Enpä olisi koskaan uskonut ajattelevani tällaisia ajatuksia, minä, vanhoillislestadiolaisen suurperheen äiti. Uuvuttuani perheen kasvaessa ja saadessani ehkäisykysymykseen vuosien varrella niin hämmästyttävän erilaisia vastauksia, jouduin uskonkriisiin. Se on ollut kamalaa.
Ensin sanottiin loppuun palaneelle sairaalassa makaavalle pikkulasten äidille, että uskovaisia ei ole koskaan neuvottu ehkäisemään. Luotamme että Taivaanisä antaa voimia jokaiseen hetkeen. Tällainen neuvo tuntui minusta, sairastuneesta ihmisestä nyrkin iskulta päin kasvoja. Pelkäsin ja rukoilin, etten tulisi raskaaksi. Toisin kävi.
Synnytin ja imetin ja synnytin ja imetin ja taas synnytin ja imetin ja vielä. Ja taas makaamassa osastolla uupuneena. Muutamassa vuodessa oli tapahtunut jotain merkillistä. Yhtäkkiä sainkin yhteisön piiristä ohjeeksi käyttää ehkäisyä, terveydellisistä syistä.
Tämä oli se ratkaiseva hetki, jolloin koko tämän vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen todellisuus minulle avautui. Kaikki alitajunnassa piilottamani ajatukset tulvahtivat ryöppynä mieleeni ja pystyin vihdoin toteamaan itselleni, että olen uskonnon, vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen uhri. Minut on kasvatettu olemaan kuuliainen ja uskomaan kaikki opetukset mitä tässä herätysliikkeessä saarnataan viikko toisensa jälkeen saarnatuoleista. Minulla ei ole ollut mahdollista kuunnella mitkä ovat voimavarani, koska kaikkia väsymyksiä ja epäilyksiä on sanottu sielunvihollisen ääneksi.
Pikkuhiljaa uskalsin katsoa silmiin karua todellisuutta ja aloin tajuta, että nämä uskovaisten opillisina ja muuttumattomina pidetyt asiat eivät olekaan opillisia alkuunkaan, vaan ihmismielen tuottamia elämäntapanormeja, joilla hallitaan toisia, kontrolloidaan, pidetään lauma kasassa. Ollaan kestämättömällä pohjalla. Uskallatko sinä vanhoillislestadiolainen katsoa tätä minun todellisuuttani, vai tekeekö mielesi kääntää katse toisaalle?
Minulle on ollut järkytys tajuta, että olen ollut uskomassa tähän vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön. Olen pitänyt sitä erehtymättömänä Jumalan valittuna joukkona. Ja nämä ulkonaisesti erottuvat asiat, kuten suurperheet, oikein sen todistavat. Miten omavanhurskas olenkaan ollut. Yhtäkkiä eteeni avautuu toinen todellisuus, jossa Jumalan poika, Jeesus Kristus sovittaa koko maailman synnit, ja minä pieni raukka armosta vaan voin uskoa. Enkä minä pystykään sitä sanomaan, kuka täällä maan päällä on uskomassa. Minä en voikaan tehdä sitä päätelmää siitä onko korvakorut vai ei, onko meikkiä vai ei, kuunteleeko iskelmämusiikkia vai ei jne.
