Äskettäin kuulin vierasta opetusta. Puhuja väitti, että Jeesuksen omat muka temmattaisiin ylös taivaaseen ennen Jeesuksen lopullista takaisintuloa. Tätä niin sanottua ”salaista ylöstempaamista” Raamattu ei opeta.
Raamatun opetus kiteytyy uskontunnustukseen: ”— ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”
Raamattu puhuu Jeesuksen näkyvästä takaisintulosta.
Matteuksen evankeliumi 24:27: ”Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.”
Raamatun sanassa Jeesuksen takaisintuloon liittyy viimeinen tuomio.
Matteuksen evankeliumi 25:31: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.”
Jeesuksen takaisintulon näkevät kaikki maailman silmät yhtä aikaa.
Ilmestyskirja 1:7: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.”
Jeesuksen takaisin tulo on suuri ilo ja vapautuksen hetki jokaiselle joka elää Kristuksen yhteydessä. Silloin täällä maan päällä kilvoitellut kirkko muuttuu perille päässeitten riemuitsevaksi kirkoksi.
Sen sijaan niille jotka ovat Jeesuksen hyljänneet tuo hetki on tuomion hetki.
Augsburgin tunnustus sanoo asiasta näin:
”XVII Kristuksen tuomiolle tulo
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.”
Uuden katekismuksen opetus tästä opinkohdasta näkyy sivulla
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/18.html
Matias, sumea logiikka ei ole minusta tietoa…
Matias, kun Jumala synytti kuningas Daavidin pojakseen, oliko tämä kuvaannolisesti vai konkreettisest ivastasyntynyt kuningas?
Juutalaisuudesa oli ryhmiä, jotka kutsuivat aikusia vastasyntyneiksi lapsiksi kun nämä olivat uudestisiitetyt ja uudesti synnytetyt ja uudestisyntyneet.
Seppo
Sanonta uudesti syntynyt on lähtenyt liikkeelle juutalaisesta kasteteologiasta. Kun pakana kääntyi juutalaisuuteen, niin hänet kastettiin, miehet myös ympärileikattiin. Kasteen välityksellä epäjumalanpalveluksen saasta pyyhittiin pois ja pakanuuden henki karkotettiin. Tilalle tuli Jumalan puhdistama ihminen, joka elää Jumalan Hengen johdatuksessa.
Kun ihminen kasteen kautta otettiin juutalaisuuteen niin hänen elämässään alkoi aivan uusi kausi. Kaikki entinen pakanuuteen liittynyt elämä jäi taakse ja aivan uusi Jumalan yhteydessä elettävä elämä alkoi tuosta hetkestä.
Aikana jolloin nollaa ei vielä ollut käytössä, tuosta uuden elämän alusta sanottiin että ihminen oli tullut yhden päivän vanhaksi eli että hän juuri nyt tuosta kasteen hetkestä alkaen eli aivan uutta elämää. Koska hänen elämänsä alkoi uudelleen alusta, niin hänestä sanottiin että hän oli kasteen hetkellä uudestisyntynyt.
Tämä ajatus tulee esille myös Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa Nikodemoksen kanssa keskustelussa vesperin vieton yhteydessä. Uudestisyntyminen on välttämätöntä eli uuden elämän aloittaminen on välttämätöntä. Tämä uusi elämä annetaan pyhän kasteen välityksellä, ”vedestä ja Hengestä”. Joh. 3: 3, 5.
Ihan hyvä Matias, et vaan vastannut edes läheltä liipaten Daavidia koskeneeseen kysymykseeni. Ja sitten toistit vain toisinsanoin minkä jo sanoin viestini lopussa:
”Juutalaisuudesa oli ryhmiä, jotka kutsuivat aikusia vastasyntyneiksi lapsiksi kun nämä olivat uudestisiitetyt ja uudesti synnytetyt ja uudestisyntyneet.”
Selitin sen osa jolla on kosketuskohtaa koko kristikunnan yhteiseen uskonperintöön. Pyhän kasteen toimituksessa meistä tulee Jumalan lapsia eli me siis uudestisynnymme eli siis saatanan kakarasta tulee Jumalan rakas lapsi, kadotukseen menijästä taivaan perillinen.
Et edelleenkän Matias ottanut kantaa Daavidista päivän vanhana Jumalan poikana; mikä ei liitty hänen uudestisyntymiseensä vaan kuninkuuteensa. Miksi kiertelet?
Seppo
Olen aikoinaan kirjoittanut erään tekstin Daavidista. Siinä käsittelin hänen saamiaan lupauksia profetioina Jeesuksesta.
