettu ja vasta Hänen vaikutuksestaan nuo hedelmät alkavat tulla meidän yhteiseloomme.
Hedelmä ei ole meidän omaa ansiotamme, jota näyttämällä muka saamme pääsylipun Herran mielisuosioon. Päin vastoin. Hedelmä on Jumalan oma työ. Jeesus tekee hedelmän alusta loppuun itse. Hän vaikuttaa meissä uskovissa. Usko ei ole toimeton vaan elää yksistään Jeesuksen täytetyn teon varassa.
Filippiläiskirje 1:11: ”— täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.
On huomattava että raamatullinen hedelmä on vanhurskauden hedelmä. Vanhurskauttaminen yksin uskota, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden kulkee siis ensiksi ja sitten tämän armosta vanhurskauttamisen seurauksena eli siis hedelmänä tulee Jumalan rauha meidän elämäämme.
Jaakobin kirje:
3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
Meidän pelastuksemme ole alkuunkaan meidän omaa tekoamme, vaan se on alusta loppuun Jumalan oma teko. Me emme tehneet valintaa, vaan Jumala valitsi meidät pelastukseen. Tästä kertoo Johanneksen evankeliumi. Hedelmä siis ei ole ehto Jumalan yksipuoliselle valinnalle, vaan seurausta yksistään Jumalan tekemästä valinnasta, minkä perusteella meidät on otettu kristillisen uskon osallisuuteen pyhän kasteen välityksellä.
Joh. 15:16: ” Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.”
Joten Johannes Kastajankin julistuksessa hyvät teot ovat parannuksen arvon mukaisia
h e d e l m i ä .
Sellainen joka panee teot parannuksen ehdoksi eikä parannuksesta seuraavaksi hedelmäksi, on kuin sellainen joka vaatii hedelmäpuulta hedelmiä jo ennen kuin se on edes istutettukaan. Käytännön järkikin sanoo että puu pitää ensiksi istuttaa jotta se sitten tuottaisi hedelmiä.
Matias Roto unohdat tyystin että juutalaiset olivat Jumalan oma kansa ja heille oli annettu laki jolla pelastua ja kun Johannes julisti parannusta niin silloin kun tunnusti syntinsä piti samalla nöyrtyä tunnustamaan omasyntisyytensä eli ettei ole elänyt lain mukaan mutta fariseukset yrittivät tulla kasteelle ilman nöyrtymistä.
Ari
Nöyryys ei ole ihmisen ansiollinen teko, jolla voisi tienata pelastusta.
Kolossalaiskirje varoittaa itsevalitusta nöyryydestä:
Kolossalaiskirje:
2:18 Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
2:23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Nöyryys ei siis kelpaa pelastuksen maksuksi kelpaavaksi suoritukseksi. Pelastus nimittäin on Jumalan oma työ ja uskon ratkaisukin on Jumalan valinta.
Sitten tästä Jumalan omasta armovalinnasta seuraa aito nöyryys, missä kunnia annetaan Jumalalla ja sen hyöty tulee keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä vallitseva hyvä henki, josta kaikenlainen vänkääminen ja sönkkääminen toisia uskovia kohtaan on äärettömän kaukana.
Kolossalaiskirje:
3:12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
Matias Roto, otat seuraavan lausahduksen ilmeisesti koskemaan minua:
”Sitten tästä Jumalan omasta armovalinnasta seuraa aito nöyryys, missä kunnia annetaan Jumalalla ja sen hyöty tulee keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä vallitseva hyvä henki, josta kaikenlainen vänkääminen ja sönkkääminen toisia uskovia kohtaan on äärettömän kaukana.””
Tuossa on tuo ”sönkkääminen” mielenkiintoinen, kun siis kysyn selkeää suomen kieliopillista asiaa niin pidät sitä ”sönkkäämisenä”, siis näytä missä vääristän suomen kielioppia ja otappa nyt sitten lusikka omaan käteesi ja mieti miten suorastaan ”raiskaat” suomen kieltä vääntäen ja ”sönkkäämällä” asiat ihan toisiksi kuin jokainen terve lapsi ne ymmärtäisi.
