YLE julkaisi sopivasti vuoden lopussa uutisen, jossa käsitellään kirkon jäsenyyttä: http://yle.fi/uutiset/3-9378494.
Kärjeksi otsikkoon on napattu ”Kirkollisveronkin kanssa osataan keinotella”. Totta tietysti, ilman muuta joku eroaa joulukuussa ja liittyy tammikuussa. Mutta mitään määräarvioita jutussa ei esitetä. Yleensäkin numerottomuus häiritsee; pahimmillaan on uutisoitu ”Sekä kirkosta eroaminen että liittyminen kasvavat”, ilman mitään tietoa luvuista tai niiden muutoksista.
Haastankin Kotimaa24:n toimituksen kysymään tarkempia lukuja. Kun kirkolla on uusi jäsentietojärjestelmä, ei voi olla mahdotonta selvittää esimerkiksi miten moni 2016 liittyneistä erosi 2015.
Jori, eikä se mene tasan, jos henkilö vuosittain tammikuussa liittyy ja joulukuussa eroaa kirkosta. Molempiin tilastoihin (kirkosta eronneiden ja kirkkoon liittyneiden) tulee yksi lisää joka vuosi.
Tilastoissa joo, mutta veroissa ei. Tuollainen henkilö ei maksa kirkollisveroa lainkaan.
Minulle se ei merkitse mitään, kun en ole evl-kirkon jäsen.
Yleensäkään hengellisistä asioista ei oikein voi ottaa maksua, varsinkaan kun puhutaan Jumalan lahjoista. Minusta tuntuu, että vapaa-ajattelijalta puuttuu tämä kulma. Kuitenkin käytäntö menee kohtuuttomaksi, jos työmies ei saa palkkaansa, jos on sitoutunut hommaan kokopäiväisesti. En ihan ymmärrä, mitä merkitystä verotuloilla on tässä asiassa, jos ihminen pistäytyy kirkon jäsenenä. Lapsi kastetaan joka tapauksessa. Luulisi kirkossakin olevan tyytyväisiä, vaikka asiat eivät mene etiketin mukaan, jos saavat yhteen lähteneeseen edes jonkinlaisen kontaktin. Se tärkein asia ei ole kirkon kuitenkaan jäsenyys. Tosin saman asian voisi hoitaa muutenkin.
Ai siellä on tuollaista kikkailua. :)) Luin nyt vasta tuon Ylen jutun. Luulin kyseessä olevan kummi ja hää kikkailua. Mitä tuohon nyt pitäisi sanoa. Eihän kirkosta eronnutkaan heti kirkollisverosta pääse.
Merkittäköön tähän, että uutisessa https://www.kotimaa.fi/artikkeli/valomerkki-muutama-sata-kikkailee-kirkollisveron-kanssa-ero-loppuvuodesta-paluu-tammikuussa/ kysymykseeni vastattiin.
Satoja kuitenkin, pidän määrää yllättävän isona.
Mietin tuota vuoden vaihde kikkailua, että olisiko kyseessä kauniisti sanottuna hiukan hitaat. Jos ajatellaan ihmiskirjoa, niin aina ei ole kaikilla talentit tasan.
Toisaalta Antti Kujanpäällä ei taida olla todellisuus ihan hanskassa. Monille vanhemmille taitaa olla se valittu kummi tutumpi kuin kirkko. Ei ne kummeja valitse kirkon toiminnan kulmasta, vaan pohtivat keskenään, kuinka asiat saadaan hoidettua.
Luulenpa itsekin olevani lapsilleni hiukan suurempi auktoriteetti kuin pappi, jos asioita suunnitellaan. Olkoon kuinka kirkollinen juhla hyvänsä. Toki minun ratkaisuni eivät ole veronkiertoa, vaan asiat hoidetaan rehdisti kaikkia huomioiden. Ei ole mikään ongelma antaa sille luottoikuiselle lapsi kastetilanteessa syliin. Ikävää, että moralisoinnin sijaan ei anneta eväitä.