Tämä on jotenkin hieno päivä tämä lankalauantai. Oikea toivon päivä kaiken epätoivon keskellä. Kristus astui alas tuonelaan, Kristus laskeutui helvettiin, vei pelastuksen myös sinne, jossa sitä todella tarvittiin ja tarvitaan!
Minusta sellaisella Kristuksella ei ole mitään arvoa, joka ei rakasta joka ikistä luotua, olipa hän sitten taivaassa, helvetissä tai täällä maan päällä. Minusta sellaisella Jumalalla ei ole mitään tekoa, joka ei pysty pelastamaan joka ikistä sielua helvetistä. Niin heikkoa Jumalaa en tarvitse.
Minä en voi kestää ajatusta siitä, että joku iloitsee omasta iankaikkisesta pelastuksestaan ja oikeasta uskostaan ajatellen samalla, että osa ihmisistä – jopa suurin osa – joutuu ikuiseen kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta, helvettiin. Sellainen julmuus on niin jumalatonta, että mikään määrä raivoisia sanoja ei riitä sitä julmuutta kuvaamaan. Sellaisen ihmisen omahyväisyys, joka kuvittelee itse olevansa pelastettujen joukossa, ja silti uskoo suurimman osan porukasta olevan siellä toisella puolella, on jotakin niin kuvottavaa, ettei sille ole sanoja.
Tiedän tiedän, tottakai minä tiedän, ettei uskovan ihmisen ajatus näin kulje. Ei kukaan iloitse toisen kadotustuomiosta. Mutta kun minulle vaan on sietämätön edes se mahdollisuus, että joku muu ei pelastuisi, ja minä pelastuisin. Minä en voi uskoa Jumalaan, joka valitsee itselleen mieluiset pitämään ikuisesti kivaa keskenään. Ei ei ei. En voi uskoa siihen, en sittenkään, vaikka mieluisiksi tullan yksin armosta. Mikä armo se sellainen on, joka ei yhtäkkiä koskekaan kaikkia? Mikä armo se on, joka jättää ulkopuolelle kaikkein kärsivimmät ja haavoitetuimmat, ne jotka eivät voi mitenkään uskoa hyvään Jumalaan? Mikä sovituskuolema se on, joka ei ylläkään koskemaan kaikkia luotuja?
Mikään vetoaminen siihen, että Jumala kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta, ei tässä kohtaa toimi. Se on vain pelkkää todellisuuspakoa. Jos Jumala on oikeasti kaikkivaltias ja oikeasti rakastaa, hän ei salli kenenkään joutua ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Ei tavallinen perheenisäkään anna lapsen tappaa itseään valinnanvapauden nimissä. ”Jos lapsi nyt kerran tahtoo tunkea ruuvimeisselin pistorasiaan, niin onhan hänellä oltava vapaus toimia niin?!?!?!?” Jos edes maallinen isämme ei anna meille tapahtua tällaista vapaan tahdon nimissä, niin miten ihmeessä Taivaallinen Isämme muka olisi niin paljon vähemmän rakastava ja välittävä, että antaisi meidän tuosta noin vain vapaasti valita ikuisen kidutuksen ja kadotuksen?
Ari, jos Jeesus sanoo ”Minä olen maailman valo” niin varmasti tulkitset sen, vaikka hän ei siinä kohtaa sanokaan puhuvansa vertauksin. Tuskin pimeään huoneeseen tultuasi ajattelet laittavasi jeesuksen päälle, vaikka Jeesus mielessäsi koko maailman valo olisikin. Ymmärrät siis varmasti mikä ero on kattovalolla ja Jeesuksen valolla. Eli teet tulkintaa.
Suosittelen muuten joskus kokeilemaan näitä selityksiä lapsilla. Kysykääpä vaikka 8-vuotiailta, mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan ”minä olen elämän leipä”. Uskoisin, että saatte hienoja tulkintoja. Kokemusta on.
Jussi Tuusa, kuinka ”tulkitset” seuraavan:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Elias Tanni, nyt unohdat että Jeesus lupaa Pyhän Hengen Häneen uskoville eli PH kirkastaa Jeesusta eli jos kuvittelet omassa järjessä ymmärtäväsi Jeesusta niin olet juuri paatunut etkä ymmärrä.
Ari,
omalle kohdalleni tulkitsen ja sisimmässäni tunnen niin, että vaikka keski-ikään ehtineenä kuoleman todellisuus on yhä todellisempaa, yritän edelleen hallita elämääni ja suodattaa Sanasta vain mukavat palat. Näinhän se on. Jouko Mäki-Lohiluomalla on tästä hyvä biisi ”Jeesus kirstus”. Onko tuttu?
Tuohon ymmärrykseen olen jo vastannut Jorma O:lle, eli ”ymmärrys” ei ole ensisijaisesti minulle se tapa, jolla olen yhteydessä Jumalaan, vaan se on usko. Teologiasta (ihmisten uskosta, tavasta sanoittaa sanoittamatonta) katson jotain ymmärtäväni. Olen myös sille (teologian) tielle pääsyssä kokenut sellaista johdatusta, että en ole voinut jättää sitä huomiotta.
Elias Tanni, siis kun ei ymmärrä että mummojen potkinta on syntiä ja uskoo että armo riittää pelastukseen niin kaikki ok???
Tiedän eläneeni paatuneena liki 40 vuotta, ei Jumalan Sana kasvanut edes pienintäkään hedelmän tynkää, mutta kun Pyhä Henki tuli niin kyllä elämään tuli muutos, ei tarvitse pimeässä vaeltaa ymmärtämättä Jumalan tahtoa vaan Jeesus valaisee.
Sanoittaa sanoittamatonta?
Mielestäni sanoitettavissa olevaa on hyvinkin paljon ymmärrettävästi sanoitettu esim. Paavalin kirjeissä. Jotenkin tuo ymmärtämisen tarve halutaan ohittaa…
Kertokaa nyt sitten, miten te tämän oikein tulkitsette:
5. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
1 Kor. 6:9-10 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa
Kun uskoo, että armo riittää pelastukseen niin ok. Todellakin. Se, jos joku ei tiedä, että mummojen potkiminen on väärin, on kasvatuksellinen, ei hengellinen ongelma.
Ari tähdentää mielestäni ihan oikeaa asiaa.
Jos uskoo siveyslakiin (Raamatussa), on mummojen potkiminen aika iso hengellinen ongelma. Mikäli näin ei potkijan mielestä ole, ei häntä mikään armo pelasta, koska silloin ei ole uskoakaan.
Kun edellä mainitsin tuon Paavalin, niin Roomalaiskirjeen 8. luku määrittelee varsin selvästi: 8: 8 Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.