Kävin Pispalan kirkossa pitkäperjantaina eli yhtenä kirkon tärkeimpänä merkkipäivänä. Kalliisti uudistettuun kirkkosaliin mahtuu 330 henkeä. Messussa oli 12 h:öä, joista 6 rippikoulunuorta. Tunnelma oli laimeampi kuin laihialaisella kahvikojulla. Käytännössä yksinlaulavalla kanttorilla oli sentään kaunis laulunääni.
Onneksi kaupoissa on taas ollut saatavana israelilaisia jaffa-appelsiineja ja mandariineja. Ne ovat maailman parhaita, enkä ostakaan juuri muita. Egyptiläiset ovat kovin kuivia ja sitkeitä.
Israelissa työläiset, myös palestiinalaiset, saavat palkan työstään, jota heillä ei välttämättä edes olisi elleivät israelilaiset heitä palkkaisi.
Toisin on esim. niissä maissa, joista Alkokin ostaa viininsä. Tämän päivän uutisissa kerrottiin työläisten karusta kohtelusta niissä maissa.
Salme, on niitä hyviäkin egyptiläisiä appelsiineja ja mandariineja. Samoilla leveysasteilla ne kasvavat kuin israelilaishedelmätkin.
Egypti on vanhan maailman vilja-aitta, joten osataan siellä tämä viljely vieläkin.. Valitettavasti poliittiset olot tekevät myös maanviljelystä hankalaa ja tuottavuudesta epävarmaa.
Jaa, voi olla. Meille vain on sattunut tänä syksynä kovin nahistuneita vaikka päällepäin ovat olleet hyvän näköisiä. Voihan olla, että matkalla ovat nahistuneet. Siksi iloitsimme, kun näimme taas jaffoja kaupassa.
http://yle.fi/uutiset/suomalaisten_lempiviineja_tehdaan_huonoissa_oloissa__raportissa_hyvaksikayttoa_ja_nalkapalkkoja/7075901
Tässä linkki, jossa kerrotaan todellisesta työläisten riistosta, jotta suomalaiset saavat juoda lempiviinejään.
Netanjahu on sekä oikeassa että väärässä.
Oikeassa hän on siinä suhteessa, että moderni antisemitismi on helppo kätkeä israelilaisvastaisuuteen. Minäkään en usko boikotteihin. Ne ovat usein kaksinaismoralistisia ja poliittisesti tarkoitushakuisia.
Väärässä hän on siinä suhteessa, että kaikki Israel-kritiikki ei ole antisemitismiä. On paikallaan kritisoida israelilaismiehitystä alueilla, jotka eivät kuulu heidän valtioonsa. Niin monet israelilaiset itsekin tekevät.
Sen tietysti ymmärtää jokainen, että jatkuvan terrorismin uhan alla eläminen ei ole otollinen tilanne millekään valtiolle puolustaa olemassaolo-oikeuttaan ja demokratiaansa.
Naapurimaiden demokratiakokeilut, joissa ääriainesten päästyä valtaan demokratiaa aletaan kaventaa / kaventamaan, ovat varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka herkällä ja vaikealla alueella eletään.
Pohjoismaista tällaisissa oloissa elävien edesottamuksia demokratian puolustamiseksi on helppo arvostella.
Jouni, eihän Netanyahu edes väitä, että kaikki Israelin kritiikki olisi antisemitismiä. Kyse on Israelin boikottitoimenpiteistä eli ns. BDS-liikkeestä, jonka antisemitistinen ideologia juontaa YK:n Durbanin rasisminvastaisesta kokouksesta 2001. BDS-liikkeen toimintaa täyttää pitkälti EU:n juutalaisvastaisuuden määritelmän:
– Juutalaisen kansan itsemääräämisoikeuden kieltäminen, esimerkiksi väittämällä, että Israelin valtio eli juutalaisvaltio on lähtökohtaisesti rasistinen hanke. Israel kelpaa neutraalina valtiona, mutta ajatus juutalaisesta valtiosta on torjutaan: kaikista maailman kansoista juutalaisilta kielletään valtiollinen olemassaolo.
