Korean tasavallan eli Etelä-Korean Busanissa tänään alkanut Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous pidetään maassa, jonka 50-miljoonaisesta väestöstä runsas 30 prosenttia kuuluu kristillisiin kirkkoihin. Lisäksi maassa on runsaasti buddhalaisia ja jonkin verran eräiden muiden uskontojen kannattajia. Runsas kolmannes eteläkorealaisista ei kyselyissä tunnustaudu minkään uskonnon kannattajiksi.
Korean demokraattisessa kansantasavallassa eli kommunistisessa Pohjois-Koreassa tilanne on aivan toisenlainen. Luotettavia tilastoja ei tästä sulkeutuneesta diktatuurista ole saatavissa, mutta järjestäytynyttä ja näkyvää uskonnollista toimintaa on äärimmäisen vähän. Yli 24-miljoonaisessa Pohjois-Koreassa on virallisesti auki vain muutamia kirkkoja.
Eräiden länsimaisten arvioiden mukaan Pohjois-Korean hallitsevan kommunistisen puolueen kehittämä Juche-aate saattaisi kuitenkin täyttää uskonnon tuntomerkit, vaikka pohjoiskorealaiset eivät virallista ideologiaansa niin näekään, eikä Juche-aatetta länsimaissakaan kovin usein uskonnollisena pidetä. Ehkä tunnetuimpia tämänsuuntaisia väitteitä on esittänyt yhdysvaltalainen evp-meriupseeri ja teologi Thomas J. Belke, jonka 1999 ilmestynyt tutkimus Juche. A Christian Study of North Korea´s State Religion analysoi tarkasti Juche-aatteen syntyä, oppeja, myyttejä, maailmankuvaa, ”palvontamenoja” ja sen luomaa kulttuuria.
Belken kanssa ei ole pakko olla samaa mieltä – esimerkiksi fundamentalistiselta kalskahtavaa raamatuntulkintaa on hänen kirjassaan kauniisti sanottuna aivan riittävästi – mutta hänen tekstinsä herättää kieltämättä ajatuksia. Hänen pääväitettään Juche-aatteen uskonnollisuudesta voidaan pitää mahdollisena, sillä uskonnon olemuksesta ei ole olemassa yhtä ainoaa, kaikkialla hyväksyttyä määritelmää.
Juche-termi on koreaa ja viittaa omavaraisuuteen tai itsenäisyyteen. Aate kehittyi pohjoiskorealaisen kommunismin hallitsevan eliitin piirissä 1950-luvulla, joskin aatteelle kehitetyn mytologian mukaan sen juuret johtavat maailmansotien väliseen aikaan, jolloin koko Korea oli Japanin miehittämä.
Mutta olisiko Juche todella uskonto? Olisiko pohjoiskorealainen hallitseva kommunistinen eliitti luonut maansa hirmuvallan alla kärsiville, muusta maailmasta mitään tietämättömille massoille uuden oman uskonnon? Samalla ideologisen välineen, jolla köyhät pidetään kyykyssä puolueen yltäkylläisyydessä elävän eliitin ja muiden systeemistä ehkä hyötyvien kulloistenkin tarpeiden mukaisesti.
Juche-ideologian uskonnollisuudesta puhuu Thomas J. Belken mukaan esimerkiksi se, että Pohjois-Korean nyt edesmenneet ensimmäiset diktaattorit Kim Il-Sung (kuollut 1994) ja hänen valtansa perinyt poika Kim Jong-Il (kuollut 2011) sekä edellisen puoliso ja jälkimmäisen äiti Kim Jong Suk (kuollut 1949) ovat Pohjois-Koreassa edelleen lähinnä jumalolentojen asemassa.
Varsinkin molempia miehiä pidetään erehtymättöminä. Molempien julkiseen toimintaan väitetään virallisissa tiedonannoissa liittyvän yliluonnollisia ihmeitä – esimerkiksi puut ovat talvella puhjenneet kukkaan paikoissa, joissa nämä lihaksi tulleet ”jumalat” ovat vierailleet.
Heidän muistomerkeillään käydään suurin joukoin suorittamassa palvontamenoja muistuttavia rituaaleja. Heidän ajatuksiaan siteerataan valtion propagandassa eri medioissa yötä päivää. Koko koulutusjärjestelmä lastentarhasta yliopistoon toistelee kaikille elämänaloille sovitettuja suurten johtajien nimissä kulkevia ajatuksia.
Belken tulkinnan mukaan Juche-uskonnon ”jumalat” tai ainakin pyhät miehet Kim Il-Sung ja Kim Jong-Il ovat käytännössä loukkaamattomia. Heidän kritisoimisensa, herjaamisesta puhumattakaan, johtaa keskitysleiriin. Jopa tahaton kritiikki, kuten heidän kuviensa ”halventaminen” tai sivuuttaminen epähuomiossa on Belken kertomien esimerkkien mukaan vakava rikos.
