Puheet työttömien työvelvoitteesta ja aktivoimisesta soittavat päässäni monenlaisia hälytyskelloja. Kuka terve ihminen haluaa oikeasti olla pitkäaikaistyötön, ihan vain kiusallaan tai laiskuuttaan? Eikö hän riemusta kiljuen ryntäisi koulutustaan ja osaamistaan vastaavaan tehtävään, jos sellainen vain missään olisi tarjolla?
Ratkaiseeko se todella syrjäytymisongelmia, että diplomi-insinööri pakotetaan risusavottaan tai erikoislääkäri pistetään siivoamaan sairaalan kahvihuonetta? Tai onko se oikein, että ammattitaitoinen siivooja joutuu tekemään oman alansa työtä minimikorvauksella?
Mennäänkö Suomessakin siihen, että ihmisillä aletaan teettää tiettyjä tehtäviä nälkäpalkalla, minimikorvauksilla? Miten tämä lisää työpaikkoja ja parantaa ihmisten todellisia työllistymismahdollisuuksia?
Tajuavatko päättäjät lainkaan, miten vaikeaa työpaikan löytäminen Suomessa nykyisin on? Joskus ennen vanhaan ihminen saattoi olla varma, että hankkimalla riittävästi koulutusta hän tulee saamaan työpaikan ja elämäntehtävän, ja kykenee elättämään itsensä ja perheensä. Nykyään on toisin: Mitä enemmän koulutusta, sitä vaikeampi löytää työtä!
Tiedän akateemisesti koulutettuja ja jopa tohtoritason koulutuksen saaneita, jotka olisivat valmiit menemään vaikka myyjäksi kaupan kassalle tai kodinhoitajiksi vanhustenhuoltoon. Heitä ei kuitenkaan palkata, koska he ovat muka ylikoulutettuja. Pienellä työttömyyskorvauksella he ilmeisesti jatkossa pääsevät sitten tällaista työtä tekemään?
Mikä tässä Suomen työllisyystilanteessa on se todellinen ongelma? En totisesti usko, että ainakaan ihmisten halu olla tekemättä mitään. Kukaan ihminen ei halua olla tyhjänpanttina.
Ajatus syrjäytymisen ehkäisemisestä on tietenkin kaunis ja kannatettava. Epäilen kuitenkin, että hallituksen keinot ovat täysin väärät.
Jatkuva tyrmätyksi tuleminen työnhaussa saa ihmisen tuntemaan, että hänellä ei ole arvoa, että häntä ei tarvita. Se lannistaa ja masentaa, ahdistaa ja suututtaa. Kun tähän päälle lisätään nyt vielä nöyryyttävä epäilys siitä, että työtön onkin yhteiskunnan tuilla tahallaan elävä vapaamatkustaja ja hänet ”kannustetaan” pakkotöihin surkealla korvauksella, en uskalla edes ajatella, mitä kaikkea tästä lopulta seuraa. Melkoisella varmuudella ei kuitenkaan riemukasta kokemusta: ”Olen tarpeellinen ja osaamisellani on yhteiskunnassa käyttöä.” Valitettavasti.
d’Torquevillen teorian mukaan yhteiskunnasta on otettu yhteisvastuu pois ja tilalle on annettu yksityinen syyllisyys.
Olen seurannut samaa keskustelua tarkalla silmällä. Tänä aamuna stm pelotteli sillä, että osa työttömyysturvasta voitaisiin leikata, jos ei ota vastaan tarjottua työtä. Tietääköhän stm tai juuri kukaan, kuinka monta työtöntä on nykyään jo sen vähäisimmänkin työttömyysturvan ulkopuolella. Ei vain täytä niitä ehtoja, joilla tukea maksettaisiin.
Ja mitähän se stm mainitsema tarjottu työ sitten olisi? Eihän niillä ole ollut pitkään aikaan tarjota mitään työtä.
En mä kyllä yhtään ihmettele, jos kansa alkaisi kapinoida. Tässä päivän paras uutinen:
http://www.uusisuomi.fi/raha/62525-stephen-elopille-lahes-20-milj-eun-bonus-nokian-kannykoiden-myymisesta
Asiaa selvitti muuan kunnan virkamies Raumalta, ja hänen ajatuksensa oli, että kunnat tarjoaisivat työttömille töitä, joita ne eivät muuten teettäisi – risusavottaa ja muuta sen sellaista. Näin siksi, etteivät työttömät vesi töitä yrittäjiltä.
Itse voisin ihan mielelläni tehdä työttömyyspäivärahan vastineeksi käännöstöitä, mutta niitä ei kai saa teettää. Julkishallinnolta jää paljon asiakirjoja kääntämättä, koska käännöstyöt joudutaan kilpailuttamaan. Toimeksiannot menevät isoille käännösfirmoille, jotka ottavat välistä niin paljon, etteivät aikaisemmat määrärahat riitä, minkä lisäksi julkishallinto joutuu muutenkin säästämään.
