Kuvassa prinsessa Colette kotioloissamme.
Kirkkovuoden loppu on lähellä. Yksi kierros pelastuksen keskeistä sanomaa ollaan saattamassa päätökseen. Sitten alkaa uusi kirkkovuosi ja sen mukana uusi kierros Jumalan ihanan ilmoituksen keskeisten asioiden esillä pitoa. Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita eli Tuomiosunnuntaita.
Vietämme sitä SUNNUNTAINA 20.11.2022 . Pyhän aiheena on ”Kristus, kaikkeuden Herra”. Kerromme siis että Jeesuksen täysi valta tulee esiin.
Sunnuntain introituslaulu kuuluu seuraavasti:
Antifoni:
Herra hallitsee ikuisesti,
oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti,
langettaa kansoille oikeat tuomiot.
Ps. 9:8–9
Psalmi:
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle,
sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni,
hän polkee elämäni jalkoihinsa,
hän suistaa minut pimeyteen,
kauan sitten kuolleitten joukkoon.
Voimani ovat lopussa,
sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja,
mietin kaikkia tekojasi,
ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian,
kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi,
muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan –
osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn –
opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani –
opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Ps. 143:1–10
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Antifoni toistetaan
Herra hallitsee ikuisesti,
oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti,
langettaa kansoille oikeat tuomiot.
Ps. 9:8–9
Jumala on uskollinen
Jumala pitää huolta kansastaan. Hän on luottamuksemme arvoinen. Minkä hän lupaa sen hän pitää. Hänen sanansa on turvallinen ja luja, voimallinen meitä tukemaan ja lohduttamaan.
Jumalan uskollisuuteen tarttuu meidän uskomme. Usko ei ole meidän tekomme. Se ei ole suoritus eikä ansio. Se on kaiken toivonsa panemista Jumalan omaan uskollisuuteen. Vain hänen armostaan ja rakkaudestaan elämämme on Jumalan hyvyydestä osallinen. Hänen mielisuosionsa on vapautemme ja elämämme tarkoitus.
Jumala vanhurskauttaa
Jumala hyväksyy meidät yhteyteensä yksistään Kristuksen täytetyn sovintotyön perusteella. Vapahtajamme armo ja laupeus annetaan meille lahjana. Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, on kaiken keskus. Hän yksin on koko maailman toivo ja tulevaisuus. Jumalan sana ja sakramentit liittättävät meidät Vapahtajamme kanssa. Hänen seurassaan ja hänen lupaustensa varassa saamme elää turvallisina.
Uskossa tiedämme, että Kristuksen tullessa takaisin kunniassaan kohtaamme hänet, joka meitä rakastaan ja joka on meidät omakseen ottanut, pelastuksen osallisuuteen johdattanut. Kun Jumala vanhurskauttaa meidät, niin silloin elämämme on arvokasta. Sen merkitys nousee Jumalan suosion osallisuudesta.
Vapauttava tuomio on Jumalan teko
Me ihmiset olemme syntisiä, puutteellisia, vajavaisia, keskeneräisiä ja muutoinkin kaikenlaista vikaa täynnä. Siksi myös maailmassa on niin paljon hätää ja ahdistusta. Tahtoen tai tahtomattamme teemme sellaista, mikä loukkaa toista ihmistä ja saa aikaan kiusaa ja harmia. Tämän toteaa psalmimmekin. Siinä todetaan, että kaikki ovat pois poikenneita.
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle,
sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Tätä psalmiamme apostoli Paavali käyttää perustelunaan sanoessaan, että kaikki ihmiset ovat syyllisiä Jumalan täydellisen oikeudenmukaisuuden rinnalla.
10 Onhan kirjoitettu:
– Ei ole yhtäkään vanhurskasta,
11ei yhtäkään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa.
12Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi.
Ei ole ketään, joka tekee hyvää,
ei ainoatakaan.
Room. 3:10-12
Mutta nytpä Jeesus on vapauttanut meidät synnin syytöksistä. Siksi saamme turvallisesti kohdata hänet. Hänen anteeksiantamuksensa suo täyden armahduksen ja anteeksiannon. Tämä armahdus on rajaton. Siksi emme pelkää, vaan rohkeasti käymme Vapahtajaamme vastaan. Hän tulee luoksemme. Hän vapauttaa omansa.
Pyhä Paavali sanoo
22 Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, 23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta 24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Room. 3: 22-24
Kristuksen takaisin tulo
Jeesuksen takaisin tullessaan kaikki muuttuu. Usko muuttuu näkemiseksi. Vajavaisuus muuttuu täydelliseksi. Synnin valta kukistetaan lopullisesti. Kuoleman valta voitetaan. Saatanan kaikki kiukuttelu loppuu täydellisesti. Kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Täydellinen ilo ja onni ovat kaikki kaikessa.
Tätä odotellessamme saamme lausua psalmimme sanoin:
Sinuun minä turvaan –
osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn –
opeta minulle tie, jota kulkea!
Sunnuntain aihetta esitellään ja sen tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-20-11-2022/
Aamen! Maranata!
