Tämä on jotenkin hieno päivä tämä lankalauantai. Oikea toivon päivä kaiken epätoivon keskellä. Kristus astui alas tuonelaan, Kristus laskeutui helvettiin, vei pelastuksen myös sinne, jossa sitä todella tarvittiin ja tarvitaan!
Minusta sellaisella Kristuksella ei ole mitään arvoa, joka ei rakasta joka ikistä luotua, olipa hän sitten taivaassa, helvetissä tai täällä maan päällä. Minusta sellaisella Jumalalla ei ole mitään tekoa, joka ei pysty pelastamaan joka ikistä sielua helvetistä. Niin heikkoa Jumalaa en tarvitse.
Minä en voi kestää ajatusta siitä, että joku iloitsee omasta iankaikkisesta pelastuksestaan ja oikeasta uskostaan ajatellen samalla, että osa ihmisistä – jopa suurin osa – joutuu ikuiseen kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta, helvettiin. Sellainen julmuus on niin jumalatonta, että mikään määrä raivoisia sanoja ei riitä sitä julmuutta kuvaamaan. Sellaisen ihmisen omahyväisyys, joka kuvittelee itse olevansa pelastettujen joukossa, ja silti uskoo suurimman osan porukasta olevan siellä toisella puolella, on jotakin niin kuvottavaa, ettei sille ole sanoja.
Tiedän tiedän, tottakai minä tiedän, ettei uskovan ihmisen ajatus näin kulje. Ei kukaan iloitse toisen kadotustuomiosta. Mutta kun minulle vaan on sietämätön edes se mahdollisuus, että joku muu ei pelastuisi, ja minä pelastuisin. Minä en voi uskoa Jumalaan, joka valitsee itselleen mieluiset pitämään ikuisesti kivaa keskenään. Ei ei ei. En voi uskoa siihen, en sittenkään, vaikka mieluisiksi tullan yksin armosta. Mikä armo se sellainen on, joka ei yhtäkkiä koskekaan kaikkia? Mikä armo se on, joka jättää ulkopuolelle kaikkein kärsivimmät ja haavoitetuimmat, ne jotka eivät voi mitenkään uskoa hyvään Jumalaan? Mikä sovituskuolema se on, joka ei ylläkään koskemaan kaikkia luotuja?
Mikään vetoaminen siihen, että Jumala kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta, ei tässä kohtaa toimi. Se on vain pelkkää todellisuuspakoa. Jos Jumala on oikeasti kaikkivaltias ja oikeasti rakastaa, hän ei salli kenenkään joutua ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Ei tavallinen perheenisäkään anna lapsen tappaa itseään valinnanvapauden nimissä. ”Jos lapsi nyt kerran tahtoo tunkea ruuvimeisselin pistorasiaan, niin onhan hänellä oltava vapaus toimia niin?!?!?!?” Jos edes maallinen isämme ei anna meille tapahtua tällaista vapaan tahdon nimissä, niin miten ihmeessä Taivaallinen Isämme muka olisi niin paljon vähemmän rakastava ja välittävä, että antaisi meidän tuosta noin vain vapaasti valita ikuisen kidutuksen ja kadotuksen?
Salme, mitäs mieltä olet siitä, kun Rooman paavin porukka, joita on vissiin n. 1,1 miljardia tään pallon pinnalla, väittää ihan virallisesti, että kaikki muut kristinuskon haarat ovat harhaoppisia, ja niiden tunnustajat joutuvat sinne ikuiseen kadotukseen: extra ecclesiam nulla salus. Tämmöinen ikävä tosiasia tietysti ohitetaan kohteliaasti vaieten ekumeenisissa keskusteluissa. Kyllä ne tuolla EU-Euroopassa osaa:).
Elias-kuoma on ennenkin tarjoillut tuota tokaisua ”en usko Raamattuun, vaan Jumalaan, joka puhuu Raamatussa”. En muista, olenko aiemmin kommentoinut sitä kriittisesti.
Siinä on mahdollisuus tulkita Jumalan ja Raamatun suhdetta reformoidun teologian tavoin. Silloin Raamattu on kuin tienviitta, joka osoittaa Jumalaa. Tai informaatiota, joka kertoo, miten Jumalan voi tavoittaa, kohdata tai löytää. Mutta itse Jumala ja Raamattu pidetään olemuksellisesti kaukana toisistaan.
Luterilainen ei tyydy siihen tienviittaan tai ohjekirjaan, vaan hän uskoo että Sanassa on [sakramentaalisesti] Jumala itse läsnä. Jos olen Lutheria oikein ymmärtänyt, hän tarkoittaa Sanalla myös saarnattua sanaa, ei vain kirjoitettua. Ei tosin mitä tahansa uskonnollista juttelua, vaan Raamatun mukaista sananjulistusta seurakunnassa.
