Onko tämä peltoa? Kyllä toki!
Keväinen tulva muutama vuosi sitten.
Vaulammin läpi menevä joki laajenee kevään lumien sulamisen aikaan.
Paljon lintuja liikkuu täällä keväisin.
Luonto elää.
Luonnon ihme: Jumalan luoma, Kaikkivaltiaan käden jälki.
Maailma luotiin Kristuksessa. Siksi kaikki oli hyvää luomisen aikaan. Jeesus on hyvä!
Runoilija on lausunut näin
On usko yksinkertainen
Vaan niin sangen syvä
Nelivuotias lapsi osaa sen
Kun sanoo: Jeesus on hyvä.
Marianpäivän sanoma on hyvä. Jumala ei jättänyt meitä yksin. Hän tuli luoksemme. Jumalan Poika Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä. Neitsyen kohtuun hän saapui. Nainen hänet synnytti.
Jumala, Isä Iankaikkinen, hänet lähetti. Meitä vapauttamaan sen teki. Synnin kahleet katkaisemaan. Syntiuhriksi antoi. Näin syntien anteeksianto on osamme. Jumala teki sovinnon ihmiskunnan kanssansa. Vanhurskautemme on Jeesuksen anti. Taivaan lahja meidän autuudeksemme.
Syntien sovittamiseksi
hän lähetti tänne oman Poikansa
syntisten ihmisten kaltaisena.
Jumalan hyvyys meitä kantaa. Siis eläkäämme rohkeasti hänen tahtonsa tietä. Pyhä Henki meitä johtakoon Jeesuksen seurassa kulkemaan. Koko elämämme Jumalan kanssa käsi kädessä.
SUNNUNTAI 17.3.2024
Marian ilmestyspäivä
Herran palvelijatar
Toinen lukukappale eli epistola: Room. 8:1–4
Kirjeestä roomalaisille, luvusta 8
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.
Olen aikoinaan kirjoittanut blogin, missä käsittelen Marian päivää. Siinä kerron Pyhästä perheestä. Tuon blogin otsikko viittaa Anselmin kuuluisan teoksen nimeen Cur Deus homo. Anselmin kirjan otsikko kysyy, miksi Jumala tuli ihmiseksi. Tässä aikaisemmen blogini viite:
https://www.kotimaa.fi/blogit/cur-deus-homo-miksi-jumala-tuli-ihmiseksi-kysyi-anselmi/
Marian päivän aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä:
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-17-3-2024/
Roomalaiskirjeen luku kokonaisuudessaan on luettavissa täällä. Valmiiksi ladattu vuosien 2020, 1992 ja 1938 suomennokset.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,KR92,KR38/ROM.8
Marian päivään liittyen
Kirkkomme katekismuksessa vuodelta 2000 kerrotaan Mariasta artikkelissa 16.
Sen voi lukea tästä osoitteesta:
https://katekismus.fi/uskontunnustus/16.html
Epistolaan liittyen
Finbible sivustolla on luettavissa vanhempia käännöksiä Roomalaiskirjeen lukuun kahdeksan. Sivustolla on mahdollista lukea vuosien 1548, 1642, 1776 sekä 1938 suomennoksia.
Vanhin näistä on Mikael Agricolan tekemä suomennos Se Wsi Testamentti vuodelta 1548 jKr. Käännöksestä otettiin 300 kappaleen painos. Painos myytiin loppuun 1700 -luvulla. Tuohon aikaan kirjat olivat hyvin kalliita. Hevosen saattoi ostaa vähemmällä rahalla.
Panen linkin Finbible sivustolle juuri Se Wsi Testamentti 1548 luvun 8 kohdalle
https://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/rooma_8.htm
Hyvä blogi, kiitos Matias.
Kristus on keskiössä luomisesta alkaen, — aina ikuisuuteen asti.
Juha
Kiitos palautteestasi
Matias Roto mitä tarkoittaa ”vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista””?
Mitä eroa on elää lihan mielen mukaan kuin elää Hengen johdattamana?
Ari
Kiitos kommentistasi!
