Kristus on kuin aurinko syksyisen jängän päällä, aurinko saa kylmän ja elottoman suon hehkumaan.

Vanhurskauden aurinko – Shemesh tsedeqa

Hengellinen kieli on oma kiinnostava maailmansa, joka ei aina avaudu kovin helposti, vaan suomenkin sanat tuntuvat olevan ”ihan hepreaa”. Jotkin syvälliset ilmaisut käsittää vasta vuosien kuluessa.  Lukioaikana hyvä uskonnonopettajani sai päähäni tarttumaan kirkkohistorian tunnilla Martti Lutherin uskonpuhdistukseen johtaneen löydön: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” (Room. 1:17) Osasin sen ulkoa, mutta en ymmärtänyt. Hiukan hävetti, sillä ajattelin muiden oivaltavan asian melko vaivattomasti. Vasta vuosia myöhemmin Vanhan testamentin heprean opiskelun kautta luulen ymmärtäväni tässä kohtaa kirjanoppinutta apostoli Paavalia ja Lutherin löytöä.

USKO – VANHURSKAUS – PELASTUS

Uskonelämän tilaa kuvaavat sanat ovat tärkeitä, koska ne oikeastaan liittyvät iankaikkisuuden lisäksi myös arjen kilvoitteluun. Miten voisin elää hyvin? Kuinka uskoni Jumalaan vaikuttaa arkeeni ja näkyy arjessani? Uskomisessa on oikeastaan kysymys siitä, että rakastava Jumala pelastaa syntisen ihmisen, joka ei itse omin voimin kykene elämään hyvin.

Pelastushistoriallisen raamattunäkemyksen ydin on se, että Raamattu on Jumalan pelastustekojen sarjaa ankkuroituna historian tapahtumiin. Koko ajan pelastaja on siis yksin Jumala. Luominen, Aabrahamin kutsuminen, lain antaminen Moosekselle, Kristuksen sovintokuolema ja Pyhän Hengen vuodatus ovat Jumalan pelastustekojen sarjaa, joka ei ole vielä päättynyt. Yhä edelleen luomakuntakin huokaa odottaen lopullista lunastustaan. ( Room. 8:22 )

Uuden testamentin kokonaissanoman mukaan ihminen pelastuu Jeesukseen uskomalla. Ihmisestä tulee vanhurskas eli Jumalalle kelpaava, kun hän uskoo Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen. Hän pyytää siis syntejään anteeksi ja ottaa vastaan Herran Jeesuksen. Tätä vaihtokauppaa, jossa ihminen ottaa vastaan Jeesuksen pyhyyden ja puhtauden ja Jeesus ottaa ihmisen synnit kantaakseen, kutsutaan vanhurskauttamiseksi. Jumala hyväksyy vanhurskaan iankaikkisesti yhteyteensä ja hän pääsee taivaaseen. Sanalla ”vanhurskas” on VT:n hepreassa sekä maallinen oikeudenmukaisuutta tarkoittava merkitys että uskonnollinen merkityksensä.

(Hepreaksi: tsaddiq ~ vanhurskas, oikeudenmukainen; tsedeqa ~vanhurskaus, oikeudenmukaisuus.)

Uskonpuhdistajamme Martti Lutherin reformatorinen ahaa-elämys tapahtui Paavalin Roomalaiskirjeen äärellä: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” (Room. 1:17) Kun luemme Paavalia, meidän kannattaa aina huomioida, mitä hän siteeraa. ”On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä ”uskosta vanhurskas saa elää”.” (Gal. 3:11) Paavali lainaa profeetta Habakukia ( Hab. 2:4 ). Muiden juutalaisten tapaan hän on epäilemättä Saulus Tarsolaisena tulkinnut profeetan lupauksen pelastuksena raamatullisen lain noudattamisen kautta (hepr. we tsaddiq be’emunato jihjee). Käännös tuosta Habakukin lauseesta on: ”..mutta vanhurskas saa uskollisuutensa takia elää.” Lause ymmärrettiin ajanlaskun alussa yleensä niin, että vanhurskaus on lain uskollista pitämistä. Saulus tunsi myös Mooseksen kannan. Mooses opettaa: ”Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän.” (Room. 10:5)

Nyt Kristukseen uskovaksi kääntyneen Sauluksen, uudelta nimeltään Paavalin ajattelussa on lopulta vain yksi lain täyttänyt vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on se, johon jakeen Hab. 2:4 ”uskollisuutensa” sanan omistusliite ”-nsa” viittaa. Jeesuksen uskollisuuden ja lain pitämisen takia saamme elää, kun uskomme Kristukseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemiseensa.

Uskollisuuden esikuva on toki myös Aabraham, joka paitsi uskoi lupaukseen myös toimi uskollisesti Jumalan kehotuksen mukaan ja lähti kohti luvattua maata. Kannattaa huomata, että uskollisuus ja usko ovat Raamatun kielissä hepreassa ja kreikassa saman sanan merkityksiä ( hepr. emuna ja kreik. pistis ) ja käännös voisi joskus olla molempia. Aabrahamin usko on oikeastaan Jumalan käskyjen pitämistä, jo ennen Moosesta ja lain saamista.

Paavali tuntee Vanhan testamentin lain ja ymmärtää Jumalan antaneen sen pelastaakseen ihmiskunnan. Aivan kuin maallisetkin lait myös Jumalan laki on kuitenkin noudattamista varten ei pelkästään tietämistä varten. Siksi Paavali sanoo: ”Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.”(Room. 2:13). Jumalan pelastustekojen sarja kuitenkin jatkuu, ja Kristuksessa maailmaan on tullut sekä lain täyttäjä että syntien sovittaja, josta tuli lain loppu tai päämäärä (telos nomou). Silti tämän tietäminen ei pelkästään riitä, vaan evankeliumin voima on siinä, että otamme Jeesuksen vastaan.

Kristus on kuin aurinko syksyisen jängän päällä, aurinko saa kylmän ja elottoman suon hehkumaan. Kristus saa kylmän sydämemme taipumaan Jumalan tahtoon, ja kaikista puutteistamme huolimatta Taivaan Isä näkee meissä ainokaisen Poikansa hyvyyden ja puhtauden.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra