Äskettäin alkanut Se löytyi – valtakunnallinen mediamissio herättelee taas esiin vanhoja körttiläisiä ennakkoluuloja ihmisen kääntymisestä. Samat antipatiat ilmenivät aikoinaan Jaakko Eleniuksen kritiikissä Kalevi Lehtistä ja Billy Grahamin Missio Helsinki – kampanjaa vastaan.
Kyvyttömyys tahdonratkaisuun
Luterilaisuuteen on perinteisesti kuulunut syvä epäilys sellaista ajatusta kohtaan, että ihminen voisi jotenkin vaikuttaa tai valmistautua kääntymiseensä. Luterilaisuuden reformaatioaikana torjumaan katoliseen vanhurskauttamisoppiin kuului ajatus, että kun ihminen teki voitavansa (facere quod in se est), Jumala luki tämän tahdonaktin hänelle vanhurskaudeksi.
Martti Luther esittää tämän kritiikin aikansa katolista vanhurskauttamisoppia kohtaan mm. vuoden 1517 Disputaatiossaan skolastista teologiaa vastaan. Sen teeseissä sanotaan:
- On täysin absurdia tehdä seuraava johtopäätös: erehtyväinen ihminen voi rakastaa luotua yli kaiken. Niinpä hän voi rakastaa Jumalaa yli kaiken (Scotusta ja Bieliä vastaan).
- Toivo ei kasva ansioista, vaan passioista, jotka tuhoavat ansiot (yleistä näkemystä vastaan)
- Ihmisen puolelta armoa ei edellä mikään muu kuin valmistautumattomuus
Disputaation ja reformaatioajan keskustelun ymmärtämisessä on syytä tehdä eräitä huomioita. Luther kritikoi katolisen vanhurskauttamisopin variaatiota, jota kutsutaan nominalistiseksi (mainiten nimeltä pari tämän koulukunnan kuuluisinta teologia). Nominalistisessa vanhurskauttamisopissa keskiössä oli ihmisen rakkaus. Kun ihminen päättää rakastaa Jumalaa – ei siis uskoa – Jumala lukee tämän tahdon rakkausaktin hänelle vanhurskaudeksi. Uskonpuhdistuksen vanhurskauttamisopissa keskeiseksi käsitteeksi nousee tämän sijaan usko, joka on Jumalan tuntemiseen liittyvä käsite.
Nominalistinen vanhurskauttamisoppi perustui käsitykselle, että Jumala on kaikkien tunnettavissa, eräänlainen kaiken luonnollisen hyvän huipentuma ja antaja. Ihminen päättää rakastaa häntä ja saa palkinnon. Luterilaisessa ajattelussa Jumala taas kätkeytyy monella tavoin vastakohtiinsa. Hän ei ole yksinkertaisesti vain valittavissa rakkauden kohteeksi. Ihmisen ennakkokäsitykset hänestä ovat virheellisiä. Siksi Jumala lähestyy ihmistä ristin ja armonvälineiden välityksellä. Niissä hän on läsnä ihmisen ennakkokäsitysten vastaisesti. Saadessaan vaikuttaa ne vievät ihmisen monenlaiseen ahdistukseen eli passioon, koska ne näyttävät ensin niin typeriltä. Vaikuttaessaan ne paljastavat, että ihmisen ajatukset Jumalasta vasta typeriä olivat. Kun ne karsivat ihmisen ennakkoluulot, niihin kätkeytyvä hyvyys paljastuu, ja ne synnyttävät silloin uskoa. Siksi armonvälineet ovatkin luterilaisuudessa aivan keskeisessä asemassa. Tärkein luterilainen tunnustuskirja, Augsburgin tunnustus, opettaa uskon syntymisestä:
”ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin … Jotta saisimme … uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.” (Augsburgin tunnustus IV-V)
Suhtautuminen julistukseen ja armonvälineisiin
Lutherin disputaatiossa korostama passio ei tarkoita sitä, että ihmisen tulisi suhtautua passiivisuudella Jumalaan ja pelastukseen, vaan sitä, että Jumalan lähestyminen aiheuttaa ihmisessä monenlaista passiota, ahdistusta, joka valmistaa armoon. Mission todistuspuheenvuoroissa toistuu kertomus, kuinka ahdistus on ajanut ihmiset Raamatun ääreen ja rukoukseen sekä murskannut harhaisia jumalakuvia ja väärää hengellisyyttä.
Valmistautumattomuus ei siis tarkoita sitä, että ihmisen – saati kirkon – pitäisi suhtautua piittaamattomasti julistukseen. Luterilaisuus suhtautuu asiaan noudattamalla erottelua ihmisen ylä- ja alapuolisiin asioihin. Yläpuolisiin kuuluu uskon synnyttäminen, alapuolisiin taas armonvälineiden käyttäminen ja sanan kuuleminen. Ihmisen monenlaisen kyvyttömyyden oikea ymmärtäminenkin ajaa passioon ja Jumalan luo. Silloin hänet on tavallaan jo valmisteltu astumaan kirkkoon tai lukemaan missioesite. Armonvälineiden vaikutuksessa ihmisen ennakkokäsitykset Jumalasta osoittautuvat virheellisiksi ja Jumala yllättää ihmisen, osoittautuu hänelle ihmeelliseksi. Se johtaa usein haluun kertoa Jumalan hyvyydestä toisille.
Ihmisen passiivisuuden korostus luterilaisuudessa ei siis suinkaan tarkoita sitä, että julistustyö olisi jotakin, jota kirkon tulisi olla tekemättä. Päinvastoin! Koska kirkolle on annettu armonvälineet, jotka synnyttävät uskoa, evankeliumin opettaminen ja sakramenttien jakaminen ovat kirkon ja sen viran keskeiset tehtävät. Niin kauan kuin julistus keskittyy siihen, mitä Jumala on tehnyt ja tekee, ollaan evankeliumin ja sen vaikutuksen ytimessä. Jos julistus keskittyy siihen, mitä ihminen tekee, on ajauduttu ytimestä syrjään. Pahoin pelkään, että tämä riski on nykyään suurempi kirkon omissa kuin yhteiskristillisissä kampanjoissa.
