Viime pyhän aiheena oli kirkossa ”Jumalan sanan kylvö”. Mikä on Jumalan sana? Mikä on evankeliumi? Ovatko ne ajan saatossa muuttuvaisia? On erilaisia mielipiteitä siitä mikä on Jumalan sanaa ja mikä on evankeliumi. Milloin evankeliumi on maailman parannusohjelma, ilmaston muutoksen torjumista, milloin ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien ajamista, milloin taas yleistä hyväntekeväisyyttä, suvaitsevuutta, lähimmäisen rakastamista ja hänelle läsnä olemista tai puuhaamista seurakunnan toiminnoissa, vierellä kulkemista jne. Jumalan tahdonkin olemme nyt kuulleet olevan jotain, jota aina uudestaan täytyy kysellä muuttuvassa ajassa.
Eikö Jumala siis ole kyllin selvästi ilmaissut ihmisille tahtoaan? Ainakaan Vanhan testamentin profeetat, apostolit, alkuseurakunta eikä kirkkokaan ole olleet siitä epätietoisia jo vuosituhansien ja satojen ajan. Uskonpuhdistajamme Lutherkaan ei ollut epätietoinen. Miksi se nyt sitten on jotain mitä tarvitsee kysellä uudestaan? Tässä on kyse tunnetusta puheenparresta ’nyt me tiedämme enemmän kuin silloin tiedettiin’. Tässä lauseessa tulee selvästi ilmi se mikä saa sanomaan näin. Näille kyselijöille ja epätietoisille Raamattu ei ole Jumalan sanaa. ’Me tiedämme enemmän’. Jumala ei siis tiedä, vaan me tiedämme.
Paavali kiteyttää 1. korintolaiskirjeessä evankeliumin, jota hän julisti ja jonka varassa ihminen pelastuu, jos pitää kiinni siitä sellaisena kuin hän sen korintilaisille julisti:
”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte. Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena, kuin sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa mutta jotkut ovat jo nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikään kuin keskonen. Sillä minä olen apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. Olipa siis kyse minusta tai heistä, näin me julistamme, ja näin te olette uskoneet.” 1. Kor. 15:1-11 RK
Tähän evankeliumiin uskoen ihminen pelastuu. Paavali sanoo: ”sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisena, kuin sen teille julistin. ”Julistetaanko meille kirkossa tätä evankeliumia vai jotain toista evankeliumia? Tehdäänkö meidät epävarmoiksi Jumalan sanan luotettavuudesta ja uskottavuudesta? Paavali puhuu galatalaiskirjeessään toisesta evankeliumista, johon galatalaiset olivat kääntyneet ja viehättyneet uskomaan. He olivat lumoutuneita tästä toisesta evankeliumista. Myös korintilaisille Paavali kirjoittaa toisesta evankeliumista. Mutta niin kuin Paavali sanoo, ei ole olemassa mitään toista evankeliumia, vaan on vain olemassa ihmisiä, jotka haluavat hämmentää ja sekoittaa ja tarjota jotain toista ”omien ajatustensa mukaista sanomaa” todellisen oikean evankeliumin sijasta. Näin nämä valheapostolit olivat saaneet uskovat lankeamaan ja luopumaan alkuperäisestä ainoasta oikeasta Paavalin ja muiden apostolien julistamasta evankeliumista: syntisten tähden ristiinnaulitusta Kristuksesta. On kyse klassisesta kristinuskosta, joka perustuu Jumalan varmaan ja luotettavaan sanaan. Kristillisen uskon perusta ja yksinomainen auktoriteetti on Raamattu, Jumalan sana.
”Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa, ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta kuin armon sana ikuinen” Se lähti Herran suusta.” Virsi 183, 4
Evankeliumi ei ole ihmisten keksimä ja ihmisajatusten mukainen kyhäelmä, vaan se on Jumalan meille Sanassaan ilmoittama lupaus, joka Kristuksessa, Messiaassa sai täyttymyksensä. Jumalan sana on Jumalan tahto eikä sitä voi muokata miksikään oli aika ja sen haasteet mitkä tahansa. Se on ja pysyy juuri sellaisena muuttumattomana kuin se on meille ilmoitettu. Ihmisen ei ole lupa muokata Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia, mieltymyksiensä mukaan ajan hengen ja ihmisten mielen mukaiseksi. Siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään vanhaa, jota pitäisi parannella ja muokata. Jumalan on pyhä ja niin on hänen Sanansa.
Evankeliumin ytimenä on Raamatun profeettojen kautta ennustama ja Kristuksen meille ristinkuolemallaan ansaitsema sovitus ja lunastus synneistä. Evankeliumi on Jumalan anteeksiantamuksen, armon ja rakkauden ilosanoma Kristuksesta. Evankeliumin julistamisen tarkoitus on uskon synnyttäminen Kristukseen. ”Mutta kuinka he voivat huutaa avuksi häntä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Onhan kirjoitettu: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka julistavat hyvää sanomaa!”( Room. 10:14-15).
Jumala on ilmoittanut lakinsa, joka on hyvän elämän laki. Kristus on täyttänyt koko lain puolestamme. Se on kuitenkin edelleen maailman loppuun asti voimassa ja se on annettu meille noudatettavaksi. Haluammehan toki kai elää hyvää elämää? Jumalan lapset rakastavat ja haluavat noudattaa Jumalan lakia sydämestään. Jumalan lapsella on laki sydämessään ja hän tahtoo palvella ja kunnioittaa Jumalaa noudattamalla hänen käskyjään. ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” Joh. 14:15 Kristuksessa elävä kristitty alkaa noudattaa ja täyttää Jumalan lakia, koska Kristus on hänen sydämensä Herra ja valtias. Se ei tapahdu ansaintamielessä, vaan rakkaudesta Vapahtajaan Jeesukseen.
