Enpä olisi koskaan uskonut ajattelevani tällaisia ajatuksia, minä, vanhoillislestadiolaisen suurperheen äiti. Uuvuttuani perheen kasvaessa ja saadessani ehkäisykysymykseen vuosien varrella niin hämmästyttävän erilaisia vastauksia, jouduin uskonkriisiin. Se on ollut kamalaa.
Ensin sanottiin loppuun palaneelle sairaalassa makaavalle pikkulasten äidille, että uskovaisia ei ole koskaan neuvottu ehkäisemään. Luotamme että Taivaanisä antaa voimia jokaiseen hetkeen. Tällainen neuvo tuntui minusta, sairastuneesta ihmisestä nyrkin iskulta päin kasvoja. Pelkäsin ja rukoilin, etten tulisi raskaaksi. Toisin kävi.
Synnytin ja imetin ja synnytin ja imetin ja taas synnytin ja imetin ja vielä. Ja taas makaamassa osastolla uupuneena. Muutamassa vuodessa oli tapahtunut jotain merkillistä. Yhtäkkiä sainkin yhteisön piiristä ohjeeksi käyttää ehkäisyä, terveydellisistä syistä.
Tämä oli se ratkaiseva hetki, jolloin koko tämän vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen todellisuus minulle avautui. Kaikki alitajunnassa piilottamani ajatukset tulvahtivat ryöppynä mieleeni ja pystyin vihdoin toteamaan itselleni, että olen uskonnon, vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen uhri. Minut on kasvatettu olemaan kuuliainen ja uskomaan kaikki opetukset mitä tässä herätysliikkeessä saarnataan viikko toisensa jälkeen saarnatuoleista. Minulla ei ole ollut mahdollista kuunnella mitkä ovat voimavarani, koska kaikkia väsymyksiä ja epäilyksiä on sanottu sielunvihollisen ääneksi.
Pikkuhiljaa uskalsin katsoa silmiin karua todellisuutta ja aloin tajuta, että nämä uskovaisten opillisina ja muuttumattomina pidetyt asiat eivät olekaan opillisia alkuunkaan, vaan ihmismielen tuottamia elämäntapanormeja, joilla hallitaan toisia, kontrolloidaan, pidetään lauma kasassa. Ollaan kestämättömällä pohjalla. Uskallatko sinä vanhoillislestadiolainen katsoa tätä minun todellisuuttani, vai tekeekö mielesi kääntää katse toisaalle?
Minulle on ollut järkytys tajuta, että olen ollut uskomassa tähän vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön. Olen pitänyt sitä erehtymättömänä Jumalan valittuna joukkona. Ja nämä ulkonaisesti erottuvat asiat, kuten suurperheet, oikein sen todistavat. Miten omavanhurskas olenkaan ollut. Yhtäkkiä eteeni avautuu toinen todellisuus, jossa Jumalan poika, Jeesus Kristus sovittaa koko maailman synnit, ja minä pieni raukka armosta vaan voin uskoa. Enkä minä pystykään sitä sanomaan, kuka täällä maan päällä on uskomassa. Minä en voikaan tehdä sitä päätelmää siitä onko korvakorut vai ei, onko meikkiä vai ei, kuunteleeko iskelmämusiikkia vai ei jne.
