Viime pyhän aiheena oli kirkossa ”Jumalan sanan kylvö”. Mikä on Jumalan sana? Mikä on evankeliumi? Ovatko ne ajan saatossa muuttuvaisia? On erilaisia mielipiteitä siitä mikä on Jumalan sanaa ja mikä on evankeliumi. Milloin evankeliumi on maailman parannusohjelma, ilmaston muutoksen torjumista, milloin ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien ajamista, milloin taas yleistä hyväntekeväisyyttä, suvaitsevuutta, lähimmäisen rakastamista ja hänelle läsnä olemista tai puuhaamista seurakunnan toiminnoissa, vierellä kulkemista jne. Jumalan tahdonkin olemme nyt kuulleet olevan jotain, jota aina uudestaan täytyy kysellä muuttuvassa ajassa.
Eikö Jumala siis ole kyllin selvästi ilmaissut ihmisille tahtoaan? Ainakaan Vanhan testamentin profeetat, apostolit, alkuseurakunta eikä kirkkokaan ole olleet siitä epätietoisia jo vuosituhansien ja satojen ajan. Uskonpuhdistajamme Lutherkaan ei ollut epätietoinen. Miksi se nyt sitten on jotain mitä tarvitsee kysellä uudestaan? Tässä on kyse tunnetusta puheenparresta ’nyt me tiedämme enemmän kuin silloin tiedettiin’. Tässä lauseessa tulee selvästi ilmi se mikä saa sanomaan näin. Näille kyselijöille ja epätietoisille Raamattu ei ole Jumalan sanaa. ’Me tiedämme enemmän’. Jumala ei siis tiedä, vaan me tiedämme.
Paavali kiteyttää 1. korintolaiskirjeessä evankeliumin, jota hän julisti ja jonka varassa ihminen pelastuu, jos pitää kiinni siitä sellaisena kuin hän sen korintilaisille julisti:
”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte. Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena, kuin sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa mutta jotkut ovat jo nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikään kuin keskonen. Sillä minä olen apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. Olipa siis kyse minusta tai heistä, näin me julistamme, ja näin te olette uskoneet.” 1. Kor. 15:1-11 RK
Tähän evankeliumiin uskoen ihminen pelastuu. Paavali sanoo: ”sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisena, kuin sen teille julistin. ”Julistetaanko meille kirkossa tätä evankeliumia vai jotain toista evankeliumia? Tehdäänkö meidät epävarmoiksi Jumalan sanan luotettavuudesta ja uskottavuudesta? Paavali puhuu galatalaiskirjeessään toisesta evankeliumista, johon galatalaiset olivat kääntyneet ja viehättyneet uskomaan. He olivat lumoutuneita tästä toisesta evankeliumista. Myös korintilaisille Paavali kirjoittaa toisesta evankeliumista. Mutta niin kuin Paavali sanoo, ei ole olemassa mitään toista evankeliumia, vaan on vain olemassa ihmisiä, jotka haluavat hämmentää ja sekoittaa ja tarjota jotain toista ”omien ajatustensa mukaista sanomaa” todellisen oikean evankeliumin sijasta. Näin nämä valheapostolit olivat saaneet uskovat lankeamaan ja luopumaan alkuperäisestä ainoasta oikeasta Paavalin ja muiden apostolien julistamasta evankeliumista: syntisten tähden ristiinnaulitusta Kristuksesta. On kyse klassisesta kristinuskosta, joka perustuu Jumalan varmaan ja luotettavaan sanaan. Kristillisen uskon perusta ja yksinomainen auktoriteetti on Raamattu, Jumalan sana.
”Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa, ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta kuin armon sana ikuinen” Se lähti Herran suusta.” Virsi 183, 4
Evankeliumi ei ole ihmisten keksimä ja ihmisajatusten mukainen kyhäelmä, vaan se on Jumalan meille Sanassaan ilmoittama lupaus, joka Kristuksessa, Messiaassa sai täyttymyksensä. Jumalan sana on Jumalan tahto eikä sitä voi muokata miksikään oli aika ja sen haasteet mitkä tahansa. Se on ja pysyy juuri sellaisena muuttumattomana kuin se on meille ilmoitettu. Ihmisen ei ole lupa muokata Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia, mieltymyksiensä mukaan ajan hengen ja ihmisten mielen mukaiseksi. Siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään vanhaa, jota pitäisi parannella ja muokata. Jumalan on pyhä ja niin on hänen Sanansa.
Evankeliumin ytimenä on Raamatun profeettojen kautta ennustama ja Kristuksen meille ristinkuolemallaan ansaitsema sovitus ja lunastus synneistä. Evankeliumi on Jumalan anteeksiantamuksen, armon ja rakkauden ilosanoma Kristuksesta. Evankeliumin julistamisen tarkoitus on uskon synnyttäminen Kristukseen. ”Mutta kuinka he voivat huutaa avuksi häntä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Onhan kirjoitettu: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka julistavat hyvää sanomaa!”( Room. 10:14-15).