Kaikki nämä vuodet olen synnyttänyt synnyttämästä päästyäni, terveyttä uhmaten ja lasteni tarpeet unohtaen ja kuvitellen, että näin Jumala tahtoo. Tällä tavalla uskoen, olemalla KUULIAINEN, pysyn tässä joukossa ja pääsen perille. Olen järkyttynyt. Kuinka monesti olen unohtanut ja kääntänyt katseeni pois lasteni tarpeista ajatellen, että en minä nyt vaan pysty, kun Taivaanisä on halunnut antaa meille näin paljon lapsia. Tunnen itseni todella höynäytetyksi. Tuntuu, että minun äänelleni ja kysymyksilleni ei ole ollut tilaa tässä yhteisössä. Korvissani soi vain se julma paatos puhujankorokkeelta, että uskovaiset haluavat ottaa kaikki lapset vastaan ja kuinka meille voi tulla kiusauksia aivan sinne aviovuoteeseenkin, että jaksanko vielä ottaa lapsia vastaan. KOSKAAN, EI YHTÄÄN AINUTTA KERTAA, en ole kuullut VIELÄKÄÄN, että ehkäisystä puhuttaisiin seurapuheissa muulla tavalla. Ei edes sitä, että terveydellisistä syistä voisi olla joskus tarpeen käyttää ehkäisyä.
Juuri tälläkin hetkellä sadat ja tuhannet äidit kamppailevat tässä Suomen maassa samanlaisessa ahdingossa. Monta naista tiedän salaa mieheltään lukeneen Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Salaa.
Olen kuin olisin tullut ulos valtavan pressun alta. Pressun alla lauletaan virsiä kovalla äänellä ja hoetaan, usko vaan, älä ajattele, älä mieti, älä sure lapsiasi, kyllä ne pärjää, älä ajattele omia tunteitasi, älä lue mitään internetistä, älä lue Kotimaan palstoja, voi usko mennä, tärkeintä, että uskot kaiken mitä täällä sanotaan, äläkä ala kyselemään perusteluja, äläkä nyt tähän Raamattua ala sotkemaan, nämä asiat on jo kauan ymmärretty näin, onko sielunvihollinen saanut sinut eksytettyä.
Pressun alla pätee samat pelisäännöt kuin suuressa perheessä. Se joka on vahva, puhuu kovalla äänellä, että meillä on täällä kaikki hyvin, media vain meitä vainoaa. Pienten, heikkojen ja loukattujen pieni ääni ei kuulu. Ei kuulu. Sillä särjettyjä olisi kuunneltava hiljaa, jotta ääni kuuluisi. Pienten ääni kiittää Taivaanisää, että media nostaa esiin aihe aiheen perään heikkojen asiaa esiin. Pieni ja heikko haluaisi kuulla Hyvän Paimenen ääntä ja karkaa etsimään sitä sieltä missä on tilaa hänen heikkoudelleen. Kovaäänisimmät jäävät puhisemaan, miten niin paljon nykyään ihmiset kieltävät uskonsa. Ai kieltää? Vai löytää? Riippuu katsojan näkökulmasta. Usko on lahjaa. Sinulle. Ja minulle. Sieltä mistä kuuluu Hyvän Paimenen ääni, sinne tahdon mennä.
Kyyneleet kirvelevät poskiani. Kristuksen kasvot näyttäytyvät minulle uudenlaisessa valossa. Minä uskonkin Jeesukseen, enkä näihin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksiin. Vihdoinkin tunnen syvää iloa, rauhaa ja vapautta. Saan kaltaisenani uskoa.
