Viime pyhän aiheena oli kirkossa ”Jumalan sanan kylvö”. Mikä on Jumalan sana? Mikä on evankeliumi? Ovatko ne ajan saatossa muuttuvaisia? On erilaisia mielipiteitä siitä mikä on Jumalan sanaa ja mikä on evankeliumi. Milloin evankeliumi on maailman parannusohjelma, ilmaston muutoksen torjumista, milloin ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien ajamista, milloin taas yleistä hyväntekeväisyyttä, suvaitsevuutta, lähimmäisen rakastamista ja hänelle läsnä olemista tai puuhaamista seurakunnan toiminnoissa, vierellä kulkemista jne. Jumalan tahdonkin olemme nyt kuulleet olevan jotain, jota aina uudestaan täytyy kysellä muuttuvassa ajassa.
Eikö Jumala siis ole kyllin selvästi ilmaissut ihmisille tahtoaan? Ainakaan Vanhan testamentin profeetat, apostolit, alkuseurakunta eikä kirkkokaan ole olleet siitä epätietoisia jo vuosituhansien ja satojen ajan. Uskonpuhdistajamme Lutherkaan ei ollut epätietoinen. Miksi se nyt sitten on jotain mitä tarvitsee kysellä uudestaan? Tässä on kyse tunnetusta puheenparresta ’nyt me tiedämme enemmän kuin silloin tiedettiin’. Tässä lauseessa tulee selvästi ilmi se mikä saa sanomaan näin. Näille kyselijöille ja epätietoisille Raamattu ei ole Jumalan sanaa. ’Me tiedämme enemmän’. Jumala ei siis tiedä, vaan me tiedämme.
Paavali kiteyttää 1. korintolaiskirjeessä evankeliumin, jota hän julisti ja jonka varassa ihminen pelastuu, jos pitää kiinni siitä sellaisena kuin hän sen korintilaisille julisti:
”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte. Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena, kuin sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa mutta jotkut ovat jo nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikään kuin keskonen. Sillä minä olen apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. Olipa siis kyse minusta tai heistä, näin me julistamme, ja näin te olette uskoneet.” 1. Kor. 15:1-11 RK
Tähän evankeliumiin uskoen ihminen pelastuu. Paavali sanoo: ”sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisena, kuin sen teille julistin. ”Julistetaanko meille kirkossa tätä evankeliumia vai jotain toista evankeliumia? Tehdäänkö meidät epävarmoiksi Jumalan sanan luotettavuudesta ja uskottavuudesta? Paavali puhuu galatalaiskirjeessään toisesta evankeliumista, johon galatalaiset olivat kääntyneet ja viehättyneet uskomaan. He olivat lumoutuneita tästä toisesta evankeliumista. Myös korintilaisille Paavali kirjoittaa toisesta evankeliumista. Mutta niin kuin Paavali sanoo, ei ole olemassa mitään toista evankeliumia, vaan on vain olemassa ihmisiä, jotka haluavat hämmentää ja sekoittaa ja tarjota jotain toista ”omien ajatustensa mukaista sanomaa” todellisen oikean evankeliumin sijasta. Näin nämä valheapostolit olivat saaneet uskovat lankeamaan ja luopumaan alkuperäisestä ainoasta oikeasta Paavalin ja muiden apostolien julistamasta evankeliumista: syntisten tähden ristiinnaulitusta Kristuksesta. On kyse klassisesta kristinuskosta, joka perustuu Jumalan varmaan ja luotettavaan sanaan. Kristillisen uskon perusta ja yksinomainen auktoriteetti on Raamattu, Jumalan sana.
”Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa, ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta kuin armon sana ikuinen” Se lähti Herran suusta.” Virsi 183, 4
Evankeliumi ei ole ihmisten keksimä ja ihmisajatusten mukainen kyhäelmä, vaan se on Jumalan meille Sanassaan ilmoittama lupaus, joka Kristuksessa, Messiaassa sai täyttymyksensä. Jumalan sana on Jumalan tahto eikä sitä voi muokata miksikään oli aika ja sen haasteet mitkä tahansa. Se on ja pysyy juuri sellaisena muuttumattomana kuin se on meille ilmoitettu. Ihmisen ei ole lupa muokata Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia, mieltymyksiensä mukaan ajan hengen ja ihmisten mielen mukaiseksi. Siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään vanhaa, jota pitäisi parannella ja muokata. Jumalan on pyhä ja niin on hänen Sanansa.