Jumala on ilmoittanut lakinsa, joka on hyvän elämän laki. Kristus on täyttänyt koko lain puolestamme. Se on kuitenkin edelleen maailman loppuun asti voimassa ja se on annettu meille noudatettavaksi. Haluammehan toki kai elää hyvää elämää? Jumalan lapset rakastavat ja haluavat noudattaa Jumalan lakia sydämestään. Jumalan lapsella on laki sydämessään ja hän tahtoo palvella ja kunnioittaa Jumalaa noudattamalla hänen käskyjään. ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” Joh. 14:15 Kristuksessa elävä kristitty alkaa noudattaa ja täyttää Jumalan lakia, koska Kristus on hänen sydämensä Herra ja valtias. Se ei tapahdu ansaintamielessä, vaan rakkaudesta Vapahtajaan Jeesukseen.
Kun ihminen yrittää muokata Jumalan sanaa itselleen sopivaksi, hän nostaa itsensä jumalaksi ja Jumalan lain herraksi. Se on kapinaa ja vihollisuutta Jumalaa vastaan, asettumista itse jumalaksi ja Jumalan tuomariksi. Se joka ei hyväksy Jumalan lakia, on Jumalan vihollinen, menee harhaan ja kulkee kohti ikuista kadotusta, eroon Jumalasta, ellei käänny ja tee parannusta.
Jeesus kehottaa meitä: käänny pahoilta teiltäsi, tee parannus, tunnusta syntisi Jumalalle, ota ristisi, kiellä itsesi ja seuraa minua. Kun teemme näin, tulemme tuntemaan totuuden ja totuus tekee meidät vapaiksi. Tulemme tuntemaan totuuden itsestämme ja syntisestä tilastamme Jumalan edessä ja sen, että Jeesus itse on Totuus ja hänen sanansa ja käskynsä ovat todet, varmat ja luotettavat. Tajuamme että tarvitsemme Jeesuksen Vapahtajaksemme, koska muuten jäämme Jumalan vihan alle. Kun tunnustamme syntimme ja uskomme ne anteeksi Jeesuksen sovintoveressä, vapaudumme omantunnon syytöksistä ja voimme elää iloisina ja vapaina Jumalan lapsina. Jumalan Sana synnyttää meissä uskon ja varmuuden siitä, että hän, joka sanoo olevansa: ’Minä olen se joka olen’ on ainut Totuus ja turva tässä alati muuttuvassa maailmassa. Jumala ei muutu eivätkä hänen sanansa muutu, siksi hänen lupauksiinsa voi aina luottaa ja turvata jatkuvasti ja hädänkin hetkellä. Hän antaa meille lupaamansa iankaikkisen elämän toivon ja jo tässä elämässä saamme kokea hänen läsnäolonsa, rakkautensa ja siunauksensa. Hän antaa meille rauhan sydämeen ja ilon ja autuuden ja vie meidät kuolemamme jälkeen kerran taivaaseen ikuiseen iloon luokseen valtakuntaansa.
Koska Jumala itse on muuttumaton ja hänen Sanansa ovat muuttumattomat, voin olla aina turvallisella mielellä ja kuolla kerran tuon Sanan varassa Jumalan armoon, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristinlunastustyöhönsä turvautuen. Jos Jumalan Sana olisi ajassa alati muuttuvainen ja sen virtauksista riippuvainen, joutuisimme elämään vailla todellista turvaa rauhattomina harhaillen. Mitään lohdutusta ei olisi kärsimyksissä, ahdistuksissa eikä kuoleman hetkellämme. Meillä ei olisi järkkymätöntä perustaa ja vankkaa lujaa Kristus-kalliota, johon elämän myrskyissä turvata ja luottaa. Jeesus sanoo: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh. 16:33
Sami kirjoitti: ”Entä tämä onko kyse samasta asiasta; ” Päädyin siihen, että Jumala on valinnut minut. (Riitta Sistonen)”
– On kyse samasta asiasta. Uskon Jumalan Poikaan. Olen ottanut evankeliumin Kristuksesta vastaan. Kuulun näin ollen valittuihin, kutsun vastaanottaneisiin. Saan olla varma valinnasta.
Sami: ”Ja vielä; ” Minä en voi valita Jumalaa”( Riitta Sistonen)”
– Toivon sydämestäni että kaikki ymmärtäisivät, että Jumala ei ole ihmisen valittavissa, sillä Jumala on Jumala. Syntisyytemme ja itsekeskeisyytemme tähden kuvittelemme voivamme valita.
Sami: ”Miksi Jumala näyttää valinneen vain tietyt, eikö hän anna tätä valintaa kaikille, koska ihmisellä ei ole kykyä, eikä uskoa, ja hän torjuu luonnostaan Jumalan, miksi ihmistä pidetään syyllisenä, vaikka hän ei voi itseänsä muuttaa. Miksi Jumala ei muuta.”
– Kyse on kutsun vastaanottamisesta, ei ihmisen valinnasta. Jeesus puhuu tästä myös. Esim. Luukas 14:16-24.
Sami kirjoitit siis: ”eikö hän anna tätä valintaa kaikille, koska ihmisellä ei ole kykyä….” Minusta kysymys on väärä. Jumala ei anna valintaa ihmiselle, koska ihminen ei voi valita. Valinta perustuu kutsuun. Jumalan valinta on Jumalasta riippuvainen. Jumala valitsi Aabrahamin, Mooseksen, Israelin kansan, Daavidin . apostolit, Paavalin. Jumalan valinta ei perustunut näiden henkilöiden ja Israelin kansan erinomaisuuteen eikä se koskaan perustu. Jumala valitsee kenet hän tahtoo ja millä perustein hän tahtoo. Paradoksi on että Jumala valitsee heikon ja vähäpätöisen. Paavali sanookin 1. Kor. että Jumala valitsee sen, joka ”ei ole yhtään mitään”.