Kun ihminen yrittää muokata Jumalan sanaa itselleen sopivaksi, hän nostaa itsensä jumalaksi ja Jumalan lain herraksi. Se on kapinaa ja vihollisuutta Jumalaa vastaan, asettumista itse jumalaksi ja Jumalan tuomariksi. Se joka ei hyväksy Jumalan lakia, on Jumalan vihollinen, menee harhaan ja kulkee kohti ikuista kadotusta, eroon Jumalasta, ellei käänny ja tee parannusta.
Jeesus kehottaa meitä: käänny pahoilta teiltäsi, tee parannus, tunnusta syntisi Jumalalle, ota ristisi, kiellä itsesi ja seuraa minua. Kun teemme näin, tulemme tuntemaan totuuden ja totuus tekee meidät vapaiksi. Tulemme tuntemaan totuuden itsestämme ja syntisestä tilastamme Jumalan edessä ja sen, että Jeesus itse on Totuus ja hänen sanansa ja käskynsä ovat todet, varmat ja luotettavat. Tajuamme että tarvitsemme Jeesuksen Vapahtajaksemme, koska muuten jäämme Jumalan vihan alle. Kun tunnustamme syntimme ja uskomme ne anteeksi Jeesuksen sovintoveressä, vapaudumme omantunnon syytöksistä ja voimme elää iloisina ja vapaina Jumalan lapsina. Jumalan Sana synnyttää meissä uskon ja varmuuden siitä, että hän, joka sanoo olevansa: ’Minä olen se joka olen’ on ainut Totuus ja turva tässä alati muuttuvassa maailmassa. Jumala ei muutu eivätkä hänen sanansa muutu, siksi hänen lupauksiinsa voi aina luottaa ja turvata jatkuvasti ja hädänkin hetkellä. Hän antaa meille lupaamansa iankaikkisen elämän toivon ja jo tässä elämässä saamme kokea hänen läsnäolonsa, rakkautensa ja siunauksensa. Hän antaa meille rauhan sydämeen ja ilon ja autuuden ja vie meidät kuolemamme jälkeen kerran taivaaseen ikuiseen iloon luokseen valtakuntaansa.
Koska Jumala itse on muuttumaton ja hänen Sanansa ovat muuttumattomat, voin olla aina turvallisella mielellä ja kuolla kerran tuon Sanan varassa Jumalan armoon, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristinlunastustyöhönsä turvautuen. Jos Jumalan Sana olisi ajassa alati muuttuvainen ja sen virtauksista riippuvainen, joutuisimme elämään vailla todellista turvaa rauhattomina harhaillen. Mitään lohdutusta ei olisi kärsimyksissä, ahdistuksissa eikä kuoleman hetkellämme. Meillä ei olisi järkkymätöntä perustaa ja vankkaa lujaa Kristus-kalliota, johon elämän myrskyissä turvata ja luottaa. Jeesus sanoo: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh. 16:33
Mitä tulee Raamatun Jumalan sanana, siitä Martin Chemnitz (1522–1586) kirjoittaa ”Examen concilii tridentini – teoksessa, jossa Chemnitz määrittää myös inspiraation:
”Kanonisen Raamatun poikkeuksellinen arvovalta on peräisin siitä, että se on jumalallisesti inspiroitu (2Tim3:16), eli ettei sitä ole tuotu esiin ihmisten tahdosta, vaan Jumalan ihmiset sekä puhuivat, että kirjoittivat Pyhän Hengen johtamina, (2Piet1:21). Mutta että koko tälle asialle annettaisiin luja perusta vastoin kaikkea petosta, Jumala valitsi tiettyjä henkilöitä, jotta he kirjoittaisivat, ja varusti heidät monilla ihmeillä ja jumalallisilla todisteilla, ettei olisi mitään epäilystä, että se mitä he kirjoittivat, oli jumalllisesti inspiroitua.[..]. Niinpä (Joh21:24) apostolin ja kirkon todistus on yhdistettynä: ” Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.” (ECT 1, 176).
Chemnitzin premissi (lähtökohtana) Raamatusta on, että Jumalan sanana se on kaiken opetuksen normi ja ylin auktoriteetti kirkossa. Hänelle se on itsestäänselvyys, ”annettuna ennakko-oletuksena”, joka voi olla hyvin vastakkainen nykypäivän tieteelliseen teologiaan verrattuna.
Kiitos Kosti. Juuri näin se on.
Kiitos Riitta ja Kosti!
”Jumala valitsi tiettyjä henkilöitä, jotta he kirjoittaisivat.”
1.Johanneksen kirje: 1:1 Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – 1:2 ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – 1:3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. 1:4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
Kiitos Kari!
Valistusfilosofeista se lähti ja sitten on ollut meno kiihtyvää alamäkeä.
Olen lukenut Lasse Marjokorven kirjan ”Leviatanin valtakunta”. Siinä on mielenkiintoinen sitaatti Sören Kierkegaardilta.
”Postmodernismia koskevassa teoksessaan Olli-Pekka Vainio viittaa Sören Kierkegaardin päiväkirjaan, jossa tämä pohdiskelee luterilaisuuden olemusta ’korjausliikkeenä’. Samalla kun se korjaa entisen kokonaisuuden, se ei enää itse kykenekään säilyttämään kaikkea sitä hyvää, mitä entisessä oli. Kierkegaard toteaa: ’Luterilaisuus on korrektiivi – mutta korrektiivi, josta on tullut normi ja kokonaisuus. Tällaisenaan se on hämmentävä seuraavalle sukupolvelle (kun se, mitä sen piti korjata, ei enää ole olemassa). Ja niin kauan kuin tämä asiantila jatkuu, asiat pahenevat sukupolvi sukupolvelta, kunnes lopulta korrektiivi tuottaa täyden vastakohdan sille, mikä alun perin oli tarkoituksena…Ja näin on mitä suurimmassa määrin asianlaita. Itsessään, kristinuskon koko olemuksena, luterilainen korrektiivi tuottaa mitä tyylikkäintä maailmallisuutta ja pakanuutta.”