Aineistoa
Luterilaisten tunnustuskirjojen olennaisia kohtia kääntymisestä
Tunnustuskirjat opettavat ihmisen kykyjen ja Jumalan suhteesta uskon syntymisessä:
Sellainen ihminen, joka ei vielä ole kääntynyt Jumalan omaksi eikä uudestisyntynyt, voi kyllä ulkonaisesti kuunnella ja lukea … sanaa. Ihmisellähän on vielä lankeemuksen jälkeenkin jonkin verran vapaata tahtoa, joka kykenee ulkonaisiin toimintoihin: hän pystyy menemään kirkkoon, hän kykenee kuuntelemaan tai olemaan kuuntelematta saarnaa. (FC Ep. II, 53)
Jumala, Pyhä Henki, ei … vaikuta kääntymystä ilman välineitä, vaan hän käyttää siihen Jumalan sanan saarnaa ja kuulemista, […] Siinä sanassa Pyhä Henki vaikuttaa ja avaa sydämet, […] Kääntymisen saa aikaan yksin Pyhän Hengen armo ja voima, ihmisen käännyttäminen on yksin hänen työtään. (FC SD II, 4-6)
Predestinaatiosta ne opettavat:
Valittujen harvalukuisuus johtuu siitä, että monet eivät ollenkaan kuuntele Jumalan sanaa vaan ehdoin tahdoin väheksyvät sitä, tukkivat korvansa ja paaduttavat sydämensä. Näin he sulkevat Pyhän Hengen säännöllisen tien, niin ettei hän voi tehdä heissä työtään. Vaikka he kuulisivatkin sanan, he piittaamattomina viskaavat sen tuulen vietäväksi. Syypää tähän ei ole Jumala eikä hänen suorittamansa valinta vaan heidän oma ilkeytensä. (FC SD XI, 11)
Luettavaa
Luterilainen spiritualiteetti. Martti Lutherista nykypäivään
Vapaata tahtoa koskien voidaan kiinnittää huomio siihen, miksi Jumala niin varmasti sanoo, että ”Faarao ei päästä teitä menemään, jotta monta tunnusmerkkiä Egyptissä tapahtuisi” (2Mo3:19) Ja kuten Jumala sanoo Moosekselle faaraosta: ”Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa” (2Mo4:21) Mikäli faaraolla olisi kyky tahtoa tai muuttaa tahtoansa, niin silloin Jumala ei voisi varmasti tietää ( joka on mahdotonta), miten faarao käyttäytyy, kun Jumala ulkonaisella sanallaan käy ahdistamaan häntä, josta faarao luontonsa mukaan vain ärsyyntyy.
Luther toteaa edelliseen liittyen: ”Näin Jumala oli täysin varma ja täysin varmana hän ilmoitti, että farao on paatuva; hän oli täysin varma siitä, että faraon tahto ei voi vastustaa kaikkivallan liikkeellepanemista, ei luopua pahuudestaan eikä myöntyä hänelle näyttäytyneen Mooseksen vaatimuksiin, vaan että hän oli, hänen pahan tahtonsa välttämättömästi pysyessä pahana, ehdottomasti käyvä yhä pahemmaksi, kovapintaisemmaksi ja kopeammaksi, kun hän viettinsä viemänä törmää sitä vastaan, jota hän ei voinut sietää ja jota hän voimaansa luottaen halveksi. Faaraon paha tahto ei voi tahtoa mitään muuta kuin sitä, mikä pahaa on, ja että se ehdottomasti voi tulla vain pahemmaksi, kun sille tarjotaan hyvää, joka on sille vastenmielistä.”
Jumalan lempeys ilmenee siinä, ettei hän faarota tuhonnut, vaan Mooseksen kautta kehotti, että faarao päästäisi hebrealaiset viettämään juhlaa erämaassa. Paljon puhuva on faaraon vastaus: ”Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia.” Faarao tunsi vain oman epäjumalansa.
Kun Mooseksen kirjan luvussa (10:8) Mooses tuotiin takaisin faaron eteen, niin faarao sanoi, että menkää vaan palvelemaan Herraanne mutta kysyi kuitenkin, ”vaan ketkä menevät?” Mooses vastasi siihen, että me menemme kaikki karjoinemme. Faarao vastasi: ”Olkoon vain Herra teidän kanssanne, kunhan minä ensin päästän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne. Katsokaa, teillä on paha mielessä. (1Mo10:10)
Hebrealaisen tekstin רָעָה raʿa ”paha” on egyptiläinen pääjumala, auringonjumala Ra. Siis epäjumala. Seuraava jae (10:11) – ”Siitä ei tule mitään” – ilmaisee, mihin faarao luottaa. Faarao ei ainoastaan kiellä israelilaisten pyyntöä palvoa Jumalaansa, vaan hän myös toteaa ikään kuin ”että Ra on edessänne”. (Näin asiaa tulkitsee prof. Gary Rendsburg artikkelissa YHWH’s War Against the Egyptian Sun-God Ra)
Mielenkiintoinen on tuo yhdeksäs vitsaus (2Mo10:21) ”Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua”
Aurinko on peitetty käsinkosketeltava pimeys oli laskeutunut Egyptin ylle kolmeksi päiväksi. Faarao ja ”Ra” faaraon epäjumala istuivat samassa pimeydessä.
Entä sitten lopputulema? 2MO14:4 kirjoittaa siitä: ”Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra.”
Kosti, mielestäni tuo luterin selitys on ei vakuuttava. Tuossa näkyy tuo Augustinolainen malli ja käsitys, jonka varassa käydään. En osaa oikein muuta sanoa.
Näkyy siitä ainakin se, että Jumala tietää varmasti, miten faaraon tahto käyttäytyy.
Tuo on totta.
Kosti, kiitos tästä selvennyksestä!
Riitta, vaikea aihe. Josko asiasta jotakin ymmärrän. Ainakin sen, että Jumala on salattu ja hänen ymmärryksensä on ihmiselle käsittämätön.
Kosti, niin on Jumala salattu. Sen minkä hän on meille itsestään Raamatun sanassa ilmoittanut, sitä voimme tutkia ja pyytää nöyrästi ymmärrystä.
Muistaakseni Erkki Koskenniemi sanoi jossain luennossaan että noin 95 % salattu tai sitten se olikin 99%.
Eihän sitä rajallinen ihminen voi ymmärtää, vaan täytyy sulkea suunsa niin kuin Job, ja palvoa vaiti niin kuin virressä kehotetaan.
”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä.” Room. 11:33
Kosti, oletko kuullut tätä käsitystä, että luonnollinen ihminen pitää Jumalaa Saatanana?
Lueskelin Timo Eskolan kirjaa Ateistit alttarilla, niin tässä radikaalissa teologiassa todella on niin, että Jumala on siinä perkele. Ihminen on siinä tietysti jumala omine ajatuksineen. Siinä teologiassa Jumalalla käsitetään olevan pimeä, paha puoli. Koska siinä ei maailmassa olevan julmuuden ja pahuuden katsota johtuvan ihmisen lankeemuksesta, itsekkyydestä ja ahneudesta (sehän kielletään), niin silloin niiden täytyy tulla sen teologian mukaan Jumalalta. Silloin Jumala on rakkauden vastakohta.
”Siksi radikalisoituneella luterilaisuudella on vain yksi johdonmukainen johtopäätös edessään. Jos tällä pahalla maailmalla on ylipäätään Jumala, hänen täytyy todellisuudessa olla Perkele. Jumala ei voi olla yhtä aikaa hyvä ja kaikkivaltias.” (T. Eskola)
Riitta, en ole lukenut tuota Timo eskolan kirjaa, mutta onhan tälläkin palstalla ollut käsityksiä siitä, että Jumala olisi jotenkin kaksijakoinen. Se, että Jumalassa olisi jotakin pahuutta on täysin harhainen käsitys. Platonin demiurgi, jonka gnostilaiset ovat omaksuneet.