Minä rukoilen, että tämä minulle edelleenkin rakas herätysliike ja kaikki sen piirissä elävät rakkaat sisaret ja veljet saisivat voiman avata silmät ja rohkeuden nähdä. Ja uskon synnyttämän rakkauden pohjalta halun tutkia asioita, ihmetellä ja hämmästellä, milloin on menty harhaan, miten se kävi, miten siltä jatkossa vältyttäisiin. Mihin Raamattu meitä ohjaa? Tarvitseeko minun ja sinun pelätä eriseuraa, mistä se pelko juontaa juurensa? Mikä merkitys oli hoitokokouksilla minulle ja sinulle? Saako sanoa, että pelottaa. Saako kertoa miltä tuntui tulla hoidetuksi kovilla sanoilla ja pakkoparannuksella? Saako tuntea ja käsitellä vihaa yhdessä matkaystävien kanssa, jotta traumojen ote heltiäisi? Miten kohtaan lauman ulkopuolelle heitetyn syystä että katsoi uutisia televisiosta? Miten estetään lisätraumatisoitumiset? Miten kollektiivinen trauma ylipäänsä puretaan? Entä lapset jotka vielä viime päivinä ovat olleet todistamassa yksittäisen aikuisen ihmisen kiusaamista? Tuollaistako saa tapahtua, kysyy lapsen mieli? Saako kysyä miksi mies ajaa kiiltävän hohtavan punaisella audillansa, mutta nainen ei voi laittaa huulipunaa? Etsitäänkö yhdessä raamatusta se kohta jolla nuorille opetetaan itsetyydytys synniksi? Luettaisiinko se kohta uudestaan ja pohdittaisiin mistä siinä onkaan kysymys. Löytyykö tilaa yhdessä rakkauden ilmapiirissä etsiä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin Jumalan sanan pohjalta? Mihin sinä uskot? Mihin sinun uskosi pohjautuu? Mitkä ovatkaan uskon hedelmät?
Uskallatko lukea tutkimustietoa rakkaasta herätysliikkeestämme? Pelkäätkö että sinulla herää epäilyksiä ja usko menee? Ei kai usko Jumalan Poikaan ja syntien sovitukseen mene, vaikka tiedostaa ja oppii uusia asioita. Tiedän että kollektiivisessa harhassa on hyvä olla. Se tarkoittaa että kaikki pysyy ennallaan eikä mikään muutu. Miten helpottavaa! Kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta ja ryhtyä muutokseen. Voi kääntää selän tai katsoa sormien lävitse niin kuin tähänkin asti. On kuitenkin mahdollista tuoda asioita valoon ja ymmärtää mitä hyvää se voi tuoda sekä koko yhteisölle ja henkilökohtaisesti itselle.
Saako kysymyksiä esittää? Vastaako näihin kysymyksiin se vahva ja kovaääninen, joka luulee, että kaikkiin kysymyksiin on löydyttävä vastaukset tai muuten usko menee ja lampaat karkaa.
Minä rukoilen, että minäkin, nainen korvakoruissani, uskaltaisin tulla seurapenkkiin istumaan ja sinä sisareni uskaltaisit minua tervehtiä Jumalanterveellä. Etkä puhuisi ja kauhistelisi takanapäin, että kun tuokin rouva on noin eksynyt. Niin, en minä ole eksynyt. Minä olen löytänyt. Löysin aarteen, omakohtaisen uskon Herraan Jeesukseen. Onko minulla tilaa kertoa tästä aarteesta? Vai hämmennytkö koruista, jotka kertovat naiseudestani? Saanko olla nainen? Vai torjutko minut? Pitääkö minun mennä pois?
P.S. Jos tämä kirjoitus saa sinut tuntemaan häpeää siitä, että mitä ne muutkin meistä nyt ajattelee, olet tärkeän asian äärellä. Kohtaa se häpeän tunne. Kysy siltä, mitä haluat häpeä minulle kertoa. Kuuntele rauhassa. Ole armollinen itsellesi ja toisille. Sitä minäkin yhä opettelen joka päivä.
Nimimerkki ”Uskovainen”
Paavali näkee, että juutalaisen kansan paatumus oli sysäämässä kristinuskon leviämisen pakanakansoille, mikä taas johtaisi juutalaiset kateelliseksi ja tätä kautta saisi sielläkin aikaan herätyksen. Näinhän ei sitten – vielä – ole tapahtunut, ja lähetystyö juutalaisten parissa on ilmeisesti yhä hitaampaa kuin muualla.
Niin ja sekin, että jos lähetystyötä ei olisi jo hyvin varhain UT:n aikaan voimakkaasti aloitettu, kristinusko olisi helposti jäänyt juutalaisuuden yhdeksi ryhmäksi, kuihtunut poiskin. Nyt se itsenäistyi, pääsi kunnolla jaloillen. Viime hetkellä, ennen vuotta 70, jolloin juutalaisen kansan elämä maassaan kävi vaikeaksi.