Erityisen tuhoisia pohjoiskorealaisille ovat Belken mukaan olleet kommunistisen hirmuvallan käytännön toimien ohella Juche-aatteen luoma vinoutunut maailmankuva: Siihen liittyy ajoittain nälänhädästä kärsivän Pohjois-Korean järkyttävän ja ihmiselämää tuhoavan reaalimaailman kuvaaminen ihmiskunnan suurimmaksi saavutukseksi, sammumaton, irrationaalinen viha Yhdysvaltoja ja Japania kohtaan, sekä maailman militaristimman hallinnon halu lopulta valloittaa (”yhdistää”) Etelä-Korea asevoimin.
Kaikki tämä tilanteessa, jossa maa on jo vuosia ollut riippuvainen juuri yhdysvaltalaisesta, eteläkorealaisesta ja japanilaisesta ruoka- ja muusta avusta.
Onko Juche uusi uskonto? Vastauksia on epäilemättä monia. Ehkä Juche sittenkin on vain ideologia, sellaisena elämän ja vapauden vastainen pakkovallan pyhittäjä.
Mutta muuttuuko asia, jos sukupolvia pelossa ja tietämättömyydessä eläneet pohjoiskorealaiset kuitenkin suhtautuvat ideologiaansa kuin uskontoon, vaikkei sitä sellaiseksi olisi luotukaan?
On mielenkiintoista nähdä, missä määrin Pohjois-Korean tilanne, ehkäpä jopa sen ideologis-uskonnollinen tilanne mahdollisesti nousee esille KMN:n Busanin yleiskokouksessa.
Jussi Rytkönen :” Onko Juche uusi uskonto?”
Mielestäni se pyrkii sitä olemaan kuten kaikki muutkin Jumalaksi Jumalan paikalle itsensä ylentäneet diktaattorit tai materialistit, jotka pitävät ihanteenaan luonnon olemassaolon taistelua, jossa ”nopeat syövät hitaat” tai lähtevät siitä oletuksesta, että ” Työväenluokan maailmankatsomus, marxilainen dialektinen materialismi, eroaa kaikista porvarillisen filosofian erinimisistä virtauksista siinä, että se torjuu päättäväisesti kaikenlaisen mystiikan ja mielivallan luonnon ja yhteiskunnan ilmiöiden tulkinnassa. Se pitää lähtökohtanaan ihmistajunnasta ja muusta ”hengestä” riippumatonta olemassa olevaa fyysillistä maailmaa, luontoa, sellaisena kuin se on, objektiivisessa, aineellisessa todellisuudessaan, moninaisuudessaan, omien sisäisten lakiensa mukaan tapahtuvassa karkeamattomassa, etenevässä käsityksessään.” (Tuure Lehen)
Tässä esimerkki kommunistisesta uskonnosta, jonka tunnusmerkkejä olen punaorvon lapsenlapsena tunnistavinani myös nykyisen vasemmiston suhtautumisessa vuoden 1918 tapahtumiin : https://www.youtube.com/watch?v=ccsNr9UJeVY
Mietin, onko Busan sama paikka, joka ennen kirj. Pusan?
Kaupunki Tsushiman salmen rannalla, jonne YK:n joukot o´li työnnetty ahdinkoon Korean sodan alussa.
Mutta Juche on minun mielestäni uskonto ilman muuta, siinä kuin kommunismikin.
Yleisradion pääjohtaja oli suuri Juche-aatteen kannattaja, ja hän kävi ihailemassa maan kehittyvää yhteiskuntaa useammankiin kerran. Kun NL romahti kiinitti muuan SKDL:n kansanedustaja vielä toivonsa P-Koreaan. Siellä oli vielä alkuperäistä henkeä! Olin kuulemassa kasvisravintolan kabinetissa, kun hänen suurlähetystöstä hankkimansa kolme yrmeän näköistä vesseliä julisti oppiaan.
En ymmärrä miten kommunismi itsessään olisi uskonto. Se on muuten väärässä.
Juche-aate sen sijaan lähenee jo uskontoa kun kerran luonnonkin kerrotaan toimivan poikkeavasti Suuren Johtajan(tm) lähellä. Tosin vielä kai ei näitä yliluonnollisia uskomuksia ole koottu yhtenäiseksi opiksi, vaikka muutoin papistoa ym. olisikin valmiina. Protouskonto?
Uskonnon määrittelyssä kiinnostavaa on, millloin ideologiasta tai riiteistä ja näiden profeetasta kuoriutuu uusi uskonto. Itse näen Korean jakautumisen ensisijaisesti poliittisena diktatuurina, en uskontona. Onhan jalkapallossakin paljon uskonnon elementtejä vaikkei se uskonto olekaan.
