Yritin pari viikkoa sitten haastaa kotimaa24:n seurakuntaa keskustelemaan KD-liikkestä vaaleissa. Kd-lyhenne ei tarkoita enää kansandemokraatteja, kuten ennen.Lyhenne viittaa nyt puoluekentän toiseen laitaan, kristillisdemokraatteihin. Ja harmillisen usein lehdistö ja muu media puhuu vain kristillisistä. Sana pitäisi vähintään panna lainausmerkkeihin ja sittenkin se on harhaanjohtava.
Sata vuotta sitten Suomessa toimi pieni kristillinen työväenliike, mutta tämän päivän ”kristilliset” ovat selkeästi porvarillisella puolella. Puolueen perusajattelu sopii huonosti luterilaisuuden käsitykseen kahdesta regimentistä, mutta ev.lut.kirkon työntekijöiden määrä sen ehdokkaissa on kasvanut.
Näilläkin palstoilla äskettäin olleen selvityksen mukaan olisi kd-eduskuntavaaliehdokkaista 40% muita kuin luterilaisia tai ortodokseja.
Tällä kohdalla äänestäjän kuluttajasuoja horjuu. Jonkun pitäisi antaa kuluttajavalistusta ja kertoa, mitä ovat ”kristilliset”? Kirkkomme intressissä olisi kertoa, ettei ”kristillisillä” ole valtuutusta edustaa kirkon yhteiskunnallista ajattelua. Aikaisemmin tätä valistusta antoivat reilusti ja reippaasti piispat – miksi enää ei?
Jos he ovat vapaitten suuntien tähden vaiti – mitä ihmettelen – pitäisi jonkun toisen kertoa, missä mennään. Olisiko se sitten kirkollisen lehdistön tehtävä? Seurakuntalehtien ongelma saattaa olla, että ne jotakin Kirkko ja Kaupunkia lukuunottamatta edustavat hampaatonta journalismia.
”Kari Mäkinen nimeää ensimmäiseksi erityiseksi kirjaksi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.”
Seisemän veljestä on ”erityinen kirja”, eikä varmasti ole sattumaa, että tutustuimme äidinkielen tunneilla jo murrosikäisinä lyseolaisina sen kielenkäyttöön, joka teki useampaankin kuin vain luokkamme ”seitsemään veljekseen” sellaisen vaikutuksen, että he soittivat äidinkielen opettajana toimineelle Mr. Opettajalle nimettömän puhelun, jossa kysyivät ”Oliko Aleksis Kivellä seitsemän veljestä vai Aleksis-veljellä seitsemän kivestä?”
Jostakin syystä kun on seurannut näitä K24:n keskusteluja, on jäänyt sellainen ”fiilis”, että tuo kysymys on jäänyt vaivaamaan heitä yhäkin ja he ovat ”närkästyneitä”, kun kukaan Isä Aurinkoinen ei kerro heille mikä on oikea vastaus.
Seitsemästä veljeksestä opin, että helsinki on kirosana:
TIMO. Poloisia Jukolan poikia! Ja seitsemän kappaletta! Mitäs tehdään
nyt?
LAURI. Kyllä tiedän mitä teen.
JUHANI. Minä myös. Veitsi kurkkuun joka miehen!
TIMO. Älä helsingissä!
Hienoa, että joku vielä lukee maagiseksi realismiksi kutsuttua kirjallisuutta:-)
Jalkapallon MM-kisojen aikaan erityisen ajankohtaista!
Kari-Matti Laaksonen :”Hienoa, että joku vielä lukee maagiseksi realismiksi kutsuttua kirjallisuutta:-) Jalkapallon MM-kisojen aikaan erityisen ajankohtaista!”
On tietysti hienoa, että joku näkee kilpailuyhteiskunnan brutaalia ”voittajan” todellisuutta peilaavan urheilun ihailtavana. Fb:tä ja muutenkin small-talk -tyyppistä viihtymistä vierastavana olen joskus sanonut niinkin, että oma helvettini on päällystetty urheiluruuduilla.
Syntini on ollut koko elämäni ajan se, että olen kuvitellut puhuttujen sanojen aina tulevan ihmisten sisimmästä ja että he tarkoittavat sanoillaan totta. Henk.koht. ajatellen parhautta on ollut joskus pienen pojan T-paidassa näkemäni lause, joka kertoi, että musiikki oli pelastanut hänet jalkapallolta .
Tietysti jos vertaa jalkapalloa ja sitä väkivaltaa, jonka kohteeksi joskus itsekin jouduin, niin ehdottomasti parempi vaihtoehto on tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=ZssW1dHtS64
Naurettavaa vertailua. Jokainen valitkoon mistä pitää. Minulle sopivat niin kirjat kuin kauniit maalit jalkapallossa. Ne eivät kuitenkaan oikeuta minua halveksimaan toisia.