– Kaksoisstandardin soveltaminen eli sellaisen käyttäytymisen vaatiminen Israelilta, jota ei vaadita miltään muulta demokratialta. Kaikista muista valtioista poiketen BDS-ideologiassa Isrealille ei ole oikeutta suojella kansalaisiaan ja reagoida terrorismiin, joka nähdään oikeutettuna vapaustaisteluna. Israelin reaktiot terroritekoihin leimataan lähtökohtaisesti vääriksi ja perusteettomiksi, joita tulee vastustaa boikotein.
– Israelin nykypolitiikan vertaaminen natsien politiikkaan. Tähän retoriikkaan törmää hyvin usein erilaisilla BDS-foorumeilla ja yksityisissä BDS-puheenvuoroissa.
– Kaikkien juutalaisten pitäminen vastuussa Israelin valtion toimista. Tämä on BDS-liikkeen synkkä varjo. Yliopistoissa, jotka ovat aktiivisia BDS-liikkeessä, raportoidaan konflikteja ja boikottitoimenpiteitä, jotka kohdistuvat nimenomaan juutalaisiin opiskelijoihin ja opettajiin. Usein BDS-mielenosoituksiin liittyy juutalaisen omaisuuden vandalisointia.
Sen sijaan Israeliin kohdistuvaa kritiikkiä, joka on samankaltaista kuin mihin muuhun maahan tahansa kohdistuva kritiikki, ei voida pitää antisemitismina
(European Forum on Antisemitism).
Jouni -”On paikallaan kritisoida israelilaismiehitystä alueilla, jotka eivät kuulu heidän valtioonsa.”
Minä säädän alueesi ulottumaan Kaislamerestä filistealaisten mereen ja autiomaasta Eufratvirtaan asti. Minä annan maan asukkaat valtaasi, ja sinä karkotat heidät edeltäsi. -2. Moos. 23:31
Jumala on antanut Kaanaan maan alueet aikoinaan Israelille. Meillä ei ole lupa vastustaa kaikkien kansojen Jumalaa, vaan rakastaa ja hyväksyä Hänen suunnitelmansa kaikessa elämässämme!
Raamattu kertoo missä Israelin rajat kulkevat. Pekka Sartola arvioi niiden mukailevan Salomonin valtakunnan rajoja. Saa nähdä toteutuuko ne vielä meidän päivinä.
Risto Auvinen: ”Sen sijaan Israeliin kohdistuvaa kritiikkiä, joka on samankaltaista kuin mihin muuhun maahan tahansa kohdistuva kritiikki, ei voida pitää antisemitismina”.
Näin juuri.
Harri Latvala: ”Jumala on antanut Kaanaan maan alueet aikoinaan Israelille. Meillä ei ole lupa vastustaa kaikkien kansojen Jumalaa, vaan rakastaa ja hyväksyä Hänen suunnitelmansa kaikessa elämässämme!”
Tällainen raamatuntulkinta on vaarallista. Siinä muinaisen Israelin kuningaskunnan edesottamuksia ja rajoja sovelletaan nykyisen Israelin valtion politiikkaan, erityisesti Israelin valtion ”raamatullisten” rajojen suhteen.
Jos otamme ohjenuoraksemme Raamatun Israelille antamat rajat, meidän on otettava ohjenuoraksemme myös kaikki Raamatun lausumat tuomiot Israelista sen jumalattoman elämän vuoksi.