Korean kielen translitterointia on vaihdettu, joten käytössä on kuulemma jopa kolme erilaisia ”virallista” versiota. Kumpikin on oikein eli Busan ja Pusan – sana lausutaan kuulemma mieluummin suomalaisittain P:nä kuin B:nä.
Kokousessa on juuri meneillään egyptiläisen koptin, sri lankalaisen pastorin ja HIV-asiantuntijan kertomuksia ja analyysiä syrjäytytettyjen/syrjäytyneiden tilanteesta eri puolella maailmaa.
kirjasi Iiris Kivimäki, tiedotuspäällikkö, mukana kokouksessa
Jori, onhan se uskonto, kun katsot miten siihen tosiasioiden ja faktojen ulkopuolella uskotaan vielä tänäänkin.
Minusta piispa Askola sanoi kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin sen, että ”jokainen aikakausi tulkitsee Jumalan sanaa siinä kontekstissa missä eletään.” Toisena seikkana Askola toivoi kristityille nollatoleranssia vihapuheelle. Molemmista asioista on helppo olla samaa mieltä.
Jos Askola tarkoittaa nollatoleranssia Johanna Korhosen kirkkoa koskeville vihapuheille niin olen samaa mieltä.
Minä kiinnitin huomiota siihen, että piispa Askola toivoo kirkolliseen kekusteluun suhteellisuudentajua. Onko nyt käynyt niin, että tuo suhteellisuudentaju on ollut hakusessa kun esim. sukupuolineutraaliavioliittokysymys on noussut (ainakin täällä K24:ssä ja ehkä muuallakin kirollisessa uutisoinnissa) tärkeimmäksi kirkolliseksi aiheeksi? Kysehän on yhteiskunnan lainsäädännöstä, mikä ei suoranaisesti koske kirkkoa, koska kirkko saa itse määritellä oman menettelytapansa ko. asiassa.
Piispa Askola kehuu arkkipiispan ulostuloa ko. asian suhteen. Olisiko siinäkin kohdin ollut aiheellista, että arkkipiispa olisi noudattanut suhteellisuudentajun noudattamisen neuvoa?
Salme,
valtion lainsäädännön muutos koskee kirkkoa päätti kirkko asiassa mitä hyvänsä. Ja mitä tulee suhteellisuudentajuun, niin sama kysymys voidaan esittää kummallekin puolelle.
”Valtion lainsäädännön muutos koskee kirkkoa päätti kirkko asiassa mitä hyvänsä.” Heikki Leppä.
Kyllä, kyllä, mutta koskeeko se niin paljon, että se on vuoden MERKITTÄVIN KIRKOLLINEN uutinen? Uutisen mukaan ”Helsingin piispa Irja Askola kertoo Kotimaa24:n haastattelussa mikä hänen mielestään on vuoden merkittävin kirkollinen uutinen.”
Salme, eikö Askola kehu arkkipiispan anteeksipyyntöä? Eihän Suomi-areenan puhe koskenut avioliittokysymystä lainkaan, vaan menneitä väärintekoja vähemmistöä kohtaan. Hänhän nimenomaan sanoi, että nämä ovat asioita, joita lainsäädännöllä ei muuteta, vaan joissa jokaisen on löydettävä hirsi omassa silmässään.
Miksi sinä taas nostit avioliittolakikysymyksen tähän, se on piispa Askolan haastattelussa sanoman ja arkkipiispan puheen vääristelyä. Mikä agenda sinulla on näin menetellä??
Tarja,
jospa kuuntelisit piispa Askolan kertoman uudelleen. Vaikka hän ei otakaan esille sanaa ”avioliitto”, niin siihen teemaanhan tuo puhe kytkeytyy.
Muuten Tarja, mikä agenda sinulla on meneillään, kun katsot hyvin usein aiheelliseksi reagoida ärhäkkääseen sävyyn kommentteihini?