Ismo
Kiitos kommentistasi!
Matias
”Vietämme sitä SUNNUNTAINA 20.11.2022 . Pyhän aiheena on ”Kristus, kaikkeuden Herra”. Kerromme siis että Jeesuksen täysi valta tulee esiin.”
Raamattu ei puhu sunnuntaista, joka on auringon päivä, vaan sapatista, joka on lepopäivä työstä, kuten Jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä. Jopa vetohärkiä on muistettu sapatin levossa, että nekin saavat työn ikeestä huokaista. Jeesuskin puhuu sapatista Ihmisen Pojan päivänä.
Lepopäivänä työn raskas ies aina välillä raukeaa. Orjia pitävät eivät tietenkään siitä pitäneet, koska heidän mielestään orjille kuului vain työ ja ruoska, vapaalla he voivat ryhtya ajattelemaan ja huomaavat, että näin ei voi jatkua ikuisesti ja ryhtyvät kapinaan.
Yhä vieläkin hallitsijoille on hyväksi, että ihmiset eivät ajattele, myös kirkolle.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Sunnuntain nimi pelkkänä nimenä ei muuta sen merkitystä meidän Herramme ylösnousemuksen päivänä. Vanhan perinteen mukaan maailman luominen tapahtui sunnuntaina. Tämä siis kertoo sen sanoman että koko maailmankakkeuden esiin tuloa kuvaa sunnuntain sanoma.
Kristuksen ylösnousemuksen päivästä käytetään sekä evankeliumeissa että Paavalin teksteissä nimitystä ”viikon ensimmäinen päivä”.
Tässä hakutulos tämän ilmauksen käytöstä
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=viikon+ensimm%E4ise&kaannos=fi-38&kirjat=ut
Ilmestyskirjan näkyjen saamisen innoitus alkoi sunnuntaina pidetystä liturgiasta. Jeesuksen ilmestykset alkoivat ”Herran päivänä”.
lmestyskirja:
1:10 Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
Tarja
Kiskolle on aina eduksi, että ihmiset ajattelevat. Viisaus on Jumalan antama lahja.
Alkukirkon ajoista asti kirkon työhönkin otettiin vain sellaisia, joilla oli riittävä viisaus tehtävän tekemiseen.
Esimerkkinä Vanhan testamentin puolelta Deuteronomiumista eli 5. Mooseksen kirjasta
5.Mooseksen kirja:
4:6 Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: ’Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa.’
34:9 Ja Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä; ja israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
Ja esimerkkinä Uudesta testamentista Apostolien teoista
Apostolien teot:
6:3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
6:10 mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.
7:10 ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
7:22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
Tarja
Puhut orjien asemasta. Jumalan kansan keskuudessa orjalla oli ihmisarvo.
Vertaanpa Hammurabin lakia ja Liitonkirjan lakia orjalle sattuneesta vahingosta.
Hammurabin laissa sanotttiin että jos joku lyö orjaa ja tämä kuolee, niin vahingon aiheuttanut korvatkoon orjan arvon tämän omistajalle. Orja siis kuului omistusoikeuden käsitteen sisälle. Hän oli isäntänsä omaisuutta, joka piti korvata täyteen arvoonsa.
Sen sijaan Liiton kirjassa, 2. Moos. 21-23 luvuissa, sanotaan, että jos joku aiheuttaa orjan kuoleman, niin häntä rangaistakoon. Kyseessä siis oli tuomio kuoleman tuottamuksen rankaisusta. Näin siis orja on saanut ihmisoikeudet ja oikeuden ruumiilliseen turvallisuuteen. Juridisesti orja kuului siis henkilöoikeuden piiriin.
Alkukielessä tämä ilmaistaan waw -kirjaimella, joka siis viittaa että kyseessä on löyjän oma orja. Yhdellä kirjaimella siis on tehty vallankumous. Toiselle työtä tekeväkin on ihminen.
Kristillinen maailma on alkanut Jeesuksen syntymästä, ainakin ajanlaskun mukaan, se on olemattomuuden valtakunta, joka ei näy missään.
Maailman luominen tarkoittaa fyysistä maailmaa, koko maailmaa, se on eri asia, ja siellä sapatti oli lepopäivä. Jeesuskin puhuu sapatista, ei sunnuntaista.
”Sunnuntai on ensimmäinen päivä,”
Se ei siis voi olla lepopäivä, eihän kukaan lepää ennen kuin työ on tehty. Kristityillä ei ole lepopäivää, kuin vasta haudassa. Huono opetus sekin, kun lepopäivä on säädetty.
Sunnuntai on auringon päivä, ja perjantai on Venuksen päivä. Talvipäivän seisaus on joulun tienoilla, joten aurinko silloin nousee ylös, oltuaan kauan jossain muualla.
Tarja
Vuoden nolla puuttuminen ajanlaskustamme on aivan käytännön kysymys. Tuohon aikaan ei matematiikassa tunnettu nollia. Lukujen laskemisessa sitä vastasi lähtöhetken ilmaisemisena luku yksi. Kun me sanomme jonkun alkaneen ”nollapisteestä”, niin tuon ajan matematiikan mukaan puhuttiin ensimmäisestä alkaen toiseen jne.