Koska aineisto Daavidista on niin laaja, niin tuolloinkin ihmisten mielissä olivat liikkuneet erilaiset muut näkökulmat kuin käsittelemäni.
Kirjoitin yllä sen, jonka koin testissäsi käsitellyistä näkökohdista kaikkein selkeimmältä ja joka yhä edelleen on paljon käytössä oleva, nimittäin pyhän kasteen meille antama uudestisyntymä.
Tästä viimeistä kommentistasi ihmettelen, että mitähän sinä oikein ajat takaa, kun se mikä on suorin johtopäätös käytännön tasolle, ei ollutkaan sinu mielessäsi, vaan ajattelit aivan jotain muuta.
Jotta vältyn arvaamisleikiltä: ”Arvaapa mitä minä ajattelen!” niin voisitko viitata siihen raamatunkohtaan mistä sinun kysymyksesi nousevat.
Olen aikoinaan kirjoittanut erään tekstin Daavidista. Siinä käsittelin hänen saamiaan lupauksia profetioina Jeesuksesta.
Mitkä ovat puhdasta spekuaatiota. K a i k k i juutalaiset kuninkaat kun olivat Jumalanpoikia, koska kuninkuus katsottiin Jumalan asettamaksi, Kruunauspäivä eli voitelemispäivä oli uuden kuninkaanpojan syntymäpäivä.
Psalmi 2/7: 7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
Siis Daavid oli kuninkaana Jumalan Poika. Kuten oli Jeesuskin; voitelukin narduksella viittaa häne konkreettiseen kuninkuuteensa, joka ei ollut ’tämän maailman’ eli Rooman asettama (Kuten oli Herodeksien)
Seppo
1)
Rooman valtakunnassa keisari vaati jumalaista kunnioitusta.
Imperator Caesar Domitianus Augustus vaati että hänelle osoitetuissa kirjeissä häntä piti tituleerata: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.”
2)
Itämailla kuningasideologia ja kuninkaan pitäminen jumalaisena vaihtelivat maasta toiseen. Esimerkiksi Egyptissä tuon lausekkeen teologinen sisältö oli erilainen kuin Akkadilaisessa kulttuurissa.
Monoteistisessa Jerusalemin uskonnollisuudessa sen sisältö oli taas erilaista kuin naapurimaissa, vaikkakin yhtäläisyydet eräissä ilmauksissa olivat lähempänä mesopotamialaista kuin egyptiläistä fraasitusta.
Vanhan testamentin maailmassa Jumala on suvereeni koko maailman hallitsija. Hän yksin. Tuosta suvereenista ainutlaatuisuudestaan hän antaa käskynhaltijalleen Jerusalemin kuninkaalle osallisuutta. Näin maallinen hallitsija on vain Taivaallisen Hallitsijan käytössä oleva sijainen, tyyliin Vicarius Christi paavin tittelinä.
3) Tämä Jumalan lapseudesta osallisuus on verrattavissa siihen että eräissä Vanhan testamentin kohdissa koko Israelin kansaa nimitetään Jumalan pojaksi, Jumalan lapseksi.
4) Minään historian aikana tuo alkuaan Daavidille annettu lupaus koko maailman herruudesta ei ole toteutunut yksittäisen kuninkaan elämässä. Näkyy että kyseessä on profetia joka viittaa tulevaisuuteen.
5) Uudessa testamentissa tuo psalmin sana esiintyy Jeesuksen kasteessa. Jordanin rannalla tuli esille, mitä psalmin ennustus varsinaisesti sisälsi.
Toisen kerran se esiintyy Apostolien teoissa Paavalin puheessa ja liittyy sanomaan Jeesuksen ylösnousemuksesta:
”13:32 Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen,
13:33 niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.’
13:34 Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: ’Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.’ ”
Kolmanneksi. Heprealaiskirjeessä on parikin kertaa viittaus Jeesukseen psalmin sanan toteutumana:
Hebrealaiskirje:
1:5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani”?
5:5 Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”;
Tämä Heprealaiskirjeen tapa on sitäkin merkittävämpää, koska koko Heprealaiskirjettä voidaan pitää Psalmin 110 selityksenä, ja myös tuossa psalmissa liikutaan kristologian kannalta merkittävissä kysymyksissä.
6) On tehtävä ero käsitteiden Jumalan Poika, ainosyntyinen, Jumalan ainoa Poika,
ja toisaalla Jumalan lapsi, joka tarkoittaa Jumalalle kuuluvaa ihmistä.
Jälkimmäisestä olen edellä puhunut kertoessani juutalaisesta kääntymyksen kasteesta, jonka välityksellä saatanan kakarasta tulee Jumalan lapsi.