Osmo, kiitos hyvästä kommentista. Paavali on historian suurin lähetystyöntekijä, josta me kaikki saamme olla kiitollisia. Paavali olisi halunnut, että juutalaiset olisivat tulleet tuntemaan Kristuksen. Ehkä vielä tulee se aika.
Näetkö sinä, Osmo, tämän kaiken pelkkänä inhimillisenä tarinana ilman mitään kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelmaa?
Miten mikään jää pelkäksi juutalaiseksi lahkoksi, jos Herramme Kristus lähettää opetuslapsensa kaikkeen maailmaan, jotta se pelastuisi?
En Jorma sitä tarkoita. Siinä oli se pointti, miten ratkaisevan tärkeää tuo kaikkeen maailmaan meno todella oli kristinuskon historian kannalta. Että noin toimittiin nopeasti ja saatiin valmista. Että painopiste rakennettiin muualle ennen kuin juutalaissodat alkoivat ja Jerusalem tuhottiin. Kun Paavali Roomalaiskirjeessä puhuu Jumalan suunnitelmasta, niin tässähän sitä jo olisi.
Kukapa tuntee Herran mielen edes Raamattua lukemalla? Huolellakin rakennetut raamatulliset ajatusrakennelmat voivat osoittautua virheellisiksi. Parhaimmillaankin ne ovat karkeita luonnoksia. Se on tärkeää, että Jumala ilmoitti meille itsensä Pojassaan. Häneen kannattaa tutustua. ”Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”
Martti Pentti, kiitos kommentista. Ainoastaan Raamatusta löydämme Jeesuksen ajatukset. Sydämeemme ne tulevat kun me Jumalan sanaa pohdimme ja annamme Pyhän Hengen niitä kirkastaa. Meidän pitää koetella henget kirjoitetulla Jumalan sanalla, jotta me tiedämme, mistä ajatuksemme on peräisin ja kehen olemme tutustuneet.
”Ainoastaan Raamatusta löydämme Jeesuksen ajatukset.” Emme löydä niitä sieltäkään. Miksi niitä pitäisi edes hakea? Riittää, kun uskomme, että hänen ajatuksensa ovat oikeat ja meidän parhaaksemme.
Martti Pentti, epäuskoinen ei löydä Jeesuksen ajatuksia, sanoja ja tekoja mistään. Mikään ihmisviisaus ei korvaa Jumalan kirjoitettua sanaa. Olemmeko Kristuksen seuraajia vai ajautuneet Saatanan seuraajaksi?
Mikä on tuo vimmattu tarve viedä Raamatulta auktorieettia ja luotettavuutta missä hyvänsä joku ehtii puhumaan puoli sanaa sen hyväksi? Onko se tuo henki uskotella kaikki epävarmaksi, jotta mikä tahansa ihmispuhe kelpaisi uskon ohjeeksi.
Mikä on tuo tarve tehdä Raamatusta väline kurkistaa salatun Jumalan ajatuksiin? Ei siitä siihen ole. Tarvitseeko usko ohjetta?
Olen siinä määrin yksinkertainen, etten pysy kärryillä. Ilmeisti liberaali teologia vähättelee Raamattua sillä perusteella, että Jumala on salattu. Minusta se on aika läpinäkyvä kikka, koska Jumalan salattuun puoleen kukaan ei ole halunnut puuttua.
Klassinen kristinusko on taas sitä mieltä, että Jumala on ilmaissut meille tahtonsa, joten siinä ei ole mitään salattua. Siksi Raamattua on sanottu normien normiksi.
Jumala on ensin puhunut profeettojen kautta, sitten pojassaan. Hän ei kuitenkaan kumonnut sanaakaan, ja omien sanojensa mukaan ei edes piirtoa siitä, mitä ennen oli kirjoitettu.
”Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” Tästäkään Raamattuun kirjatusta ajatuksesta ei ole kumottu piirtoakaan. Jumalan tuomiot ovat edelleen tutkimattomat ja Hänen tiensä ovat yhä käsittämättömät. Tähän meidän on sopeuduttava.
Raamattu ilmoittaa meille sen, minkä Jumala on nähnyt hyväksi sen kirjoitusten kautta itsestään ja tahdostaan lausua. Ennen kaikkea se kertoo, miten Jumala itse tuli Pojassaan ihmiseksi meidän ihmisten joukkoon. Meitä kehotetaan uskomaan Jeesukseen, ei Raamattuun.
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Jumalan viisaus taitaa pelottaa. Jokainen ihminen maailmassa pääsee kerran viimeiselle tuomiolle riippumatta siihen, uskooko hän Raamatun Jumalaan tai sitten ei. Oma jumalakuva, joka perustuu ihmisviisauteen, on aina väärä. Raamatusta löydämme luotettavaa tietoa Jumalasta ja Hänen tahdostaan.
”Jokainen ihminen maailmassa pääsee kerran viimeiselle tuomiolle riippumatta siihen, uskooko hän Raamatun Jumalaan tai sitten ei.” Jumalan tuomiosta on Raamatussa toisenkinlainen ajatus. Johanneksen evankeliumi siirtää tuomion jo tähän aikaan: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.”
Jumala ei ole ’Raamatun Jumala’. Raamattu on ’Jumalan Raamattu’. Tämä on se ajatus, jonka haluan selvästi sanoa. En tiedä, kuinka tätä havainnollistaisin. Mieleeni tulee hiukan yksinkertainen analogia: kirkon seinällä riippuva Mannerheimin Päiväkäsky ei tee marsalkastamme ’Päiväkäskyn Mannerheimia’.
Martti Pentti, Kristuksen kirkon opin mukaisesti jokainen ihminen myös pieninkin abortoitu lapsi ja suurinkin maallinen hirmuhallitsija tulevat viimeiselle tuomiolle yhdessä kaikkien muiden kanssa. Uskovaisia, kuten sanoit, ei tuomita kadotukseen.
”Mutta heille muinoin langetettu tuomio on yhä voimassa, heidän tuhonsa odottaa heitä. Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista.” Tuomiosta puhutaan Raamatussa myös menneessä aikamuodossa. Se lienee sivuseikka, onko tuomio annettu muinoin vai annetaanko se aikojen lopulla. Meidän tulee kuitenkin luottaa siihen, että Jumalan tuomio on kuitenkin vanhurskas. Turvamme on siinä, että hänen armonsa on rajaton.
Martti Pentti, Jumalan armoon voimme luottaa. Jokainen uskovainen pelastuu.
” Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa” ?
Emme tunne Jumalan ajatuksia ja aivoituksia. Mutta jos ja kun haluamme yleensä puhua Jumalasta, silloin meillä ei ole muuta mahdollisuuta kuin etsiä itsensä ilmoittanutta Jumalaa, tai alkaa etsiä salattua Jumalaa ? Tällainen etsiminen on turhaa, sillä emme kerta kaikkiaan voi häntä tällä tavalla löytää.
Jos näin teemme hän kätkeytyy ja lyö sokeudella, ja kohtaamme hänet sellaisessa voimassa ja ankaruudessa, että lopputuoksena voi olla hänen kieltäminen elämässä. Jumalaa on sen sijaan etsittävä sieltä missä hän tahtoo tulla löydetyksi: Raamatun sanasta, sakramenteista, Kristuksen elämästä ja hänen toiminnastaan syntisten syntisten lunastajana ja ystävänä. — Kaikki muu on tuulen tavoittelua.
”Meillä ei ole muuta mahdollisuuta kuin etsiä itsensä ilmoittanutta Jumalaa tai alkaa etsiä salattua Jumalaa.” Meidän mahdollisuutemme lienee siinä, että Jumala etsii ja löytää meidät. Kristuksen seurakunta tekee tätä Jumalan työtä sanan, sakramenttien ja palvelun kautta.