Evankeliumin ytimenä on Raamatun profeettojen kautta ennustama ja Kristuksen meille ristinkuolemallaan ansaitsema sovitus ja lunastus synneistä. Evankeliumi on Jumalan anteeksiantamuksen, armon ja rakkauden ilosanoma Kristuksesta. Evankeliumin julistamisen tarkoitus on uskon synnyttäminen Kristukseen. ”Mutta kuinka he voivat huutaa avuksi häntä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Onhan kirjoitettu: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka julistavat hyvää sanomaa!”( Room. 10:14-15).
Jumala on ilmoittanut lakinsa, joka on hyvän elämän laki. Kristus on täyttänyt koko lain puolestamme. Se on kuitenkin edelleen maailman loppuun asti voimassa ja se on annettu meille noudatettavaksi. Haluammehan toki kai elää hyvää elämää? Jumalan lapset rakastavat ja haluavat noudattaa Jumalan lakia sydämestään. Jumalan lapsella on laki sydämessään ja hän tahtoo palvella ja kunnioittaa Jumalaa noudattamalla hänen käskyjään. ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” Joh. 14:15 Kristuksessa elävä kristitty alkaa noudattaa ja täyttää Jumalan lakia, koska Kristus on hänen sydämensä Herra ja valtias. Se ei tapahdu ansaintamielessä, vaan rakkaudesta Vapahtajaan Jeesukseen.
Kun ihminen yrittää muokata Jumalan sanaa itselleen sopivaksi, hän nostaa itsensä jumalaksi ja Jumalan lain herraksi. Se on kapinaa ja vihollisuutta Jumalaa vastaan, asettumista itse jumalaksi ja Jumalan tuomariksi. Se joka ei hyväksy Jumalan lakia, on Jumalan vihollinen, menee harhaan ja kulkee kohti ikuista kadotusta, eroon Jumalasta, ellei käänny ja tee parannusta.
Jeesus kehottaa meitä: käänny pahoilta teiltäsi, tee parannus, tunnusta syntisi Jumalalle, ota ristisi, kiellä itsesi ja seuraa minua. Kun teemme näin, tulemme tuntemaan totuuden ja totuus tekee meidät vapaiksi. Tulemme tuntemaan totuuden itsestämme ja syntisestä tilastamme Jumalan edessä ja sen, että Jeesus itse on Totuus ja hänen sanansa ja käskynsä ovat todet, varmat ja luotettavat. Tajuamme että tarvitsemme Jeesuksen Vapahtajaksemme, koska muuten jäämme Jumalan vihan alle. Kun tunnustamme syntimme ja uskomme ne anteeksi Jeesuksen sovintoveressä, vapaudumme omantunnon syytöksistä ja voimme elää iloisina ja vapaina Jumalan lapsina. Jumalan Sana synnyttää meissä uskon ja varmuuden siitä, että hän, joka sanoo olevansa: ’Minä olen se joka olen’ on ainut Totuus ja turva tässä alati muuttuvassa maailmassa. Jumala ei muutu eivätkä hänen sanansa muutu, siksi hänen lupauksiinsa voi aina luottaa ja turvata jatkuvasti ja hädänkin hetkellä. Hän antaa meille lupaamansa iankaikkisen elämän toivon ja jo tässä elämässä saamme kokea hänen läsnäolonsa, rakkautensa ja siunauksensa. Hän antaa meille rauhan sydämeen ja ilon ja autuuden ja vie meidät kuolemamme jälkeen kerran taivaaseen ikuiseen iloon luokseen valtakuntaansa.
Koska Jumala itse on muuttumaton ja hänen Sanansa ovat muuttumattomat, voin olla aina turvallisella mielellä ja kuolla kerran tuon Sanan varassa Jumalan armoon, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristinlunastustyöhönsä turvautuen. Jos Jumalan Sana olisi ajassa alati muuttuvainen ja sen virtauksista riippuvainen, joutuisimme elämään vailla todellista turvaa rauhattomina harhaillen. Mitään lohdutusta ei olisi kärsimyksissä, ahdistuksissa eikä kuoleman hetkellämme. Meillä ei olisi järkkymätöntä perustaa ja vankkaa lujaa Kristus-kalliota, johon elämän myrskyissä turvata ja luottaa. Jeesus sanoo: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh. 16:33
Sami, en myönnä mitään sinun esittämäsi kaltaista vapaata tahtoa.