Matias, kenellehän taas kirjoitit…?
Psalmi omistaa aivan selvästi ’Jumalan pojan’ kuningas Daaville ja sitoo sen hänen kuninkaaksi synnyttämisensä synnyttäjänä Jumala.
Kun pslamin sanonat liitetään myöhemmin myös Jeeukseen .se ei suinkaan tyhjennä sen merkitystä suhteessa Daavidiin vaan ainoastaan s a m a i s t a a Daavidin ja Jeesuksen eli molempien kuninkuuden.
Monogenesis ei muuten ole ’ainoa’ vaan ’yksisyntyinen’.
Seppo
1) Kreikan sana μονογενῆ , monogenē, on käännetty esimerkiksi englanniksi sanalla ”only”.
http://biblehub.com/greek/monogene__3439.htm
Kun tästä menee eteenpäin Strongin sanakirjaan, niin sieltä löytyy merkitys ”single of its kind”, joka selkeästi kuvaa Jeesuksen Kristuksen ainutlaatuisuutta Jumalan Poikana.
2) Edellä olen jo näyttänyt jakeessa Ap.t. 13:34: ”Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot”, että Daavidin saama siunaus tulee meidän osaksemme Jeesuksessa Kristuksessa.
Aikoinaan Jerusalemissa toiminut professori David Flusser kertoi luennossaan Lapinjärvellä 1980 -luvun puolivälin tienoilla, että me kristityt olemme päässeet juutalaisuuden saamaan Jumalan siunaukseen Daavidin perinnön kautta. Daavidin saama lupaus on tullut meidän osaksemme Daavidin sukuhaaran kautta.
3) Kun kerran Vanhan testamentin tutkijaseminaarissa keskustelimme itämaisesta profetiasta, niin tuolloin tuli keskustelussa erille psalmi kaksi. Se on oikein tyyppiesimerkki muinaisen itämaisen profetian kaavaa seuraava laulu. Siinä kerrotaan tilanteen ahdistavuus. Tuo viedään Jumalan eteen. Jumala antaa profeetallisen vastauksen. Apu tulee hädässä olevalle. Jumala pitää huolta omastaan kuin Isä lapsestaan.
4) Olen aikoinaan saarnannut psalmista kaksi Klippanin leirikeskuksessa kesällä 1981. Olen siitä kirjoittanut myös parikin tekstiä, ensin ruotsiksi ja myöhemmin toisen suomeksi.
5) Kirjoitan niin että samalla kertaa, kun vastaan sinulle, yritän myös olemaan selkeä niille, jotka hyppäävät seuraamaan keskusteluamme vasta tässä vaiheessa.
Matias, olen sama mieltä, että evankeliumitkin korostavat daavidilaisen kuninkuuden
jatkuvan Jeesuksessa. Edustan vain tuon kuninkuuden ’maallisempaa’ tulkintaa.
Mono-genesis on siis kirjaimellissti ’yksi-syntyinen’ ja saatta amerkitä muutakin kuin ainoata.
Jeesuta pidettiin kenties täydellistyneenä ihmisenä, jonka ei tarvinnut syntyä kuin yhdesti.
Seppo
Jokainen ihminen on Jumalan luomus. Luonnollisena ihmisenä synnymme vain yhden kerran. Jälleensyntyminen ei kuulu kristilliseen uskoon. Elämme tässä maailmassa vain kerran.
Kun raamatullisessa puheessa käytämme sanaa uudestisyntyminen, niin silloin tarkoitetaan että meissä Aadamin lankeemuksen perintönä oleva turmeltunut luontomme saa uuden lähtökohdan Jumalasta syntyneenä ja Jumalan perillisenä. Sukujuuremme siis muuttuvat saatanan lapsesta Jumalan lapseksi. Lankeemuksen perintö vaihtuu anteeksiannon perintöön, katoavaisuuden perintö katoamattoman elämän perintöön. Tämä uuden lähtökohdan lahja annetaan pyhän kasteen välityksellä, Tiit. 3:5.
Jeesus on ollut Jumala jo ikuisuudesta lähtien. Koko maailma on luotu hänen kauttansa.
Kun hän sikisi Pyhästä Hengestä, niin silloin hän otti olemukseensa ihmisyyden. Jo Autuaan Neitsyen kohdussa hän oli Jumala ja ihminen yhdessä olemuksessa. Kun Puhdas Neitsyt synnytti hänet niin vauva, joka syntyi oli Jumala ja ihminen yhtä aikaa. Siksi Ikuista Neitsyttä myös kutsutaan Jumalan synnyttäjäksi ja Jumalan äidiksi.