”Päättely vie Kierkegaardin Lutheria koskevaan toteamukseen: ’Luther, vastuusi on todella suuri, sillä mitä tarkemmin asiaa katson, sitä selkeämmin näen, kuinka sinä syöksit paavin alas valtaistuimeltaan – ja asetit tilalle kansanjoukon.'”
Valistusfilosofeista se lähti ja sitten on ollut meno kiihtyvää alamäkeä.
Siis kaipaatte takaisin aikaan ennen valistusfilosfiaa. No millainens se yhteiskunta silloin oli?
Noitia poltettiin ja kidutettiin, vääräuskoisuudesta rangaistiin kuolemalla, kanavarkaat ruoskittiin hengiltä, nainen oli nyrkin ja hellanvälissä ja orjakaupa kukoisti.
Tosiasiasa valitusfilosofiasta alkaen kaikki on ollut selvää ylämäkeä, takaiskuja toki, mutta eteenpäin on menty kaikilla alueilla paitsi: fundamentalistisessa raamatuntulkinnassa.
”Erityisen syvällisesti valistus vaikutti kasvatukseen. Vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaryhmiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta.”
”Chemnitzin premissi (lähtökohtana) Raamatusta on, että Jumalan sanana se on kaiken opetuksen normi ja ylin auktoriteetti kirkossa.”
Tämä Chemnitzin premissi on väärä. Kirkossa ei ole ikinä ajateltu näin. Tämä Chemnitzin premissi on kaikkien hajaannusten äiti. Tämä on keksitty päiväunelma, jo lanseerattiin 1500 luvulla ja mitä toistetaan luterilaisuudessa ja muissa protestanttisissa piireissä.
Valistusfilosofeista se lähti ja sitten on ollut meno kiihtyvää alamäkeä.
Siis kaipaatte takaisin aikaan ennen valistusfilosfiaa. No millainens se yhteiskunta silloin oli?
Noitia poltettiin ja kidutettiin, vääräuskoisuudesta rangaistiin kuolemalla, kanavarkaat ruoskittiin hengiltä, nainen oli nyrkin ja hellanvälissä ja orjakaupa kukoisti.
Tosiasiassa valitusfilosofiasta alkaen kaikki on ollut selvää ylämäkeä, takaiskuja toki, mutta eteenpäin on menty kaikilla alueilla paitsi: fundamentalistisessa raamatuntulkinnassa.
”Erityisen syvällisesti valistus vaikutti kasvatukseen. Vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaryhmiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta.”
Kosti kirjoittaa; ”Kanonisen Raamatun poikkeuksellinen arvovalta on peräisin siitä, että se on jumalallisesti inspiroitu (2Tim3:16)” – mistähän kanonisista kirjoista nyt on puhe? Luterilaisesta Raamatusta vai kirkon hyväksymästä Raamatusta? Nämä ovat eri asia.
Valistusfilosofia oli monenkirjava joukko, eikä mikään yhtenäinen oppisuunta. Se oli sillisalaatti.
Valtio poltti noitia ja rankaisi kuolemalla. Ei kirkko. Kirkolla ei ole ollut sellaista pyövelitoimintaa. Lisäksi valistus oli eurooppalainen aatevirtaus, joten se ei koskenut koko kristikuntaa, eikä noita ja kyöpelinvuori toimintaa.
Olen oppinut Timo Eskolan luentoja kuunnellessa ja kirjoja ja kirjoituksia luettuani, että premissit on oltava oikeat. Jos premissit on väärät, joudutaan yhä kauemmas ja kauemmas ytimestä lopulta päätyen aivan Raamatun sanan ulkopuolelle, täysin päin vastaisiin käsityksiin. Hän kertoi isänsä sanoneen, että ”jos korvien välissä heittää milli, polvissa se tekee jo metrin.”😄
Jeesus siis kuoli teidän syntien takia, ja juutalaisia ryhdyttiin haukkumaan jumalan murhaajiksi. Kristuksen murhaajiksi ja ties miksi Perkeleen lapsiksi.
Tämä on päin persiaa koko tarina, ja sen seuraukset ovat olleet käsittämättömän veriset. En tunne teidän jumalaa, minun jumala se ei ainakaan ole.
Lisäyksenä voisin sanoa, että eikö koko kansa ollut kuolla teidän syntien takia. Kansa ei kuitenkaan ole kuollut kokonaan, se on edelleen muistutuksena niistä hirveyksistä ja vainoista mitä nuo syytökset ovat saaneet aikaan.
Olen huomannut, että ’pyramidin huippu ’ holokausti on hyvin kiusallinen keskustelun aihe kristikansalle, mutta ei se katoa sillä, että siitä vaietaan.
Mietin tässä, että onko viisainta jättää kokonaan kommentoimatta tähän Riitan blogiin, niin säilyisi tuon alkukommentoinnin toisiaan kiittelevä harmonia…
Tosin harmonia taisi rikkoutua jo ennen minua…
Ajattelinkin poikkeuksellisesti kysyä teiltä, arvon blogistit ja kommentoijat, kumpi on mielestänne viisaampaa: harmonian säilyttäminen olemalla vain vaiti tai olemalla samaa mieltä ja kiitellä vaiko omien ajatusten kertominen ja tämä ainaisen sanasodan jatkaminen, jota täällä lähes joka blogin jälkeen käydään?
Keskustelua varten nämä blogit ovat. Positiivinen palaute on myös sallittua. Tuskin koskaan on sellainen tilanne, että lunta tupaan ei tulisi ollenkaan.
Harmittaako harmonia?
Ei, kaima, ei harmonia harmita. Päinvastoin tuntuu oikein hyvältä ja toivottavalta. Siksi juuri jäin miettimään, että kannattaako omia ajatuksiaan kertoakaan, ettei riko hyvää harmoniaa.