Esimerkiksi ylösnousemus ”kolmantena päivänä” tarkoittaa, että perjantai on ensimmäinen päivä, lauantai on toinen päivä ja sunnuntai on kolmas päivä.
Samaa laskutapaa käytetään yhä monissa yhteyksissä. Esimerkiksi primi tarkoittaa musiikissa samaa säveltä kuin se mistä lähdetään liikkeelle.
Tarja
Vanhan kansan viisaus sanoo, ettei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä.
Sama periaate sopii viikonpäivien nimiin. Nimet ovat vain nimiä. Jo aikoja sitten niiden alkuperäinen jollekin jumalalle pyhittämisestä on jäänyt syrjään ja ne ovat täysin arkipäiväisesti vain nimiä. Ei enempää.
Eri viikonpäivien nimistä voi netistä lukea osoitteesta
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/viikonpaivat-saivat-nimensa-muinaisten-jumalten-mukaan
Tässä on Kirkko ja kaupunki lehdessä tehty artikkeli, joka on riittävän perusteellinen asian ymmärtämiseen mutta riittävän lyhyt, että sen jaksaa lukea.
Tarja
Vanhassa Rooman valtakunnassa kristityt viettivät sunnuntaita vapaapäivänään jo apostolien ajasta lähtien. Rooman valtakunnan vainojen yksi peruste kristittyjen vainoon oli juuri sunnuntain vietto vapaapäivänä. Tästä on säilynyt oikeustapauksia.
Joulun vietto otettiin käyttöön noin kolmesataaluvun puolivälissä. Sen tehtävänä oli viedä evankeliumia eteenpäin koko kansan voittamiseksi. Sen vietto tuli mahdolliseksi, kun vuosina 311 ja 313 annetut säädökset toivat uskonnonvapauden imperiumin alueelle. Tämä lähetysmenetelmä osoittautui erittäin tehokkaaksi. Jo 381 imperiumin uskontoasiain johtavan viranhaltijan pontifex maximus -virkaan valittiin Rooman paavi. Aikaisemmin sitä oli jo Augustinuksesta alkaen hoitanut keisari.
Sitten jo noin vuoden 400 jKr. tienoilla kaikkiin imperiumin merkittäviin virkoihin pääsemiseksi piti olla kristitty. Näin kristinusko oli vallannut imperiumin. Joulun vietto Jeesuksen syntymän muistamiseksi ja kunnioittamiseksi oli yksi ratkaisevia vaikuttajia tämän saavuttamiseksi.
Vuoden nolla puuttuminen ei millään tavalla liity siihen, että kristillinen ajanlaskun alku liittyy Jeesuksen syntymään, jota on ryhdytty laskemaan vasta 500-luvulla historiallisten tapahtumien pohjalta, kuten Herodeksen hallintokausi, väestönlaskenta, Syyrian maaherra, Keisari Augustus ja juutalaisten kapinointi.
Meni kuitenkin pieleen. Quirinius ( Kyrenius ) ei ollut vielä Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian maaherrana, Herodes oli kuollut jo 4-vuotta aikaisemmin, ja väestönlaskenta / verotuksen pohjana tapahtui vasta vuonna 6. Väestönlaskennan takia, ei kenekään tarvinut muuttaa kauas kotoa, joten tarina Betlehemissä syntymisestä verotuksen takia on puppua, samoin Betlehemin lastenmurha, koska Kuningas Herodes oli jo kuollut, eikä historiakaan tunne tapausta.
Herodes suvun halitsijat, nejännes ruhtinaat eivät olleet kuninkaita.
Joulun ajan vietto ei ole sinänsä ihmeellinen se on omittu Mitralaisuudesta, olihan Mithrakin syntynyt Joulukuun 25 päivänä. Ainakin erään tiedon mukaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mithralaisuus
Ei ollut mitään uskonnonvapautta kristinuskon valtaantulon jälkeen, vaan muut uskonnot hävitettiin. Myös jo laajalle levinnyt mitralaisuus. Vapaus tarkoitti vain vapautta olla kristitty, silloin ei joutunut vangiksi, orjaksi, tai peräti kuoleman omaksi.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Kiitos myös viittauksesta, jossa mithralaisuutta esitellään.
Joulun vietto ei ollut minkään toisen juhlan matkimista tai kopioimista, vaan vastaus aikaisempaan pimeimmän ajan juhlinnan haasteeseen. Jeesuksen syntymää oli Egyptissä juhlittu 6.1. epifanian eli Jumalan kunnian ilmestymisen juhlan yhtenä teemana. Koettiin että Jeesukssen syntymän vieton ajankohdan siirtämisellä saavutetaan evankeliumin eteneminen.. Niin kävikin.
Kysehän ei ollut mistään meidän nykyaikaisesta synttärien vietosta, missä syntymän päivämäärä kytketään kulloinkin voimassa olevan kalenterin puitteisiin,
vaan sen tutkimisesta,
mitä Jumalan tulo ihmiseksi merkitsee eli siis mitä tarkoittaa Jeesuksen täysi ihmisyys kertoo iankaikkisen Jumlaan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan.