Kiitos hyvistä kysymyksistäsi!
Vastaan kysymyksiisi useammasta näkökulmasta katsoen.
Ari
1) Mitä tarkoittaa ”vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”?
Vastauksen antaa kirkkomme tunnustukseen kuuluva Lutherin Vähä katekismus toisen uskonkappaleen selityksessä
Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, kaikkivaltiaan Isän, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.
(Lutherin Vähä katekismus)
Linkki Katekismus 2000 sivustolle
https://katekismus.fi/uskontunnustus/18.html
Vuoden 1948 Kristinopissa se myös selitettiin kappaleessa 39. SOVITUS JA LUNASTUS.
Sen voi lukea sivulta 49 – 50 tekstin sivuilta mikä näkyy linkin sivuilla 49/ / 95
linkissä
https://asiakas.kotisivukone.com/files/raamattunetti.palvelee.fi/tiedostot/Pitkat/kristinoppi_a61.pdf
Nyt menen nukkumaan ja jatkan huomenna, jos Herra suo
Huomenta
Nyt jatkan vastausksia
Ari
2) Tuon yleisemmän vastauksen jatkeeksi täsmäkohdennettu vastaus blogini epistolan selityksenä.
Alkukielessä tuo ajatus, että Jumala lähetti poikansa sovittamiseksi sisältää viittauksen Vanhan testamentin sanankäyttöön. Siinä nimittäin käytetään Vanhan testamentin syntiuhrista sanaa, jota muutoin käytetään vain synti -sanan merkityksessä. Tässä tulee esille ihmisten puheessa monesti esiintyvä ilmiö, että jonkin tapahtuman nimityksenä käytetään vain tuon ilmiön tai tapahtuman jotain yksityiskohtaa. Vertaa ajoneuvon ”auto” nimitystä sen sisältämästä ajatuksesta ”itsestään liikkuva ajoneuvo”.
Se että alkukielessä kreikassa syntiuhrista käytettiin lyhyempää synti -sanaa ἁμαρτία (hamartia) nimittäin esiintyy erittäin usein myös Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä Septuagintassa. Yksistään 3. Mooseksen kirjassa jopa yli 50 kertaa.
Mitä tämä merkitsee sitten meidän uskonelämällemme? Syntiuhri oli liturginen toimitus. Näin ollen ei pidä halveksia pyhän liturgian toimittamista hengellisen elämän hoitamisessa, koska Vanhan testamentin esikuva Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemasta koko maailman syntien sovitukseksi sisälsi liturgian. Meidän kirkkomme liturgia on jatkumoa ikivanhasta juutalaisesta liturgiasta.
Vanhan testamentin syntiuhri antoi syntien anteeksiannon rajattuihin tilanteisiin aina kulloisenkin tehdyn synnin luonteen mukaisesti. Mutta Jeesuksen Kristuksen itsensä uhraaminen Golgatalla antoi syntien anteeksiannon koko maailman kaikille aikakausille. Hänen sovitustyönsä sisältämä anteeksianto koskee koko syntisen ihmiskunnan toivoa. Koko maailmalle on julistettava sanomaa syntien anteeksiannosta.
Ari
3) Vastaust toiseen kysymykseesi: ”Mitä eroa on elää lihan mielen mukaan kuin elää Hengen johdattamana?”
Itse asiassa jo kohdassa 1) mainittun viittauksen lopussa kerrotaan mitä Pyhän Hengen johtama elämä merkitsee meille: Se on Kristuksen tekemän sovinnon todeksi elämistä omassa elämässään.
”Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena elää ja hallitsee iankaikkisesti.”
Panen kuitenkin jatkoksi toisenkin kohdan Lutherin Vähästä katekismuksesta. Siinä uskonpuhdistajamme kertoo miten meidän pyhä kasteemme vaikuttaa koko elämämme ajan jokapäiväisen parannuksen eli siis joka päivä voimme uudistua elämässämme katse luotuna eteen päin Kristuksen takaisin tulon riemullista Vapahtajamme tapaamista odottaen. Tämä uskon ja toivon antama avara näköala luo voimaa ja rohkeutta jokapäiväiseen parannukseen ja alati uudistumaan elämämme taipaleella taivasta kohti matkatessamme.