Kari R. Taisi harmonia rikkoutua heti syntiinlankeemuksen jälkeen, jonka paikasta tutkimuksella taitaa olla hieman eri näkemyksiä, mihin kohtaan se pitäisi historiassa sijoittaa. Vai onko lankeemus historiallinen tapahtuma ollenkaan, vai meneekö se myytin puolelle? Esitin Martin Chemnitzin näkemyksen Raamatun arvovallasta, josta on akateeminen vapaus olla eri mieltä. Itse tosin yhdyn Chemnitzin todistukseen.
”Onko lankeemus historiallinen tapahtuma ollenkaan, vai meneekö se myytin puolelle?” Myyttinä syntiinlankeemus kertoo jokaisen ihmisen lankeemuksesta. Niinhän myytit toimivat. Historialliset apahtumat jäävät historian hämärään, mutta myytit säilyvät tosina ja tuoreina.
Toivottavasti tuo ”myytti” ei ole totena pidetty kertomus tai uskomus, joka ei pidä paikkaansa.
”Toivottavasti tuo ”myytti” ei ole totena pidetty kertomus tai uskomus, joka ei pidä paikkaansa.” Myytti on toisella tavalla tosi kuin uutinen tai historia. Se ’pitää paikkansa’ eri tasolla kuin vaikkapa tieto siitä, että Martin Luther syntyi 10. marraskuuta 1483 Eislebenissä. Lyhyellä haulla löysin tällaisen määritelmän: ”Tarina tai uskomus, joka selittää asioita, joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa.”
Syntiinlankeemus palautuu kysymykseen Aadamista ja Eevasta ja heidän historiallisuutensa kyseenalaistamisesta, joka on keskeisesti tämän ajan ilmiö vaan ei suinkaan uusi, sillä jo alkuseurakunnan kristityt joutuivat puolustamaan luomiskertomusta syytöksiltä, että ne ovat ennemmin satuja kuin tositapahtumia. Chemnitzin ja reformaatioajan ajattelun mukaan Raamattu oli Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle ja sen keskipiste oli Jumalan ja ihmisen suhteessa.
Jumallisesti inspiroitu sana. Kristillisen uskon ohjenuora. Mutta oliko Aadam oikeasti olemassa? Kysytään. Aadamin historiallisuuden kyseenalaistaminen vaikuttaa koko teologiaan. Kysymykseen pahuudesta, lankeemuksen historiallisuudesta sekä Paavalin tekemästä yhteydestä Aadamin lankeemuksen ja Kristuksen sovituskuoleman välille.
”Jo alkuseurakunnan kristityt joutuivat puolustamaan luomiskertomusta syytöksiltä, että ne ovat ennemmin satuja kuin tositapahtumia.” Nuo eivät ole olennaisia vaihtoehtoja. Paljon tärkeämpää on pohtia, mikä on luomniskertomuksen ja syntiinlankeemuskertomuksen viesti. Mitä ne kertovat Jumalasta, luonnosta, ihmisestä ja näiden kolmen välisistä suhteista? – Jonkinlaisena vertailukohtana voi pitää Jeesuksen vertauksia. Se, että tuhlaajapojalla ja laupiaalla samarialaisella ei ole ’kotiosoitetta ja henkilötunnusta’ ei vähennä niiden totuuksien arvoa, mikä näiden kertomusten kautta meille ilmoitetaan.
Varmaan kuitenkin olet huomannut, että kristinusko on haastettu monessa suhteessa nykyään länsimaissa ja nimenomaan luomiskertomus on ollut kriitikoiden keihäänkärjessä. Kun maailmankuva on muuttunut ja maapallon iäksi on määritetty 4,5 miljardia vuotta ja nykyihmisen kehittymiseen on mennyt apinasta evoluutioteorian mukaan miljoonia vuosia. Lienee tuossa viidakossa Aadamin ja Eevan hieman vaikea etsiä paikkaansa ja käärmekään ei tiedä, kenelle asiansa esittäisi. Pahoin pelkään, että Chemnitzin ”Aadam” on hukkunut tähän akateemiseen viidakkoon.
Paratiisin ihminen erottuu muista luoduista, koska ihmisellä oli puhekyky. Ihminen ymmärsi Jumalan puhetta ja keskusteli Jumalan kanssa. Paratiisin ihmisellä on ”kotiosoite” Jumalan luomana.
Kristus vahvistaa paratiisin miehen ja naisen välisen suhteen: 19:6 ”Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”(Matteus)
Kari. Näinhän se on, ettei Jumalan sana valehtele, eikä se petä kuten myös yksimielisyyden ohje toteaa.
”Kristinusko on haastettu monessa suhteessa nykyään länsimaissa, ja nimenomaan luomiskertomus on ollut kriitikoiden keihäänkärjessä.” Juuri se ajattelu on haastettu, että Raamatun alkukertomukset kuvaisivat historiallisia tapahtumia. Ne kristityt, jotka pitävät totuutena kiinni Raamatun antiikkisesta maailmankuvasta – johon kuuluu toki muutakin kuin alkukertomukset – joutuvat häviölle. Onhan selvää, ettei taivas ole kansi, jonka akkunoista sade lankeaa, eikä maa ole perustuksen kannattama piiri vaan pallo.
”Näinhän se on, ettei Jumalan sana valehtele, eikä se petä.” Ei, mutta se runoilee ja tarinoi. Jumalan sana ei ole tietosanakirja.
Näinhän siinä on käynyt, että se on haastettu, että ”alkukertomukset kuvaisivat historiallisia tapahtumia.” Valistus ja historiallis-kriittisen metodin käyttö tutkimuksessa on 200 vuoden ajan kyseenalaistanut Raamatun alkukertomuksia, kuten myös Raamatun sanaa ylipäätään. Juutalaiset eivät noita alkukertomuksia kiistäneet todetessaan mm, että meillä on isänä Aabraham.