Eri uskontojen välillä on aina ollut ja tulee aina olemaan kilpailutilanne. Näin myös vanhana aikana. Mithralaisuuden ja kristinuskon erilainen teologia teki näistä kahdesta uskonnosta sellaisen ettei toinen voinut olla totta samaan aikaan kuin toinenkin. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että ympäröivän kulttuurin puitteissa eräät ulkonaiset piirteet esiintyivät näissä kummassakin.
Kyllä Joulun vietto on matkimista, koska myös Sol Invictuksen syntymäpäivää vitetettiin joulukuun 25 päivä, ja se on auringon ylösnousemus.
Sol Invictus kuvataan myös ihmisen näköisenä, kuten linkin kuvasta näkyy.
” Sol Invictuksen syntymäpäivää vietettiin 25. joulukuuta, ja sen jälkeen kun kristinuskosta tuli Rooman pääuskonto, tuli samasta päivästä myös kristittyjen joulupäivä.” Eikö tämä ole matkimista ?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sol_Invictus
Jumalan tulo ihmiseksi ei merkitse yhtään mitään, koska se on satua. Rooman keisareita julistettiin jumaliksi kuoleman jälkeen, ja moni julisti itsensä jumalaksi jo eläissään ja vaati, että heitä myös kutsutaan jumaliksi. Eräs keisari sanoi: ” Laki ei koske keisaria, keisarin sana on laki.” Ja Jeesus sanoi, että hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Samaa röyhkeyttä.
Se ei ole niinkään epifaniaa, jumalan ilmentymää , vaan epumanesta, eli milenvikaista. Niin kansa sanoi Antiokhus Epifaneksesta, joka itse väitti olevansa jumalan ilmentymä.
Tarja
Epifania -sana on kreikan kieltä ja sitä käytetään jumalallisten ilmestysten yhteydessä yleisemminkin.
-Viittaamasi Antiokhos IV Epifanes, alkuperäiseltä nimeltään Mithradates, oli Syyrian seleukidisukuinen hallitsija vuosina 175–164 eKr. Hän nousi valtaistuimelle veljensä Seleukos IV :n jälkeen riistämällä vallan tämän pojalta.
Makkabealaiskirjojen kuvaus hänen toimistaan juutalaisten uskoa vastaan saa kuvan miten juutalaisten uskon rohkeus sai voiton suurvallan hallitsijan ikeestä.
Hänen nimeensä liittyvä nimitys jumalallisesta suuremmoisuudestaan ei ole pienintäkään yhteyttä kirkon Egyptissä käyttöön ottamaan epifania juhlaan.
Egyptissä oli jo vanhastaan ollut erään pakanallisen jumaluuden ilmoituksen päivä, jota vietettiin tammikuun 6. päivänä. Kun jo Aleksandrian ensimmäisen piispan ja siis koptilaisen ( egyptiläisen ) kirkon ensimmäisen paavin aikana evanekleiumi sai hyvän alun ja levisi nopeasti laajoille piireille koko maassa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin juuri tuo 6.1. juhla, joka useinkin aiheutti ongemia epävarmojen keskuudessa.
Niinpä kirkko päätti puolustuksen sijaan käydä hyökkäykseen ja valtasi tämän juhlan sisällön. Pakanallisen jumaluuden palvonnan sijaan ruvettiin puhumaan elävän Jumalan evankeliumia. Näin vaihdettiin tuon epifanian eli jumalan ilmestymisen juhlan sisällöksi Jumalan ilmestymisen juhlana. Vuosien mittaan sisältöä tälle ilmestymiselle annettiin kuusikin eri aihetta.
– Jeesuksen kaste oli näistä aiheista ensimmäinen.
– Toisena aiheena oli Jeesuksen syntymä. Tämä siirrettiin sitten 25.12. vastauksena Rooman valtakunnan uskontojen keskuudessa vallitsevaan haasteeseen.
– Sitten tulivat Jeesuksen tekemät Kanan häiden ihme
– ja leivän ihmeet. Tämä puolestaan siirrettiin myöhemmin keskelle paastonaikaa.
– Viidentenä tuli Beetlehemin tähti, joka nykyisin on loppiaisen tunnetuin aihe.
– Kuudentena vanhan ajan loppupuolelta alkaen tuli pakanalähetys, kun itämaan tietäjät muiden kansojen edustajina tulivat kaikkien kansojen voittamisen esikuvaksi.
Tarja
Aurinkoa oli palvottu jumalana jo muinaisessa Mesopotamiassa. Sen palvonta siis ei ole mitenkään uusi ilmiö, vaan jo Aaprahamin ajoillakin käytössä ollut uskonto. Toki Uurin kaupungissa kuun palvonta oli ollut suositumpaa siihen aikaan kun Aaprahamin isä aikoinaan sieltä lähti Harrania kohti.