Sami: ”ei ole kykyä, eikä uskoa, ja hän torjuu luonnostaan Jumalan, miksi ihmistä pidetään syyllisenä, vaikka hän ei voi itseänsä muuttaa. Miksi Jumala ei muuta.”
Siksi koska ihminen on syyllinen. Ihmisen ei tarvitse muuttua joksikin ottaakseen evankeliumin vastaan eikä hänellä tarvitse olla uskoa, vaan tulla mielenmuutokseen ja tunnustaa syntinsä. Toisaalta ymmärrän niinkin, että ihminen, joka kaipaa Jumalaa ja muutosta elämäänsä, on jo uskonut, koska hän suuntautuu Jumalaa ja Kristusta kohti.
”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.” Room. 5:6. KR v. 1938 sanotaan: ”Sillä meidän vielä ollessamme heikkoja kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä”.
”Predestinaatio realisoituu ennaltavalittujen kohdalla ajassa sanan ja sakramenttien kautta, miten muuten voisi ollakkaan. Ongelma on vain siinä tämä koskee, vain etukäteen valittuja.”
Niin, miten valinta voisi muuten ollakkaan kuin sanan ja sakramenttien kautta. Sinä et näköjään pääse irti kaksinkertaisesta predestinaastiosta. Valinta on Kristuksessa tarjottu kaikille. Toinen uskoo sanan toinen ei. Ajatteletko, että sinun täytyisi tuntea Jumalan mielen ja olla kuin Jumala?
Tämä siis Samille.
Kiitos Riitta, että jaksat!
Kiitos Ismo!😊👍
Kosti kirjoittaa; Niin, miten valinta voisi muuten ollakkaan kuin sanan ja sakramenttien kautta. Sinä et näköjään pääse irti kaksinkertaisesta predestinaastiosta. Valinta on Kristuksessa tarjottu kaikille. Toinen uskoo sanan toinen ei. Ajatteletko, että sinun täytyisi tuntea Jumalan mielen ja olla kuin Jumala?
Kosti, näytä minulle missä edellä kirjoitin kaksikertaisesta predestinaatiosta? Päättelet loogisesti uskonpuhdistuksen predestinaatio käsityksestä, että se johtaa kaksikertaiseen predestinaatioon ja se on siihen sisäänrakennettu. Näin minäkin olen päätellyt, mutta en edellä siitä ole kirjoittanut. Joten onko arvioni oikea koskien päättelyäsi?
Riitalle, kiitos vastauksesta.
1. Eskolan Timon näkemyksestä olemme puhuneet aikaisemminkin. Eskola opettaa vanhan kristikunnan mallin mukaan. Luterilainen näkemys se ei kuitenkaan ole. Joten se ei vastaa niihin kysymyksiin johon luterilaisuus haastaa.
2. Riitta kirjoitat; ” Jumala valitsee kenet hän tahtoo ja millä perustein hän tahtoo. ” Miksi Jumala ei valitse kutsu kaikkia, koska se ei ole ihmisen vallassa?
3. Kun Jumala kutsuu, miten ihminen joka on itsessään paha tulee mielen muutokseen ja tunnustaa syntistä kun hänellä ei ole siihen kykyä.
4. Puhut, että ihminen tunnustaa syntistä, miten se on mahdollista? Tekeekö ihminen siinä siis jonkun teon? ” Tunnustaa syntinsä? Vai kuka tunnustaa? Luterilaiset opettavat, että ihminen on kääntymyksessä kutsun vastaan ottamisessa passiivinen, hän ei tee mitään, hänelle vain tapahtuu, kuten kuolleelle, joka herätetään, kuolluthan ei tee mitään.
5. Mitä mieltä oli Sti:n luennosta?
Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat seuraavasti; https://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html
” Jumalan iankaikkinen valinta (praedestinatio) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä (Ef. 1:4 s.): Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja ”määrännyt lapseuteen”.
”Jumalan iankaikkinen valinta sitä vastoin ei tarkoita vain sitä, että Jumala ennalta näkee ja tietää valittujen pelastuksen, vaan valinta on pelastumisemme syy. Jumalan armollinen tahto ja suosio Kristuksessa Jeesuksessa luo ja vaikuttaa kaiken, auttaa ja edistää kaikkea, mikä kuuluu meidän pelastumiseemme. Valinta on siis autuutemme perustus, jolle helvetin portit eivät mahda mitään. On kirjoitettu: ”Minun lampaitani ei kukaan ryöstä minun kädestäni.” ”Kaikki ne uskoivat, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään” (Matt. 16:18; Joh. 10:28; Ap.t. 13:48).”
Luterilaisuudessa on kylläkin loogisesti yksinkertainen armonvalitsemus eikä se johda mihinkään muuhun. Olet tuota kaksinkertaista predestinaatiota pitänyt ihan kiitettävästi esillä. Kuten totesin Jumalan aivoituksiin ei kannata pyrkiä. Kukaan meistä ei sinne pääse. Eikä myöskään tarvitse. Evankeliumi on meille annettu ja se meidän valintaamme riittää.
Kosti, et vastannut kysymykseen.