Toisaalta luterilaisuus opettaa, että sana on Pyhän Hengen vaunu, ja toisaaltya se korostaa että Sanassa on itse Kristus läsnä. Onhan Lutherin ja Tuomo Mannermaan mukaan Kristus läsnä jopa Sanan synnyttämässä uskossakin. In ipsa fide Christus adest. Raamatunkohta, joka puhuu julistetussa Sanassa olevasta Jumalasta on 2 Kor 5:18-6:1. Jeesus sanoi myös, että ne sanat, jotka olen puhunut, ovat Henki ja ovat elämä.
Minua on aina puhutellut Johanneksen 4 luvussa kerrottu kuninkaan virkamiehen usko. Siinä on lyhyt lause: Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni.
Aprillipäivän aamuna vieraiden vielä nukkuessa avaan tämän keskustelun ja taas se on edessäni: maailman pirstaleinen todellisuus erilaisine ihmisineen. Jos Jumala on totta ja jos kristinuskolla on maailmassa nyt mitään sanottavaa tai jos sillä koskaan on ollut mitään sanottavaa, haluan kokea Kristuksen todellisuuden maailmassa Emilian, Eliaksen, Markku Hirnin, Martti Pentin ja Teemu Kakkurin sanoittamalla tavalla. Sellainen joukko, joka kyselee luopumuksen syvyyttä Emilian tekstiä lukiessaan jättää minut niin kylmäksi, että itseäni hirvittää, miten kylmä minulla voi olla Kristukseen uskovassa porukassa.
Totisesti ylösnousi! Mitä me siitä tiedämme, mitä se pohjimmiltaan ja lopullisesti tarkoittaa? Sen me tiedämme varmasti, että se tarkoittaa Kristuksen kutsuvan uskovia ja ei-kristilliseen-sanaselitykseen uskovia elämään jokaisena elämän uutena aamuna elämään todellisena kutsun palvella lähimmäistä ja niin rakastaa Jumalaa sillä ainoalla tavalla, mikä ihmiselle on mahdollista. Se Sana on just tämä: lopettakaa oman syntisyytenne ja syyllisyytenne kanssa piehtaroiminen, siitä helvetistä juuri teidät on pelastettu tekemään jotain todellista maailman hyväksi, jotta Jumalan valtakunta saisi muotoa jo tässä maailmassa.
Tähän kutsuun vastaa myös moni, joka viimeisellä tuomiolla yllätetään. He eivät ole tajunneet vastanneensa kristillisen tulkinnan mukaan kutsuun, joka joidenkin mielestä on löydettävissä VAIN raamatusta. Nämä pelastetut kun eivät ole lukeneet raamattua. Eihän se muuten se yllättyneisyys ole mahdollista.
Pääsiäinen on koko luomakunnan juhla.
Jeesus sanoi, että Jumalan sana on totuus. (vert. Joh. 17:17) Joten otan pienen lainauksen Raamatusta
Olisi mielenkiintoista tutkia papiston, erityisesti ”nuoremman” papiston käsityksiä Jumalan ja Raamatun suhteesta. En tähän hätään löydä kyseistä tutkimusta, mutta muistaakseni sellaista n. 10 v sitten pätevällä tavalla tutkittiin ja tulokset vastasivat ennakko-olettamuksia: kasvava joukko pappeja olettaa Jumalalla ja Raamatulla olevan ”jotain” tekemistä toistensa kanssa, mikä myös on oma näkemykseni. STI-papit olivat raamattufundamentalismissaan oma lukunsa.
Teemu, oleellista kommentissasi on juuri tuo Jumalan sakramentaalinen läsnäolo Sanassaan. Ortodoksit ovat kertoneet, että heillä kyllä suositellaan Raamatun lukemista, mutta ei sen tulkitsemista, koska ilman alkukielten ja muun eksegetiikan tuntemusta se olisi mahdotonta tai ainakin johtaisi harhaan. No, siitä voidaan olla montaa mieltä, voiko tulkitsematta lukea yhtään mitään, mutta paljon harmia on maailmassa saatu aikaan, kun Raamatusta on lähdetty etsimään vastauksia kysymksiin, joiden vastaukset ovat ihan muualla.
Martti Lutherin aikana oli myös Jumalan sanan häväisijöitä. Martti Luther kirjoittaa:
Jo Raamattu itse Sanoo kuinka saatana käytti kirjoituksia omiin tarkoituksiinsa vietelläkseen ihmisiä jopa Jeesusta.
Mikä on tänä päivänä saatanan ”paras” valhe, se että saa ihmiset kuvittelemaan olevansa jo sisällä Jumalan valtakunnassa eli näyttää toisen tien kuin Jeesus.
Onneksi on Jumalan Sana joka näyttää tämän valheen nöyrille eli hedelmistä tunnemme oikeat opettajat, ei kenessäkään murhaajassa ole ole Jumalan henkeä siis kun uskoa on puolustettu miekalla niin se ei ole Jumalasta.
http://www.youtube.com/watch?v=lZ5QSR9Wvbg
Ilm.20:12-15 ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.”
1Kor.4:5 ”Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.”