Pyhän kansan esi-isät siis jo olivat kohdanneet näiden taivaankappaleitten jumalana palvonnan haasteeseen.
Joulun valtauksen tarkoituksena ei ollut pakanallisen uskonnon matkiminen, vaan sen vastaisen kampanjan käynnistäminen. Kun ikivanhalle vuoden pimeimmän ajan juhlalle annettiin uusi sisältö, niin tuossa kampanjassa onnistuttiin ja voitto tuli kotiin. Tuon juhlan valtauksella kirkko pääsi koko valtakunnan vaikutusvaltaisimmaksi uskonnoksi.
Kysymys siis ei ollut matkimisesta vaan juhlan valtauksesta.
Tarja
Keisarien palvonta jumalina alkoi ensin siten että joitakin julistettiin jumaliksi heidän kuolemansa jälkeen. Sitten myöhemmin keisari Flavius Caesar Domitianus Augustus eli lyhyesti Domitianus, joka hallitsi 14.9.81 – 18. 9.96, alkoi vaatia, että häntä on puhuteltava nimikkeen ”Minun Herrani ja Jumalani”.
Kristinusko otti kielteisen asenteen keisarin palvontaan. Tämä koettiin kapinoinniksi keisaria ja valtakuntaa vastaan. Seurasi lukuisia marttyyrikuolemia.
Kristinuskon sanoma oli kuitenkin aivan perusteitaan myöten toisenlainen kuin näiden kreikkalais-roomalaisten uskontojen teologiset käsitykset. Niinpä syntyi runsaan parin vuosisadan pituinen kausi, jolloin kristityt olivat lainsuojattomia, vaikkakin vainot kohdistuivat ensi sijaisesti kirkon johtaviin henkilöihin.
Historian tuloskirja kädessä voimme nähdä, että Nasaretin rakennusmies voitti keisarikunnan kääntämällä valtakunnan hallitsijat seuraajikseen.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi.
Kiitos myös viitteestäsi sol invictus palvonnan linkistä.
Viittaamassasi linkissä mainitaan virheellisesti mm se, milloin Konstantinus kääntyi kristityksi. Kristityille hän antoi uskonnonvapauden samalla säädöksellä, kuin hän antoi uskonnonvapauden kaikille muillekin uskonnoille valtakunnan alueella. Toki tuosta vapautuksesta hyötyi juuri kirkko, jolla oli ylivoimaisesti parhaiten järjestäytynyt organisaatio. Piispojen hallintovaltaan luotettiin jopa siinä määrin, että aivan maallisissakin asioissa useinkin pyydettiin piispoja paikaillistuomareiksi ratkaisemaan ihmisten välisiä riitakysymyksiä, koska ihmiset luottivat juuri heidän ratkaisujensa olevan kaikkein tasapuolisimpia eikä niihin vaikutaneet samantapaiset lahjukset kuin valtion viranomaislle oli tullut käytännöksi.
Konstantinus kääntyi kristityksi vasta vähää ennen kuolemaansa. Vasta silloin hän sai kasteen. Siihen asti hän oli pakana. Esimerkiksi Nikean kirkolliskokouksen hän kutsui koolle vain siksi, että hän oli uskontoasioista päättävä imperiumin viranhaltija pontifex maximus.
Matias Roto voitko sovittaa Paavalin sanat itseesi:
3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.(Tiit.3)
Ari
Kiitos että käytät puheenvuoron.
Varo kuitenkin sellaisia ajatuksia, joiden mukaan olisi mässäiltävä pahuuksilla ennen kuin parannuksen teko tulee ajankohtaiseksi.
Eivät lankeemusten mukana menot ole parannuksen tekemisen perusteena vaan niitä VASTAAN toiminta on parannuksen tekemisen tarkoitus. Niiden vaikutuksen poistaminen on parannuksen kohteena. Parannus auttaa pääsemään niistä vapaaksi. Anteeksiantamuksen välityksellä syytökset poistuvat ja ihminen vapautuu elämään Jumalan lapsen elämää.
Tämä anteeksiantamus annetaan kasteen välityksellä.
Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiSEKSI, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Ota huomioon tuo parannuksen ja kasteen yhteys. Kaste on se väline jonka välityksellä parannus annetaan.
Luukkaan toisista kohdista tämä tulee hyvin esille:
Luukkaan evankeliumi:
1:77 antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, (Johannes KASTAJASTA)
3:3 Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuKSEN kastetta syntien anteeksisaamiseksi, (Tulosta ilmoittava genetiivi, kaste jonka tuloksena saadaan parannus.)
24:47 ja että parannusTA syntien anteeksisaamiSEKSI on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. (Rinnakkaiskohta muiden evankeliumien kastekäskyille.)