Sami, et nyt ole kirjoittanut siitä, mutta aiemmin olet kyllä. Etkö nyt todella näe, mutä Kosti ja minä olemme kirjoittaneet. Koko käsityksesi predestinaatiosta on jotain ihan muuta kuin esim. tuossa Eskolan kirjan sitaatissa.
Epäilen ennemminkin että sinun omat käsityksesi vievät tuplapredestinaatioon, koska et hyväksy/ymmärtä että julistamalla evankeliumia Kristuksesta kutsutaan ihmisiä pelastukseen. Se miten sinä olet asiat esittänyt, saa minut kyllä hämmästymään sitä, miten vähän Kristukselle jää mitään virkaa sinun teologiassasi. Pelastus on lopulta oikeastaan ihmisen varassa. Näin ei voi olla!
Ehkä jonkinlainen väärä pelko ja käsitys siitä, että ihminen ilman vapaata tahtoa hengellisellä alueella on jonkinlainen Jumalan sätkynukke. Tämä ei kyllä ole helppo asia. Jouduin aikanaan itsekin tätä paljon pohtimaan. Väärän tiedon takia varmaan suurelta osin. Onneksi löysin teokset, jotka tämänkin asian avasivat. E
Riitta, olen hyvin harvoin kertonut omista predestinaatio näkemyksistä. Kostin ja sinun näkemyksissä on paljon oikeaa ja siinä on vanha kirkollisia jälkiä. Luterilainen se ei toisin ole ja olen siitä iloinen. Lutherin teologia harhautui, mutta olette säilyttäneet yhteyden patristiseen perinteeseen.
Lutherilla liittyy tähän vielä yksi sana;” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden
jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei
ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi
päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)
”Predestinaatio ja teologisesti motivoitunut psykologinen determinismi saattavat Calvinin ja Lutherin hyvin tunnettuihin ongelmiin. Kuinka ihmiset voivat olla vastuussa teoistaan, etenkin pahoista teoistaan, jos heillä ei ole valinnanvapautta eikä kontrollia toimintaansa?
Kummankin ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että Jumala saattaa vaikuttaa moraalisesti kyseenalaiselta, jopa epäoikeudenmukaiselta ja pahalta. Jumala ei vaikuta oikeudenmukaiselta syyttäessään ihmisiä teoista, joita tehdessään ihmisillä ei ollut valinnanvaraa. ”
Totta kai ihminen on vastuussa teoistaan. En ymmärrä mitä yrität oikein sanoa? Tuohan on ihan hullua. Että Luther sanoisi että ihminen on teoistaan edesvastuuton puupökkelö! Nyt olet ymmärtänyt aivan väärin.
Riitta, jos ihminen tekee välttämättömyyden pakosta syntiä, eikä voi muuta, miksi Jumala ei muuta tätä tilannetta. Kuten luther kyselee; ”
Lutherilla liittyy tähän vielä yksi sana;” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)
Näin ollen Jumala tulee yksin vaikuttavaksi tekijäksi, joka ei kohtele kaikkia välttämättömyyden pakon alaisia ihmisiä oikeudenmukaisesti. Toisia auttaa toisia Hän ei auta. Jumalasta tulee väärämielinen despootti, mielenvikainen hallitsija.
Sami, olet nähtävästi varsin varma että olet oikeassa. Itselleni tämä ”vapaan ja sidotun tahdon” asia on kokemuksen kautta saatu vakuuttuminen siitä, että Luther on oikeassa.
Ymmärrät vapaan tahdon siten kuin kaikki ihmiset sen luonnostaan, luonnollisillä kyvyillään ymmärtävät ennen kuin Jumala ilmoittaa ihmiselle omakohtaisesti asiassa totuuden.
Riitta, monilla on erilainen kokemus kuin sinulla vapaasta tahdosta.
Vapaa tahto, ei mielestäni ole myöskään kuvaamasi kaltainen. Ihmisellä on kyllä sisään rakennettu kaipaus Jumalaan. Sitä tietysti etsitään usein vääristä paikoista.
Mikäli oppi perisynnistä ontotta ei ihmisellä tietenkään ole mitään oikeasti vapaata tahtoa, koska ko. synti vaikuttaa siihen a’ priori.
Mutta ei ole muutenkaan, sillä ihmisen ns. tahdonvallan ratkaisuilla on aina jokin syy, ja tälle edellinen syy ja tälle edellinen jne. taaksepäin deterministisessä ketjussa aina siihen asti kunnes tullaan niin pienen lapsen valintaan ettei hän ole vielä ollut valinnassaan syyntakeinen.
Tahdonvalinta on oikeasti vapaa vain silloin, jos valinta vaihtoehdot ovat täysin tasa-arvoisia eikä niihin vaikuta jonkun puolesta enemmän puhuva syy.
Jos janoon kuolemaisillaan olevan eteen tuodaan vesilasi, ei hänen valintansa juoda tai olla juomatta ole vapaa…
Seppo filosofiassa on monia tahdon vapauteen ja sen problematiikkaan olevia ratkaisuja. Teologiassa asiat ovat vähän toisen tyyppisiä. Luther tosin omaksui itse kehittämänsä filosofisen aparaatin, olihan hän lähellä elämässää nominalismiä.
Kyllä Sami teologien päättelyyn tulee minusta voida soveltaa ihan samaa logiikka kuin sen ulkopuolellakin tapahtuvaan. Logiikka on arvovapaata, etenkin deduktiivinen.