Luther ilmaisee asian näin:
MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
MISSÄ SE ON KIRJOITETTUNA? VASTAUS:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
(Lutherin Vähä katekismus)
https://katekismus.fi/sakramentit/36.html
Ari
4) Otan tähän vielä vuoden 1948 Kristinopin opetuksen uudistuneesta elämästä. Siinä alkaen kohdasta 74 kristinopin sivulta 68 ja linkin sivulta 68 / 95 ja jatkuen kohtaan 77 kristinopin sivulle 70 ja linkin sivulle 70 / 94.
https://asiakas.kotisivukone.com/files/raamattunetti.palvelee.fi/tiedostot/Pitkat/kristinoppi_a61.pdf
Lihan mukaan elämistä
Eikö se ole lihan mukaan elämistä, kun leipäkin muuttuu jeesuksen ruumiiksi. Minä en näe siinä mitään hengellistä, vaan ainoastaan pakanallista rituaalia, jolla lähestytään joitain outoja henkiä, joiden uskotaan antavan itselle hyviä asioita, kun mielistellään sitä rituaaleilla, tai jopa muututaan siksi, koska syödään sen ruumista ja näin se muuttaa syöjään asumaan.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Jatkan useammalla kohdalla vastauksiani
1)
Sanalla liha on monta eri käyttöä aina tilanteen mukaan. Toisinaan se on hyvin konkreettisessa käytössä. Toisinaan taas sille annetaan erilaisten tekojen tai ajatusten tai pyrkimysten lähteenä olevia merkityksiä.
Nykyisessä suomen kielessäkin käytetään sydän sanaa ystävällisyyden tai rakkauden ilmauksena.
Ruotsiksi voidaan sanoa: Han har näsa att säga, sana sanalta, hänellä on nenää sanoa, siis tilanteesta riippuen, hänellä on julkeutta sanoa, hänellä on rohkeutta sanoa, hänellä on kanttia sanoa tms.
Edelleen otettakoon heprean sana kohtu. Paitsi konkreettista merkitystä sikiön kotina ennen syntymää, myös johdettuna merkityksenä armo ja armollisuus.
Edelleen on huomattava, että kreikkalaisessa filosofiassa aineellinen ja henkinen puoli todellisuudesta erotetaan toisistaan. Niinpä myös ihmisen ruumis ja henki ovat ihmisen olemuksessa kaksi toisistaan irrallaan olevaa todellisuutta. Voidaan jopa sanoa että ruumis on hengen vankila. Voidaan myös sanoa että kuolemassa ruumis kuolee, mutta ikuinen henki jatkaa elämäänsä ruumiittomana.
Toki kreikassakin voidaan sanoa: ”Terve sielu terveessä ruumiissa”, mutta tällöinkin ilmauksessa nämä kaksi yhdessä tavoiteltavaa puolta ruumis ja sielu esiintyvät erillisenä suureena.
Heprealaisessa ajatelussa puolestaan monet kaikkein abraktisimmat asiat ilmaistaan mitä konkreettisimmin ainetta tarkoittavin sanoin ja päinvastoin, kaikkein konkreettisimmat asiat voidaan ilmaista mitä abstraktisimmin ilmauksin.
Niinpä käsitteiden ruumis, sielu ja henki yhdistyminen ihmisessä kerrotaan luomiskertomuksessa niin että Jumala otti maan tomua aineellista ruumista varten, ja puhalsi häneen elämän hengen ja näin ihmisestä tuli elävä sielu.