Kuten tämäkin: ”Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset:
”Herra lähettää teidän keskuuteenne kirouksen: teittepä mitä tahansa, hän saattaa teidät kauhun ja sekasorron valtaan, ja pian te tuhoudutte ja häviätte maan päältä pahojen tekojenne tähden, kun hylkäsitte Herran. Hän tartuttaa teihin ruton, kunnes on hävittänyt teidät siitä maasta, jota olette menossa ottamaan haltuunne…”Herra sallii vihollistenne lyödä teidät. Te hyökkäätte heidän kimppuunsa yhtenä joukkona, mutta hajaannutte pakoon kaikkiin suuntiin, ja kaikki kansat kauhistelevat teidän kohtaloanne. Teidän ruumiinne joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi, eikä ole ketään, joka sen estäisi.” (5 Moos 28:15-26)
Kun lisäksi otetaan huomioon rajojen suuri vaihtelevuus sekä Israelin yhtenäisen kuningaskunnan että kahden valtion aikana, mitään selkeää käsitystä siitä, missä Israelin rajojen tulisi Raamatun mukaan kulkea, ei voida lausua.
Makkabealaissotien seurauksena Israel sai n. sadan vuoden itsenäisyyden alueella, joka oli kutakuinkin Daavidin valtakunnan kokoinen, mutta sekin hävisi Rooman valtakunnan myötä eikä enää noussut juutalaissotienkaan seurauksena, vaan sotien seurauksena alkoi juutalaisten kaksituhatvuotinen diaspora.
Uuden testametnin näkökulma rajakysymkseen on eskatologinen: ”Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt 1:6-8)
Koko rajakysymys on siis UT:n näkökulmasta absurdi: ei ole meidän asiamme piirrellä Israelin valtakunnan rajoja, vaan ylittää kaikki rajat evankeliumia julistaen ”Jerusalemista alkaen”, kuten vanhassa käännöksessä todettiin.
Vuonna 1948 perustettu Israelin valtio on demokraattinen juutalaisvaltio – ei siis kuningaskunta. Tästä syystä monet ortodoksijuutalaiset eivät hyväksy Israelin valtion olemassaoloa, vaan pitävät sitä jumalattomana vaiheena ennen Messiaan tuloa ja uuden kuningaskunnan perustamista.
Raamatun mukaan kun Israelia ei voi hallita presidentti tai pääministeri, vaan itsevaltainen kuningas. Vai onko joku tästä eri mieltä?
Mikäli hyväksymme Israelin valtion demokraattisena juutalaisvaltiona, sitä on voitava kohdella samalla tavoin kuin muitakin demokraattisia kansallisvaltioita.
UT:n näkökulmasta silloin ratkaisevaa on, kuinka VT:n profeettojen ja Jeesuksen sekä apostolien julistama ”oikeudenmukaisuus ja rauha” toteutuvat sen politiikassa.
Tämän perusteella on vaarallista elätellä toiveita nyky-Israelin demokraattisesti johdetun valtion laajenemisesta kuningas Salomon aikakauden rajoihin. Sehän merkitsisi mm. sellaisten nykyisten itsenäisten kansallisvaltioiden hävittämistä kuin Jordania, Libanon ja Syyria, ja niiden pitäisi tämän hävityksen seurauksena joutua Israelin valtion hallintaan.
Sellainen on vaarallista revenssihenkeä, joka tappaa vähäisetkin rauhantoiveet Lähi-idässä. Syyrian nykytilanne kertoo riittävän vakuuttavasti, mihin tällainen vihanpidon eskoloituminen voisi johtaa: sotaan, jossa ei ole voittajia, vaan pelkästään häviäjiä.
Jouni Turtiainen: ”Raamatun mukaan kun Israelia ei voi hallita presidentti tai pääministeri, vaan itsevaltainen kuningas. Vai onko joku tästä eri mieltä?”
Itse asiassa Jumala vastusti jyrkästi kuninkaan valitsemista Israelille. Ennen kuningasta Israelissa vallitsi anarkia: ”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.” Tämä oli olotila, jonka Jumala tahtoi jatkuvan. Kansan vaatimuksesta Jumala lopulta suostui valitsemaan israelille kuninkaan ja samalla syntyi varsinaisesti Israelin valtio nykyaikaisessa valtio-käsitteen sisältömerkityksessä. Ortodoksijuutalaiset ovat hyvin oikeassa vastustaessaan Israelin valtiota ja odottaessaa Messiasta, joka on enemmän kuin kuningas, kuten Jeesus osoittaa: ”Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?”