Sami: ”Jos armo on pelkästään ajatus, filosofinen käsite, joka antaa minulle anteeksiannon varmuuden, elämäntavalla ei ole toiminnallisesti merkitystä.”
Siis anteeksi mitä?! Filosofinen käsite! Kysehän on Kristuksen sovitustyöstä, joka on Jumalan armotyö meitä syntisiä kohtaan. Se joka on paljon saanut anteeksi, rakastaa myös paljon, sanoi Jeesus. Ja lisäksi Jeesus sanoi: jos te minua rakastatte, te pidätte minun käskyni. Uskominen syntien anteeksi antamukseen juuri synnyttää rakkautta Jeesukseen. Se joka rakastaa Jeesusta, ei halua elämäntavallaan rikkoa hänen käskyjään.
Paavali joutui juuri taistelemaan tämän tyyppistä ajatusta vastaan kuin nyt esität. Että jos ihminen pelastuu armosta, elämäntavalla ei ole merkitystä. Tätä vastaan Lutherkin joutui taistelemaan. Armoa ei voikaan ymmärtää eikä vastaan ottaa, jos elää tuon tyyppisessä vapaan tahdon käsityksessä mikä sinulla on. Kun synnin sitomalle avautuu Jumalan armo Kristuksessa, täydellinen sovitus, silloin armo on todella armoa!
En muuten ole milloinkaan lukenut sinun kommentoivan Kristuksen sovitustyön merkityksestä? Toisaalta miksi siitä kirjoittaisitkaan. Sinun teologiasi mukaan ihminen pelastaa itse itsensä vapaalla tahdollaan ja omilla kyvyillään ja voimillaan.
Raamatussa esintyy viisi mallia, jotka puhuvat Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä:
1. UHRIMALLI. Uhrimalli on Uudessa testamentissa tavallisin. Tämä malli esintyy mm. Ehtoollisen asettamisen yhteydessä, kun Jeesus sanoi: ” …Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä” (Mark 14:24). Ja Hebrealasikirjeessä: …”uhrasi itsensä viattomana Jumalalle”… ”kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit…” (Hebr 9:14,28).
2. LUNASTUSMALLI. Lunastusmalli on läheistä sukua uhrimallille. Lunastusmalli on lainattu oikeuden ja liike-elämän alueelta. Markuksen evankeliumista luemme: ” Sillä ei ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä” (Mark 10:45). Apostoli Paavali puhuu myös usein Kristuksen kuolemasta lunastamisena, vapaaksi ostamistapahtumana (Room 3:24). Myös katekismuksessa Luther sanoo selittäessään toista uskonkappaletta: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikesta synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta.
3. TAISTELU – VOITTOMALLI. Tämä on kolmas malli, jota Uuden testamentin kirjoittajat käyttävät ristin tapahtumaa kuvatessaan. Kolossalaiskirjeessä sanotaan, että Jeesus on riisunut aseet hallituksilta ja valloilta ja voittanut ne (Kol 2:14-15, Ilm 5:5).
4. SOVITUS- ELI SOVINTOMALLI. Toisessa Korinttolaiskirjeessä sanotaan: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan ja hän uskoi meille sovituksen sanan” (2 kor 5:18-21, Room 5:10).
5. (ESIKUVAMALLI). Tämä on viides tulkintamalli. Sen mukaan Jeesus itsensä uhraavana on kaikkien aikojen kristityille esikuvana. Risti viittaa palveluun ja on täten vertaamaton vihollisen rakastamisen ja kärsivällisyyden esimerkki (Fil 2:7-8).
Nämä 5. mallia yhdistyvät usein Raamatun teksteissä ( 1 Piet 1:18-19, Room 3:21-26, Ilm 5:4-6, 9-10).
Tuossa hyvä kirjasuositus rististä ja sovituksesta; https://www.adlibris.com/fi/kirja/elaman-puu-9789525495706
Riitta kirjoittaa;
”Uskominen syntien anteeksi antamukseen juuri synnyttää rakkautta Jeesukseen. Se joka rakastaa Jeesusta, ei halua elämäntavallaan rikkoa hänen käskyjään.” Juuri näin. Luterilaisuudessa teoilla ei tosin ole mitään merkitystä, ne eivät ole välttämättömiä pelastukseen ja ne katsotaan oma vanhurskaudeksi. Jeesuksen käskyjen pitäminen ei ole pelastuksen ehto.