1. Moos. 2:7
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Tarja
2)
Apostolisessa uskontunnustuksessa sanomme suomeksi että uskomme ruumiin ylösnousemuksen kreikaksi siinä on ilmaus
σαρκὸς ἀνάστασιν,
sarkos anastasin,
lihan/ruumiin ylösnousemus
joka voidaan kääntää paitsi ruumis myös vastineella liha. Tällä halutaan sanoa, että ylösnousemus on niin konkreettinen, että myös meidän koko olemuksemme: ruumiillinen, ajatuksellinen, tunteva ja tahtova jne olemuksemme kokonaisena ihmisenä herätetään kuolleista. Toki niin että kaikki kipu, sairaus ja raihnaisuus on väistynyt ja täydellisyys on sijaan tullut.
Muutos mikä tulee nykyiseen verrattuna siis on että vajavainen tulee täydelliseksi.
Tarja
3)
Herran pyhän ehtoollisen liturgia on muodostunut kolmen juutalaisen aterialiturgian pohjalta nousten ja aikojen kuluessa edelleen kehittyen nykyaikaisten erilaisten kirkkokuntien erilaisiksi ehtoollisliturgioiksi.
Ehtoollisen vieton vanhoihin muotoihin on viittaus jo Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, missä kerrotaan Saalemin ( Jerusalemin vanhempi nimitys ) pappiskuninkaan tulleen Abrahamia vastaan uskon isää siunaamaan ja tässä tarkoituksessa tarjonneen tälle leipää ja viiniä.
1. Moos. 14: 18-20
18 Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, 19 ja hän siunasi Abramia sanoen:
– Siunatkoon Abramia
Korkein Jumala,
taivaan ja maan luoja.
20 Kiitetty olkoon Korkein Jumala,
joka antoi sinun lyödä vastustajasi.
Herran pyhän ehtoollisen sisältönä on se, että siinä Kristus itse antaa itsensä. Ehtoollinen yhdistää meidät ristiinnaulittuun Vapahtajaamme. Jeesuksen sovintokuoleman anti annetaan heprealaiseen ajattelutapaan muotoutuen niin, että kaikkein hengellisin annetaan kaikkein konkreettisimmin välinein:
Ehtoollisen leipä ON Kristuksen ruumis ja viini ON Kristuksen veri.
Näiden aineellisten välineitten välityksellä meidän liittomme Kristuksen sovintotyöhön saa reaalisen liittymän. Niin kuin leipä ja viini sulautuvat meidän olemuksemme rakenteiksi, niin yhteytemme Kristukseen toteutuu niin, että voimme sanoa, että me olemme Kristuksessa ja Kristus on meissä.
Tarja
4)
Myös monissa muissakin uskonnoissa esiintyy erilaisia ateriointeja uskonnollisten menojen yhteydessä. Tämä ei suinkaan tee näiden uskontojen menoja meidän kirkkomme Herran pyhäksi ehtoolliseksi eikä meidän ehtoollistamme heidän uskonnonharjoituksen osaksi.
Samaten erilaisten juhla-aterioitten järjestäminen erilaisten tapahtumien yhteyteen eivät sisällä sanomaa meidän tai muidenkaan uskontojen sanomasta, vaan liittyvät aina juhlittavaan aiheeseen. Esimerkiksi joka syksyiset nobelpalkinnon jakotilaisuuden ateria ei ole minkään uskonnon liturgiaa, vaan sen ainoana tehtävänä on juhlistaa palkinnon jaon tilaisuutta.
Tapojen yhtäläisyys siis ei ratkaise tilaisuuden antia, vaan näihin tapoihin liittyvät seremoniat ratkaisevat kunkin tilaisuuden luonteen, onko tilaisuus kristillistä liturgiaa, pakanallisia menoja tai vain jonkun tapahtuman juhlistamista.
Matias
” Mutta Jeesuksen Kristuksen itsensä uhraaminen Golgatalla antoi syntien anteeksiannon koko maailman kaikille aikakausille. Hänen sovitustyönsä sisältämä anteeksianto koskee koko syntisen ihmiskunnan toivoa. Koko maailmalle on julistettava sanomaa syntien anteeksiannosta. ”
Ei sillä ole mitään merkitystä, koska merkitystä on vain sillä, että ihmiset luopuvat synnin tekemisestä, myös niistä synneistä joita Jeesus toi, eli jätti syyn kuolemastaan ( itsensä uhraaminen) kansan päälle, ja siitä syntyi hirvittävä vainojen historia.