Kristuksen neitsellisen syntymisen, kuten myös ylönousemisen jne. Sen on kiistänyt valistuksen perillinen, akateeminen teologia, jolla tietysti on siihen vapaus, koska yliopistoihin se tietenkin kuuluu. Mitä noihin antiikin kuvauksiin tulee, mitä niillä on tekemistä Raamatun yliajallisen totuuden kanssa, kun Jumala loi Aadamin tomusta ja puhalsi häneen elämän hengen. Myös sen totuuden kanssa tässä eletään, että käärme tiesi, ketkä tulevat olemaan hänen valheensa kohteita. Eikä hänen tarvinnut etsiä heitä evoluution viidakosta.
”Sen on kiistänyt valistuksen perillinen, akateeminen teologia, jolla tietysti on siihen vapaus, koska yliopistoihin se tietenkin kuuluu.” Fundamentalistinen raamatuntulkinta on myös valistuksen perillinen. Sitä voi pitää vastauksena sille, mitä pidät akateemisena teologiana. Mitään vanhaa perinnettä se ei seuraa. Tarve pitää Raamatun kertomuksia historian faktoina on syntynyt valistuksen vaatimuksesta.
FR-tulkinta. Leimakirveenäkin paljon käytetty. Oliko mielestäsi 1800-luvun herännäisyydellä fundamentalistinen raamatuntulkinta. Olisikohan tuo liike kenties valistuksen perillisiä sillä tavoin, kun heillä oli tarve pitää Raamatun kertomuksia faktoina. Eräät raamatuntutkijat alkavat toisinaan pohtia, minkälainen hengellinen elämä olisi yhdenmukaista heidän tieteellisten teorioidensa kanssa. Marcus J. Borg (1942-2015) kuuluu näihin ja hän julkaisi käsityksensä “progressiivisesta teologiasta” Minulla on tuo kirja. Keskustellaanko siitä ja hänen ihmiskeskeisestä näkemyksestä raamatuntulkinnassa?
”Oliko mielestäsi 1800-luvun herännäisyydellä fundamentalistinen raamatuntulkinta?” Oliko sillä lainkaan yhtenäistä raamatuntulkintaa? Enpä osaa sanoa. Tietänet, että keskeistä on ollut Siionin virsien veisaaminen. Laulujen juuret ovat maallikkojen hartaudenharjoitusta korostavassa pietismismissä. Toinen tärkeä muoto ovat seurapuheet, joissa käsitellään Kristuksen seuraamisen iloja ja suruja puhujien oman elämän kautta. Voisi käsittääkseni sanoa, että kristityn ja Kristuksen välissä oli hyvin vähän mitään.
Tuo retorinen kysymyksesi herännäisyyden raamatuntulkinnasta palautuu kysymykseen Aadamin historiallisuudesta ja syntiinlankeemuksesta. Se taas johtaa kysymykseen Kristuksen lunastuksesta. Ihme olisi, ellei herännäisyydellä olisi ollut yhtenäinen raamatuntulkinta tästä. Vaikea minun on uskoa, etä 1800-luvun herännäisyys olisi kyseenalaistanut Raamatun arvovallan, kuten valistuksen jälkeinen kristillinen teologia, joka tapahtui yliopiston irrottautuessa kirkon helmoista.
Luonnontieteellinen maailmankuva ja Raamatun sanoma eivät sopineet enää yhteen eikä myöskään Aadamin historiallisuus. Tämä tulee ilmi vaikkapa Areiopagi-sivustolla artikkelissa – Neljä näkemystä siitä, oliko Aadam oikeasti olemassa. Ei siitä sen enempää. Entä Paavo Ruotsalainen? Eräässä kirjeessä hän toteaa: ”Sitten kun Aadam oli syntiinlangennut, lymytti hän itsensä paratiisin puiden keskelle, välttääkseen Jumalaa jne…” Oliko hänellä mielestäsi ”fundamentalistinen raamatuntulkinta”, kun hän uskoi paitsi Aadamin historiallisuuteen myös Jumalan sanaan kokonaisuutena, kuten koko herätysliikeväki?
”Vaikea minun on uskoa, etä 1800-luvun herännäisyys olisi kyseenalaistanut Raamatun arvovallan.” Ei varmaan kyseenalaistanutkaan. Se on kuitenkin jotain muuta kuin fundamentalistinen tulkinta. Fundamentalismi on määritelty näin: ”1900-luvun alussa syntynyt pohjoisamerikkalainen kristillinen protestanttinen liike, joka korostaa Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä.” Olen saanut sen kuvan, että heränneet lukevat Raamattua perinteisesti etsien sen lehdiltä Jumalan puhetta omiin kulloisiinkin elämäntilanteisiinsa ja sielunsa hätään.
”Neljä näkemystä siitä, oliko Aadam oikeasti olemassa.” Aadam on edelleen olemassa, sinä ja minä olemme myös ihmisiä.
Ukko-Paavo otti varsin sanatarkasti paitsi Raamatun alkukertomukset, kuten myös koko Raamatun tekstin. On hassua väittää, että herännäisyys tuolloin olisi etsinyt Raamtusta virheitä, kuten valistuksen jälkeinen akateeminen yliopistoteologia.
Kosti V ja Martti P. Kommentoin tähän kahta asiaa: myyttejä ja fundamentalismia. Itse asiassa Raamatun alkukertomuksia voi pitää myytteinä siinä mielessä, että niissä yhdistyy todellinen historia ja sen esitystapa. Pääongelma on mielestäni siinä, että ”myytti” -termi on perusteellisesti tärvelty ja siksi menettänyt myönteisen sisällön.
Fundamentalismi on todellakin valistuksen tuote, koska se edellyttää samanlaista modernin kirjapainotaidon myötä mahdolliseksi tullutta historia- ja todellisuuskäsitystä kuin historiallis-kriittinen tutkimus. Vaikka onkin sen peilikuva.
Kommentoin sen verran Raamatun ja modernin tieteen välistä jännitettä, että evoluurioteorian merkitys tapaa ylikorostua monesta eri syystä.