Luterilainen kristillinen dogmatiikka sanoo asian näin;
”Pyhitys ja hyvät teot eivät ole välttämättömät autuuteen. Tämä on Raamatun oppi, koska se sanoo, ettei uskolle heti ensi hetkestä alkaen kuulu ainoastaan syntien anteeksiantamus, vaan myös pelastus, eikä tässä siis lainkaan oteta lukuun pyhitystä ja hyviä tekoja (Room. 4:6; Ef. 2:8; vrt. Yksim. Ohje, M. 531, 7; suom. 437). Myöskin paranneltu majorilaisuus, jonka mukaan hyvät teot tosin eivät ole välttämättömät autuuden saavuttamiseen, mutta kyllä sen säilyttämiseen, on raamatunvastainen; senkin näet kumoavat ne raamatunlauseet, joissa uskolle luvataan autuus omaksi ensi hetkestä alkaen. Jos oletetaan, että teot ovat takeena autuuden säilyttämisestä, joudumme siihen merkilliseen tilanteeseen, että usko yksin muka tarttuisi vanhurskauteen ja pelastukseen, mutta sitten luovuttaisi tehtävänsä teoille, niin että näiden siitä lähtien olisi pidettävä voimassa uskoa, saatua vanhurskautta ja autuutta (Yksim. Ohje, M. 631, 34; suom. 504). Siitä olisi seurauksena tavallaan uskon viraltapano pelastuksen saavuttamisen välineenä. Mutta Raamatun mukaan ei ainoastaan armontilan alku tapahdu uskon välityksellä, vaan myös sen säilyminen (Room. 5:1 ss.; Kol. 1:22 – 23; 1. Piet. 1:5). Lyhyesti sanottuna on raamatunvastaista puhua hyvien tekojen välttämättömyydestä, olipa sitten kysymys autuuden saavuttamisesta tai sen säilyttämisestä.”
”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa” Room. 9:16
”Olennaista siis apostolin mielestä on vain se, että Jumalalla on oma suunnitelma. Jumala tekee työtään maailmassa sellaisten päämäärien hyväksi, joita ihminen voi vain aavistella. Ratkaisevaa ei ole se, mitä ihminen tahtoo tai tekee (alkuteksti: ’juoksee’). Tässä paljastuvat näkökulmien erot. Ihminen yrittää arvioida maailmaa omasta kapeasta näkökulmastaan. Meidän on erittäin vaikea ylittää omaa rajoittuneisuuttamme ja tunnustaa maailman elävän turmeltuneisuuden vallassa. Kuvittelemme pikemminkin, että ihmisen oma tahto ja oma pyrkimykset ovat parasta maailmassa. Paavali muistuttaa, että Jumalan näkökulma on täysin toinen. Aadamin jälkeläisten tahtomiset ja tekemiset tässä maailmassa ovat täysin toissijainen asia. Ne ovat synnin tuottamia ja synnin hallitsemia. Ihmisen toiminta jää aina pelkäksi puuhasteluksi sivuasioiden kanssa, tai parhaimmillaankin turmeluksen jättämien jälkien korjailuksi.
Apostolin mukaan Jumala toteuttaa suunnitelmansa. Alkuteksti on jälleen lyhyt ’ei siis tahtominen tai juokseminen , vaan Jumalan armahdus’. Ihminen saa luottaa siihen, että historian lehdiltä luettavat Jumalan ankaratkin säädökset ja toimet tapahtuvat hyvän päämäärän saavuttamiseksi. Jumala pyrkii armahtamaan, ja Jumala on armahtanut.” (Evankeliumi Paavalin mukaan, roomalaiskirje kaikelle kansalle, Timo Eskola).
Rm 9:16, Kristittyä, uudesti syntynyttä, uskovaista Paavali sen sijaan useinkin kehottaa juoksemaan eli ponnistamaan kaikki voimansa, sillä armahtamassaan kristityssä Jumala vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, Fil. 2:13. Paavali käyttää myös muita kuvia. Näin ihminen on synergistisessä yhteistyössä Jumalan kanssa.