Ihmisentahto on toki teknisesti vapa mutta psykologisesti ei. Anna esimerkin.
Kuvitellaan että tahto on molempiin suuntiin saranoissaan vapaasti kääntyvä ovi.
Sama voima saa sen kääntymään kumpaan suunta hyvänsä yhtä helposti. Mutta-jos oven kehys on vähänkään kallellaan jompaan kumpaan suuntaa, ovi kääntyy helpommin saman suuntaan ja tarvitse siihen pienemmän voiman. Ovi ei siis käänny silloin täysin vapaasti.
Teologisesti tuo kehyksen ’kaltevuus’ on sama kuin perisynti.
Sami, kysyn nyt vielä mitä ihmisen kykyä tarkoitat? Mikä kyky ihmiseltä puuttuu?
Itse ajattelen näin: Pyhä Henki tekee työtään ihmisessä, ja herättää synnin tunnon Jumalan sanan välityksellä. Ihminen nöyrtyy. Se kyky on olemassa. Ihminen alkaa lopulta lain kanssa aikansa painittuaan kaivata armoa kun hän huomaa, ettei hän voi Jumalan lain avulla muuttua paremmaksi. Hän on epätoivoisessa tilassa, koska ei kykene itseään auttamaan. Laki ei anna voimaa muutokseen. Ihminen romahtaa omavoimaisuudestaan ja kaikista kyvyistään. Hänestä tulee se Paavalin julistama ”ei mitään” 1. Kor. 1:26-29. Ihminen tulee halukkaaksi kuulemaan evankeliumin Kristuksesta ja ottaa sen vastaan lahjana. Evankeliumi tulee hänelle juuri oikeaan otolliseen aikaan. Ihmisestä tulee valittu ja Jumalan lapsi, valtakunnan perillinen. Koko työ on Jumalan alusta loppuun asti.
Riitta en tiedä onko tämä vastaus kysymykseen, jos ei niin yritän uudestaan;
VAPAA TAHTO ELI IHMISEN KYVYT ( YKSIMIELISYYDEN OHJE s. 473-
489, vrt. s. 554-567)
Kysymys; Mitä pystyy uudestisyntymättömän ihmisen ymmärrys ja tahto
vaikuttamaan ihmisen omassa kääntymyksessä ja uudestisyntymisessä? Kun Jumalan
sanaa saarnataan ja meille tarjotaan Jumalan armoa, pystyykö sellainen ihminen
valmistautumaan armon vastaanottamiseen, ottamaan sen vastaan ja vastaamaan
tarjoukseen myöntävästi? ( Tästä on kiistelty vuosikausia protestanttien keskuudessa)
Vastaus; Uudestisyntymätön ihminen ei pysty, uskomaan, vastaanottamaan,
ajattelemaan, tahtomaan, alkamaan, myötävaikuttamaan(5,7, ihminen on synnin orja,
perkeellen vanki. Hänen vaikutuksestaan toimiva, Joh 8:34, Ef 2;2, 2 Tim 2:26).
Lisäksi Raamattu nimittää luonnollista ihmistä pimeydeksi, tarkoittaen hänen
suhdettaan hengellisiin, jumalallisiin asioihin: Ef 5:8, Apt 26:18), 11,12. He vaeltavat
mielensä turhuudessa ( Ef 4:17). Kaiken kaikkiaan Raamattu ei myönnä, että
luonnollisella ihmisellä olisi kykyä vaikuttaa jotakin hengellistä hyvää tai oikeaa. (
Siis sekin minkä ihminen tekee luonnonlain mukaan on syntiä). ” Ja vielä
luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on” ( 1 kor 2:14).
Lisään vielä, mielenkiintoinen on se luterilainen näkemys, että pakana joka esim harhaa hampaita, käy kaupassa, töissä jne. se on syntiä. Miksi?
Itse ajattelen, että luterilianen tunnustus tulkitsee Raamatun kohtia väärin. Kirkossa niitä ei ole tulkittu ikinä noin.
Ja vielä, anteeksi, tunnustuskirjojen Jumala kuva on siis monerginen, Jumala vaikuttaa kaiken, ja silloin tulee edelleen ajankohtaiseksi edellä oleva Lutherin pohtima kysymys:
Lutherilla liittyy tähän vielä yksi sana;” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)
Sami. Olemme varmasti Riitan kanssa hyvinkin otettuja, kun tunnustat että meidänkin näkemyksissämme on paljon oikeaa. 🙂
Oletko kenties ottanut huomioon tämän, kun Lutheria arvostelet. (Hos 12:4) ”Jo äidinkohdussa Jaakob petti veljensä, miehuutensa päivinä hän kamppaili Jumalan kanssa.” Kuitenkin petturi Jaakob valittiin Eesauta ei. Tätä minäkin ihmettelen, eikä minulla ole siihen vastausta, eikä ymmärrystä. Mutta miten sinun käyttämäsi sana – Kirkko – tämän selittää?
Kosti, Hoosea kirja kuvaa Jumalan ennaltanäkemistä, ei sen kummempaa.
Kosti, vielä lisää, et tietenkään ymmärrä koska antropologia on väärä ja seuraat Augustinuksen lutherin fiksaamaa mallia perisynnistä ja välttämättömyyden pakkoa. Kun nämä omaksuu joutuu käyttämään retorisia kikkoja.