Kosti, juuri näin. Olen sen pannut merkille. Eskola puhuukin tuossa myös gnostilaisuudesta. Lisäksi hindulaisuudesta. Niitäkin teologeja meillä on ollut jo pitkään. Pahan ja hyvän voimien taistelu.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/miten-voi-pelastua-jos-jumala-rakastaa-kaikkia-ihmisia-tarkoittaako-se-etta-kaikki-ihmiset-pelastuvat/
Kuulemma aivan järkyttävää oli, kertoi eilen ystäväni, joka palasi synodaalista.
Riitta. Tuo synodaalikirja näyttää olevan saatavilla pdf-tiedostona. Vaikuttaa siltä, että ihmisten käsitys perisynnistä ja ihmisen kaikenpuolisesta vianalaisuudesta on kadoksissa, varsinkin sen perusteella mitä esim. Petri Tikka toteaa: ”Viimeisen tuomion pitäisikin hänen mukaansa kohdistua asioihin, ei ihmisiin.” Näköjään esille tulee niin vapaa tahto. ”Jos ihminen on vapaa, ei häntä tarvitse pelotella lopullisella kadotuksella.” Voidaan tietysti kysyä, miksi Tikka käyttää tässä yhteydessä sanaa ”pelottelu.”
Minusta tästä käy ilmi juuri Jumalan kaikkivaltius ja kaikkitietämys. 2 Moos 3:14 Jumala ilmoittaa Moosekselle nimekseen Jahve ”Minä olen se, joka olen”. Hän on Herra.
2 Moos 3:17-22. ”Minä olen päättänyt näin: minä johdatan…, Ja he kuulevat…,Mutta minä tiedän…Mutta minä ojennan käteni ja lyön…,joita minä olen siellä tekevä, ja sitten hän päästää teidät. Ja minä annan…,niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin…., on pyytävä, Niihin te puette…ja te viette.
Jumala tietää mitä tekee ja mitä tapahtuu ja tulee tapahtumaan ja ilmoittaa sen Moosekselle. Hän tietää kaiken. Hän tietää kuka tulee paatumaan ja kuka ei. Hän toimii ikuisen suunnitelmansa mukaisesti meiltä lupaa kysymättä. Miksi? Juuri siksi että Hän on Jumala! Hän on rakkaus ja haluaa pelastaa kaikki ihmiset. Silti hän tietää, etteivät kaikki tule pelastumaan. Ketään hän ei ole ennalta määrännyt helvettiin. Mutta jos ei kuule häntä, vaan pakenee, on itse syypää kadotustuomioonsa.
Ilmari Karimies,
Blogiotsikon kysymykseen, ”Kuka käännyttää luterilaisen?” laitoin vastauksen kommentissani 26.09.2022 22:36, ja perustelin sen.
Tekstini on ilmeisesti liian pitkä, niin poimin kommentistani vastauksen: tiivistän sen mikä on vastaus ollut niin kauan kuin luterilaisia on ”käännytetty”, ja he ovat kääntyneet, eli:
”Eli vastauksena kysymykseen, Kuka käännyttää luterilaisen, on:
”Helluntaipäivän Herätyksen Kastajaliike. Tähän kuuluvat mm. nk. helluntailaiset.”
Voit lukea kommentistani kuinka se on tapahtunut esimerkiksi Azusa kadun Hengen vuodatuksen aallon aaltona.
Kommentistasi voi lukea, mikä on sinun käsityksesi siitä ’kuinka se on tapahtunut’. Se ei taida olla yhtäpitävää sen kanssa, miten kirkkohistoriaa tutkineet asiat näkevät. ’Ensi käden tieto’ on usein kapeaa ja omien asenteiden värittämää.
Martti/Ilmari K.
Ei ole kysymys käännyttämisestä vaan uskoontulosta ja sen tuloksena muodostui jo vuonna 30 uskovien Ek-klesia, Seurakunta. Kirkko, kuten Evlut ei elä Pyhän Hengen virvoittavassa vaikutukssa, kuten Apt. 2:47 kertoo.
Ensimmäinen kristillinen seurakunta Jerusalemin Hengenvuodatuksen synnyttämänä edusti suhteessa samaa osuutta kansasta, kuin tänään nk. sivistysvaltioissa, kuten Suomi joissa sakramentalinen autuutus on ”rokotus” Pyhän Hengen vaikutusta vastaan, minkä tulos olisi uudestisyntyminen Ylhäältä.
UT käyttää kreikaksi sanaa ”metanoia”, minkä viesti on suunnan ja mielenmuutos. Eli jotain kokonaisvaltaista Jumala vaikuttaa, mutta vain ”yhteistyössä” ihmisen kanssa. Ihmisen ”työ” on suostua Jumalan työn kohteeksi.
Eli Jeesus haluaa mielellään häntä seuraajia, mikä ei onnistu tietämättömyydessä tai välinpitämättömyydessä eli jopa niin, ettei voisi vähemmän kiinnostaa.
Minä pidän tuollaisena ’rokotuksena’ Jumalan työtä vastaan juuri edustamaasi oppia pienestä oikeiden, uudestisyntyneiden seurakunnasta. Sellainen asenne torjuu heikkouskoiset ja epäilevät etsijät edellyttämällä kristityltä kokonaisvaltaista uskoontulon kokemusta. Se ei ole mukaansa kutsuvaa vaan ulos sulkevaa kristillisyyttä, aitojen ja esteiden pystyttämistä Hengen työtä haittaamaan. Onneksemme Hänen työtään ei ihminen pysty estämään.
”UT käyttää kreikaksi sanaa ”metanoia”, minkä viesti on suunnan ja mielenmuutos. Eli jotain kokonaisvaltaista Jumala vaikuttaa, mutta vain ”yhteistyössä” ihmisen kanssa. Ihmisen ”työ” on suostua Jumalan työn kohteeksi.” Reijo Mänttäri
En kiellä, etteikö menisi saivarteluksi, mutta eikö tuo Reijon edellinen lausuma luo ehtoja Jumalan Armon saamiseksi? Tuota ajatusta jatkaen en pidä Raamatullisena ajatuksena, että ihminen saavuttaa jotain, (ansaitsee) kun hän suostuu yhteistyöhön Jumalan kanssa. Armo ei tunne tällaista ajatuksen kulkua. Sen sijaan Jumala pelastaa ihmisen oman nimensä tähden Armosta, Kristuksen kautta julistamansa Evankeliumin kautta. Jos tämä julistus saa ihmisessä aikaan kääntymyksen, tai mielenmuutoksen, (metanoia) niin, eikös Primus motor ole yksin Jumala ja ihminen Jumalan teon kohde, joka elää vääryyden alla synnin tähden? Eikö Jumala vanhurskauta juuri syntisen?
”Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob, minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt. Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.” Jes. 43:22, 25
Ismo, aivan oikein! Tämä yhteistyö -käsitys on myös room.katolisen kirkon oppi. Reijo ei huomaa, että sitä mitä hän parjaa katolisessa kirkossa kasteen osalta, toisessa kohtaa hänellä on taas yhteneväinen kanta sen kanssa.
Ismo,
Näin on asia linjassa pelastukseen josta itse ei piittaa. Se takaa myös kirkon jäsenluvun, vaikkei tiedä eikä halua tietää onko matkalla poispäin Jumalasta helvettiin vai haluaako tulla pelastetuksi, mikä pelastetun tila alkaa jo täällä ajassa ja mihin tilaan ei ketään pakoteta eikä huijata myönteisesti. Tämä ”myönteinen huijaus” liittyy tarjotun Armon hylkäämiseen ja mitä jokaiselle tarjotaan. Armo ei liimaudu ”kasteen tartuntapintaan” (Luther), vaan pelastaa sen vastaanottavan eikä jätä armahdettua toimettomaksi.
Jumalan johtoajatus ihmiseen nähden on, ”tahdotko”. Se oli sitä jo Paratiisista lähtien ja seuraamukset on luettavissa läpi Raamatun.
Jumala päätti tuhota koko ihmiskunnan, hän katui luonneensa ihmisen. Tämä osoittaa, että ihmisellä on ollut täysin vapaa tahto ja oikeus päättää oma pelastuksensa, joka myös on ollut aina todellinen vaihtoehto ja ihmisen päätettävissä. Jumala pitkämielisyydessään, armahtavaisuudessaan, on antanut ihmiselle mahdollisuuden ratkaista omaksi parhaakseen. Silloinkin, kun ihminen toistuvasti kapinoi, kuten matkalla Egypti – Kaanaa, niin kapinalliset joutuivat niitämään oman toistuvan tottelemattomuutensa hedelmän kuten, maa nielaisi ja myrkkykäärmeet purivat. Heidän kapinointinsa aiheutti koko kansalle kärsimystä. Seuraamuksista huolimatta kahdeksan pelastui ja vaskikäärmeeseen silmänsä luonneet kohtasivat Jumalan armahduksen ja mahdollisuuden alottaa puhtaalta pöydältä. Tämä on edelleenkin meneillään, parannuksen kautta langennut, kapinoiva ihminen kohtaa täydellisen armahduksen ja aivan kuin tuossa Jesajan kirjan luvussa 43, Jumala kehottaa katuvan täydellisesti unohtamaan menneet ja katsomaan uuteen alkuun, vaikka tiemme kulkisi korvessa, vt. jakeet 18 ja 19.
Pelastus on jo ansaittu, Jeesus ansaitsi sen. Ihminen on yhtä vapaa tahtomaan kuin Jumala, suhteessa omaan pelastukseena. Se on ollut ihmisen mahdollisuus koko luomakunnan ajan. Armotalous on aina ollut ihmistä varten. Kuitenkaan Jumala ei ole mikään ”Primus Motor”, niinkuin sakramentaalinen autuutus, evlut-RKK, opettaa. Et LUE Raamattua, vaan kirjoja, jotka kertovat mitä Raamatussa lukee, eli on tulkintaa, mikä on kirkon olemassaolon edellytys.
Mänttäri, ”Et LUE Raamattua, vaan kirjoja, jotka kertovat mitä Raamatussa lukee, eli on tulkintaa, mikä on kirkon olemassaolon edellytys.”
Mänttäri lukee kirjoja, joissa opetetaan uskovien kastetta sekä sen jälkeistä henkikastetta, Raamatun tulkintaa helluntailaiselle?
Olen ymmärtänyt, että kastetuilla usko Jeesukseen Kristukseen on pelastavaa uskoa.
Kari P.
Vahingossako puhut niin pitääkin, tarkoitan kasteista ja pelastuksesta.
Jos tämä kommenttisi oli tunnustus minun raamatullisuudelleni, niin voimme jatkaa.
Olen ymmärtänyt, että kastetuilla usko Jeesukseen Kristukseen on pelastavaa uskoa.
En ole esittänyt mitään uutta keskusteluun. Sinä kyseenalaistat luterilaisen uskon? Sekään ei ole mitään uutta helluntailaiselta. Kastettu on saanut uskon. Kastettu voi luopua uskosta. Sama asia on todettavissa sekä luterilaisella että helluntailaisella kristityllä.
Luterilainen, uskova kristitty ymmärtää, että Golgatan työ sekä kaste ovat ylhäältä annetut Kristukselta ilman omaa ratkaisua. Ratkaisu ihmisen tekemänä on ”oiva” sana sekoittamaan ”koko pakan”. Minun ratkaisuni ei ei ole mitään. Jumala on ratkaissut ihmiskunnan lankeemuksen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Länsi Suomen Rukoilevaisia lainaten: ”Ei alkuu kruunat, mut loppu kruunataan.”
Mänttäri, ”Pelastus on jo ansaittu, Jeesus ansaitsi sen. Ihminen on yhtä vapaa tahtomaan kuin Jumala, suhteessa omaan pelastukseen”
Jeesus sovitti synnin, mutta ihminen ei ole vapaa tahtomaan. Hän ei ole kuin Jumala. hminen valitsi Jumalan tahdon rikkomisen tien.
Jumalalla on valta palauttaa ihminen oikealle tielle. Sen Hän on valmistanut Pojassa. Isä ja Poika lähettivät Pyhän Hengen. Pyhä Henki jakaa lahjojaan sanan ja sakramenttien kautta.
Näin on alusta ollut, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen, aamen.
”Seuraamuksista huolimatta kahdeksan pelastui ja vaskikäärmeeseen silmänsä luonneet kohtasivat Jumalan armahduksen ja mahdollisuuden alottaa puhtaalta pöydältä.”
Kunnon tietoisku Mänttärillekin ko vaskikäärmeestä:Vaskikäärmeen, hepreaksi nehustan, metalli vaski oli kupari eli kyseessä oli kuparikäärme, ja planeetta Venukselle omistettu kupari omasi jo tuolloin tunnetusti parantavia ominaisuuksia (kuten rauta ja kultakin, joita lääketiede käyttää yhä.) Kuparin atomipaino on kokonaisluvuin 64 ja saman arvon saa Venusta tarkoittava heprean sana Nogah. Sitten: Heprean käärme nachas saa lukuarvon 358 eli s a m a n kuin masjah eli Messias… Ja Nehustan eli kuparikäärme saa lukuarvon 1116 eli saman kuin προφητην eli profeetat ja εχρισας ‘voideltu’. Ei siis esim. sattumaa vaan korkeasti oppineiden tod. näk. aleksandrialaisten heprealaisten viisautta, sillä myös Raamatun kaksi ensimmäistä luomissanaa bereshit bara antavat arvon 1116! Sekä ns. elämänpuun ylin sefira kruunu Kether ja alin sefira valtakunta Malkuth ovat yhdessä 1116. (620+496) Tämä 1116 on myös 6 x 186 luvun 186 vastatessa nimeä Golgatha! 186 on myös jhvh:n eli Herran numerotekijöiden neliöiden summa. Kabbalistisen elämänpuun rungon sefirat saavat myös arvon 1116 ja ko puun rungon ympärille olikin usein kietoutunut juuri käärme. Myös Jeesusta sanottiin elämän puuksi! Itse asiassa kehotus katsoa parantuakseen käärmeeseen oli kehotus katsoa elämän puun parantaviin sefiroihin.