Jokainen vastaa omista teoistaan ja jos Jeesus onkin kärsinyt omista teoistaan, se ei tarkoita, että seuraajat voivat jatkaa hänen panetteluaan ja puheitaan, ja ne on aina anteeksiannnettu. Se on aina sen syy, joka sanoo. ”Pahenpi sille, kenen kautta se tulee, sille olisi parempi, että ei olisi syntynytkään.”
Jeesus on jo kärsinyt. Ei omia puheitaan ja uskomuksiaan voi hänelle kasata. Kaiken lisäksi Jeesus on rakennettu hahmo, minulla on kirjan verran aineistoa jeesuksen rakentamisesta. Sinne mahtuu paljon ihmisiä, heidän tekojaan ja sanojaan, Jeesus on eräänalainen kooste.
Tarja
5)
Ihmisten teoilla on merkityksensä tämän maailman sisäisissä suhteissa. Hyvää tekeäällä levitämme hyvyyttä ja pahaa tekemällä pahuutta.
Tekojemme ansiosta emme kuitenkaan milloinkaan voi saavuttaa yhteyttä meidän Jumalaamme. Olemme siihen liian heikkoja, liian puutteellisia, liian syntisiä.
Enhän minäkään Kribillä kauniilla hiekkarannalla uidessani edes yrittänyt kuvitella uivani Afrikan rannoilta Etelä-Amerikkaan saakka. Vaikka mantereet joskus geologian muinaisuudessa ovat olleetkin yhtä mannerta, niin niiden väliin kasvanut Atlantti oli liian aava minun voimineni uimalla ylitettäväksi.
Sama todellisuuden mahdottomuus on huomattava syntiin langenneen ihmiskunnan Jumalasta luopumisen suuruudesta.
Vain Jeesuksen Kristuksen tekemä sovintotyö, tekstimme käyttämää tarkkaa ilmausta ajatellen Kristuksen itsensä antama syntiuhri koko maailman kaikkien ihmisten, kaikkialla ja kaikkina aikoina, puolesta oli riittävä Jumalan ja ihmisten suhteen sovitusta varten. Vain hän, Jumala ja ihminen yhdessä persaoonassa, saattoi sen saada aikaan.
Siksi pelastuksemme on yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Tarja
6)
Vihollisuutta kansojen välillä on esiintynyt kaikkina aikoina. Tämän esikuvana on jo Kainin ja Abelin välinen väkivalta. Niinpä ihmiskunnan alusta aina nykypäiviin saakka vihollisuutta on esiintynyt. Esimerkiksi nykyhetkestä otettakoon Venäjän mieletön hyökkäys Ukrainaa vastaan.
Tätä ihmiskuntaa vaivaavaa mieletöntä vihollisuutta VASTAAN toimii Jeesuksen tuoma sovinnon sanoma. Hänen antamansa armo ja anteeksianto, keskinäinen rakkaus ja ymmärtäväinen suhtautuminen toinen toistaan kohtaan kutsuu rauhan tekoon.
Näin myös mainitsemasi juutalaisvainot eivät suinkaan ole seurausta Jeesuksen julistuksesta, vaan todellisuus on tasan tarkkaan vastakkainen. Vapahtajamme työ kutsuu meitä rauhaan ja sovintoon, keskinäiseen toinen toisensa hyväksymiseen ja myös ryhminä keskenään toimeen tulemiseen.
Efesolaiskirje 2:14 sanoo tästä Jeesuksen tekemästä rauhan saamiseksi antamasta sovituksesta seuraavaa:
14 Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
Näin siis Raamatun kertoma todellisuus juutalaisten ja muiden kansallisuuksien välisistä suhteista on saanut sovintokutsun jo Golgatan ristillä ja siitä seuraa, että kaikkia kansoja kutsutaan keskinäiseen sovintoon, koska Jumala jo evankeliumissaan tarjoaa sovinnon perustan, Jeesuksen täytetyn työn Golgatan ristillä.