Edelleenkin on totta että Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”.
Ari
Tuo toistamisesta toistamiseen toistamasi lauselma siitä, että Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”, ei oikeuta pitäytymään tyhmyydessä, koska toisaalla Raamatussa kerta toisensa jälkeen kehotetaan hankkimaan viisautta. Mikäli laiskuuttaan jättää oikean tiedon hankkimisen ja tyytyy väärinkäsitysten edelleen toistamiseen, niin sellaisesta ei tule mitään hyötyä Jumalan valtakunnan asialle, vaan päin vastoin, se aiheuttaa suurta hallaa koko evankeliumin asialle.
Huomaa että Apostolien teoissa viisaus ja Pyhän Hengen toiminta kuuluvat yhteen. Niitä EI saa ajaa toisiaan vastaan.
Apostolien teot:
6:3 Valitkaa sen tähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
6:10 mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.
7:10 ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
7:22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseen viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
Koska Raamattu yhdistää Pyhän Hengen työn terveen opin viisauteen, niin viittamiesi Jeesuksen sanojen käyttäminen asenteellisen tyhmyyden tueksi ei kuulu raamatulliseen opetukseen.
Sen sijaan niiden oikea käyttö on yhdistää yhteinen kirkko yhteiseen elämään yhteisessä messussa toinen toistaan kunnioittaen ja arvostaen niin että sekä oppineet että vähemmän oppineet voivat täysin rinnoin viettää yhteistä Jumalan ylistystä ja riemuiten nauttia yhdessä Hengessä ja sydämen rakkaudella yhteistä ehtoollista Herran pyhässä pöydässä. Kun tämä kaikkien kristittyjen yhteinen rakkaus toinen toiseensa yhteisen liturgian vietossa saa toteutua niin silloin nuo Jeesuksen sanat ovat uskovien yhteyden takeena, koska tulee esille että pelastus ei ole ihmisen teko. Parhainkaan ihmisen ansio, ei edes suuri oppineisuuskaan, riitä syntiinlankeemuksen maailmassa elävän ihmisen pelastamiseen, vaan sen voi tehdä vain ja ainoastaan Jumala yksin, hän eikä kukaan muu.
Yritän siis vielä kerran tehdä selväksi sitä että yksikään ihminen ei ikimaailmassa voi tulla vanhurskaaksi eli Jumalalle kelvolliseksi omilla teoillaan tai omilla ansioillaan, vaan vain ja ainoastaan Jumalan oma teko pelastaa ihmisen.
Otetaanpa tähän raamatunlause jossa selvästi sanotaan että pelastus on ihmiselle mahdotonta, muttei Jumalalle.
Matteuksen evankeliumi
19:25 Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: ”Kuka sitten voi pelastua?”
19:26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Markuksen evankeliumi
10:26 Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: ”Kuka sitten voi pelastua?”
10:27 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Luukkaan evankeliumi:
18:26 Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: ”Kuka sitten voi pelastua?”
18:27 Mutta hän sanoi: ”Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.”
Voiko tämän selkeämmin sanoa, että kaikki ihmisen räpiköinnit itsensä pelastamiseksi ovat pois suljettuja. Teoista ei ole pelastuksen antajaksi.
Koska pelastus on mahdollista vain ja ainoastaan Jumalalle, niin kaikki kerskaaminen omista teoistaan ja omasta hyvyydestään on täysin pois suljettu pelastukseen pääsemiseksi. Kaikki on puhdasta armoa ja kokonaan Jumalan hyvyyden ja laupeuden armoilla.