Käärmeenpalvojat eli ofiitit (eli ofilaiset, naassenit, naassealaiset) olivat eräs luultavasti Aleksandrian juutalaista alkuperää ollut gnostilainen lahko varhain 1 0 0 – l u v u l l a. Ofiitit ottivat oppeihinsa babylonialaisen ja egyptiläisen mytologian aineksia. Heidän opeissaan on käärmeellä (ophis) suuri merkitys, milloin h y v ä n, milloin pahan edustajana; joissakin lahkoissa se jopa identifioitiin Logoksen kanssa. Ja jos Vt: n käärme olisi yksiselitteisesti paha, ei ole mitään järkevää syytä että tämä paha käärme olisi otettu paranemisen symboliksi ja aiheuttajaksi. Eli kannattaa siis tutustua tuon nehustanin ja nekoshethin (kuparin) salaisuuteen myös gematristen analogioiden kautta. Eevan ja Adamin yhteinen lukuaurvo ei sattumalta ole sama 64 kuin kuparin atomipaino….
Wiki: ”The liver regulates the amount of copper that is in the blood. Copper is used as medicine.Copper is used for treating copper deficiency and the anemia it may cause. Copper is also used for improving wound healing, and treating osteoarthritis and brittle bones (osteoporosis).”
Edelleen on muistettava, miten Jaakob siunaa poikansa Danin ja sanoo tämän olevan käärmeenä tiellä ja kyykäärmeenä polulla! Käärme oli initiaatiomenoissa vihkijä. Lohikäärmeen mysteerio oli rabbi Simeon Ben Jochain mukaan annettu ainoastaan “pienille” eli vihityille. Tällainen vihitty oli myös Meliten saaren Paavalin initioinut ’käärme’ , joka antoi Paavalille parantamiskyvyn.
Käärmeen mysteerio: Jumalalliset kuninkaat olivat laskeutuneet maan päälle ja opettivat ihmisille tieteitä ja taiteita, ne olivat naagoja, valon käärmeitä. Seesha -suuri käärme, opetti esim. intialaisille valtaisan pitkät astronomiset ajat, ja oli tähtitieteen esiopettaja. Myöhemmin nämä käärmeet asuivat katakombeissa kuten luonnon käärmeet koloissaan. Carnak on käärmeen vuori, Druidi-papit olivat käärmepappeja. Kristillisillä gnostikot tunnettiin naaseneina käärmeenpalvojina ja heillä vastasi Logos eli Ajan kolminaisuuden toista persoonaa eli Poikaa, joka oli lohikäärmeen tähdistö! Tähdistö, joka vastasi Ilmestyskirjan seitsemää tähteä.
Raamatun symboliikka on siis hyvin hyvin monikerroksellista ja usein myös tieteellisesti varsin akkuraattia.
Ymmärrän, että Reijolla on erilainen oppi kuin Kirkolla, jolla on Apostolisen opin suksessio, joka siis tarkoittaa, että Apostolinen opetus on säilynyt alusta asti Kirkon sisällä. Tämän voi myös nähdä siinä, että Kirkko on edelleen yhteinen ja Apostolinen.
Vapaasta tahdosta voidaan sanoa; että ihminen voi tahtoa ja tehdä mitä haluaa, mutta uskon alkaminen ihmisessä on aina Jumalan teko, eli mitään valintaa ei tarvitse tehdä, jos Jumala on antanut uskon Kristukseen.
Kari P. ja Ismo M.,
Kari, eli palatkaamme tähänastisiin asemiin. Sanoitit niin, että se linjautui Raamatun kanssa, siksi kirjoitin sinulle. En ole kiinnostunut kanssasi käsittelemään saatikka hoitamaan nk. helluntalaisvihamielisyyttäsi tämän enempää.
Ismo,
Ei ole ”Reijon” erilaista oppia. Eikä ole muuta kuin mikä Raamatussa on luettavissa ja Uustestamentillinen kristilliseksi kutsuttavissa oleva ensimmäinen Seurakunta perustautui v. 30 Jerusalemissa (Tästä kirjoitin blogin) ja Perustuskirja on pelkistetysti Apt. 2. luku. Siitä poikkeava poikkeaa Jeesuksen opetuksesta.
Eli tämä tällä erää tässä.
”Seurakunta perustautui v. 30 Jerusalemissa.” Tästä lienemme kaikki samaa mieltä. Siitä olemme kanssasi eri mieltä, Reijo Mänttäri, ketkä siihen seurakuntaan nyt kuuluvat. Sinä piirrät rajan hyvin ahtaaksi, torjut suuren osan kristikunnasta ulkopuolelle. Se on se ’Reijon oppi’, jote ei voi nähdä raamatullisena.
Mänttäri. ”En ole kiinnostunut kanssasi käsittelemään saatikka hoitamaan nk. helluntalaisvihamielisyyttäsi tämän enempää.”
Selvyydeksi, en ole vihamielinen helluntailaisia kohtaan. Monet heistä olen kokenut sisarina ja veljinä. Kukaan muu helluntailainen ei ole minun uskoani kyseenalaistanut siten kuin sinä. Muiden kanssa keskustelu on onnistunut rakentavassa hengessä. Sinä et ole antanut minun kirjoittaa blogillesi. Se innosti minua kirjoittamaan kaksi omaa blogia. Näitä kahta blogia on luettu yhteensä yli 4000 kertaa. Kiitos sinulle siitä!
Reijo: ”Näin on asia linjassa pelastukseen josta itse ei piittaa. Se takaa myös kirkon jäsenluvun, vaikkei tiedä eikä halua tietää onko matkalla poispäin Jumalasta helvettiin vai haluaako tulla pelastetuksi, mikä pelastetun tila alkaa jo täällä ajassa ja mihin tilaan ei ketään pakoteta eikä huijata myönteisesti. Tämä ”myönteinen huijaus” liittyy tarjotun Armon hylkäämiseen ja mitä jokaiselle tarjotaan. Armo ei liimaudu ”kasteen tartuntapintaan” (Luther), vaan pelastaa sen vastaanottavan eikä jätä armahdettua toimettomaksi.”
Ismo kommentoi edellä hyvin Jumalan Kristuksessa tarjoamaa armoa, siis evankeliumin kautta. Tästä Reijo kommentista käy taas ilmi, että hän ajattelee lain tekojen vanhurskauttavan, jota se ei tietenkään tee. Tämä on tietysti looginen johtopäätös silloin kun uskotaan ihmisen vapaaseen tahtoon suhteessa Jumalaan. Tämä on legalismia.