The kirkko on aina ymmärtänyt Jaakobin ja Eesaun valinnat.
Niin Sami. Vaikken ymmärtäisikkään, niin seuraavassa tuo Jumalan valinta tulee ilmi ohi heidän ansioittensa. ”Ja Herra (yeh-ho-vaw’, יְהוָֹה ) sanoi Rebekalle: (1Mo25:23) ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa.” Näin tapahtui kuin Jumala ennalta oli sen armossaan päättänytkin.
Yaʻăqôb, yah-ak-obe’, יַעֲקֹ֑ב tulee sanasta ʿāqaḇ, ottaa kantapäästä, pettää. Kuten Eesau sanoikin; ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myöskin siunauksen.” (1Mo27:36).
”The kirkko on aina ymmärtänyt Jaakobin ja Eesaun valinnat.” No mitenkä?
Kosti, huomasin juuri saman. Sami ei kerro taaskaan miten ”The kirkko” on aina ymmärtänyt.
Riitta nyt siis odotamme Samin selkeää vastausta siihen, miten ”The Kirkko” on eksaktisti asian Jaakobin ja Eesaun kohdalla aina ymmärtänyt
Kosti, Jaakob ja Eesua tekee omat valintansa, ei niitä Jumala tee. Toinen valitsi oikein toinen väärin. Yksinkertaista. Tästä johtuu Jumalan valinta. Sen hän ilmoittaa edeltätietämyksen kautta. Tässä kurkistamme ikäään kuin verhon taakse.
Tämän voisi ottaa analogian kuten olette kirjoittaneet se joka katuu ja turvautuu Jeesukseen on valittu. Ko. Raamatun kohta kertoo saman, tosin etukäteen. No, lutherhan ymmärsi tämän päin metsähallitusta, ja tämä Kostin lainaama kohta onkin yksi lutherin predestinaation kulminaatiopiste.
Sami, näinkö ”The Kirkko” asian käsittää? ”Jaakob ja Eesua tekee omat valintansa, ei niitä Jumala tee.” Raamattu on eri mieltä ”The Kirkon” kanssa, kuten Jaakobissa ja Eesaussa ilmenee ja kuten tekstistä ilmenee. Kun kirjoitat, että ”se joka katuu ja turvautuu Jeesukseen on valittu.” Valitettavasti se on päinvastoin. Se katuu ja turvautuu Jeesuksen, joka on valittu.
Kosti kirjoittaa; ” Valitettavasti se on päinvastoin. Se katuu ja turvautuu Jeesuksen, joka on valittu.”
Kosti, olet siis omaksunut tässä muutamassa päivässä lutherin valinta opin. Tämä on hyvä tietää!
Katuminen ja turvautuminen edellyttää iankaikkisuudessa tehtyä valintaa. Valinta ei koske kaikkia, luterilaisuudessa vaan tiettyä joukkoa ja määrää.
Kirkko on aika ymmärtänyt tämän luterilaisuuden petollisuuden ja ihmisen vapauden eron.
Jaakob oli siis syntyessään pitänyt kiinni veljensä kantapäästä ja Jakob muistuttaakin -kuten Kostikin toteaa- heprean kantapäätä aqeb eli sekä sanontaa ’hän pettää’ aqab. Mutta mielenkiintoinen mielleyhtymä tulee astronomisesta kontekstista, missä Jaakobin kaikki 12 poikaa edustavat eri horoskooppimerkkejä, joista Skorpion merkkiin liittyy kiinnostava legenda. Sen mukaan Herakles, Zeuksen avioton poika, joutui taistelemaan vesikäärmettä vastaan. Taistelun aikana Hera, jumalien äiti, joka inhosi Heraklesta, lähetti julman kravun tappamaan hänet. Eläin puri Heraklesta kantapäähän, josta hän tuli vihaiseksi. Hän tarttui krapuun ja heitti sen ylös sellaisella voimalla, että se lensi korkealle taivaalle ja jäi niille sijoilleen, jossa näemme sen vielä tänäkin päivänä Kravun tähdistönä.
Nyt Skorpionia edusti pojissa Daan, joka oli ’käärmeenä’ (pistävänä) tiellä ja Krapua Isashkar, jonka nimi יששכר tullen sanoista ish ja ishkar viitannee kravun leikkaavin saksiin.
Kuten kirjoitin ´.Valitettavasti se on päinvastoin. Nimenomaan heidät on valittu, jotka katuvat ja turvautuvat uskossa Jeesukseen. Uskon ollessa valinnan seuraus.
”Valinta ei koske kaikkia, luterilaisuudessa vaan tiettyä joukkoa ja määrää.” Niinhän sinä tarjotat edelleen kaksinkertaista predestinaatiota luterilaisuuteen. Kristus kuoli ristillä kaikkien edestä ja näin ollen valinta tapauhtuu Krituksessa ja armonvälinessä ja sanan saarnassa. Turhaan yrität kiivetä tikapuita taivaaseen päästäksesi Jumalan avoituksista perille.
”Kirkko on aika ymmärtänyt tämän luterilaisuuden petollisuuden ja ihmisen vapauden eron.” ”The Kirkko” ei ole näköjään perillä syntiinlankeemuksen syvyydestä. Mitäpä tuosta voi muuta sanoa.