Matias Roto:”Mikäli laiskuuttaan jättää oikean tiedon hankkimisen ja tyytyy väärinkäsitysten edelleen toistamiseen, niin sellaisesta ei tule mitään hyötyä Jumalan valtakunnan asialle, vaan päin vastoin, se aiheuttaa suurta hallaa koko evankeliumin asialle. ”
Siis kuinka voimme edes ”keskustella” kun meillä ei ole edes samat suomenkielen säännöt, toisella on ”lupa ja oikeus” rikkoa ja väännellä niitä kuinka tahansa, siis mitkään verbien järjestys, aikamuodot, tekijät eivät merkkaa mitään vaan niitä voi rikkoa kuinka tahansa ja ”keksiä” omia kieliopin sääntöjä kuten ”välitteellistä yhteenliittämistä”, siis hei jos ei käytetä samaa kieltä niin ei voi olla samaa mieltä ja näin eripuraisuus ja riidat jatkuvat, siis toiselle on suomen kielikin ”salattu” eli ei ymmärrä sitä oikein.
Seuraavassa Matias Roto tuot esille erään asian:
”Koska Raamattu yhdistää Pyhän Hengen työn terveen opin viisauteen, niin viittamiesi Jeesuksen sanojen käyttäminen asenteellisen tyhmyyden tueksi ei kuulu raamatulliseen opetukseen.
Sen sijaan niiden oikea käyttö on yhdistää yhteinen kirkko yhteiseen elämään yhteisessä messussa toinen toistaan kunnioittaen ja arvostaen niin että sekä oppineet että vähemmän oppineet voivat täysin rinnoin viettää yhteistä Jumalan ylistystä ja riemuiten nauttia yhdessä Hengessä ja sydämen rakkaudella yhteistä ehtoollista Herran pyhässä pöydässä.”(Matias Roto)
Sovellappa tuota sitten ns ”uskonpuhdistukseen” kuinka siinä nämä toteutuivat?
Ari
Toisin kuin kuvittelet, niin kysymys ei ole ”kieliopista” vaan siitä, että tarraudut yksistään sanaan ”tehkää” kun pitäisi kysyä mitä parannus ihan oikeasti merkitsee. Tämän tarrautumisen takia jää kokonaan näkemättä mitä tuo parannus tuo tullessaan ja kuinka se toteutetaan.
Kun sitten lastaat tuon tehkää -sanan varaan koko opin perustavat rakenteet, niin että teko-oppiin perustuva omavanhurskaus saa hallita kaikkea ajattelua, niin silloin hämärtyy kokonaan se ympäristö ja se kokonaisuus minkä sisällä kaikki tapahtuu. Tuollaisessa ajattelussa pelastus ei enää ole Jumalan lahja vaan ihmisen oma teko. Tällaisena se on yhtä lyhytnäköinen ja -aikainen kuin sulavalla jäälautalle avomerelle ajautuva tieltään eksynyt ja jään lohjettua irtonaiselle palalle joutunut harhailija.
Otetaanpa Apostolien tekojen luku 26 ja jae 20 jossa myös puhutaan parannuksen tekemisestä.
Ap.t. 26:20 vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.
Tässä siis selitetään mitä parannus merkitsee pakanoille. Se merkitsee kääntymystä Jumalan puoleen. Tässäkin parannus -sanaa seuraa selitys kuten Pietarin helluntaisaarnassa. Kysymys ei ole mistä tahansa ihmisen vallassa olevista elämän pikku paranteluista vaan perustavan elämäntilanteen muuttuminen, kun saatanan lapsi otetaan Jumalan lapseksi pyhän kasteen välityksellä.
Tuo sana parannuksen teosta Pietarin helluntaisaarnassa on
Metanoēsate Μετανοήσατε,
joka tarkoittaa siirtymistä uuteen ajattelutapaan, ruveta tuumailemaan asioista uudella tavalla, aloittaa mielessään uuden tavan ajatella asioita eli siis mielenmuutostq.