Pakanakansat tuomitaan Herran päivänä
Niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa. Ne ovat antaneet pojan maksuksi portosta ja myyneet tytön viinistä, jonka ovat juoneet.
-Joel 4:1-3
Tämä profetia on toteutumatta. Kansat tuomitaan sen mukaan miten ovat kohdelleet Israelia. Maan jakajat tuomitaan tämän mukaan.
Jaakko Pihlajamäki on oikeassa: alkuperäinen Israelin kansan ihanne ei ollut monarkia, vaan teokratia. Jumala suostui kansan vaatimukseen ”pitkin hampain”, koska Samuelin jälkeen tuomarien toiminta alkoi olla korruptoitunutta (1 Sam 8:1-21).
Silti demokratia on tästä ihanteesta vielä kauempana kuin monarkia, johon Jumala kuitenkin suostui..
Pakotteilla ei ajeta antisemitismiä vaan ihmisoikeuksia sekä kv. sopimusten kunnioittamista.
Mutta Netanjahuna häpeäisin syvästi, että hänen maassaan sadat rukoilivat Syyrian rauhansopimuksen onnistumista vastaan.
Se, mitä rukoillaan Israelin rajojen ulkopuolella, ei taida olla edes painokelpoista ainakaan näillä sivuilla. On Jumalan varjelusta, että niihin rukouksiin ei ole vastattu ja Israel on edelleen maalla eikä meren pohjassa.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi. -Ps. 121:3-5
Jos Israel haluaa eroon pakotteista, sen pitää tehdä seuraavat asiat: estää juutalaisten muutto palestiinalaisille korvamerkityille alueille, toimittaa yhtä paljon vettä arabiperheille kuin juutalaisperheille ja suojella arabilapsiakin kivittäjiltä.
Kaikkiin noihin Israelin hallitus pystyisi kevyesti, mikäli haluaisi olla demokraattinen.
Jos Israelin naapurit, jotka enimmäkseen ovat muslimeja haluavat rauhaa Israelin kanssa, heidän tulee tunnustaa Israel juutalaisvaltiona, lopettaa terrorismi ja haluta rauhaa oikeasti. Tähän he pystyisivät kevyesti, jos haluaisivat. Varmaan jotkut yksilöt haluavatkin, mutta taustalla on islam, joka ei halua. Todellinen rauha tulee sekä juutalaisille, että arabeille kuitenkin Rauhanruhtinaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Siihen on vastaus rukous ja evankeliointi.
Ulkovaltojen tuesta arabiväestölle ei ole juuri tietoa ja sitä olisi vaikea toteuttaakin. Sen sijaan USAn tuki Israelille on dokumentoitua ja mittavaa.
Alueen arabivallat tunnustaisivat Israelin, mikäli Israel kohtelisi omaa vähemmistöään oikeudenmukaisesti. Eipä ole Israelkaan myöntänyt itsenäisyyttä arabivaltiolle jonka sentään YK myönsi jo 1948.
Israelissa ei ole uskoontuloja näköpiirissä eikä mitään muutakaan raamatullista löydy. Apartheid-politiikkaa kyllä senkin edestä.
Helena ei taida tietää, että Israel on alueen ainut demokratia, jossa myös arabeilla on edustus knessetissä. Demokratiaan kuuluu siellä kokoontumis- ja sananvapaus. Nämä eivät taida olla itsestäänselvyyksiä naapurimaissa. Kenelläkään ihmisellä, poliittisella tai uskonnollisella johtajalla eikä kansalla ole mandaattia jakaa tai valloittaa Israelille luvattua maata. Tämä on tärkeä muistaa!