Kosti kirjoittaa; ” Kristus kuoli ristillä kaikkien edestä ja näin ollen valinta tapauhtuu Krituksessa ja armonvälinessä ja sanan saarnassa. ”
Luterilaisuudessa on asia määritelty toisella tavalla;
Tosin meidän täytyy Raamatun nojalla erottaa 1. yleinen
armotahto ja 2. armovalitsemus toisistaan. Yleinen armotahto
koskee kaikkia ihmisiä. Armovalinta ei koske kaikkia, vaan
ainoastaan määrättyä lukua, jonka Jumala on alusta alkaen valinnut autuuteen.
2 Tess. 2:13.
Room. 9:27-29: ”Mutta Esaias huudahtaa Israelista: ’Vaikka Israelin
lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain
jäännös. Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja
rutosti.’ Niinkuin Esaias myös on ennustanut: ’Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi.’”
Room. 11:7: ”Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole
saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet.”
Yleinen armotahto tulee turhennetuksi, mitä useimpiin ihmisiin tulee.
Matt. 22:14: Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”
Luuk. 7:30: ”Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.”
Sitä vastoin armovalitsemus saavuttaa päämääränsä kaikissa, joita se koskee.
Room. 8:28-30:
Edelleen, Raamattu ei ymmärrä armovalitsemuksella sitä
Jumalan pelastuspäätöksen yht ä a i noa t a osaa, että hän johdattaa autuuteen ne, jotka pysyvät uskossa loppuun asti. Päinvastoin armovalitsemus on Raamatun mukaan sitä, että Jumala
on ennen maailman perustamista sulasta armosta Kristuksen
lunastustyön nojalla ottanut ja edeltämäärännyt omikseen turmeltuneesta ihmiskunnasta tietyn lukumäärän henkilöitä saattaakseen heidät sanan ja sakramenttien kautta uskoon ja autuuteen.
Kosti, ihan kuriositeettina, kun tunnet heprean kirjaimiston ja varaan kieltä luetkin, niin mistä mahtanee mielestäsi johtua että Rebekan heprealaisessa nimessä רִבְקָה on peräkkäin kolme samaa konsonanttia resh, beth ja koof רִבְקָ kuin heprealaisessa Sirius-tähden nimessä Abereq אַבְרֵק?
Kysymys liittyy myös Eesaun ruskeaan väriin ja karvaisuuteen, mutta en vielä kerro miksi 🙂
Sami, kirjoitan myöhemmin vähän lisää. Nyt en juuri ehdi.
Riitta, monilla on erilainen kokemus kuin sinulla vapaasta tahdosta.
Vapaa tahto, ei mielestäni ole myöskään kuvaamasi kaltainen. Ihmisellä on kyllä sisään rakennettu kaipaus Jumalaan. Sitä tietysti etsitään usein vääristä paikoista.
Sami siteerasit Yksimielisyyden ohjetta yllä.
Kysyn nyt onko siis mielestäsi niin, että ihminen pystyy valitsemaan Jumalan omilla kyvyillään ja ruveta uskomaan Kristukseen? Miksi sitten kaikki ihmiset eivät usko Jumalaan ja käänny? Miksi maailmassa vallitsee näin suuri pahuus?
Voitko näihin vastata minulle?
Tuohon on helppo vastata. Koska ihmisellä on vapaa tahto, toiset valitsevat tahdollansa oikein toiset väärin. Saatana haluaa orjuuttaa ihmisen tahdon jo pienestä pitäen, kirkko taas kertoo miten maailmassa pitäisi elää.
Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, koska kirkossa on elävä Jumala, sana ja sakramentit, siellä on uskon traditio ja elämä. Raamattu sanoo, lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Ihminen voi siis lähestyä Jumalaa ja Jumala lupauksen mukaan vastaa. Jumala armonvoimalla houkuttelee ja kutsuu ihmistä luokseen. On niitä jotka eivät halua tulla, koska heidän tahto on toisaalla, sitten on niitä jotka tulevat ja Jumala ottaa ne vastaan.
Minä ajattelen, että ihminen valitsi paratiisissa vapaalla tahdollaan väärin ja uskoi käärmettä. Sen jälkeen tahto on ollut sidottu, orjuutettu jokaisella ihmisellä. Ihminen voi tehdä toki suhteellisesti hyvää maailmassa, auttaa ja palvella eri tavoin ym. Se ei kuitenkaan auta hänen pelastuksensa asiassa. Pelastus on yksin uskosta Kristukseen, yksin armosta. Vain uskossa Kristukseen tehdyt teot ovat Hengen hedelmää.
Riitta, hienoa että myönnät vapaan tahdon. Miksei se auttaisi häntä pelastuksen asiassa, eihän se ole Kristukselta pois, sillä pelastus on yksi armosta. Itse asiassa ihmisen pelastus on armon toimintaa.
Varhaiskirkko, kirkon isät määrittelevät Jumalan armon sanoen, että armo on juuri elämä, joka virtaa luonnollisesti ja ikuisesti Jumalasta. Se, luomatonta – jumalallista energiaa, joka on erottamaton Jumalan olemuksesta. Lyhyesti sanottuna käsitys armon luonteesta on se, että se on erityinen Jumalan energia. Pyhän Hengen kolminaisen toiminnan kautta – toiminnan, johon liittyy sekä yleisiä että erityisiä toimia – nämä energiat välittyvät ihmiskunnalle.
