Kristuksen seurakunnasta eli kirkosta on Lutherin lausunnoissa ollut hallitsevana näkemys, jonka mukaan Kristuksen kirkko on ´pyhien yhteys´, Kristuksen omien ja Pyhän Hengen hallitsema joukko. Lutherin mukaan Kristuksen kirkko ei ole olemukseltaan ulkonainen järjestö, vaan se on todellisessa, elävässä uskossa olevien ihmisten, Jumalan lasten joukko maan päällä. Kristuksen kirkko on kaikkien maan päällä elävien uskovaisten yhteys, kuuluivatpa he mihin ulkonaiseen kirkkojärjestöön hyvänsä. Ne, joilla ei ole uskoa, ovat Kristuksen todellisen seurakunnan ulkopuolella, ”Usko yksin tekee Kristuksen valtakunnan, joka on hengellinen ja sydämen asia”. Seurakunnan ulkoinen jäsenyys ei tee ihmisestä Kristuksen todellinen seurakunnan jäsentä, ellei hänen sydämessään ole uskoa. Luther ei kuitenkaan pidä ulkonaista järjestystä tarpeettomana.
Ev.lut.kirkon Tunnustuskirjojen (Augsburgin tunnustus) mukaan ”Kristillinen seurakuna on kaikkien uskovaisten yhteys, joiden keskuudessa evankeliumia puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan”.
Jumalan sanan saarnaaminen ei sinänsä tee jotakin uskonnollista yhteisöä kirkoksi, koska Lutherin mukaan ”kuten olemme nähneet…pimeyden ruhtinaan hallinnassa olevilla ulkonaisilla kirkkojärjestöillä (näyttää) olevan Jumalan sanan saarnaa ja sakramenttien hoitoa”. Hengetön, ulkonainen kirkkolaitos hoitaa niitä tavalla tai toisella väärin, ja sellainen on Lutherin sanojen mukaan ”perkeleen aikaansaamaa Kristuksen kirkon apinoimista ja matkimista”. Toisaalta Luther pitää kuitenkin sakramentteja pätevinä epäuskoistenkin hoitamina, jos he toimittavat ne Kristuksen asetusten mukaisesti.
Luther on siis pitänyt oikeana ulkoisena seurakuntana sellaista joukkoa, jossa evankeliumin oikea oppi Kristuksesta uskotaan ja tunnustetaan ja jonka jäsenissä Pyhä Henki on vaikuttamassa. Elämänsä loppupuolella Luther on korostanut yhä enemmän oikean opin tärkeyttä kirkossa. Luther on korostanut myös elämänsä loppuun saakka sitä, että Kristuksen todellinen kirkko on pyhien yhteys. — Kristuksen todellisen kirkon ja ulkonaisen kirkkojärjestyksen suhdetta on joskus kuvattu kahdella samankeskisellä ympyrällä: ulompi ympyrä kuvaa ´ulkonaista kirkkoa´, kun taas sisempi pienempi ympyrä kuvaa sen sisällä olevaa uskovaisten joukkoa, joka yksin muodostaa Kristuksen todellisen kirkon.
Lähteenä Uuras Saarnivaaran Syntisen tie vanhurskauteen ja pyhyyteen Lutherin mukaan
Varmasti näin mutta ei Luther uskonpuhdistajista luopunut ennaltamääräämisestä.
Siellähän on kirkkoisiltä huomiota jolloin Jumala toimisi viimekädessä tahtonsa mukaan mikä arvio kvalentisoi viimekädessä Uskonpuhdistajia vastaan olla vain Oikean Opin saaneissa Oikeassa Uskossa pelastuksen asiassa.
No, parhaiten edelliseen sopii kirkonkin jäsenellä enTheos ymmärrys jolloin Ihminen haluaa sydämessään olla vuorovaikutussuhteessa Luojaansa niin rukouksessa kuin arjen töissä.
Tämä ei kirkossamme ole isossa huudossa koska asia tarkoittaisi toista mitä kirkko opettaa.
Hei, Pekka Väisänen. Pyydän katsomaan vastaukseni edelliseen blogiini (Miten Luther ymmärsi Jumalan vanhurskauden) kirjoittamaasi kommenttiin. Olen lainannut siinä Saarnivaaran tekstiä, jossa hän onnistuu melko selkeästi valaisemaan Jumalan ennaltamäärämisen ja ihmisen vastuun suhdetta. —
Mikä on kirkko? Ketkä ovat todellisia, ketkä nimellisiä jäseniä?
https://youtu.be/6gQvhmjNRso