Kaikki nämä vuodet olen synnyttänyt synnyttämästä päästyäni, terveyttä uhmaten ja lasteni tarpeet unohtaen ja kuvitellen, että näin Jumala tahtoo. Tällä tavalla uskoen, olemalla KUULIAINEN, pysyn tässä joukossa ja pääsen perille. Olen järkyttynyt. Kuinka monesti olen unohtanut ja kääntänyt katseeni pois lasteni tarpeista ajatellen, että en minä nyt vaan pysty, kun Taivaanisä on halunnut antaa meille näin paljon lapsia. Tunnen itseni todella höynäytetyksi. Tuntuu, että minun äänelleni ja kysymyksilleni ei ole ollut tilaa tässä yhteisössä. Korvissani soi vain se julma paatos puhujankorokkeelta, että uskovaiset haluavat ottaa kaikki lapset vastaan ja kuinka meille voi tulla kiusauksia aivan sinne aviovuoteeseenkin, että jaksanko vielä ottaa lapsia vastaan. KOSKAAN, EI YHTÄÄN AINUTTA KERTAA, en ole kuullut VIELÄKÄÄN, että ehkäisystä puhuttaisiin seurapuheissa muulla tavalla. Ei edes sitä, että terveydellisistä syistä voisi olla joskus tarpeen käyttää ehkäisyä.
Juuri tälläkin hetkellä sadat ja tuhannet äidit kamppailevat tässä Suomen maassa samanlaisessa ahdingossa. Monta naista tiedän salaa mieheltään lukeneen Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Salaa.
Olen kuin olisin tullut ulos valtavan pressun alta. Pressun alla lauletaan virsiä kovalla äänellä ja hoetaan, usko vaan, älä ajattele, älä mieti, älä sure lapsiasi, kyllä ne pärjää, älä ajattele omia tunteitasi, älä lue mitään internetistä, älä lue Kotimaan palstoja, voi usko mennä, tärkeintä, että uskot kaiken mitä täällä sanotaan, äläkä ala kyselemään perusteluja, äläkä nyt tähän Raamattua ala sotkemaan, nämä asiat on jo kauan ymmärretty näin, onko sielunvihollinen saanut sinut eksytettyä.
Pressun alla pätee samat pelisäännöt kuin suuressa perheessä. Se joka on vahva, puhuu kovalla äänellä, että meillä on täällä kaikki hyvin, media vain meitä vainoaa. Pienten, heikkojen ja loukattujen pieni ääni ei kuulu. Ei kuulu. Sillä särjettyjä olisi kuunneltava hiljaa, jotta ääni kuuluisi. Pienten ääni kiittää Taivaanisää, että media nostaa esiin aihe aiheen perään heikkojen asiaa esiin. Pieni ja heikko haluaisi kuulla Hyvän Paimenen ääntä ja karkaa etsimään sitä sieltä missä on tilaa hänen heikkoudelleen. Kovaäänisimmät jäävät puhisemaan, miten niin paljon nykyään ihmiset kieltävät uskonsa. Ai kieltää? Vai löytää? Riippuu katsojan näkökulmasta. Usko on lahjaa. Sinulle. Ja minulle. Sieltä mistä kuuluu Hyvän Paimenen ääni, sinne tahdon mennä.
Kyyneleet kirvelevät poskiani. Kristuksen kasvot näyttäytyvät minulle uudenlaisessa valossa. Minä uskonkin Jeesukseen, enkä näihin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksiin. Vihdoinkin tunnen syvää iloa, rauhaa ja vapautta. Saan kaltaisenani uskoa.