Aiemmin Reijo esitti jossain blogissa Kristuksen luontoon liittyviä käsityksiä. Oliko, että Jeesus syntyi tavallisena ihmisenä ja sitten jotenkin ajan mittaan jumalallistui kun yhteistyössä Jumalan kanssa eli kuuliaisuudessa? Tämäkin mielestäni liittyy siihen, että ihmisellä oletetaan olevan vapaa tahto suhteessa Jumalaan. Jumalasta tehdään näin ollen ihminen.
Reijo: ”Jumalan johtoajatus ihmiseen nähden on, ”tahdotko”. Se oli sitä jo Paratiisista lähtien ja seuraamukset on luettavissa läpi Raamatun.”
Jumalan ”johtoajatus” on pelastaa ihminen ikuiseen elämään luokseen Taivaaseen, jotta ihminen ei joutuisi helvettiin. Jumala on pyhä ja vanhurskas, mutta me luonnostamme syntisiä ja sellaisenaan Jumalalle kelpaamattomia ja siksi Jumalan vihan alaisia. Tarvitsemme omaksemme Kristuksen vanhurskauden, joka sovittaa meidät Jumalan edessä. Vaikka Jumala on Kristuksessa jo sovittanut maailman itsensä kanssa ihmisestä riippumatta, on jokaisen otettava tämä sovitus vastaan omalla kohdallaan. Vain sen tietäminen tiedollisella tasolla ei pelasta, vaan henkilökohtainen suhde Vapahtajaan.
Jumala LUKEE meidät vanhurskaiksi Kristuksen tähden armosta. Meitä EI TEHDÄ vanhurskaiksi, koska silloin pelastuisimme oman vanhurskautemme ansiosta eikä Kristuksen! Tässä on tämä suuri ero! Tekemisen kautta saavutetaan luuloteltu omavanhurskaus, joka ei voi olla koskaan täydellinen ja on epävarma ja joka lopulta palaa poroiksi Jumalan pyhyyden edessä. Vain se, joka on puettu Kristuksen lahjavanhurskauden vaatteeseen on vanhurskas Jumalan edessä.
Reijo: ”Jumala päätti tuhota koko ihmiskunnan, hän katui luonneensa ihmisen. Tämä osoittaa, että ihmisellä on ollut täysin vapaa tahto ja oikeus päättää oma pelastuksensa, joka myös on ollut aina todellinen vaihtoehto ja ihmisen päätettävissä. Jumala pitkämielisyydessään, armahtavaisuudessaan, on antanut ihmiselle mahdollisuuden ratkaista omaksi parhaakseen.”
En ymmärrä tätä ajatuksenkulkua ollenkaan. Miten niin Jumalan päätös tuhota ihmiskunta ja luomisen katuminen osoittaisi että ihmisen tahto on vapaa pelastuksensa suhteen? Jos ihmisellä olisi vapaa tahto päättää oma pelastuksensa, niin Kristus on turhennettu. Tässä ollaan erittäin vakavassa paikassa! Todella jakolinjalla. Tätä Reijo ei ole vielä ymmärtänyt.
Jumala vetoaa ihmisen tahtoon, ikään kuin se olisi vapaa tahtomaan Jumalaa ja hyvää juuri siksi, että ihmisen on tultava sille paikalle, että hän tajuaa että tahtoni ei olekaan vapaa., vaan synti sitoo minua ja pitää minua otteessaan. Kun tajuan, etten tee sitä hyvää, mitä oikeastaan kyllä tahtoisin tehdä, vaan teen sitä pahaa, jota en tahtoisi, huomaan jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka on jäsenissäni. Room. 8:14-21. Ja ratkaisu tähän löytyy Room. 8:24-25 eli yksin Jeesus Kristus. Niin palvellaan siis mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Tämä on mielen lain ja lihan lain taistelua uudestisyntyneessä ihmisessä. Katsomalla yksin Kristukseen, vapauden lakiin, pelastun. Uudessa blogissani yritin vähän kirjoittaa tästä asiasta, sen mikä minulle on kirkastunut. Valitettavasti siitä tuli liian pitkä.
”Silloinkin, kun ihminen toistuvasti kapinoi, kuten matkalla Egypti – Kaanaa, niin kapinalliset joutuivat niitämään oman toistuvan tottelemattomuutensa hedelmän kuten, maa nielaisi ja myrkkykäärmeet purivat. Heidän kapinointinsa aiheutti koko kansalle kärsimystä. Seuraamuksista huolimatta kahdeksan pelastui ja vaskikäärmeeseen silmänsä luonneet kohtasivat Jumalan armahduksen ja mahdollisuuden alottaa puhtaalta pöydältä.”
Tämä Reijon esittämä vaskikäärmeeseen katsominen saa nyt Reijon esittämässä uskonkäsityksen kokonaisuudessa toisen merkityksen kuin mikä sillä pitää olla. Luther kirjoittaa tästä Galatalaiskirjeen selityksessään: ”Kristusta ei oteta vastaan lain eikä tekojen avulla vaan uskon valistamalla harkinnalla eli ymmärryksellä. Missä Kristus otetaan uskolla vastaan, siellä eletään oikealla tavalla ’spekulatiivista elämää’….Oikea speculatio ’katseleminen’, jolla Kristus omistetaan, ei ole sofistien ja munkkien mieletöntä kuvittelua, joka mietiskelee yli hilseen meneviä merkillisyyksiä. Se on teologista, uskossa tapahtuvaa, Jumalasta lähtöisin olevaa paaluun ripustettuun pronssikäärmeeseen katsomista. Usko katsoo Kristukseen, joka riippuu ristinpuussa, minun, sinun ja koko maailman synnin tähden. On siis ilmeistä, että yksin usko vanhurskauttaa.”
Reijon käsityksessä usko saa merkityksensä ja sisältönsä ihmisen kuuliaisuudesta eikä Kristuksen sovituksesta. Näin vaskikäärmeestä tulee epäjumala, Nehustan, luonnollisen ihmisen epäjumaloinnin kohde. Ihminen voi mistä vain tehdä itselleen epäjumalan.
Reijo: ”Pelastus on jo ansaittu, Jeesus ansaitsi sen. Ihminen on yhtä vapaa tahtomaan kuin Jumala, suhteessa omaan pelastukseena. Se on ollut ihmisen mahdollisuus koko luomakunnan ajan. Armotalous on aina ollut ihmistä varten. Kuitenkaan Jumala ei ole mikään ”Primus Motor”, niinkuin sakramentaalinen autuutus, evlut-RKK, opettaa.”