Salme, olen häkeltynyt. Kuuntelin päivällä, kuuntelin nyt ja kuuntelutin toisella henkilölläkin. En voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että puhut tarkoituksella muunneltua totuutta. Mikään tuossa haastattelussa tai Kari Mäkisen puheessa ei kytkeydy avioliittolakiin. Kari Mäkinen puhuu menneistä väärinteoista ja nimenomaan siitä, että asenteita ei lailla korjata. Puhe on edelleen kokonaisuudessaan SuomiAreenan sivuilla. Askila kehuu puheen aihetta ja ajankohtaisuutta Suomessa ja maailmalla. Molemmat puhuvat homojen oikeuksista.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen (ja laittanut kommentinkin, milloin olen katsonut, että asia on sen verran silmiinpistävä, että sinä päivystät keskustelussa ja kommentoit ensimmäisten joukossa ja otat hyvin usein esiin homoasian, silloinkin kun alkuperäinen uutisaihe ei siihen liity. Ei voi välttyä ajatukselta, että sinulla on tässä suhteessa jokin missio. Se toki ei ole millään tavalla huono asia, mutta kun muistan sinun kovin mineen kertaan valitelleen, että homoudesta rummutetaan, vaikka tärkeämpiäkin asioita olisi, olen sanonut, sanon ja seson sanojeni takanakin, että toimintasi alkaa tässä suhteessa olla melko läpinäkyvää. Aggressiota en myönnä, mutta kunnioitukseni saisit, jos myöntäisit rehellisesti tarkoitusperäsi. Ei kai siinä mitään tuomittavaa ole, Suomessa on mielipiteenvapaus.
Kommentoin liikkuvassa autossa mobiililaitteella, toivottavasti sait, Salme, selvää kirjoitusvirheistä huolimatta.
Tarja,
sinulla on oikeus esittää mielipiteesi vaikka ne eivät osukaan ainakaan minun kohdallani oikeaan. Kuvitelmasi ja syytöksesi liittyen minuun ovat vain sinun kuvitelmiasi. On huvittavaa, että sivustolla, jossa suuri osa uutisista koskettelee seksuaalivähemmistöön liittyviä asioita, syytät minua ko. asioiden esille ottamisesta. Vaatimuksesi tunnustaa jotain sellaista, mitä sinä kuvittelet, on absurdi. Se on kanssakommentoijan kiusaamista.
Miksi minä en saisi kommentoida sivuston uutisia yhtälailla kuin kuka muu tahansa? Siksikö, että en ole kaikessa samaa mieltä kanssasi? Olen ymmärtänyt, että täällä jokainen saa olla omaa mieltään, siitäkin huolimatta, että jotkut kanssakommentoijat eivät sitä sallisi.
Rauhallista joulua myös sinulle Tarja!
Salme: ”Miksi minä en saisi kommentoida sivuston uutisia yhtälailla kuin kuka muu tahansa?”
Onko joku kieltänyt sinua kommentoimasta tai olemasta omaa mieltäsi? Ei pidä kokea kommentointi- tai mielipidekielloksi kovin fiininenäisesti sitä, että joku kommentoi kommentointiasi.
Enhän minäkään niin tee.
Tuo konteksti-läppä on erittäin kulunut ja sikäli täysin harhaanjohtava, että se koskee juuri sekulaareja indiviidejä ja yhteisöjä (tiedeyhteisöt mukaan lukuien). Jumalan konteksti sen sijaan on ikuinen ja ajaton. Se ei ole sidottu kulttuureihin eikä aikakausiin. Se voidaan ja pitää kokonaisena tavoittaa Jumalan ilmoittaman sanan, Raamatun siis, kautta. Sekulaari veivaaminen tässä
asiassa on pelkästään harhaanjohtavaa ja haitaksi.
Kari, valaiseeko tuo, mitä tuossa pohdit, jotenkin meille Jumalan tahtoa ja sitä mikä kanta pitäisi ottaa näihin kirkkoa repiviin kiistakysymyksiin?
Tarja Koivumäki, mitä väärintekoja kirkolla on menneisyydessä homojen suhteen?
Markku, ne, joita Mäkinen pyysi anteeksi. Arkkipiispa varmaan tuntee kirkkonsa historian.
Totta puhuen seurakunnissa on ihan arkisella toiminnalla ja sitten myös korkeamman profiilin henkilöiden toiminnalla aiheutettu valtava määrä aiheetonta tuskaa ja traagisia ihmiskohtaloita. Kaikki eivät ole edes julkisuuteen tulleet, voi olla että suurin osa. Minä tiedän itsekin sellaista painostusta harjoitetun, josta nykyisin pääsisi tuomarin kanssa juttusille. Lisäksi tiedän ihmisiä, joiden koko elämä on tällä tavoin tuhottu.
Olisi erikoista, jos kirkossa pyydeltäisi anteeksi peruskirjan noudattamista. Jos luemme raamattua ihan suoraan lukien, niin esikuvamme Jeesus aiheutti tuskaa ja varsinkin Johannes, joka menetti päänsä. Molemmat aiheuttivat ihmisille tuskaa ja saivat kuolemantuomion. Miksi? Siinäpä kysymys??? Olisiko omatunto häiriintynyt. Tuskaan on ratkaisu: Se sama kuolema ja siinä vuortanut veri: Sitä ei saisi viedä vähemmistöltäkään. Jos otamme asioita pois ristiltä, niin veri ei niihin pure!