Minä rukoilen, että tämä minulle edelleenkin rakas herätysliike ja kaikki sen piirissä elävät rakkaat sisaret ja veljet saisivat voiman avata silmät ja rohkeuden nähdä. Ja uskon synnyttämän rakkauden pohjalta halun tutkia asioita, ihmetellä ja hämmästellä, milloin on menty harhaan, miten se kävi, miten siltä jatkossa vältyttäisiin. Mihin Raamattu meitä ohjaa? Tarvitseeko minun ja sinun pelätä eriseuraa, mistä se pelko juontaa juurensa? Mikä merkitys oli hoitokokouksilla minulle ja sinulle? Saako sanoa, että pelottaa. Saako kertoa miltä tuntui tulla hoidetuksi kovilla sanoilla ja pakkoparannuksella? Saako tuntea ja käsitellä vihaa yhdessä matkaystävien kanssa, jotta traumojen ote heltiäisi? Miten kohtaan lauman ulkopuolelle heitetyn syystä että katsoi uutisia televisiosta? Miten estetään lisätraumatisoitumiset? Miten kollektiivinen trauma ylipäänsä puretaan? Entä lapset jotka vielä viime päivinä ovat olleet todistamassa yksittäisen aikuisen ihmisen kiusaamista? Tuollaistako saa tapahtua, kysyy lapsen mieli? Saako kysyä miksi mies ajaa kiiltävän hohtavan punaisella audillansa, mutta nainen ei voi laittaa huulipunaa? Etsitäänkö yhdessä raamatusta se kohta jolla nuorille opetetaan itsetyydytys synniksi? Luettaisiinko se kohta uudestaan ja pohdittaisiin mistä siinä onkaan kysymys. Löytyykö tilaa yhdessä rakkauden ilmapiirissä etsiä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin Jumalan sanan pohjalta? Mihin sinä uskot? Mihin sinun uskosi pohjautuu? Mitkä ovatkaan uskon hedelmät?
Uskallatko lukea tutkimustietoa rakkaasta herätysliikkeestämme? Pelkäätkö että sinulla herää epäilyksiä ja usko menee? Ei kai usko Jumalan Poikaan ja syntien sovitukseen mene, vaikka tiedostaa ja oppii uusia asioita. Tiedän että kollektiivisessa harhassa on hyvä olla. Se tarkoittaa että kaikki pysyy ennallaan eikä mikään muutu. Miten helpottavaa! Kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta ja ryhtyä muutokseen. Voi kääntää selän tai katsoa sormien lävitse niin kuin tähänkin asti. On kuitenkin mahdollista tuoda asioita valoon ja ymmärtää mitä hyvää se voi tuoda sekä koko yhteisölle ja henkilökohtaisesti itselle.
Saako kysymyksiä esittää? Vastaako näihin kysymyksiin se vahva ja kovaääninen, joka luulee, että kaikkiin kysymyksiin on löydyttävä vastaukset tai muuten usko menee ja lampaat karkaa.
Minä rukoilen, että minäkin, nainen korvakoruissani, uskaltaisin tulla seurapenkkiin istumaan ja sinä sisareni uskaltaisit minua tervehtiä Jumalanterveellä. Etkä puhuisi ja kauhistelisi takanapäin, että kun tuokin rouva on noin eksynyt. Niin, en minä ole eksynyt. Minä olen löytänyt. Löysin aarteen, omakohtaisen uskon Herraan Jeesukseen. Onko minulla tilaa kertoa tästä aarteesta? Vai hämmennytkö koruista, jotka kertovat naiseudestani? Saanko olla nainen? Vai torjutko minut? Pitääkö minun mennä pois?
P.S. Jos tämä kirjoitus saa sinut tuntemaan häpeää siitä, että mitä ne muutkin meistä nyt ajattelee, olet tärkeän asian äärellä. Kohtaa se häpeän tunne. Kysy siltä, mitä haluat häpeä minulle kertoa. Kuuntele rauhassa. Ole armollinen itsellesi ja toisille. Sitä minäkin yhä opettelen joka päivä.
Nimimerkki ”Uskovainen”
Hienoa että löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät kyseenalaistaa oppimiaan asioita. Eipä paljon eroa kirjoittajan ajatukset omistani, itse jätin vl-liikkeen jo 90-luvulla. Silti ihmettelen suomalaisten ihmisten (uskonnollisten tai ei-uskonnollisten ihmisten) kuuliaisuutta. ollaan valmiita menemään kun pässi narussa vallanpitäjien osoittamaan suuntaan kyseenalaistamatta asioita ollenkaan. Tämä tulee erityisen hyvin ilmi juuri vl-liikkeessä. Seurakansa vaeltaa kyseenalaistamatta sinne minne heidät vallanpitäjät johdattavat; hoitokokoukset, ehkäisykielto, seurakunnan neuvot, kaikenlainen epäraamatullinen oppi. seurakansa nieli kaiken. nykyäänkään ei nousta yhdessä rintamassa vastustamaan vaan yksilöt tekevät sitten omia valintojaan ja toisinajattelijat lähtevät itse. en ymmärrä mistä nousee tämä tolkuton kuuliaisuus kaikelle. pohjaton auktoriteettiusko ei ole hyvästä; silloin ei kyseenalaiteta mitään, edes silloin kun useimmat huomaavat että metsään mennään.