Tässä on varsinainen huipennus. Reijo nyt myöntää, että pelastus on ansaittu Jeesuksen kautta, mutta ei sillä enää ole mitään merkitystä. Se on turhennettu kokonaan. Ja sitten aivan käsittämättömän kauhistuttava lause: ”Ihminen on yhtä vapaa tahtomaan kuin Jumala suhteessa omaan pelastukseensa”! Voiko enää pahemmin mennä metsään! Sitten Reijo puhuu armotaloudesta. Mutta ei tässä armolla ole enää mitään osaa eikä arpaa. Se on turhennettu niin kuin Kristus ja Jumalakin.
Riitta,
Haluan tuoda esille ”vippaskonstit”, kuten Lutherin lapsikasteen ”tartuntapinta”. Sellainen opetus on huijausta, kahdessakin mielessä: Lapsi ei tarvi tulla uskoon, koska hän kuuluu niihin joiden on Jumalan Valtakunta, vt. Luuk. 18:
16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Mitä ”myönteiseen huijaukseen” uskovaksi kastamiseen tulee, niin se on huijaus ja vain ihmisen teko eikä kastetulle tapahdu mitään. Eli se ei estä uskoontuloa ja siksi luterilaiset ja katoliset ovat kääntyneet Jumalan tarjoamaan pelastukseen, tulleet uskoon. Näinhän sinullekin on käynyt, mutta et ole kääntynyt pois luterilaisuudesta, eli ratsastat ainakin kahdella hevosella. En väitä ettei se sinulta toistaiseksi onnistuisi.
Kirjoituksesi on hyvin ristiriitainen jo omien ilmaisemiesi perusteidenkin kesken ja sama ”metodi” on Ismollakin. Olen useaan kertaan ottanut Ismon sekavuudet kohta kohdalta esille. Otan tässä pätkän sinultakin: ”Tästä Reijo kommentista käy taas ilmi, että hän ajattelee lain tekojen vanhurskauttavan, jota se ei tietenkään tee. Tämä on tietysti looginen johtopäätös silloin kun uskotaan ihmisen vapaaseen tahtoon suhteessa Jumalaan. Tämä on legalismia.”
Mitä Ismon kommenttiin ja sen hyvyyteen tulee, niin se ei liimaudu Raamattuun, eli soveltuu tulkintoihin, jälkitotuuksiin, kirkkoisien ajatuksiin ja sen semmoisiin. Sinun lausuma, että ”.. hän (Reijo) ajattelee lain tekojen vanhurskauttavan” on sinun pahansuovan mielesi tuote ja valhe, mitä minun kommentissani pitäisi käydä ilmi. – Ensinnäkin en tuo sellaista ilmi suoraan enkä rivien välissä.
Otin vain tämän pätkän, koska laajempi lainaaminen aiheuttaisi liian suuren mylläkän. Toisallta blogin isäntä ei virka mitään, minkä ymmärtäisin, että enempää ei tällä alustalla kannata jatkaa. Jatkaisin kanssasi tämän kommenttisi läpikäymistä s-postitse, osoitteeni on, begra1@hotmail.com. Laita viesti, niin puutun kaikkeen.
Reijo, ei kannata vaihtaa sähköposteja. En jaksa vääntää tästä tämän enempää. Ihmisen vapaan tahdon kysymys on erittäin olennainen Raamatun ymmärtämisen kannalta ylipäätään samoin kuin lain ja evankeliumin ja varmaan sitä myöten koko ihmiselämän. Minulle sen pohtiminen on antanut paljon ja rikastuttanut Jumala-suhdettani ja olen ymmärtänyt kuinka paljosta minun on kiittäminen ja ylistäminen Jumalaa.
Me tuskin pääsemme keskusteluissamme mihinkään yhteiseen käsitykseen, koska käsitykset ovat niin kaukana toisistaan. Esim. Pastori Matias Roto on jo kauan yrittänyt selvittää sinulle asioita. Minun ei kannata edes yrittää tämän enempää.
Riitta,
Tarkoitukseni ei ole ”vääntää” vaan korjata vääriä, jopa valheellisia väittämisiäsi minun sanomisestani. Nuo vääristelysi ovat tässä luettavissa, mutta koska et itse niitä huomaa, niin haluaisin ne osoitaa sinulle, missä et kerro sitä mikä on ollut minun sanomistani. Esimerkkinä vain tämä kommenttini minkä laitoin vain yhteen osaan kommenttiasi. Myös katsoin, että ei olisi yleisen keskusteluilmapiirin kannnalta eduksi sanoa minkä yrität vääristellä minun sanomisekseni. Jos sinulla on ollut kanttia kirjoittaa kaikki tämä, niin oletin että sinulla olisi kanttia kohdata korjaukseni edes kahdenkesken. Mitään yhteisymmärrystä kanssasi en edes kuvittele, toistaiseksi.
Siis: palaan tällä sivustolla kohtakohdalta virheellisyyksiisi.
Mitä Ismoon ja Matiakseen tulee, niin heille olen kahdenkeskenkin selvitellyt asioita. Ismon kohdalla se on toiminut. Siis: tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään, vaan pyytää, että kohtaatte virheellisen kirjoittelunne yhtä rohkeasti kuin ne uskallatte väittää minun sanomakseni.
Vielä: puutun vain siihen nyt tässä mitä olette väittänyt minun sanoneeni. En siihen, että seuraatte kirkkonne oppia, vaikka sitä arvostelen niinkuin muutkin tällä sivustolla, mutta se ei ole sinun tai Matiaksen tai Ismon syytä. Muista, että olen kirjoittanut tällä palstalla kaksitoista vuotta,viimeiset vuodet Suomesta käsin.
”Mitä Ismoon ja Matiakseen tulee, niin heille olen kahdenkeskenkin selvitellyt asioita. Ismon kohdalla se on toiminut.” Nämä ovat julkisia keskusteluja, joita lukevat monet muutkin kuin keskusteluun osallistuvat. Tarkoitus ei siis ole ’selvitellä asioita’ tietyille henkilöille avoimesti tai kahdenkesken vaan tuoda esille eri näkökantoja perusteluineen. Silloin jokainen lukija voi itsenäisesti päättää, mikä hänen kohdallan ’toimii’ tai ei.
Mänttäri,
Jeesus puhuu lapsen uskosta ja luottamuksesta. Lapsen usko on upeaa. Isät ja äidit sekä kaikki, jotka vastasyntyneen ensimmäisiä vuosia seuraavat, ihailevat lapsen luottamusta aikuisten tukeen.
On eri asia puhua lapsen uskosta ja luottamuksesta kuin siitä, onko hän synnille immuuni? Pieni lapsi, joka ei vielä osaa edes puhua, voi olla sisaruksille kateellinen. Raamattu kertoo esim. veljeksistä Jaakob ja Eesau.
Helluntai kristitty ei osaa avata oppiaan lapsen synnittömyydestä ymmärrettävästi. Missä vaiheessa, minkä ikäisenä synti alkaa elää heidän käsityksensä mukaisessa synnittömässä lapsessa? Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset ovat syntisiä. ”Syntyisikö syntisestä puhdasta, ei yhden yhtäkään.” Helluntailaiset uskovat vanhemmat antavat myös pieniä lapsiaan kasteelle aivan oikein.