Elias: Tuo d’Torquevillen teoria on aivan hirmuisen hyvä ja riipaiseva kiteytys yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta. Filosofin nimi ei ollut minulle ennestään tuttu, piti googlettaa. Hämmentävää, että hän on voinut lausua jotakin noin nykyaikaan sopivaa, kun kaveri näyttää kuolleen jo vuonna 1859!
Tuota noin, miksi ihmeessä pitkäaikaistyötön, joka ei halua ”jäädä sohvalle” ei sitten olisikaan halukas yleishyödylliseen työhön? Miksi marjanpoiminta Suomessa näyttää kelpaavan vain thailaisille?
On oikein ärsyyntyä yritysjohdon palkitsemisjärjestelmistä, joissa palkkio ei ole missään suhteessa tehtyyn työhön. Palkan kuuluu olla korvaus työstä. Jos näin, niin miksi sitten työttömyysturvan pitäisi olla vastikkeetonta?
Jussi on fiksu mies ja siksi vastaan mielelläni muutamia reunahuomioita.
1. Työttömyysturva on jo kertaalleen maksettua. Työttömyysvakuutusrahasto ja työttömyyskassat ovat jo saaneet vastikkeensa. Nyt ne ikään kuin maksavat takaisin niitä rahoja, jotka ne ovat työttömältä saaneet tämän ollessa työllinen. Työstä maksetaan sosiaaliturvaa ja vahingon sattuessa sitä saa takaisin. Samalla lailla maksetaan sairausvakuutusmaksua ja eläkemaksuja. Ja saadaan tarvittaessa tai eläköidyttyä takaisin. Työttömyysturva on siis jo kertaalleen tienattua.
Työttömyysvakuutusmaksu palkansaajalta on 0,6% palkasta ja työnantajalta 0,8% palkasta.
Tämä on eri raha kuin työttömyyskassaan maksettava jäsenmaksu – joko ammattiliiton tai yksityisen.
2. Työttömyyspäivärahaa ei makseta makaamista varten, vaan elämästä selviämistä varten. Työttömänkin pitää syödä, asua, pukeutua, maksaa lainojaan jne. Ei palovakuutustakaan makseta siksi, että talonsa menettänyt rypisi rahassa, vaan saisi apua menetykseensä.
3. Työttömyysturvan ulkopuolella on ainakin 40 000 nuorta. Monet heistä lähettelevät kuukaudesta toiseen turhaan sähköpostia siivousfirmoihin, itellaan, keskoon, mäkkäriin, mihin vain päästäkseen töihin ja saadakseen vähän omaa rahaa. Päivärahajärjestelmä on tehty suurten ikäluokkien ehdoilla, nuoren on vaikea päästä nauttimaan työttömyysturvasta – vastikkeella tai ilman.
4. Tarjotun työn vastaanottamisesta on helppo lätistä, kun työtä on niin vähän tarjolla. Nykyään ei ole edes sijaisuuksia, koska monessa kunnassa, valtiolla, seurakunnalla ja yrityksillä on sijaistenrekrytointikielto. Jos työntekijä jää äitiyslomalle, sijaista ei palkata. Uusia työpaikkoja ei juuri synny. Samaan aikaan puhutaan työttömien aktivoimisesta ja tarjotun työn vastaanottamisesta. Se on hädänalaisten ihmisten pilkkaa.
Kun Raumalla irtisanotaan telakan koko henkilöstö ja Metsolla 660 ammattitaitoista ihmistä, loppuvat työvoimaviranomaisilta puheet risusavotasta. Toivottavasti.
Eräs asia, jota kukaan ei näytä koskaan mainitsevan on myös se, että esim työmarkkinatuesta, joka on yksinäiselle noin 650kk, henkilö maksaa 20% veroja! (ei siis ilmaista rahaa kokonaisuudessaan) verot vie siis noin 130 kk, eli kun sitten se työhön kykenemätön tavalla tai toisella esim. vammainen joka ei ole vammaistukeen oikeutettu Kelan mielestä, (muitten kyllä), saa asumistukea, jotta voi suurinpiirtein hengissä selviytyä, niin siitä nyt on kauhea hätä ja poru, ahneuden henget käy kuumana. Kyllä hävettää nyky immieisen ja mm kokoomukse nuorten jne asentetteet, joiden mukaan nyt noustetaan suomi jaloilleen, kunhan vain saadaan suomen köyhät kyykkyyn, ja orjatöihin, pystyvät he niihin tai eivät, tai sanoisinko saadaan heidät niin mahalleen, tai jopa selälleen, ikiaikoihin asti, sitten kaikki hyvin? (Samaan aikaan laitetaampas tuosta 2 miljardia lisää Kreikkaan, siellä kun on niin paljon työttömiä, ja kun EU niin on hyväksi nähnyt. jatkuu
jatkoa: Vielä suomen rahankäytöstä, luitteko uutisen? Suomi on siis rahoittanut miljoonilla euroilla YK:n alaisen UNRWA:n kesäleirejä, jotka
valmentavat palestiinalaislapsia sotaan Israelia vastaan. Leireille osallistui pelkästään Gazassa tänä kesänä yli 130 000 lasta ja nuorta.