Täällähän alkaa olla jengi ihan kesäfiiliksissä. Kukaan vääräleuka ei ole vielä kehottanut arkkipiispa Mäkiselle kesälukemiseksi Raamattua vaikka kuvittelin, että se olisi joidenkin mielestä tarpeen.. 🙂
Siinä se vääräleuka nyt sitten kuitenkin viuhahti! 😉
Annan arvostukseni arkkipiispan kesälukemisille syvällistä paneutumista vaativille teoksille, jotka toivottavasti ohjaavat häntä Jeesuksen rehellisen sanoman lähteille piispa Askolan esimerkin mukaisesti pois ihmisten kirkolliskokouksistaan rakentamasta opista.
Syksyllä sitten taitaa taas tulla aika dekkareiden, Raamatun, parissa.
Sitä ollaan mitä luetaan.
SUOMEN KIRKKO TARVITSEE MORAALISEN JA OPILLISEN RYHTILIIKKEEN
Tänään aamuyöstä, pari tuntia ennenkuin klo 0700 täytin 69 vuotta, tuli ajatuksiini, että Suomen kansan ja valtion suurimmat uhkat ovat haureus ja kiroilu. Molemmat on mm Venäjällä lailla kielletyt. Sitten tuli ajatuksiini, että Suomen ev lut kirkkokin peuhaa vain seksi- ja tasa-arvo- ja ihmisarvokysymyksissä, kun Jeesus aikanaan keskittyi vahvasti julistukseen”kääntykää, katukaa” ja julisti kaikille ihmisille syntejä anteeksi.
Syntymäpäivärukoukseni on, että kansankirkkomme ottaisi Jeesuksen esikuvakseen ja ryhtyisi suomalaisen kansallisen moraali- ja eheytyslikkeen johtajaksi, välittämättä arvostelijoista. Muistakaa, että syntiä ei määrittele piispainkokous eikä kirkolliskokous, vaan sen on määritellyt Jumala!
Avioerot ovat rapauttaneet nuorisomme mielentilan täysin. Vanhemmat, armahtakaa lapsianne ja nuorianne, älkää erotko, vaan ammentakaa Raamatusta Jumalan rakkautta elämäänne ja parisuhteeseenne ja viekää koko perhe kirkkoon, Jumalan läsnäoloon.
Kannatta suomentaa termit.
Demokratia = kansanvalta
kansa = väki
SKDL = Suomen kansan väkivallan liitto (kansan kansan ei kuulostaisi hyvältä)
KD = Kristillinen kansanvallan liitto
Heti korjaus. KD = Kristillinen kansanvallan kannattajat.
Juha ei ehkä ole tietoinen siitä, että SKDL:n kannattajista yli 90% kuului koko liiton historian ajan kirkkoon. Mikä mahtaa olla Kristillisen liiton/Kristillisdemokraattien evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumisprosentti?
Sosiologi Paavo Seppänen tutki 1960-luvun alussa SKDL:n kannattajien suhdetta uskontoon. SKDL:n kannattajista maaseudulla asuvilla naisilla yli 90%:lla oli erittäin myönteinen suhtautuminen uskontoon, yli puolet oli jopa kokenut ”heräämistä.” Miehilläkin vastaava luku oli huomattavan korkea, yli 50%.
Kristillisdemokraateilla/Kristillisellä liitolla on ollut harvinaisen vähän koko sen historian ajan yhtäläisyyttä luterilaisen kirkon uskonkäsityksen kanssa. Kuten Heikki Palmukin blogissaan kirjoittaa puolueen ehdokkaista/kannattajista huomattava osa ei kuulu kirkkoon vaan lukeutuu vapaisiin suuntiin. Ja taas ne, jotka kuuluvat kirkkoon aika usein tuntevat viidesläisyyden hengelliseksi kodikseen. ”Viidesläisyyshän” perustaa kristinuskonkäsityksensä pikemminkin evankelikaaliseen ja sitä kautta kalvinistiseen traditioon kuin varsinaisesti luterilaisuuteen.
Juha Heinilä,
viisastelusi on törkeää mustamaalaamista ja syvä loukkaus niitä satojatuhansia rehjellisiä suomalaisia kohtaan, jotka antoivat tukensa Skdllle ja toimivat sen riveissä.
Sinulle ehkä on yllätys, että Skdl oli 60-luvun puolivälistä saakka Moskovassa ”persona non grata”. Siihen oli useita syitä, tärkeimpänä Skdl:n tiukka tuomio Tshekkoslovakian miehitykselle 1968. (Kirjoitin kannanoton luonnoksen.) Skp kritisoi lievemmin sanakääntein ja veti senkin osittain takaisin. Muut puolueet puhuivat ympärpyöreitä..
Suomen väen kansanvaltainen liitto olisi paitsi asiallisempi, myös kielellisesti oikeampi ’käännös’ SKDL:sta.