Nikean ja Konstantinopolin kokoukset käyttivät nimenomaan Pietari sanoja PERUSTELUNA, kun näissä käsitellyssä Nikean tunnustuksessa lausutaan, että kaste antaa syntien anteeksiantamuksen eli siis lahjoittaa parannuksen.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
Eilen 17.11.2022 sanoin torstaipiirissä, että sanoma siitä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, ei saa muodostua sellaiseksi, että sitä käytetään toisten ihmisten syyttelyyn, ikään kuin itse olisi parempi, eikä myöskään oman itsensä väärään tuomitsemiseen, missä tuhoaa itsetuntonsa ja vähättelee sitä ihmisarvoa, jonka Jumala meille on luomisessa antanut. Vaan sen tehtävänä on poistaa toisten ihmisten syyttely: Miksi tuomitsisin toista ihmistä, kun itsekin olen syntinen ja vikoja täynnä.
Kaikenlaisten syytösten sijaan on etsittävä Jumalan armoa ja hänen hyvyytensä varassa elämää. Tässä Jumalan laupeudessa meillä on elämä ja keskinäinen toinen toisensa hyväksymisen lähde.
Matias Roto toteat minulle:””Varo kuitenkin sellaisia ajatuksia, joiden mukaan olisi mässäiltävä pahuuksilla ennen kuin parannuksen teko tulee ajankohtaiseksi.””
Pois tuo minusta, luen vain mitä Paavali on kirjoittanut.
Siis ensin hän sanoo kaikkien olleen ”ymmärtämättömiä”, siis niinkin korkeasti koulutettu olikin ymmärtämätön ja lisää vielä tottelematon ja eksyksissä, siis Paavali oli juutlainen eli hänellä oli ympärileikkaus ja kirjoitukset ja silti hän lausuu myös itsestään nämä asiat.
Sitten vielä tuleekin että hän ja muut olivat moninaisten himojen ja hekumain orjia, siis elivät pahuudessa orjina.
Ari
Kiitos mielipiteittesi selventämisestä.
Puhut aivan asiaa, että ennen kastetta tämä todellisuus vallitsi Paavalinkin elämässä. Jos luit blogini tekstin, niin huomaat, attä sama pätee kaikkia muitakin ihmisiä,
erotuksetta KAIKKIA.
Sinun olisi hyvä huomata, että samaisessa Tiituksen kirjeessä sanotaan tekstisi jälkeisessä jatkossa, että nimenomaan kasteessa tapahtui varsinainen parannus ja uudistus, Pyhän Hengen voimassa saatu uusi syntymä.
Alkukielen kreikan lauserakenne viittaa siihen, että sekä uudestisyntymä että Pyhän Hengen uudistus ovat kasteen pesun tuottamina tuloksina.
Samaisessa jakeessa kielletään myös kaikenlainen ilmassa roikkuva omiin tekoihinsa perustuva harhainen haaveilu omasta itsestään parempana kuin mitä todella on. Emme siis pelastu omien tekojemme varassa vaan Jumalan oman pelastavvan työn takia.
Tiituksen kirje:
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Kasteen pesu siis on sellainen yksistään Jumalan yksinään tekemä työ, jonka välityksellä hän
1) synnyttää meidät uudesti ylhäältä
2) ja antaa meille Pyhän Hengen uudistuksen.
Matias Roto nythän sanoitat oikein että kaikki fariseukset ja kirjanoppineet olivat tietämättömiä ja eksyksissä.
Kasteoppisi on ristiriidassa Raamatun kanssa eli kun suuri määrä kansaa kävi kasteella niin se ei kuitenkaan estänyt näitä olemasta mukana ristiinnaulitsemassa Jeesusta.
Entäpä opetuslapset, heidän kasteesta ei ole mitään mainintaa eikä heitä kastettu Jeesuksen ylösnousemisen jälkeenkään eli he saivat Pyhän Hengen helluntaina ja he olivat ”tietämättömiä siihen asti eli eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoja.
Oppisi mkaan vauvana kastetun pitäisi erottaa paha hyvästä niin kuinka nyt sitten kastetut seuraavat pahaa kuten nyt venäjällä ortodoksikirkon johtajista alkaen?
Ari
Kiitos ajatustesi esittelystä.
Valitettavasti teet kummallisia olettamuksia joistakin ajatuksista. Johdonmukaisuutesi on sellaista tasoa, kuin jos toinen sanoisi: ”Hyvää päivää!” niin toinen vastaisi: ”Kirvesvartta.” Sekotat vinksin vonksin eri asioista puhumisen ilman johdonmukaista järjestystä asioiden kesken.
Esimerkiksi väitteesi, että muka sanoisin kirjanoppineitten ja fariseusten olevan tietämättömiä, on täysin mieletön. Sehän on jo itsessään täysin ristiriitainen. Ilmaus ”kirjanoppinut” tarkoittaa sellaista joka on todella oppinut. Aikansa oppineista Jeesus oli eniten oppinut. Hän opetti aikansa korkeimmassa oppilaitoksessa Jerusalemin temppelissä. Siksi että hän oli paitsi oppinein, hän oli myös hyvin suosittu. Toiset oppineet olivat suorastaan kateellisia tästä hänen suosiostaan, kun väittivät, että koko maailma jiioksee hänen perässään.