Kristus kuoli ristillä kaikkien edestä ja näin ollen valinta tapauhtuu Krituksessa ja armonvälinessä ja sanan saarnassa. ”
”Luterilaisuudessa on asia määritelty toisella tavalla;”
Sami vastaan sinulle huomenna
Sami. Kuten aikaisemmin väitit: ”Jaakob ja Eesua tekee omat valintansa, ei niitä Jumala tee. Toinen valitsi oikein toinen väärin. Yksinkertaista. Tästä johtuu Jumalan valinta. Sen hän ilmoittaa edeltätietämyksen kautta.”
Niin mitä sanookaan Raamattu Rebekasta (1Mo25:23) ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa.” Kun Jumala edeltäilmoitti tämän ennen heidän syntymäänsä, niin sinä luet tekstin aivan hassusti. Ettäkö he valitsivat jotakin kun he eivät olleet vielä syntyneetkään. Sinulla on tuo vapaa tahtosi ns. ”ojassa”, kun luet tekstin aivan päin vastoin kuin se on l u e t t a v i s s a Raamatusta (jopa ilman Lutheria) ja siitä mitä tapahtui Jaakobille ja Eesaulle heidän syntymänsä jälkeen. Tämän voivat kaikki todeta pelkästään tutustumalla VT:n tekstiin. No se siitä.
Toteat edelleen: (Room. 11:7): ”Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet.”
Mitä Israel tavoitteli? Pelastusta lain teoissa. Mikseivät nuo kutsutut sitten uskoneet korvansa tukkien kuullessaan Kristuksen sanaa ja sitä että vanhurskaus on saavutettavissa yksin uskossa Häneen. Toiset Kristuksen sanan kuulleessaan uskoivat ja saivat pelastuksen valinnan seurauksena yksin armosta ei teoista.
Kirjoitat edellen: ”Katuminen ja turvautuminen edellyttää iankaikkisuudessa tehtyä valintaa.” Ilman muuta. Mutta huomioi, että se tarkoittaa valintaa Kristuksessa, ei ohi evankeliumin, joka koskee kaikkia samalla tavalla . Kuten aikaisemmin totesin, niin turhaan yrität kiivetä tikapuita taivaaseen päästäksesi salatun Jumalan aivoituksista perille. Turhaan yrität. Kun Jumala on kerran ilmoittanut ja tehnyt iankaikkisen valinnan Kristuksessa, niin joka häneen uskoo tulee vanhurskaaksi ja saa olla varma valinnastaan ja pelastuksesta.
Kuten Paavali kirjoittaa. Room:8:28-30 ”…29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut (προγινώσκω, myös valita etukäteen, olla suunnitelma), hän on myös edeltämäärännyt (προορίζω) Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt (προορίζω), ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.”
Edellisessä tekstissä myös ilmenee se, että Jumalan määrätessä meidät Poikansa kuvan kaltaiseksi uskoa tulee seuraamaan myös ristintie. Huomaatko Sami, että vapaata tahtoa alkaa ahdistaa rinnasta, kuullessaan sanan risti!
Tämän päivän, su 19.2., VT:n teksti, Jeremia:
8:4 Ja sano heille: Näin sanoo Herra: Eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen? Eikö se, joka kääntyy pois, käänny takaisin? 8:5 Miksi kääntyy tämä kansa, Jerusalem, pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? 8:6 Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa, niinkuin orhi kiitää taistelussa. 8:7 Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta.
Kansan tahto on sidottu määräaikaan asti? Jumala kyselee preesensissä, vaikka tietää, kuinka lopulta käy. (Jumalan suunnitelma/valinta/ennalta tietämys) Valittu kansa tulee kääntymään Herransa puoleen:
13:9 Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: ”Se on minun kansani”, ja se sanoo: ”Herra, minun Jumalani” Sakarja
11:25 Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, (Room.)
”Pakanat” huutavat jo avuksi Herran nimeä. Huuto jatkuu, ja lopulta myös valittu kansa ”huutaa” meidän kanssamme. Sidotut vapautuvat Jumalan voimasta lopullisesti. Jumala valitsi oman kansansa, Israelin, sitten valittiin kaikki kansat Kristuksessa, ”ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi”.
Kosti, olen samaa mieltä kanssasi, mitä tulee valintaan. Luterilainen valinta on erilainen, kuvaat ja yhdyt ortodoksiseen valintaoppiin. Hyvä.
Hyvä. Olemme siis yhtä mieltä siitä, että ortodoksinen valintaoppi liittyy ihmisen sidottuun tahtoon.