Ristillä kuollessaan ja ylösnoussessaan Jeesus oli Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Samalla tavalla hän on Jumala ja ihminen tälläkin hetkellä istuessaan taivaassa Isän oikealla puolella.
Samaten takaisin tullessaan hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Näin aina iankaikkiseen ikuisuuteen asti, loputtomasti, iankaikkisesti.
Nikean tunnustus sanoo:
Me uskomme yhteen Jumalaan,
— yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Juutalaisuudesa (mm. F ilon.) eli muinoin m y ö s käsitys, että ihmisen tulee syntyä uudesti maailman niin monta kertaa, että sielu kasvaa täydelliseks (teleois)i. Valmiiksi täydellisen sielun ei siis tarvinnut syntyä kuin kerran.
Seppo
Vaikka olen aikaisemmin lueskellut Filonia sekä huvikseni että seminaarissa opponointia varten,
niin pyytäisin että panisit viitteitä, mitä Filonin lauseita ajattelet,
kun puhut siitä että Filonin tekstissä puhuttaisiin uudelleen syntymisestä maailmaan useamman kerran.
Nimittäin kotonani ei ole sellaista Filonin teosten laitosta, missä olisi seikkaperäinen hakemisto erilaisista aiheista hänen tekstissään. Toisin oli siihen aikaan kun asuin pääkaupunkiseudulla ja saatoin vaivattomasti poiketa hakemassa teologisen kirjastosta asiaa koskevia tietoja hyviä hakemistoja sisältävistä teoksista.
Mainittakoon lukijoille että esim. Helka kirjastossa hakusanalla Philo Alexandrinus löytyy 110 hänen kirjoittamaansa tai häntä käsittelevää kirjaa.
KEHOTTOMAT SIELUT JA REINKARNAATIO
FILONIN AJATTELUSSA
Sami Yli-Karjanmaa
Uuden testamentin eksegetiikan pro gradu -tutkielma
Lokakuu 2006:
”Filon esittää Jaakobin tikapuu-unelle (Gen. 28:12)
teoksensa De somniis kohdissa 1.133– 145. Filon sanoo tikapuiden symboloiman
ilman olevan täynnä kehottomia sieluja, jotka hän jakaa kolmeen pää-
ryhmään: yhdet liikkuvat alas kehoihin ja toiset ylös eetteriin kolmansien eli enkeleiden välittäessä isän käskyjä lapsille ja lasten tarpeita isälle halajamatta koskaan mitään maallista (Somn. 1.138– 140).
Ensin mainituista, kehoja rakastavista ja niihin sidotuista sieluista Filon
sanoo, että ne ovat tottuneet maalliseen elämään ja palaavat siihen. Toiset taas pitävät kehoa hullutuksena ja vankilana ja pakenevat siitä. Kajastaako reinkarnaatioajatus tässä – ja ainoastaan tässä – todella vain ” etäisessä taivaanrannassa”, kuten Samuel Vollenweider sanoo?16 Miten reinkarnaatio sopisi Filonin yleiseen yksilöeskatologiseen ajatteluunsa ja hänen antropologiaansa?Hypoteesini on, että Filonin käsityksen mukaan sielut siirtyvät ensimmäisestä ryhmästä toiseen saatuaan tarpeekseen ” kuolevaiselämästä” kuten Filon sanoo.
Josefuksen kuvaus essealaisten näkemyksistä kohdassa
De bello Judaico 2.154– 155 sisällä mitään vihjettä ruumiin ylösnousemuksesta. Hän kuvaa essealaisten uskomuksia sielun vaelluksesta alas maailmaan ja takaisin ” ylös” tavalla, joka on täysin sopusoinnussa Filonin näkemysten kanssa:
Sillä heidän keskuudessaan vahvistetaan tämä käsitys: kehot ovat kuolevaisia eikä niiden aine ole pysyvää, mutta sielut ovat ikuisesti pysyviä. Hienoimmasta eetteristä [laskeuduttuaan] ne tulevat sidotuiksi kehoihin kuin vankiloihin jonkin luonnollisen kaipuun alas vetäminä. Mutta kun ne vapautuvat lihallisista kahleista aivan kuin pitkästä orjuudesta päästettyinä, silloin ne iloitsevat ja kohoavat ylös.48 Josefuksen teokset ovat muutoinkin mielenkiintoinen vertailukohta Filonille.
Tämä roomalaisten puolelle juutalaissodan aikana siirtynyt entinen fariseus esittää teoksissaan sielukäsityksiä, jotka tulevat varsin lähelle Filonin näkemyksiä mutta poikkeavat selvästi edellä käsitellyistä muista juutalaisista katsomuksista.