Salattu Jumala ei ole kätkeytyvä Jumala. Pikemmin hän on käsittämätön Jumala, ihmiselle tavoittamaton.
Ilmoitus on, meille, riittävää ja riittävän tarkkaa. Muu on salattua tai kätkeytyvää Jumalaa. Tuossa Martti Pylkkänen summaa asian.
Martti Pylkkänen, kiitos erinomaisesta kommentista. Jumala on ilmoittanut tahtonsa Jumalan sanassa Raamatussa. Jumalan viisautta voimme oppia tuntemaan, kunhan luemme Pyhää Raamattua. Lahkolaisuuteen kuuluu, että jumala puhuu heille suoraan ilman Jumalan kirjoitettua sanaa. Tiedän, että eräs lapseton pariskunta on saanut lahkolaisten välityksellä monesti ”herran” sanan, että he saavat lapsen tai lapsia. Nyt he ovat jo iäkkäitä ja lapsettomia. Minä en usko sellaista saarnaajaa, joka sanoo, että Jeesus puhui minulle eilen ja teidän pitää tehdä …
”Ilmoitus on meille riittävää ja riittävän tarkkaa.” Näin minäkin ajattelen Raamatusta. Se on myös ilmoitettu sellaisen ihmiskuvan ja luonnontiedon kautta, jonka Raamatun kirjoittajat ymmärsivät. Tästä seuraa, ettei Raamattu ole nykyajan ihmisen silmissä kaikilta osin erehtymätön. Riittävän tarkka Raamattu kertoo kai´kkitietävästä Jumalasta, mutta ei suinkaan ole kaikkitietävä.
Martti Pentti, emme voi mestaroida Jumalan sanaa meidän oman viisautemme mukaan. Jos tälle tielle lähtee, niin lopuksi usko kuolee. Golgata, ylösnousemus, tuomiopäivä, Taivas, Helvetti, luomiskertomus, Jeesuksen neitseellinen sikiäminen jne. voivat tulla vieraaksi ja käsittämättömäksi nykyajan ihmiselle, joka mestaroi Jumalan sanaa.
Raamatun ilmoitus Jumalasta ei ole siitä riippuvainen, että siinä puhutaan maan perustuksista ja taivaan ikkunoista. Sen sijaan ilmoitus voidaan torjua humpuukina, jos julistaja niputtaa Jumalaan uskomisen Raamatun kirjaimelliseen totena pitämiseen.
>>> Se on myös ilmoitettu sellaisen ihmiskuvan ja luonnontiedon kautta, jonka Raamatun kirjoittajat ymmärsivät.>>>
Vapaa-ajattelijat ja ateistit hyvin usein argumentoivat näin, mutta minun uskoni Kristukseen omien syntieni sovittajana ei ole millään tavalla sidoksissa mihinkään luonnonhistorialliseen koulukuntaan.
Jumalan tahdon epäilylle tuo tietysti antaa mukavan selkänojan. Siitähän parisuhdeasioiden uudet tulkinnatkin lähtevät. Jumalan ilmoitus oli epätäydellinen, nyt Seta täydentää sitä.
Miten voi uskoa, että Jumala on kaikkivaltias ja kaikkitieteävä, jos ei sitten toisessa lauseessa enää usko siihen, että hänen ilmoituksensa on ollut riittävä, niin riittävä, että se kelpaa myös meidän aikamme ihmiselle.
Kiitos hyvästä kommentista, Jorma. Paavali kirjoitti erinomaisesti Jumalan sota-asusta.
>> Sen sijaan ilmoitus voidaan torjua humpuukina>>
Etkö sinäkin näin tee itse valitsemissasi asioissa? Jeesuksen sanat olivat enemmistölle humpuukia, eivätkö ne ole vieläkin? Minusta vika ei ole sanassa, vaan kuulijan mielessä.