Darwin julkaisi näkemyksensä 1859. Raamatun kronologian ja luomiskertomuksen tietyn tulkinnan välinen jännite alkoi kuitenkin jo 1500/1600-luvuilla, kun Raamatun kronologiaa alettiin verrata Kiinan kronikoihin ja Uuden maailman löytyminen pakotti selittämään intiaanien ja amerikkalaisen faunan jollakin tavoin. Eikö unohdeta modernin astronomiankaan syntyä. Merkittävä taite tapahtui myös 1830-luvulla, kun egyptologian löydöt piti suhteuttaa Vanhaan testamenttiin. Nuoren maan kreationistien erilaiset selittelyt ovat science fictionia. Ikävä kyllä.
Kiitos Riitta ja Kari palautteesta.
Tämä menee ehkä hieman ohi blogin aiheen. Tom Nyman käsitteli STI:n luennolla aihetta (kuten varmaan tiedättekin) – Luterilainen ortodoksia ja predestinaatio. Tuossa luennossa hän lainaa mm. Lutheria ottaen esille hänen käyttämänsä sanan Versehung-sanan, joka viittaa valitsemukseen: Riitta varmaan tietää tuon sanan tarkan merkityksen.
”Siitä (valinnasta) johtuu alunperin, kuka uskoo tai ei usko, kuka voi päästä vapaaksi synnistä, kuka ei voi. Siten meidän hurskaaksi tulemisemme on otettu kokonaan pois meidän käsistämme ja pantu yksinomaan Jumalan käsiin. Tämä onkin mitä välttämättömintä. Sillä me olemme niin heikkoja ja epävarmoja, että jos se riippuisi meistä, ei varmaankaan yksikään ihminen tulisi autuaaksi… Mutta kun nyt Jumala on luotettava, niin ettei hän erehdy kaitselmuksessansa eikä kukaan voi häntä vastustaa, meillä on vielä toivo syntiä vastaan.”
Tuossa tekstissä Nyman toteaa, että mm. Johan Gerhardille tuotti suurta vaikeutta (Apt. 13:48), jonka mukaan evankeliumin kuulleet ”pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.” Gerhard pyrki selittämään, että valitsemus ei ole näissä sanoissa uskon syy, vaikka se oli tuosta kohdasta luettavissa. Kun tutkin tätä kohtaa tarkasti, niin siitä ilmenee selvästi se, että Jumalan valintaa ei ole tutkittava hänen aivoituksensa mukaan, vaan ilmoitetun sanan ja evankeliumin mukaan. Tietenkin! Siksi pakanat (me) iloitsivat ja uskoivat, koska yksiselitteisesti, usko on iankaikkisen Jumalan valinnan seuraus. Koska me uskomme evankeliumin olemme valittuja. Ilo repesi!
Täytyy tunnustaa, että tuo loppu ei mennyt oikein. Vaan, – koska me olemme valittuja, me uskomme evankeliumin.
Kosti, aloin eilen katsoa tuota Tom Nymanin luentoa. Jäi vielä kesken. Palaan aiheeseen heti kun ehdin. Nyt on vähän kiire.
Riitta tuo luento löytyy myös pdf-tiedostona. Itselleni keskeinen oivallus syntyi, kun Nyman käsittelee tuossa tekstissä Aegidius Hunniuksen (1550-1603) käsitystä valitsemuksesta.
Kun luin tuota tekstiä tulin kiinnittäneeksi huomioni seuraavaan kohtaan Nymanin tekstissä: ”Hunnius tahtoi sulkea pois kaikki synergistiset tulkinnat kannastansa, muttei kyennyt sanomaan yksiselitteisesti, että – usko on valitsemuksen seuraus.
Luther toteaa, että ”usko on meissä seurausta Jumalan ennen maailman perustamista tekemästä päätöksestä, eikä siitä, että hänen valintansa olisi johtunut jostakin ihmisessä olevasta asiasta.”
Kuten myös Yksimielisyyden ohje: ”Jumalan iankaikkinen valinta… ei tarkoita vain sitä, että Jumala ennalta näkee ja tietää valittujen pelastuksen, vaan valinta on pelastumisemme syy.” Tässäkin tulee ilmi tuo, että usko on valitsemuksen seuraus. STI:tä tarvitaan ehdottomasti jatkossakin.
Kiitos Kosti! Yritän etsiä myös tuon PDF:n. Olen paljon kuunnellut luentoja STI:n sivuilta ja saanut niistä valtavan paljon tietoa ja iloa. Ilman muuta pitää tukea STI.ia! Jaoin tuonne kommenttien loppuun youtube-videon Raimo Mäkelän luennosta.
Siinä hän sanoo mm. näin: ”Isä on valinnut kaikki ne, jotka uskovat Poikaan.”
Minun oli uskoon tultuani käsiteltävä tätä ihmisen mahdollisuutta valita. Päädyin siihen, että Jumala on valinnut minut. Minä en voi valita Jumalaa. Jos tässä menee väärin eli päädytään ns. ”ratkaisun” mahdollisuuteen, niin silloin menee pahasti vikaan. Jäädään armon ulkopuolelle, päädytään teko-oppiin jne.
Mitä tarkoittaa; Isä on valinnut kaikki ne, jotka uskovat Poikaan.” (Riitta Sistonen)
Entä tämä onko kyse samasta asiasta; ” Päädyin siihen, että Jumala on valinnut minut. (Riitta Sistonen)
Ja vielä; ” Minä en voi valita Jumalaa”( Riitta Sistonen)
Miksi Jumala näyttää valinneen vain tietyt, eikö hän anna tätä valintaa kaikille, koska ihmisellä ei ole kykyä, eikä uskoa, ja hän torjuu luonnostaan Jumalan, miksi ihmistä pidetään syyllisenä, vaikka hän ei voi itseänsä muuttaa. Miksi Jumala ei muuta.