Toiseksi sotket ristiinnaulitsemiseen yllytettyjen ja Jeesusta seuranneiten joukot toisiinsa. Etkö ymmärrä, että Jerusalemissa oleskeli juhlan aikana satoja tuhansia ihmisiä. Näiden joukkoon mahtui mieletön määrä sekä Jeesuksen seuraajia, että Jeesuksen vastustajien harhaan johdattamaa väkeä.
Joten esityksesi on jo sisäiseltä logiikaltaan ristiriitaista.
Ari
Mieletön on myös väitteesi, että kasteoppini muka olisi Raamatun vastainen. Tämän voit sanoa vain tietämättömyyttäsi. Pietarihan sanoo helluntaisaarnassaan, että kaste kuuluu lapsillekin.
Pietarin lapsi sanahan on johdettu synnyttää sanasta ja siksi juuri synnytetty lapsikin on valmis kastettavaksi.
Uuden testamentin alkukielessä kreikassa synnyttää -verbin tikto ja siitä johdetttu lapsi, vauva, synnytetty -sana puhuvat saman tapahtuman: Synnytyksessä syntyvästä vauvasta ja siis ikään nähden samaan tapahtumaan liittyvästä ikärakenteesta. Verbin ja siitä johdetun sustantiivin välisestä kytköksestä siis on kyse.
Molemmat sekä verbi että siitä johdettu sustantiivi esiintyvät yhdessä 1. Moos. 3: 16 jakeessa, missä Eevasta sanotaan, että hän synnyttää vauvoja eli äskensyntyneitä lapsia. Jos lapsi -sanan merkityksestä kielletään äskensyntyneen merkitys, niin tuon mukaan nainen synnyttäisi ”aikuisia jälkeläisiä”.
Sanan ”teknon” merkitystä voi katsoa Vanhasta testamentista. Ilmaus löytyy 1. Moos. 3:16 kreikankielisestä Septuagintasta: — τέξῃ τέκνα —. ”tekse tekna”
Sweten Septuagintan mukaan:
καὶ τῇ γυναικὶ εἶπεν Πληθύνων πληθυνῶ τὰς λύπας σου καὶ τὸν στεναγμόν σου· ἐν λύπαις τέξῃ τέκνα, καὶ πρὸς τὸν ἄνδρα σου ἡ ἀποστροφή σου, καὶ αὐτός σου κυριεύσει.
Suomeksi vuoden 1933 käännöksen mukaan:
1.Mooseksen kirja:
3:16 Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.”
Sama sana esiintyy myös Luukkaan tuotannossa Sakariaan ja Elisabetin tapauksessa:
Luuk. 1:7 sanotaan ettei heille ollut syntynyt lasta: —- τέκνον, teknon —”
Jos siis kuvittelet, ettei Pietari lapsesta puhuessaan olisi tarkoittanut pientä vastasyntynyttä pienokaista Uuden testamentin alkutekstin sanaa ”teknon” käytettäessä, niin voitaisiin vitsailla heidän valittelevan, ettei heillä ole syntynyt ainoatakaan pikkuvauvaa eivätkä myöskään olisi saaneet ainotakaan aikuisena heille putkahtantta jälkeläistäkään.
Joten aiemmin esittämäsi teologinen kasteoppisi kumoutuu myös
sekä Raamattua Raamatulla selittämisen periaatteeseen
että saman kirjoittajan sanankäyttöön oman tuotantonsa sisällä esiintyvään sanan käyttöön.
On olemassa useitakin toisiaan täydentäviä menetelmiä Raamatun ymmärtämiseen:
1) kielellinen pohja. Rehellisen Raamattutyöskentelyn on aihetta ymmärtää tutkittava teksti aivan rehellisen kielellisin perustein.
2) kunkin kirjailijan ajattelutavan ja kirjoitustyylin sekä sanontojen välisen vuorovaikutuksen hyödyntäminen teoksen ajatuksen ymmärtämisessä.
3) koko Raamatun kokonaislinjan on aihetta olla keskenään järjellissessä suhteessa.
Pyhä Henki on Totuuden Henki. Hän on ohjannut Raamatun kokonaissanoman. Hän ei siis voi puhua itseään vastaan.
Joten voinen sanoa, kuin täydelliseen Raamattuun kuuluvassa Jeesus Siirakin viisaassa teoksessa sanotaan. Eli siis: HANKI VIISAUTTA !
Sir. 51:
Viisauden ylistys
13 Kun olin nuori enkä vielä ollut lähtenyt retkilleni, minä rukoilin ja etsin innokkaasti viisautta.
14 Temppelin edessä rukoilin sitä itselleni, ja viimeiseen saakka minä tavoittelen sitä.
15 Se kukoistaa ja kehittää kypsät rypäleet, ja sydämeni saa ilonsa siitä. Minun jalkani ovat astuneet suoraa tietä, nuoruudestani saakka olen sitä seurannut.
16 Kun vain vähänkin terästin kuuloani, sain heti ottaa vastaan runsaasti uutta oppia.
17 Viisauden ansiosta minä menestyin – kiitos sille, joka minua opetti!
18 Päätin elää viisauden mukaisesti ja tavoittelin kiihkeästi hyvää, enkä ikinä joudu häpeään.
19 Minä ponnistelin kaikin voimin tavoittaakseni viisauden ja noudatin lakia tunnontarkasti. Minä ojensin käteni korkeuksia kohti tajutessani, kuinka vähän viisaudesta tiesin.