En ole koskaan saanut sellaista käsitystä, että Jeesuksen sanoja olisi pidetty humpuukina hänen aikanaan tai myöhemmin. Hänet torjuttiin ja viimein surmattiin siksi, että hänen puheensa olivat sietämättömän totta. Monet, jotka kieltävät Hänen jumaluutensa, pitävät Jeesusta yhtenä maailman suurimmista opettajista.
Sen sijaan Raamatussa on paljon sellaista, joka on vastoin tutkittua luonnontieteellistä tietoa. Näitä aikakauteensa ja ihmisten yksinkertaiseen ymmärrykseen sidottuja asioita ei saa niputtaa yhteen Uuden testamentin ytimen kanssa. Jeesuksen seuraaminen ei edellytä esimerkiksi Joonan kalan nielaisemista ruotoineen päivineen.
Tämmöstä juristeriaa tämä enimmäkseen on, kuten humpuuki-sanan semantiikkaa.
Aivan kuin siinä olisi joku viisasten kivi.
Apostoli Johannes sanoo: ne jotka ottivat hänet vastaan, niille hän antoi voiman…..
Ne ottivat, jotka eivät pitäneet hänen sanojaan ”ei-jumalansanana” ja epärelevanttina luonnontieteenä.
Sama, oliko humpuukia vai ei, mutta ajatus oli: ei tarvitse ottaa todesta.
Miksi Jumala vihaa ylpeitä ja antaa armon nöyrille lahjaksi?
Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä, joka tunnustaa virheensä ja nöyrästi pakenee Jumalan armolupausten suojaan. Mutta mitä sanoa Jumalan vihasta, se ei ole niin yksioikoinen asia kun helposti siitä voidaan ajatella ?
Martti Luther on sanonut sattuvasti: ” Silloin Jumala eniten vihastuu, kun hän ei ensinkään vihastu, vaan sallii jumalattomien kulkea sydämmensä halujen mukaan.
Kasvakaa ja edistykää, eikä teitä tuhota” ( Kristinoppi 1948 synti: Jumalan viha )
Jumalan vihan tilalle voi tulla kammottava hiljaisuus ja ”kaikki on hyvin”, eikä silloin Jumala ahdista, eikä motkota, eikä soimaa synneistä, eikä omatunto kolkuta.
Ennen kristityt kutsuivat tällaista tilaa suruttomuudeksi. Emme kuitenkaan saa ajatella niin, että elämän vaikeudet läheskään aina johdu Jumalan vihasta, vaan sen sijaan Jumala rakkaudessaan etsii, myöskin elämän kohtaloiden kautta, mutta erityisesti Jumalan sanalla.
Omat elämänkokemukset ovat opettaneet sen, että pidän Martin Luther-sitaattia viisaana.
Tunnottomuus on todella vihan kohteena olemista.
Kiitos Martti. Näin on.
Martti Luther kirjoittaa Kuolleitten ylösnouseminen -kirjassa Jumalan vihasta seuraavasti:
Hyvät Ystävät!
Kirjoitan nyt Juha Heinilän blogikeskusteluun siksi, että olen kohdannut kotimaa24:n palstoilla kaksi erilaista Juha Heinilää. Enimmäkseen äänessä on raamattuasiantuntija. Hän kerää erilaisia sikermiä raamatunlauseista ja pohdiskelee niitä hartaudella. Asiantuntijana hän ikäänkuin levyraadissa jakaa pisteitä muille keskustelijoille. Jotkut kommentit ovat hyviä, toiset erinomaisia. Välillä JH huomaa jonkun mestaroivan Raamattua tai jopa Jumalaa. Näille JH tietenkin kertoo tuomionsa. Näin hän mestaroi keskustelun koko kenttää, toimien ikäänkuin Jumalan asiamiehenä.