Kiitos Riitta. Olen kátsonut tuon Raimo Mäkelän luennon. Hyvin selkeästi hän siinä käsittelee tuota aihetta. Tämän kaiken sekamelskan keskellä tarvitaan selkeää opetusta Raamtusta. STI kiitettävästi palvelee monipuolisesti Raamatun eri aiheita käsitellen. Paneuduin tähän aiheeseen siksi, koska itselleni oli hieman yllätys tuo ortodoksian ajan teologien taipumus liittää valintaan sekä Kristuksen ansio, että intuitu fidei (uskon syy). Valitsemus katsoo Kristuksen ansioihin ja uskoon. Mutta näin se ei ole.
Kosti, valinta realisoituu tässä ajassa ennaltavalituissa, ennaltamääräyissä eli tietyssä joukossa, jotka on valittu kadotuksen massasta. He saavat vain uskon lahjan. Tuntuu että, et ole vieläkään ymmärtänyt luterilaista valintaoppia.
Elämän realismia. Jumala ei ole sanonut sanaakaan, vaan kaikki kirjoitukset Raamatusta ja Evankeliukeista alkaen ovat meidän ihmisten tekeleitä.
Ettei vaan olisi epäuskon realismia?
Sekä Jumalan sana että inspiraatio ovat sellaisia käsitteitä, joita ei oikein täsmällisesti voida määritellä ja siksikin ne aiheuttavat erimielisyyttä. Jos molemmat ymmärretään jonkinlaisina ”puolimaagisina”, yliluonnollisina asioina, kuten vaikkapa viidesläisissä piireissä nähdäkseni tehdään, silloin vähän ”maallisempi” näkemys saattaa näyttää jotenkin epäuskoiselta. Tästä ”ristiriidasta” sitten kiistellään.
Onko koko Raamattu sitten jonkinlaisen jumalallisen inspiraation huumassa kirjoitettua automaattikirjoitusta? Sitäkö Jumalan sanalla tarkoitetaan? Vai onko siellä vain joitakin kohtia, joissa Jumala on ollut erityisellä tavalla läsnä ja saanut ihmisen puhkeamaan tiettyihin sanoihin ja tekoihin? Kuka nuo hetket sitten on kirjoittanut ylös, milloin ja miten? Mikä on yliluonnollista ja mikä normaalia ihmisen havaintoa ja muistelmaa? Onko jotain ehdottoman jumalallisen oikeaa vai onko inhimillinen käsityskyky ja ehkä erehtyminenkin läsnä? Vaikeita asioita, joista meillä varsin ymmärrettävästi on hyvin erilaisia näkemyksiä.
Jumala on täältä maan päältä katsottuna yliluonnollinen, Jeesuskin sekä yliluonnollinen että inhimillinen, mutta entä käsissämme ja silmiemme alla oleva painettu teksti, jota Raamatuksi kutsutaan?
Inhimillinen ja Jumalallinen Raamattu. Tosi Jumala ja tosi ihminen, Jeesus Kristus. Siitä me puhumme, Hänestä, elämän Sanasta. Sana tuli lihaksi.
Kristuksen inhimillistä sekä Jumalallista puolta on yritetty selittää puhki. Inhimillistä ja Jumalallista puolta ei voida kuitenkaan erottaa toisistaan ilman että kokonaisuus kärsisi. Juuri niin kuin kommentoit. – Jotain samankaltaista taitaa olla Raamatun kanssa?
…”teksti, jota Raamatuksi kutsutaan?” (Kari R.) Raamattu herättää monia kysymyksiä. Minulle se avasi suunnan ja tarkoituksen elämälle 22-vuotiaana. Sana tuli eläväksi. Miten se tapahtui? En osaa sitä muuten selittää kuin Raamattua lainaamalla: ”en tiedä, mutta sen tiedän, että minä, joka en ennen nähnyt, nyt näen.”
”Minulle se avasi suunnan ja tarkoituksen elämälle 22-vuotiaana. Sana tuli eläväksi. Miten se tapahtui? En osaa sitä muuten selittää kuin Raamattua lainaamalla: ”en tiedä, mutta sen tiedän, että minä, joka en ennen nähnyt, nyt näen.””
Minä allekirjoitan nämä sanat omalla kohdallani myös, paitsi että minulle tämä tapahtui 18-vuotiaana. Mutta eikö se ole itse kolmiyhteinen Jumala, joka sen vaikuttaa eikä Raamattu, vaikkakin Raamatun kautta?
Kyllä, kolmiyhteinen Jumala on sinut ja minut kutsunut. Hän itse avasi meidän silmämme. Hän on uskomme alkaja ja täyttäjä. Raamatun teksti on tullut lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalallinen ja inhimillinen. Hän on ilmestynyt meille, ei Emmauksen tiellä, vaan oman elämämme vaiheissa ja erityisesti sinulle 18-vuotiaana ja minulle 22-vuotiaana. Kristus kallio kestää edelleen.
24:31 ”Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. 24:32 Ja he sanoivat toisillensa: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?” (Luukas)
Riitta kyselee, mitä on Jumalan sana ja mitä on evankeliumi. Ole kypsynyt ajattelemaan seuraavasti: Jumalan sanaa on ensisijaisesti Pyhä Raamattu, toissijaisesti sitä tulkitseva Jumalan sanan saarna. Jumalan sanassa on kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Lakia on kaikki se, mikä kertoo kuulijalle/lukijalle, miten Jumala tahtoo ihmisten elävän ja toimivan, sitä ovat käskyt, Kristuksen rakkaudenlaki ja kultainen sääntö, apostolien ja profeettojen ohjeet, neuvot ja kehotukset, sitä on kaikkinainen maailman parantaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Evankeliumia on kaikki se, mitä Jumala lupaa ja lahjoittaa ihmisille: tämä elämä kaikkine, sekä helppoine että vaikeine, vaiheineen, syntien anteeksisaaminen Kristuksen tähden ja uuden alun mahdollisuus sekä iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä, elämä joka jatkuu myös ruumiimme kuoleman jälkeen tavalla, jota voimme kuvitella vain hyvin epätäydellisten vertauskuvien kautta.