Koska sana itsessään ei sisällä selostusta siitä, mistä siirrytään ja mihin siirrytään tuossa sisäisen asenteen muutoksessa, niin yleensä lause vaatii selvennystä siitä mitä tämä tarkoittaa. Luvun 26 jae 20 kertoo että on siirryttävä pakanuudesta elävän Jumalan palvelijaksi. Pietarin helluntaisaarna Ap.t. 2:38-39 puolestaan kertoo että itsessään synnin vallassa oleva ihminen tarvitsee kasteen saadakseen syntinsä anteeksi ja saadakseen Pyhän Hengen lahjan.
Tuo kasteen vastaanottamisen sana on alkukielellä
baptisthētō βαπτισθήτω
Se on muodoltaan passiivi. Siinä ei siis kasteen vastaanottaja tee yhtikkääs mittään. Teko kohdistuu häneen. Tässä kastettavan teot ovat ulossuljettuja, koska verbi on muodoltaan passiivi. Kasteen tapahtuma vain tuodaan hänen luokseen. Toiset kastavat hänet ilman että hän millään tavoin itse myötävaikuttaa kasteen tapahtumaan. Kaste vain ojennetaan hänelle. Valmis toimitus välittää valmiin lahjan, Jeesuksen Golgatalla valmiiksi täytetyn armon lahjan. Kaikki on valmiina Jumalan omassa toiminnassa. Elikä siis tuo edellisen sanan ilmaisema täydellinen muutos, niin syvällinen että myös mieli muuttuu, ojennetaan ihmiselle kasteen pyhässä tapahtumassa.
Matias Roto vai ei oo kieliopillista, no kuinka sitten yrität”keksiä” uuden termin ” välillinen yhteenliittäminen”, siis oikeesti kun sanotaan ”tehkää parannus ja ottakaa kaste” niin ei noita voi yhdistää suomen kielen mukaan mitenkään , siis selitä nyt ilman omia ”uskomuksiasi” suomen kielen mukaan toi? Tai paremminkin nöyrry tunnustamaan ettei tuosta saa lapsikastetta millään!
Matias on tämäntyyppisissä kysmyksissä kehittynyt selitystaiteen akrobaatiksi 🙂
Ari
Kehotat: ”Nöyrry tunnustamaan ettei tuosta saa lapsikastetta millään!”
Otetaanpa tähän vain yksi sana osoittamaan väitteesi vääräksi. Siinä ei edes tarvita suurempaa kielitieteellistä selittelyäkään. Riittää kun sanan ottaa ihan tosissaan niin kuin se on kirjoitettu:
” — lapsillenne —”
Alkukielessä tässä sanotaan
tois teknois hymōn
τοῖς τέκνοις ὑμῶν
lapsille teidän
Tuon lapsi sanan perustana on synnyttää -sana
tiktō τίκτω
synnyttää, saattaa lapsi maailmaan jne
Tuo kreikan lapsi -sana siis kertoo sellaisesta olennosta joka tulee äidistä ulos synnytyksen yhteydessä.
Näin sille sitten tulee erilaisia merkityksiä kuten äskensyntynyt, vauva, lapsi, pentu, penikka jne. aina tilanteesta riippuen.
Koska tuo lapsi -sana esiintyy nimenomaan kasteen tuottamien antien: syntien anteeksiannon ja Pyhän Hengen lahjan, vastaanottajana, niin Raamattu siis puhuu selkokielisesti siitä että kaste kuuluu myös lapsille, vauvoille ja äskensyntyneillekin.
Niin kauan kun suljet silmäsi tuolta lapsi -sanalta voidaan sanoa ettet ota Raamattua todesta.
Lapsikastetta vastaan taistelu on Raamattua vastaan taistelua ja Raamattua vastaan taistelu on Jumalaa vastaan taistelua, koska Raamattu on Jumalan sana.
Seppo
Kiitos kehuista 🙂
Kirjoitan vain sen mitä ajattelen. Yleensä tieto on paras keino kohdata väärinkäsitysten levittäjiä. Näin keskustelu saa mielekkyytensä. Sen sijaan jos ei jaa tietoa niin keskustelusta ei ole pienintäkään hyötyä. Sellainen ainoastaan väsyttäisi kaikki osapuolet.