Itse olen näillä palstoilla kohdannut varsin toisenlaisen Juha Heinilän. Ainakin nimi on sama. Viimeksi hän kertoi minun vääristelevän ja halveksivan Lutheria – yhden Luther-sitaattini tähden. Samalla hän arvioi kriittisesti hengellistä tilaani ja kertoi minun asettuvan esivallan vastustajien ja murhaajien rinnalle. Ja kaikki tämä yhden sitaatin tähden, jonka hyvässä uskossa olin sellaisenaan lainannut.
Eikä tässä kaikki. Jo aikaisemmin Heinilä kommentoi minua lyhyesti ja pilkallisesti: ”Heikki, teikäläisiä ei paljoa kirkossa ja ehtoollisella näe.” Moneen kertaan kysyin, mistä hän sen tietää, kun emme tunne toisiamme. Vastausta ei ole tullut.
Kysyn nyt, mistä yksi blogisti saa tai ottaa tällaisen jumalallisen vallan, että hän voi suurinkvisiittorina toisille kertoa, mikä on Jumalan tahto sekä Raamatun oikea ymmärrys ja mikä taas on lihan käsivarren mestarointia? Ajan mittaan saattaa käydä, niinkuin lukemattomissa raamattupiireissä on käynyt. Jos mukana on yksikin, joka aina tietää, mikä on oikea tulkinta ja painotus, toisten osallistumishalukkuus saattaa vähitellen kuolla pois.
Journalistiliitolla on yhdessä sovitut eettiset säännöt. Mutta onko meillä, siis kotimaa24:ssä niin, että saa ensin mustamaalata henkilöä ja hänen kirkossakäyntejään. Ja kun a.o. henkilö kysyy perusteita, saa kieltäytyä vastaamasta. Tällainen menettelytapa tuntuu minusta epäeettiseltä.
Heikki Palmu, Luther lainauksesi keskeltä puuttui oleellinen osa. Ilman sitä lainaus on harhaanjohtava. Minulla ei ole mitään lisättävää Villen blogilla käytyyn keskusteluun.
JUHA,
olet nyt toistanut eriasteisia syytöksiä monta kertaa. Ajatteletko, että väitteesi monta kertaa toistettuna muuttuu todeksi? Minä en ottanut Luther sitaatistani pilkkuakaan pois. Antoiko se siis sinulle syyn väittää minua vääristelijäksi, häpäisijäksi ja murhaajien ystäväksi? Oliko päätelmäketjusi rehellinen ja oikea?
Nyt kerrot, ettet aijo vastata minulle, kun olen pyytänyt perustelua sinun pilkalliseen ja loukkaavaan puheeseesi. Oletko kaiken yläpuolella, lähempänä Jumalaa?
Auvisen blogilla keskustelu oli täydessä käynnissä, yli 80 kommenttia. Oliko sinulla jotakin osuutta siihen, että se äkkiä poistui? Vai Villekö sen poisti?
Jos ei voida olla rehellisiä, jos saa parjata toista, mutta ei tarvitse sitä perustella, sittenhän voidaan vaihtaa sinun tyyliisi:Ripotellaan raamatunlauseita ja kiitetään ja moititaan mukaantulijoita. En näe senlaatuista”keskustelua” erityisen hedelmälliseksi. Yritän pysyä jatkossa poissa sinun palstoiltasi, mutta en myöskään toivota sinua tervetulleeksi minun juttujeni väliin hävyttömyyksiä huutelemaan. Jos ei halua sanoistaan vastata, eikö se tarkoita, että kate puheelta katoaa?
Heikki,
keskustelua voisi käydä sinun blogissasi. Täällä on toisaalta tällainen kirkollinen hyssyttely- sun muu meininki ja toisaalta jotkut saa todella törkeetä heittää eikä mitenkään reagoida//vaietaan.
Aivan kuin Obelix ja Idefix olisivat käyneet täällä tänään.