Täällä kotimma24 sivustolla vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvät aiheet ovat lähes aina suosituimpia (ja usein kaikki kriittisiä puheenvuoroja) ja muutenkin netissä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvät aiheet suosittuja. Joten vedän tästä johtopäätöskeen että näitä juttuja lukevat vanhoillislestadiolaiset ITSE, kyseenalaistavaa mieltä siis löytynee. Miksi he eivät itse kokoa joukkojaan ja vaadi muutosta? en ymmärrä. Ehkä he eivät kaipaa mitään muutosta? Miksi sitten näppituntumani ja oma kokemukseni sanoo toista? En ymmärrä tuota loputonta kuuliaisuutta.
valma luukka: ”Minulle itselleni lopullisesti loksahtivat asiat paikalleen erään kerran 1880-luvun lopulla, kun olin ottanut pappisvihkimyksen.”
Minulle tulee paljon kirjoitusvirheitä, nyt olen vähän vahingoniloinen, kun sinäkin laitoit itsellesi ainakin sata vuotta lisää ikää! Täällä pitäisi olla mahdollisuus korjata enimmät virheet. Lukemisen ymmärtämistä vaikeuttavat pienetkin virheet, jos tulee liian pitkiä lauseita, tai puuttuu pilkku. Mutta kun tulee isompiakin virheitä. No sinun ”sata vuottasi” lähinnä hymyilyttää.
Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi, mutta en ole tiennyt, että olet ollut vl – uskovainen, enkä sitä, että olet pappi. Olisi hyvä, että S24:selle kirjoittaisit, siellä tulee kyllä ”kiviä” niskaan! mutta jos kestät kivityksen, niin kehotan sinua hankkimaan paremman liittymän, koska Mokkula ei näytä oikein toimivan. Minä en ole pitkään aikaan kirjoittanut sinne, koska sinne on pesiytynyt muutama häirikkö, he pilaavat koko palstan.
Anni Niskaselle vastaisin, että ainakin minä olen ollut niin lapsellinen, että olen uskonut lapsen lailla, en siis ole ajatellut omilla aivoillani. Sillä Paavali kirjoittaa ja neuvoo meitä:
Room. 12:16 ”Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.”
Kun arvostettu saarnamies/pappi opettaa ja lukee tuekseen Paavalin kirjoituksia, niin totta kait me pienet uskovat kuljetaan niin kuin Anni kirjoittaa: ”ollaan valmiita menemään kun pässi narussa vallanpitäjien osoittamaan suuntaan kyseenalaistamatta asioita ollenkaan.”
Minäkin olen pyrkinyt noudattamaan Paavalin neuvoa ”Älkää olko omasta mielestänne viisaita.” Vaikka jos totta sanon, en pidä itseäni yhtään tyhmänä. Kyllä minua kuitenkin keljuttaa tyhmyyteni, siis vaikka en pidäkään itseäni tyhmänä, niin kuitenkin olen suurimman osan elämääni kulkenut ”taluttajien” talutettavana!
Meitä ihmisiä on niin helppo ”naruttaa” uskomaan melkein mitä vain! Kun vielä uhataan, että jos et tottele seurakuntaa, joudut helvettiin ja saat kitua siellä ikuisesti. Ei ole kumma jos naiset ennemmin hylkäävät korvakorut, kun vaihtoehtona on ikuinen kärsimys helvetin tulessa.