Jos armo on pelkästään ajatus, filosofinen käsite, joka antaa minulle anteeksiannon varmuuden, elämäntavalla ei ole toiminnallisesti merkitystä. Mutta jos armo ymmärretään jumalallisen elämän konkreettiseksi ja elämää antavaksi lahjaksi, osallistumiseksi Jumalan elämään, silloin on kysymys jostain aivan muusta.
Ongelmaksi nousee kyllä ilmiselvästi se, että jos kerran ihmisellä on vapaa tahto ja hän voi vapaasti tehdä hyvää ja ruveta uskoa Jumalaan, niin miksi maailma ei muutu paremmaksi? Miksi tämä näyttää maanpäälliseltä helvetiltä?
Miksi Jumalan valittu kansa, israelilaiset, joille laki ja liitot annettiin, olivat uppiniskaisia ja alkoivat sen sijaan palvella epäjumalia? Miksi he eivät vapaalla tahdollaan valinneet Jumalan palvelemista ja kuuliaisuutta? Miksi he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja vain harvat tunnistivat hänet Messiaaksi? Miksi juuri kirjanoppineet ja fariseukset halusivat hänet ristiinnaulita, jotka tunsivat Kirjoitukset ja profetiat? Mutta sen sijaan tavallisessa kansassa oli yksilöitä, jotka kuulivat evankeliumin?
Mielestäni vastaus on tämä. Paavali: ”Sillä, kun Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,…” 1. Kor. 1:21 Ristiinnaulittu Kristus on hullutus ja pahennus. Kukaan ei voi kohdata Ristiinnaulittua ellei mene polvilleen hänen edessään ja luovu kaikesta omasta voimastaan ja omista kyvyistään.
Riitta, polvirukouksia ei välttämättä tarvita, ulkonaiset muodot voivat olla tarpeenkin, mutta tärkeintä on sydämen asenne. Omista voimista ei tarvitse luopua, eikä kyvyistä, Jumala on ne luonut ja antanut. Sen sijaan omat voimat ja kyvyt tulee suunnata oikein Jumalan tahdon mukaan, näin muutumme päivä päivältä Kristuksen ikonin kuvan kaltaisiksi.
Riitta kirjoittaa; ” Miksi Jumalan valittu kansa, israelilaiset, joille laki ja liitot annettiin, olivat uppiniskaisia ja alkoivat sen sijaan palvella epäjumalia? Miksi he eivät vapaalla tahdollaan valinneet Jumalan palvelemista ja kuuliaisuutta? Miksi he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja vain harvat tunnistivat hänet Messiaaksi? Miksi juuri kirjanoppineet ja fariseukset halusivat hänet ristiinnaulita, jotka tunsivat Kirjoitukset ja profetiat? Mutta sen sijaan tavallisessa kansassa oli yksilöitä, jotka kuulivat evankeliumin?”
Lähestytäänpä kysymystä toisesta näkökulmasta. Miksi on monta kirkkoa ja uskonnollista järjestöä, lahkoa ja lohkoa? Miksi protestanttinen maailma jakaantuu jakaantumistaan? Välttämättömyyden pakostako nämä ovat syntyneet ja opettavat vapaaehtoisesti eri asioista eri tavalla.
LSRY:n maallikot ovat perinteisesti opettaneet ja kyselleet:
”ei uskovaiseksi ruveta, vaan synnytään”
”onko uusi ihminen syntynyt, vai onko vanha ryhtynyt jumaliseksi?”
Ihminen, uskova tai uskosta osaton kykenee sekä hyvään että pahaan. Ihminen voi kieltäytyä Jumalan kutsusta tai olla avoin kutsulle, pyytää apua Jumalalta. Jumala antaa ja avaa uskon lapsilleen. Joh. 1: 13 ”ovat syntyneet Jumalasta.” Omat voimat eivät synnytä lapseksi, mutta Jumala näkee oikean ”sydämen asenteen” (Sami P.)
Miksi on pahaa? Koska maailma on langennut. Ihmiskunnan synnit on kuitenkin sovitettu. Kaikille hyvä sanoma ei kelpaa, vaikka kaikille Kristusta julistetaan. …”tahdotteko tekin mennä pois?” (Joh. 6:67). Tahtoa siis myös kysytään. Emme mene pois, (se on viisautta), koska Kristuksella on iankaikkisen elämän sanat.
Karille peukutuksia!!!
Tuo viimeinen juttusi menee ihan toiseen aiheeseen. En kysynyt sitä.
”Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: »Vanhempi on palveleva nuorempaa.» Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Onhan kirjoitettu: »Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.” Room. ).11-12
Sami tässä ei puhuta mitään sellaista, että nämä pojat valitsivat kuten olet täällä selittänyt. Huomaatko? Jo ennen poikien syntymää Jumala oli tehnyt oman suunnitelmansa mukaisen valinnan. Ja Paavali sanoo selvästi ”hänen (Jumalan) suunnitelmansa perustui häneen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon”. Olet siis ristiriidassa Raamatun kanssa. Huomaatko?
Riitta, totta kai mutta valinta oli edeltätietämisen tahdon ilmoitus. Jos seurattaisiin sinun ohjelmaa Jumala olisi määrännyt toisen vihaan toisen pelastukseen, se olisi taas Calvinismiä ja kaappi Luteria.