20 Koko sielustani pyrin kohtaamaan sen, puhtauden tietä minä sen löysin, ja alusta alkaen se toi sydämeeni ymmärrystä – koskaan en joudu hylätyksi.
21 Sisimpäni värehti levottomana – minun oli etsittävä sitä, ja sainkin sen omakseni, kalliin aarteen.
22 Herra on antanut palkakseni kielen, ja sillä minä häntä ylistän.
Viisauden opettajan kutsu
23 Tulkaa minun luokseni, oppimattomat, majoittukaa taloon, jossa opetan!
Ari
Puhut siitä, että kastetun pitäisi erottaa paha hyvästä.
Jo yllä blogini tekstissä olen tuonut esille, että KAIKKI ovat pois poikenneita. Ovat siis syntisiä.
Todellakin K A I K K I .
Tässä ei ole mitään erotusta.
Mutta kaikenlaisen toisten ihmisten syrjimisten ja syyttelyitten pois kitkemiseksi Jumalan sana puhuu myös siitä, että KAIKKI vanhurskautetaan.
Todellakin K A I K K I .
Tämä lahja omistetaan ilman tekoja yksistään uskon kautta. Usko ei ole ihmisen teko, vaan luottamuksensa ja toivonsa paneminen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen täytettyyn sovintotyöhön.
Matias Roto etkö juuri ihan ite kirjoittanut:
””Puhut aivan asiaa, että ennen kastetta tämä todellisuus vallitsi Paavalinkin elämässä. Jos luit blogini tekstin, niin huomaat, attä sama pätee kaikkia muitakin ihmisiä,
erotuksetta KAIKKIA.””(Matias Roto)
Siis saivatko fariseukset ja kirjanoppineet kasteen, Raamatun mukaan eivät joten he olivat kirjoittamasi mukaan tietämättömiä kuten Paavalikin ennen hänen kastettaan, mikä tässä on epäselvää?
Ari
Opettelisit lukemaan sisältä, niin et tekisi virheitä Raamatun tutkistelussasi.
Aivan virheellisesti panet omat kaunasi oppineita vastaan kuvitellessasi Johanneksen lankeavan samaan estämisen syntiin kuin sinun teksteistäsi valitettavan vahvasti huokuu kerta toisensa jälkeen Jeesuksen ajan kirjanoppineita vastaan. Miksi olet niin ahdasmielinen, että vastoin Raamatun sanaa olet sulkemassa heiltä tavasosuuden antavan kasteen saamisen.
Tässä Matteuksen evankeliumin kolmannesta luvusta. Korostan kohdat joissa sanotaan että Johannes Kastaja kastoi väen joka hänen luokseen tuli. Matteus kuvaa hyvin sitä, ettei kastetoimituksen yhteydessä pitämässään kastesaarnassa hän suinkaan tyytynyt hyssyttelemään, vaan hyvinkin suoraan antoi hyviä ohjeita siihen elämään joka kastettavien on syytä elää Jumalan lapseksi kasteessa päästyään.
Erityisesti huomaapa, että Johanneksen saarnan suuri huipentuma oli julistus Jeesuksesta. Tässä on hänen kastesaarnansa varsinainen tähtäyspiste. Jeesus on Messias. Jeesus on kaikki kaikessa. Jeesus on kasteen varsinainen sisältö.
Matt. 3: 1 – 12
Jeesuksen toiminnan alku
3—4
Johannes Kastaja
3: 1 Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa:
2 »Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!»
3 Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana:
– Ääni huutaa autiomaassa:
»Raivatkaa Herralle tie,
tasoittakaa hänelle polut!»
4 Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.
5 Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, joka puolelta Juudeaa ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä.
6 He tunnustivat syntinsä, ja Johannes KASTOI heidät Jordanissa.
7 Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia ja saddukeuksia, hän sanoi heille:
»Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan?
8 Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!
9 Älkää luulko, että voitte ajatella: ’Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.
10 Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
11 »MINÄ KASTAN
T E I D Ä T
vedellä parannuKSEEN,
mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
12 Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.»
Huomaapa tästä, että Johannes toimitti kasteen ( T E I D Ä T ) ja huomaa myös että nimenomaan kaste siirsi nämä kirjanoppineet parannuKSEEN, siis parannuksen todellisuuteen. Kaste siis oli parannuksen antava toimitus. Kaste antoi parannuksen.
Tässäkin toteutui se, mistä olen sinulle kerta toisensa jälkeen kirjoittanut, että
KASTE ANTAA IHMISELLE PARANNUKSEN.
Ja koska kaste on YKSI, niin jos kasteen jälkeen luopio palaa takaisin Jumalan eteen parannusta tekemään niin hän palaa tuon jo ennen saamansa kasteen turvissa syntien anteeksiannosta elämään. Kaste antaa pelastuksen koko elämää varten, jopa iankaikkisen elämän.