Monesti on niin, että meitä hymyilyttää toisissa uskonnoissa ilmenevät kummallisuudet, mutta omia töppäyksiä emme huomaa ollenkaan. Kerron yhden, mutta pyydän, ettei kukaan loukkaannu; helluntailaisuudessa pyritään saamaan armolahjoja ja jos ei mitään armolahjaa ilmaannu, ei uudestisyntyminen ole oikea. Tämän takia esiintyy kaikilla ainakin kielillä puhumisen armolahja. Kieli ei ole mitään kieltä, vaan käsittämätöntä mongerrusta, jota he nimittävät enkelten kieleksi.
Tämähän on melko viatonta ”naruttamista”, mutta ei kyllä ole ollenkaan naurunasia! Ihmisellä on kaipaus löytää Jumala, mutta on useinkin niin kuin Paavali sanoo Israelin kansasta:
Room. 10: 2 ”Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys.”
Upea, merkittävä ja viisas kirjoitus!! Kiitos tästä! Uskon ja tiedän, että tällaiset kirjoitukset auttavat monia. Kunpa mahdollisimman monet lukisivat tämän.
Lämpimät terveiset ja Jumalan siunausta blogin kirjoittajalle, hänen perheelleen, lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen!!
Aivan poikkeuksellisen hieno ja koskettava kirjoitus !. Ihan kyyneleet tuli silmiin kun luin tätä. Kiitos !
Noin kävi LOOTIN vaimollekin, siis iankaikkinen vahinko!
Näinpä. Lootin vaimo ei halunnut jättää taakseen sitä, mistä olisi pitänyt luopua, jotta elämä olisi voinut jatkua, vaikka varmasti sydämessään tiesi sen pahaksi ja vääräksi. Piti vielä kuikuilla menneeseen, eikä irtiotto onnistunut. Onneksi tämän kirjoittaja ei kangistunut mahdottoman irtautumisen edessä.
Tekstin kirjoittajalle ei teksinsä perusteella käynyt todellakaan, niin kuin Lootin vaimolle. Hän vapautui uskomaan Kristukseen, ei yhteisöön.
Pauli Kivelä : ”Noin kävi LOOTIN vaimollekin, siis iankaikkinen vahinko!”
Kiitos Pauli! Sinä annoit oivan näytteen siitä, miten vl – uskossa rakennetaan ”karsinan aita”. Yksi lause ja tuo lause sisältää kaikki elementit; raamatun esimerkin ja heti perään tulkinnan, joka on ikuinen helvetin tuli!
Kun näin ohjeistetaan laumaa, niin ei ole ihme jos lampaat pysyvät tämmöisen karsinan suojassa. Onhan karsinan ulkopuolella heti vaanimassa helvetin lieskat, jotka kiduttavat ikuisesti! Raamatussa on hyviä paikkoja, joita voi käyttää oman oppinsa tukemiseen tehokkaasti. Näitä raamatun kohtia kun nakkelee, ei tutki sitä miksi esimerkiksi otettu Lootin vaimo muuttui suolapatsaaksi! Vaan, summassa vaan sovelletaan omaan uskonyhteisön opin tueksi. Jaa, eikös vain olekin helppoa karsinan rakentamista!
Kiitos nimimerkille ”Uskovainen” hienosta, valaisevasta ja rohkeasta kirjoituksesta. Toivotan sinulle paljon siunausta! Ole oma itsesi, elä rohkeasti ja iloitse naiseudestasi!
Kiitos Elias Tanni! Tulkintasi Lootin vaimon kohtalosta on hyvin osuva ja oikea.
Kyllä se on vaikea irrottautua semmoisesta yhteisöstä johon on kasvanut ja juurtunut. Monia asioita oli varmaan myös Lootin vaimon kohdalla hyvin, siellä oli koti ja ystävät. Oliko nämä kahleita, joista ei olisi halunnut irrottautua, vaikka näkikin sen vääristyneen elämän yhteisössä?