On turhaa sekä väärin potkia Herramme Kaste- ja Lähetyskäskyä vastaan. Jeesuksen käsky velvoittaa meitä ottamaan se tosissaan, eikä nousemaan sitä vastaan. Voisit Reijo sallia lasten tulla Jeesuksen tykö antamalla heidät kastaa Kristuksen täytettyyn työhön.
”Paljon ylistetty oppi vapaasta tahdosta tulee helposti kumotuksi (niin kuin Raamatussa on jo tapahtunut) sen ihmisen sydämessä, joka on ollut hengellisessä kosketuksessa Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen ansionsa omistaen ja hänen vanhurskauteensa alistuen. Kristus on kaikin tavoin liian ylevä henkilö, jotta luontoraukka voisi häntä lähestyä tai häntä käsittää. Kristus on niin äärettömän pyhä, ettei luonto koskaan uskalla katsoa häneen. Hän on niin äärettömän hyvä, ettei luonto, syntinäkyjen kammitsoimana voi häntä sellaiseksi milloinkaan uskoa. Kristus on niin ylen korkea ja jalo, ettei luonto voi edes koskettaa häntä. Ensin on jumalallinen luonto juurrutettava sieluun, jotta se voisi tarttua häneen, joka on niin rajattoman kaukana luonnon näkökyvyn saavuttamattomissa. Se Kristus, jonka luonnollinen, vapaa tahto voi käsittää, on vain ihmisen oma tekemä luonnollinen Kristus; ei Isän Kristus, ei Jeesus, elävän Jumalan poika, jonka tykö ei kukaan voi tulla, ellei Isä vedä häntä, Joh. 6: 44, 45.
Tutki joka päivä Raamattua kuin kultakaivosta, johon Kristuksen sydän on kätketty. Varo helmasyntejäsi, näe ne kaikessa inhottavuudessaan, ja niin ne eivät koskaan voi murtautua esiin tekoina. Säilytä aina sydämesi nöyränä, tyhjänä, särjettynä, arkana vaistoamaan jokainen hengellinen hairahdus, herkkänä tajuamaan Hengen jokainen sisäinen vaikutus, valmiina ottamaan vastaan korkeimpia lahjoja ylhäältä. Älä säilytä syyllisyyttä omassatunnossasi, vaan puhdistaudu heti Kristuksen verellä. Jumala soimaa syntiäsi ja syyllisyyttäsi saadakseen sinut katsomaan Kristukseen, vaskikäärmeeseen.
Älä mittaa Kristuksen rakkautta kokemustesi mukaan, vaan lupausten mukaan. Ylistä Jumalaa siitä, että hän murskaa väärät perustukset, ylistä häntä kaikista niistä keinoista, joilla hän pitää sielun valvovana Kristusta etsimässä. Sairaudet ja kiusaukset ovat suruttomuutta ja kevytmielisyyttä parempia.” (Thomas Wilcox, Kallis hunajan pisara).
Reijo, en oikein ymmärrä mitä yrität sanoa. Miten niin vääristelen sanomiasi? Kopioin kaikki kommenttisi vastaukseeni ja alla esitin oman kantani. Tarkoitukseni ei ole loukata sinua. Jos olen ymmärtänyt kommenttisi väärin, niin sinun tulisi kertoa sitten mitä olet tarkoittanut.
Pääpointtini oli tuo vapaa tahto ja siitä seuranneet ongelmat. Minulle sinun kristinuskon käsitykset ovat täysin vieraita. Enkä ymmärrä mikä sinusta on niin kauhean väärin luterilaisessa opissa?
Riitta,
Kuten allaolevaan liittyen mainitsin, että tämä on vain esimerkki, ja loput kohdat olisin käynyt läpi. Myös seikka, ettet ymmärrä mitä yritän sanoa on sekin kaiken johdonmukaisuuden mukaan epätosi, koska:
En tuo esille enkä itsekseni ajattele, että lain teot vanhurskauttaisivat. Tällaista ei saa sanoa, koska varsin hyvin tiedät, etten koskaan enkä missään ole itse turvannut lakiin, eikä veljesyhteydessä Suomessa eikä maailmalla tällaista esiinny. Lisäksi ”ymmärtämättömyytesi” ei ole aito, eli ei ole totta. – Kaiken tämän esilletuonti-ehdotukseni kahdenkesken olisi puoleltani ollut hyvää käyttäytymistä. – Et olisi ollut ensimäinen, kenen kanssa keräisimme yhdessä heitellyt kivet. Mitään käännytystäsi en kuvittele.
—————
Sinun lausuma, että ”.. hän (Reijo) ajattelee lain tekojen vanhurskauttavan” on sinun pahansuovan mielesi tuote ja valhe, mitä minun kommentissani pitäisi käydä ilmi. – Ensinnäkin en tuo sellaista ilmi suoraan enkä rivien välissä.
Otin vain tämän pätkän, koska laajempi lainaaminen aiheuttaisi liian suuren mylläkän. Toisallta blogin isäntä ei virka mitään, minkä ymmärtäisin, että enempää ei tällä alustalla kannata jatkaa. Jatkaisin kanssasi tämän kommenttisi läpikäymistä s-postitse, osoitteeni on, begra1@hotmail.com. Laita viesti, niin puutun kaikkeen.
———————–
Olen jo vuosia lukenut näitä Reijon käsityksiä. Reijo ei hyväksy lapsena saatua kastetta Raamatun kasteena. Reijon mukaan ehtoollinen on vain ”muistoateria”, joten ehtoollispöydässä ei hänen mukaansa voida saada syntejä anteeksi, vaikka Raamatussa olevat asetus sanat oikein ehtoollisen yhteydessä lausutaan.
Reijo on myös minua monta kertaa kutsunut keskustelemaan näistä asioista kahden kesken sähköpostien välityksellä.
Sinua Reijo sanoo edellä olevalla kommentilla pahansuovaksi. Minua hän nimittää helluntailaisvihamieliseksi. tällä blogilla (29.09.2022 23:20)
Kiitos Riitta rakentavista kommenteista!
”Tällaista ei saa sanoa, koska varsin hyvin tiedät, etten koskaan enkä missään ole itse turvannut lakiin, eikä veljesyhteydessä Suomessa eikä maailmalla tällaista esiinny.” Viisas lause kuuluu ’älä koskaan sano: ei koskaan!’ Sillä viitataan yleensä toiveikkuuden säilyttämiseen mahdottomissakin tilanteissa. Mielestäni se kuitenkin sopii tällaiseenkin. Ongelmien ja virheiden käsittely ei onnistu, jos ne kielletään. Kun sanotaan, että ’ei koskaan eikä missään, ei Suomessa eikä maailmalla’, on kyse sokeudesta. Lakihenkisyyttä vastaan voi toimia ainoastaan, kun se tunnistetaan ja tunnustetaan. Silloin siitä voi yrittää päästä irti.