Kiitos Yrjö Sahama! Kysymyn oli tarkoitus vain johdatella aiheeseen, josta kirjoitin. Siis että onko Jumalan sana ihmisen muokattavissa, vai onko se Jumalan ilmoitus ja totta sellaisenaan kaikkina aikoina. Ymmärrän lain ja evankeliumin myös juuri noin niin kuin kirjoitat.
Raamatun tekstit ovat ymmärtääkseni muokkautuneet käännöksien ja erilaisten versioiden myötä lukemattomia kertoja. Mikä sitten lienee se alkuperäisin versio ja moneenko kertaan siihen johtanut tieto jo oli muuntunut ennen kuin se tuli kirjoitetuksi. Emme me kai edes tiedä mikä on ollut aivan alkuperäistä…
Karille: Auktoritatiivinen on ensijaisesti alkukielinen, siis Vt.n osalta hepreankielinen ja UT:n osalta kreikankielinen, teksti. Tosin kristillisessä VT:n tulkinnassa on otettava huomioon myös kreikankielinen Septuaginta, sillä UT:n VT-sitaatit ovat Septuagintasta. Kopioinnissa tekstit ovat kyllä säilyneet hyvin jopa halki vuosisatojenkin. Puhutteleva todiste tästä on Qumranin tekstilöydöt, jotka ovat muutama sata vuotta vanhempia kuin vanhimmat aiemmin tunnetut VT.n käsikirjoitukset. Qumranissa säilyi mm. laajoja osia Jesajan kirjasta, ja havaittiin että aiemmin tunnetut käsikirjoitukset ovat lähes täysin yhtäpitävät qumranilaisen version kanssa. Käännöksissä muille kielille on rehellisesti pyrityy välittämään alkutekstin sisältö mahdollisimman oikein, mutta käännöstyössä on aina kysymys myös siitä, että mikä kohdekielen mahdollisista vastineista ko. kontekstissa parhaiten vastaa kirjoittajan tarkoitusta.
Nämä Yrjö Sahaman tekstit ovat selkeintä selitystä, mitä olen nähnyt. Nämä sopivat matemaatikon yksinkertaiseen ajatteluun. Kiitos.
Liberaalien ja konservatiivien välinen ero lähtee jo siitä, että heidän käsityksensä Jumalasta poikkeavat toisistaan aivan radikaalisti. Ei ole mahdollista löytää mitään yhteistä nimittäjää puhua Jumalasta ihmisen kanssa, jonka jumala on vain ja ainoastaan maassa ja ihminen katsoo olevansa tasavertainen Jumalan kanssa, oikeastaan yläpuolella ja sellainen joka voi käskyttää Jumalaa.
”Varo niitä ihmisiä, joiden Jumala on maassa”, Risto Santala:
http://www.kirjasilta.net/santala/taivasten/varo.html
Jumala on juuri nimenomaan yliluonnollinen, toisin sanoen yläpuolella luomakuntansa. Hän on luomakunnastaan riippumaton ja siitä erillään. Hän ei ole meille mistään vastuussa, vaan me olemme hänelle vastuussa. Jumala on absoluuttinen, analogiaton, aluton, loputon, ajaton, luomaton, muuttumaton, ei osa luontoa, ehdoton, riippumaton, ääretön, ilkuinen, historiaton, kaikkiallinen siis kaikkialla läsnäoleva eli omnipresentti, kaikkiavaltias (omnipotentti), kaikkiviisas (omnisientti), luonut kaiken tyhjästä (creatio ex nihilo), aineeton, ruumiiton, kolmiyksinen (triunitas, unitrinitas).
Ihminen taas on puolestaan: riippuvainen, relatiivinen, analoginen, luotu, alullinen, muuttuva, osa luontoa, ajallinen, ”puoli-ihminen, historiallinen, rajallisesti paikallinen, voimallinen ja vapaa vallanhaltija, rajallisesti viisas, rajallisesti tietävä, rajallisesti luova, aineellinen, ruumiillinen, näkyvä, yksi ja yhteisöllinen
(nämä ovat käsitteitä, jotka olen saanut rovasti Raimo Mäkelän luennoista ”Lain ja evankeliumin studiossa).
Jeesuksessa Jumala otti inhimillisen olemuksen itseensä eli tuli lihaksi. Jeesus on Jumalaihminen. Kaksi luontoa: jumalallinen ja inhimillinen. Jeesus on Jumala ja Jumalan kuva, ikoni.
Ihminen on Jumalan ikoni, ei Jumala. Ihmisen tahtominen heijastaa myös Jumalan tahtomista. Järki, tunne ja tahto ovat luomisessa annettuja. Myös ajattelun, tunteen ja tahdon alkuperäinen, luotu tasapaino meissä on järkkynyt ja vääristynyt. Paholainen käy älyllistä keskustelua ihmisen kanssa. Ajatuksesta mennään tunteisiin.
”koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” Room. 1:21-23
”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niin kuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.” Ef. 4:17-19
Ja Paavali jatkaa:
”Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niin kuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä
ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä….” Ef. 4:20 ->
”Ei ole mahdollista löytää mitään yhteistä nimittäjää puhua Jumalasta ihmisen kanssa, jonka jumala on vain ja ainoastaan maassa ja ihminen katsoo olevansa tasavertainen Jumalan kanssa, oikeastaan yläpuolella ja sellainen joka voi käskyttää Jumalaa.” Kummasta ryhmästä nyt puhut, liberaaleista vai konservatiiveista? Minulle tuo ei nimittäin ole lainkaan selvää. Koen näet, että Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat katsovat voivansa kirjoitusten avulla määritellä Jumalan ja hänen tahtonsa. Näin he pyrkivät hallitsemaan niin lähimmäisiään kuin toisinaan Jumalaakin. Kuulee nimittäin toisinaan sanottavan, että Jumala ei voi…, Jumala aina… tai Jumala ei koskaan…