Mutta jos ihminen tajuaa Jumalan tahdon ja rakkauden, hän vapautuu kaikista kahleista ja sidoksista.
Olen miettinyt, että miten voisi kertoa, että Jumala on tosiaankin itse rakkaus!
Ei kyllä auta vaikka näin sanookin, meidän täytyy itse kokea, että Jumala ei vaadi meiltä suorituksia. Jumalan poika on tehnyt kaiken meidän edestämme – siis kaiken!
Jeremia yritti kertoa ihmisille juuri tätä asiaa. Mutta ymmärsivätkö sen ajan ihmiset hänen saarnaansa? Tuskin monetkaan! Onneksi hänen selityksensä on säilynyt meille ja niin voimme itse lukea hänen saarnansa. Saarnassaan hän kehottaa täysin luottamaan Jumalaan, uskoen sen, että kun uskomme, voimme elää turvallisesti kaikissa elämämme kohtaloissa. Luetaanpa:
Jer. 17:7 ”Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen!
8 Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”
Runsasta Jumalan siunausta sinulle, monen lapsen äidille!
Olet todellakin löytänyt tien Jeesuksen luo. Jos joku yhteisössäsi muuta väittää, he elävät suuressa eksytyksessä luullen olevansa oikealla tiellä.
Olen monesti kirjoittanut suomi24 sivuille ja yrittänyt kertoa, miten pitää julistukset tutkia Raamatulla. Paljon muutakin uskomiseen kuuluvaa tai kuulumatonta kommentoinut.
Nyt on ihana huomata, että joku on löytänyt sen todellisen aarteen Kristuksen lunastuksen. Ei Herra kiellä koruja, olihan niitä jo ammoin naisilla, millä itseään kaunistivat. Siveästi. Osuva oli huomio miesten tulipunaisita luksusautoista ja miten naisilta kielletään huulipuna!
Kukaan ei voi myöskään nousta toisten yläpuolelle. Asioista kertominen ei sitä ole, ellei ylpeile. On eksytystä väittää jonkun yhteisön olevan se ainoa valittu. Kannattaa tutkia kunnolla Isä meidän rukousta ja uskontunnustusta. On yksi yhteinen seurakunta kerran perillä, täällä olemme eriseuraisia ja silti uskomme kohde on sama.
Itselleni on tärkeää jakaa oikeaa tietoa, jotta mahdollisimman moni voisi pelastua. Se tieto löytyy vain Raamatusta. Kuuntelenkin lähes aina opetusta Jukka Norvannon johdolla arki-iltaisin radio Deitä klo 21-21.30. Sama tulee tulee uusintoina yöllä klo 02 ja aamuisin klo 06-06.30. Suosittelen.
Vie löytöäsi eteenpäin kanssasisarillesi.
Soile Jussila: ”On yksi yhteinen seurakunta kerran perillä, täällä olemme eriseuraisia.”
Tämä kommenttisi herätti minun mielenkiintoni. Eriseura = lahkolaisuus.
Gal. 5: 19 ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,!
Eli onko Paavali mielestäsi väärässä, koska nimittää eriseuran synniksi ja ihmisen aikaansaannokseksi. Eikä vai tässä Galatalaiskirjassa, vaan useissa kirjoituksissaan. Sanot, että olemme kaikki nyt eriseuraisia ja vasta taivaassa oikeita uskovaisia!
Mietin, että mihin uskonnolliseen yhteisöön kuulut? Voinko kysyä tätä sinulta, että kuulutko helluntaiherätykseen? Ollaan ystävällisiä toisillemme – jooko! Eli ethän vihastu minuun, etkä tähän minun viestiini. S24:sella kirjoittelee useita helluntaiherätysliikkeeseen kuuluvaa ihmistä, muun muassa nimimerkki Melperi.