Otsikon kysymys ei viittaa kirjoittamiseen yleensä, vaan erityisesti Kotimaa.fi:n lukijablogeihin. Asiaa on myös kysytty ylläpidolta.
Pääsääntö on sama kuin aina ennenkin: älä kirjoita liian usein, älä täytä yhteistä tilaa omilla teksteilläsi.
Kotimaa.fi tarjoaa lukijabloggaajille alustan ja tilan sekä yleisön. Tila on kuin luentosali, jossa keskustelutilaisuudessa kukin vuorollaan voi käydä kertomassa näkemyksiään maailman menosta ja kommentoimassa ajankohtaista keskustelua. Yksi ihminen ei voi täyttää tilaa tai yleisö alkaa hermostua.
Kuinkas usein siis on sopivasti? Nyrkkisääntönä voisi olla, että kerran viikossa. Samalla tulee mietittyä tarkemmin mitä, miten ja miksi kirjoittaa.
Nyrkkisäännöstä on tietysti poikkeuksia. Milloin, sen jokainen tietää tykönänsä.
P.S. Ylläpito siivoaa pois yhteisen bloggaamishyvän nimissä tekstejä, jotka rikkovat sisältöohjeita (löytyvät sivun loppupuolelta) tai muuten heikentävät keskustelun tasoa ja sivuston uskottavuutta. Myös sellaiset postaukset, joissa hyökätään ylläpitoa tai sen ratkaisuja vastaan poistetaan. Kritiikkiä ylläpidolle voi toki lähettää suoraa sähköpostilla.
Kotimaalle kiitos mahdollisuudesta kirjoittaa blogeja. Monta vuotta olen harjoitellut kirjoittaa, ehkä jossainvaiheessa opin paremmaksi. Kukin kirjoittaa omilla taidoilla.
Ehkä kommentointiinkin pitäisi asettaa jokin rajoite. Nykyään ahkera kommentoija ehtii pilaamaan monta blogia päivässä.
Kommenttiosio tuntuu valitettavasti melko pienen piirin keskustelualueelta. Kommentoijien riidat ja melko voimakkaatkin agendat jatkuvat blogikeskustelusta toiseen. Mietin, palveleeko kommentointimahdollisuus oikeasti rakentavaa keskustelua vai edistääkö se polarisoitumista kuten niin monet muut aikamme sosiaaliset mediat. Moni maltillisempi keskustelija ei ehkä sivustolle tyypillistä keskustelukulttuuria jaksa.
Olisi erittäin toivottavaa ja tervetullutta saada juuri maltillisia keskustelijoita lisää. Mukaan vain omia ajatuksia ja pohdintoja kertomaan.
Alkuun katsoin ne ketjut, joissa oli eniten kommentteja ja valitsin sen mukaan lukemani blogit.
Itse ymmärrän, miksi ollaan kanssani vastakkaista mieltä, mutta uskon että ymmärretään sekin että ymmärrän. Eli ”höynäävät” kehumiset eivät edistä keskustelua. Kehuttu kohde sitten kiittelee ja saadaan lukumäärää kommentteihin. Jeesuskaan ei kehunut Johannes Kastajaa eikä hänen opetuslapsiaan heidän kuullen, mutta kertoi perustellusti muille Johanneksen tason ja tehtävän.
Mitä pienen piirin keskuteluun tulee, niin sen sijaan, että se olisi keskustelua ja kommentointia, niin se parin kommentin kuluttua muodostuu jankutukseksi. Ollaan tilassa mikä estää monia tulla mukaan.
Mukava lukea, että asioista keskustellaan. Teemu Kakkurin kommentti on kyllä paras 🙂 Minusta tuntuu, että Facebook, ym. twiittailut ”vaativat” nopeaa reagointia, ja se on taitolaji. Kotimaan kommenttikenttä on ehkä saanut vaikutteita niistä-ja kun asiat täällä ovat vakavampia näissä blogeissa, ja niihin heitellään mielipiteitä paljon-on soppa valmis.Hieman selvemmin: paljon-puhetta-vähän villoja.
Kiitoksia ylläpidolle asiaan kantaa ottamisesta. Tuo kerran viikossa vaikuttaa varsin sopivalta. Itselläni tosin on viimeaikoina jäänyt harvempaan. Tämä kirjoitteluhan on täysin vapaaehtosta ja usein muut kiireet menee edelle silloinkin kuin kokee että olisi jotain sanottavaa.