http://ajankohtainen.files.wordpress.com/2013/09/unrwa_leireista_ja_suomen-rahoituksesta.pdf
Miten tämä liittyy työttömiin? Siten, että jos kyse on pelkästään rahasta, ja siitähän ainakin kokoomusnuoret ovat aiheensa ottaneet, niin voi sanoa, sokea sokeaa yrittää taluttaa! tai ainakin ettei oikea käsi oikein ymmärrä mitä vasen tekee! Pyydän purkaustani anteeksi, harmittaa vain niin, niin monen ikäryhmäläiseni puolesta, kuinka ihmiset syyllistämällä syyllisetetään, ilman että edes tosiasioita tuodaan esille. Kertokaapa te jotka etsitte työntekijää, kuinka moni teistä ottaisi töihin, esim 58 v jolla paha sokeritauti ja reuma, mutta, jota työkkäri nyt kaavaillee työttömyyskorvauksen menetysten uhalla, (ennenaikaiselle eläkkeelle kun ei päästetä) pankkiin iltasiivoojaksi tms? Vastauksen tiedämme, ei kukaan kunnon työehdoilla vanhaa ja sairasta palkaa, ja vaikka kela vakuuttaisi kuinka että on työkykyinen, niin onko oikein laittaa orjatyöhön henkilö, jolla just ja just kipujen tähden pysyy harja kädessä? Eli nyt tarvittaisiin joku viisas, Herran Hengen täyttämä hallitukseen, joka sanoisi muutaman hyvin valitun ajatuksen, ennenkuin koko juttu karkaa käsistä ja tulee joukkoitsareita tms…huh huh…anteeksi kiukuttaa vaan ja piti saada sanottua. (Nuoret ja terveet keski-ikäiset jne, ovat toki heitä, joille jos kunnon töitä löytyy, niin ei sen tervempää ratkaisua ole, kuin käydä työssä. ” Orjuus”, kuitenkin on heidänkin kohdallaan mielestäni väärin.)
Teemu, kiitos! Äärimmäisen hyviä pointteja ja viisasta puhetta. Hädänalaisten ihmisten pilkkaa, juuri siltä tämä kaikki tuntuu.
Ja Sinimarja, olet täydellisen oikeassa siinä, että erityisesti iäkkäämmät vajaatyökykyiset tai täysin työkyvyttömät (joille vakuutusyhtiöt tai kelan asiantuntijalääkärit eivät kuitenkaan millään myönnä osa-aikaeläkettä tai sairaseläkettä) ovat aivan erityisen kauheassa tilanteessa. Heidän – usein kovista kivuista kärsivien ja muutenkin ahtaalla olevien – mielenterveyttä koetellaan kerta kaikkiaan liikaa, kun aletaan vielä puhua ”aktivoimisesta”. Minäkin pelkään yhä suurenevia itsemurhien aaltoja.
Olen läheltä seurannut, miten ihminen, joka ei oikeastaan edes itse halua, saa nopeasti työkyvyttömyyseläkkeen (koska hänellä on juuri oikeanlainen diagnoosi) mutta samalla ihminen, joka ei millään inhimillisellä mittarilla mitaten ole enää lainkaan työkykyinen, ei saa työkyvyttömyyseläkettä vuosien valituskierteestä huolimatta, koska pitkästä sairauksien listasta puuttuu se työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttava diagnoosi. Eikä siinä auta, vaikka moni erikoislääkäri antaisi lausunnon, jossa todistetaan ihmisen työkyvyttömyys. Vakuutusyhtiöiden ja kelan asiantuntijalääkärit voivat mitätöidä nämä erikoisläääkärikollegoidensa lausunnot yhä uudelleen ja uudelleen perustelematta päätöstään tai koskaan tapaamatta potilasta. Se on jo itsessään käsittämätöntä ja syö sairailta ihmisiltä elämänhalun ja nöyryyttää heitä kohtuuttomalla tavalla. Kun päälle vielä lisätään työvoimaviranomaisten aktivointitoimet, ei sitä monen työkyvyttömän mieli enää kestä.