Kosti, minusta näyttää vain siltä, että Sami ei halua myöntää virheellistä väittämäänsä kaksinkertaisesta predestinaatiosta Lutherilla. Minulle on jo lukiossa opetettu, että kalvinisteilla on kaksinkertainen predestinaatio-oppi mutta ei meillä luterilaisilla.
Nyt sitten välttääkseen myöntämästä tätä virhettään, Sami sanoo että tämä luterilainen armovalitsemusoppi onkin ortodokseilta! Just joo.
Riitta. Näinhän se on. Olet tuossa kommentissasi oikeassa.
Sami: ”Lutherilla liittyy tähän vielä yksi sana;” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)”
Sami, mistä tämä seuraava sitaatti on?
”Predestinaatio ja teologisesti motivoitunut psykologinen determinismi saattavat Calvinin ja Lutherin hyvin tunnettuihin ongelmiin. Kuinka ihmiset voivat olla vastuussa teoistaan, etenkin pahoista teoistaan, jos heillä ei ole valinnanvapautta eikä kontrollia toimintaansa?
Kummankin ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että Jumala saattaa vaikuttaa moraalisesti kyseenalaiselta, jopa epäoikeudenmukaiselta ja pahalta. Jumala ei vaikuta oikeudenmukaiselta syyttäessään ihmisiä teoista, joita tehdessään ihmisillä ei ollut valinnanvaraa. ”
Ilman Kristusta ei yksikään pelastu, mutta kuten on jo vahvasti sanottu aikaisemmin, Jumala synnyttää Kristuksen Evankeliumin kautta itselleen lapsia. Miksi joku kuulee Evankeliumin ja pelastuu ja toinen ei kuule, vaan jatkaa omaa tietään?
Vastaus ei ole ihmisen vapaa tahto, vaan Evankeliumi, joka jakaa ihmiset, sillä se saa toiset oppimaan Kristuksen kautta synnin, vanhurskauden ja Tuomion. Ja sitten on niitä, joille Evankeliumi ei ole miksikään hyödyksi.
Valinta ei tapahdu kuten me ajattelemme, vaan Jumalan Sana yksin tekee sen. Armovalinta on yksin Jumalan. Ne jotka uskovat, ovat kutsuttuja ja valittuja, muut ovat paatuneet.
Miksi se on näin? En tiedä, mutta Raamattu on yksiselitteinen, kun sitä tarkoin lukee. Vikaa on turha etsiä Lutherista, koska hän löysi tämän myös Jumalan ilmoituksesta, Raamatusta, kuten niin monet muutkin. On suorastaan hämmentävää, etteivät kaikki näe ja ymmärrä mitä Raamattuun on kirjoitettu.
Aivan Ismo. ”Vikaa on turha etsiä Lutherista.” Jumalan armosta valitut uskovat evankeliumin, jota kaikille tarjotaan sanan saarnan ja armonvälineiden kautta. Kuten Apt.13:48 toteaa: ”Sen (evankeliumin) kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.”
Ismo, näin on se on hämmentävää.
Alla oleva linkki: Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta. Siinä selitetään myös Versehung- ja Vorsehung -sanaa.
https://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html
Tässä linkki mainittuun Tom Nymanin luenon PDF-tiedostoon ”Luterilainen ortodoksia ja predestinaatio”
https://sti.fi/wp-content/uploads/2022/10/Luterilainen-ortodoksia-ja-predestinaatio.pdf
Näyttää siltä, että luther on sala calvinisti, vaikka ei myönnä. Sti luento seuraa hyvin lutherilaista predestinaatiota, jossa tietty joukko on valittu kadotuksen massasta. Kuten yksimielisyyden ohjekin sanoo. Vain tietyt henkilöt on valittu heissä valinta realisoituu. Ei muissa.
Kirkko ei ole ikinä opettanut sidottua tahtoa joka keksittiin 1500 luvulla. Ihmisen vapaus ei ole kategorinen unelma, vaan aito tila.
Sami, no sittenhän ihminen voi itse vapaasti elää tässä aidossa tahtotilassaan ilman Kristuksen sovitustyötä. Koska Kristuksen sovitustyö on tuossa aidossa vapaassa tilassa tietenkin turha. Silloin lunastus, Jumalan armo Kristuksessa, evankeliumin julistus, kääntymys, parannus, usko, vanhurskauttaminen, pyhitys, Jumalan sana ja sakramentit. Kaikki turhaa. Ihminen tulee teoillaan hurskaaksi.