Mielestäni kerran viikossa on ehdoton maksimi, mutta sekin on aivan liian usein, jos kirjoittajalla ei ole mitään varsinaisen oivaltavaa sanottavaa. Pelkkä itsensä esille tuominen on väärä motiivi kirjoittaa.
Hyvän blogikirjoituksen tunnistaa usein seuraavista tunnusmerkeistä. En kuitenkaan pitäisi näistä mitään ehdottomana sääntönä. Enemmän ohjeena oman kirjallisen ilmaisun kehittämisessä:
1) Kirjoituksen ihanteellinen mitta on noin 2000 sanaa. Lyhyeen kirjoitukseen on hyvin vaikea luoda niin paljon sisältöä, että lukija kokisi hyötyvänsä jotain kirjoituksen lukemisesta. Liian pitkää jaarittelua taas on puuduttavaa lukea.
2) Teksti on jäsennelty hyvin. Se alkaa johdannolla, joka houkuttelee lukijaa jatkamaan lukemista. Tutkimusten mukaan vain joka viides lukee kirjoituksen kokonaan, joten taitavasti ja selkeästi etenevät kirjoitukset tavoittavat parhaiten ja tulevat luetuksi. Pitkässä kirjoituksessa väliotsikon parantavat kirjoituksen silmäiltävyyttä.
3) Linkkejä on käytetty älykkäästi. Blogikirjoitus ei voi koostua pelkistä linkeistä eikä linkeillä tule muutenkaan miinoittaa kirjoitusta. Sopivassa paikassa linkki voi kuitenkin tarjota lukijalle mahdollisuuden tutustua asiaan tarkemmin.
4) Sisältö ratkaisee. Blogikirjoituksen pitää sisältää asiasisältöä, joka tuottaa lukijalle arvoa ja on mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Kirjoitus menee suoraan asiaan, keskittyy yhteen asiaan ja pysyy siinä ja lisäksi tekstin tulee olla tiivistä. Sellaisia blogeja lukee mielellään, jotka sisältävät jotain oivaltavaa.
Pitkistä tulee luettua vain alku ja loppu.
> Pitkistä tulee luettua vain alku ja loppu.
Pitää kovasti paikkaansa. Mitä pidempi kirjoitus, sitä kyvykkäämpi kirjoittaja tarvitaan pitämään yllä lukijan mielenkiinto. Jotkut kirjoittavat niin hyvin, että saavat lukijan lukemaan kokonaisen kirjan.
Toisaalta vaaditaan kyllä aika taitava kirjoittaja, joka pystyy sisällyttämään hyvin lyhyeen tekstiin jotain oivaltavaa ja nerokasta. Kovin moni ei siihen pysty, joten riskinä on, että kirjoituksen lisäarvo jää merkityksettömäksi. Ainakin minun ajattelussani blogiteksti on enemmän kuin vain hätäisesti kirjoitettu kommentti johonkin aiheeseen.
Minä olen viime aikoina kirjoittanut n. kerran vuodessa. Tämä vuosi on ollut poikkeus, kun olen tähän mennessä kirjoittanut jo kaksi kirjoitusta. Jospa inspiraatiota alkaisi taas jatkossa olla enemmän.
Inspiroivia uutisia jos ei olisi kovin usein, niin blogi viikossa olisi tavoitteena helpompi saavuttaa. Inspiraatiolle kun ei voi sanoa, että se saa tulla vain kerran viikossa.
Joskus olen kokeillut laittaa juttuja talteen myöhempää käyttöä varten. Se ei kohdallani toimi. Niitä en koskaan julkaise. Blogin kirjoittamisen idea on siinä, että tietää, ettei kirjoita tekstiä vain itseään varten. Se tuo kirjoittamiseen tietyn jännitteen, joka minulta katoaa, jollen laita tekstiä heti jakeluun.
”Joskus olen kokeillut laittaa juttuja talteen myöhempää käyttöä varten. Se ei kohdallani toimi. Niitä en koskaan julkaise.”
Blogin julkaisuajankohdan voi myös ajastaa, eli se tulee julki valittuna ajankohtana myöhemmin ihan itsekseen.
Nautin hyvistä blogeista ja kommenteista. En ole koskaan kirjoittanut jotain, mikä ei jo olisi aikaisemmin ollut keskustelijoiden tiedossa. Pitäisi malttaa hölmö innostus, yritän.
Mitään ihan uutta ja ihmeellistä on kyllä mahdotonta keksiä. Innostus ei kai haittaa, kunhan ei ruveta jankkaamaan ja ”käännyttämään” toisiamme.