Evankeliumi käskettiin viedä kaikille kansoille alkaen Jerusalemista. Juutalainenkaan ei pelastu ilman Jeesusta. Siksi seurakunnan ensisijainen tehtävä on julistaa evankeliumia juutalaisille ja kaikille kansoille (Luuk.24:47, Rm.1:16). Nyt juutalaiset elävät suurelta osin paatumuksessa, mutta Raamattu lupaa, että kerran koko Israel on pelastuva. (Rm.11:25-27). Koko ajan on olemassa kuitenkin jäännös, joka uskoo. (Rm.11:5). Tästä esimerkkinä Messiaaniset juutalaiset Israelissa.
Israel on ydinasevaltio. Se pystyy puolustamaan itse maataan toisin kuin esimerkiksi eräs meidän naapurimaistamme, jota Suomi joutuu puolustamaan, jos hyökkäys tulee. Suomellakin olisi hyvä olla ydinaseita kaiken varalta.
Joo eihän meillä ole mitään tietoa ulkovaltojen tuesta Israelin naapurimaille, kuten Syyria, Libanon, Iran …
Kummasti vain noitten maitten muslimisoturien taskut pullottavat venäläisiä raketteja, ohjuksia, panssareita ja tykistöä. EIhän me tiedetä mistä ne on tulleet. Ei niitä tilattu ja tuli yllättäen kuin faksi entiselle ministerille.
Boikotit Israelia vastaan ”ihmisoikeussyistä” ovat kyllä varsinainen vitsi, ellei tuo paradoksi tuottaisi haittaa monille ihmisryhmille. Israelin ihmisoikeudet kun ovat taatusti paremmalla tolalla kaikenuskoisille, kuin minkään sen islamilaisen naapurivaltion. Israel on alueen ainoa demokratia, ja myös ainoa itsenäisesti vakaa yhteiskunta.
Mutta poliittinen valhesumutus, mihin koko mediamme (punavihreydessään) ja kirkkomme (?), KUA komeasti etunenässä (???), on sitoutunut, ylläpitää ja tukee muslimimaailman taistelua viimeisenkin juutalaisen ajamiseksi mereen. Koraanin ohjeiden mukaanhan kristityt ovat seuraavina.
Seppo, olitko sanajumalanpalveluksessa? Messussa on Herran ehtoollinen. Huomenna uskovaiset pääsevät Herran ehtoolliselle pääsiäispäivän messussa.
Se on ihan se ja sama mitä nimeä ko palveluksesta käytin, tyhjä mikä tyhjä.
Mika. Ymmärrät varmaan, että en voi vastata viimeiseen kysymykseesi kaikilta osin, mutta vastaan rehellisesti siihen, mitä voin. 25 vuoden seurakuntakokemuksella kansankirkon seurakunnista voin ensinnäkin todeta, että seurakuntalaisten elämäntodellisuus ei pelkisty esim. Pieperin dogmatiikan tai opiskeluaikojeni yhdistyskristillisyyden ja tunnustuskirjojen opiskeluun keskittyneen piirin kysymyksenasetteluihin.
Toiseksi totean, että kansankirkkomme ei käytännössä seuraa luterilaista tunnustustamme. Josta en tiedä, onko meidän syytettävä jotakuta tahoa vaiko pidettävä Jumalan sallimana tuomiona. Tällä tarkoitan esimerkiksi vapaakirkollisten tosiasiallista päästämistä ehtoollispöytään, kirkkomme nykyistä virkakäsitystä, raamattukäsitystä sekä monia muita opinkohtia sekä lähinnä vapaakirkollisuudesta peräisin olevia näkemyksiä. Siellä, missä palvelen, arkitodellisuus on myös monin tavoin toisenlainen kuin useimmissa osissa Suomea. Sekä hyvässä että pahassa.
Kolmanneksi. Olen viimeksi kiirastorstaina ja pitkäperjantaina opettanut Svebiliuksen katekismuksen mukaan päivän aiheista. Uskon, opetan ja tunnustan sitä uskoa, joka on lausuttu julki Sovintokirjaan otetuissa dokumenteissa.