Kuten Paavali toteaa: Room.3:12 ”kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Aamen minun osaltani.
Kiitos Kosti sinulle kommenteistasi! Samoin kiitos kaikille muillekin kommentoijille!
Eiköhän tähän ole hyvä lopettaa.
Riitta, teet vapaasta tahdosta vääriä johtopäätelmiä. Ihmisen vapaa tahto kirkastuu ja jumalallistuu Jumalan yhteydessä. Siksi on tärkeää, että tahto integroituu Jumalaan ja hänen käskyihin ja elää uskon voimasta.
Kiitos Riitta blogistasi ja keskustelusta. Kiitos Sami muuten vielä tuosta Nymanin linkistä. Se nimittäin taisi avata minulle Sidotun ratkaisuvallan intention.
Kosti, mitä tarkoitat? En ymmärrä ajatustasi, voitko selventää.
Sami. Selvennän sitten vielä kerran. Kun Jumala jotakin edeltätietää, niin juuri se välttämättä tapatuu. Tämä merkitsee sitä, että vapaa ratkaisuvalta on mitätön.
Kosti, Jumala tietää kaiken edeltä, luterilainen ennaltamäärääminen on eri asia. Onko sinulle nämä käsitteet hallussa?
STI:ssa keskustelu aiheesta: ”Miksi toiset uskovat uskovat Kristukseen ja toiset eivät”
https://www.youtube.com/watch?v=FPEcz1pCMug
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/onko-ihmisella-vapaa-tahto-lutherin-vastaus-on-ja-ei/
Ruokanen jatkaa samoja teemoja mitä kirjassaan. Ruokanen toteaa, että luther oli monesti ahdistunut siitä miksi Jumala pelastaa vain toiset, eikä muuta kaikkien ihmisen tahtoa, kun he eivät voi itse muuttua. Välttämättömyyden pakosta ihminen ei itse voi päästä jos Jumala ei päästä. Ja luterilaisuuden mukaan Jumala päästää vain toiset, niitä jotka on ennen maailman perustamista valittu pelastumaan. Kaikkia ei ole valittu, tämä on luterilaisuuden suuri hiljainen salaisuus. Tämä oppi löytyy onneksi vain luterilaisuudesta. Sellainen on Jumala ja luterilainen kova sidottu tahto, joka on sidottu vain synnin tekemiseen.
Sami, vielä sen verran, että sinä tulkitset väärin, koska haluat tietää kuin Jumala. Luther ymmärsi niin kuin moni muukin on ymmärtänyt, että Jumala salaa itsensä. Tiedämme ja voimme tietää vain sen, minkä hän on Sanassaan meille ilmoittanut. Minä tyydyn tähän. En mene edemmäs.
Riitta Sistonen hyvin sanoitat ettei pidä ottaa vain sen mitä Raamattu sanoo.
Raamatussa sanotaan:
14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”(Matt.22)
Ketä ovat kutsutut?
Ketä ovat sitten valitut, voiko/pitääkö kutsutun tehdä jotain jotta tulee vakituksi?
No tulipa nyt sitten itselle ”huonosti sanoitettu” lause eli ”hyvin sanoitat ettei pidä ottaa vain sen mitä Raamattu sanoo”, en itsekkään saa tuosta selvää?
Siis tarkoitin että ”hyvin sanoitat että pitää ottaa vain se mitä Raamatussa on sanottu”.
Riitta, olet oikeassa siinä, että Jumala salaa itsensä. Apofaattinen teologia ja ajattelu on kirkossa kauan tunnettu asia.
Mitä taas tulee luterin pöljään välttämättömyyden pakkoon, predestinaatioon, valintaan jne…
Luulen, että hän meni sekaisin ja keksi tämän ankkalinnan tarinan Jumalan salaisesta tahdosta, päästäkseen pälkähästä ja sitä hulluutta nyt mainostetaan suurena uutisena. – Kiitos kuitenkin keskustelusta.
Sami Paajanen toteat:””Riitta, olet oikeassa siinä, että Jumala salaa itsensä. Apofaattinen teologia ja ajattelu on kirkossa kauan tunnettu asia.””
Hyvin todettu eli kyllä Jumala salaa itsensä ja evankeliuminsa ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” ja ilmoittaa itsensä ja evankeliumin lapsenmielisille.
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.