JORMA HENTILÄ,
hyvä toveri ja ystävä, tervehdys Sinulle pitkästä aikaa. Taidettiin viimeksi nähdä Henrikin kirkon messussa monta vuotta sitten. Tämä Juha Heinilä on ihan oma spesiaali tapauksensa.Hän kuuluu pieneen skismaattiseen porukkaan, joka on huutoäänestyksellä valinnut itselleen piispankin, mutta hän on asettunut ei vain minun vaan ev.lut kirkon arkkipiispan ja muitten piispojen yläpuolelle antamaan ”raamatullisia” neuvoja. Hybris on iso, mutta mahtuuhan maailmaan puhetta. Älä Jorma ota löysää puhetta liian vakavasti, se kääntyy esittäjäänsä vastaan.
Itselleni kristilliset tai KD tai aikaisempi Kristillinen liitto kuvaa hyvin puoluetta ja sen arvoja. Samoin itselläni on aika hyvä kuva vanhasta SKDL:stä ja sen arvoista, jossa en näe mitään kristillistä.
Seuraavassa artikkelissa on hyvin kirjoitettu äärivasemmistosta:
Sosialismi kommunistien ja kansandemokraattien ohjelmissa.
Minulla on taas se käsitys, että sotien jälkeen juuri SKDL oli se puolue, joka eniten kiinnitti huomiota ”köyhien, leskien ja orpojen” asemaan.
Samalla myönnän, että SKDL:n/SKP:n teoreetikoiden/opinvartijoiden ja muun establishmentin sekä tavallisen teollisuus- tai etenkin ”korpi”kommunistisen äänestäjän välillä vallitsi tietty ristiriita nimenomaan suhteessa uskontoon ja maatilojen kollektivisointiin.
Tällä hetkellä Suomen maasta ei löydy yhtään puoluetta, joka vakavasti olisi kiinnostunut kaikkein köyhimpien (jotka eivät erityisen hanakasti edes äänestä) ja reilusti köyhyysrajan alapuolella elävien aseman parantamisesta. Kirkkoa se ei ole koskaan sanottavammin kiinnostanut.
Tässä on esimerkki alkuseurakunnan kristillisistä talouden ja yhteiskunnan arvoista: ”Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.”
Mitä kristillistä näet KD:sssä tai sen edeltäjissä? Kankaanniemi oli Ahon hallituksessa hyväksymässä pankkituen, joka tarkoitti sitä, että pankit pelastettiin ja asiakkaat uhrattiin. Me kaikki maksoimme pankkitukea.
Valtio antoi kuralla oleville pankeille 8 %:n korolla pääomalainaa ilman vakuuksia sen sijaan että rahalla olisi merkitty osakkeita. Samaan aikaan ihmiset maksoivat pankeille jopa 18 %:n korkoja asuntolainoistaan.
Toki käsitän, että Kankaanniemi ei (silloinkaan) ymmärtänyt mistään mitään, mutta hän oli joka tapauksessa päätöksiä tekemässä ja siis vastuullinen niistä.
Juhani Ketomäki :”Toki käsitän, että Kankaanniemi ei (silloinkaan) ymmärtänyt mistään mitään, mutta hän oli joka tapauksessa päätöksiä tekemässä ja siis vastuullinen niistä.”
Bueno. Kun käsität niin paljon, niin oletan, että käsität myös sen, että Neuvostoliitto jäi Suomelle julkista valtionvelkaa n. 600 miljoonaa euroa (n. 3,6 miljardia markkaa), jonka Venäjä oli sitoutunut maksamaan pois vuosina 2001-2020. Yksityiset velat olivat suunnilleen samaa luokkaa, ja näistä suurimpina velkojina olleet liikepankit saivat takaisin vain n. 30%. lopun jäädessä luottotappioiksi.
Viime vuosikymmenellä Venäjä maksoi julkisen velkansa korkoja mm. ilmatorjuntaohjuksilla, joilla rikottiin Neuvosto-Venäjän rikollisen historiansa peittelemiseksi miltei pyhän kirjoituksen asemaan nostamaa Pariisin rauhansopimusta. Venäjä aloitti velan pääoman lyhennykset helmikuussa 2002, ja lyhennykset olivat n. 24 miljoonaa euroa vuodessa sekä korot reilut 10 miljoonaa euroa vuodessa. Velkajärjestelyä hoitava Pariisin klubi oli tehnyt päätöksen, että 30% velasta voidaan hoitaa ns. ”konvertoinnein”, joiden perusteella velkaa hoidetaan tavaroin ja palveluin eikä rahalla.
Ekokonversiossa Suomi käsitykseni mukaan lyhensi Venäjän velkaa Venäjän maaperällä itse toteuttamillaan ekologisilla hankkeilla, mikä käsitykseni mukaan tarkoitti sitä, että esimerkiksi Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon kaltaisissa hankkeissa (jonka kustannuksiin Venäjän valtio ei lupauksista huolimatta osallistunut) Suomi sekä kustansi hanketta että kuittasi itse maksamallaan summalla saataviaan. Väärin vai oikein ymmärretty?