Yritin pari viikkoa sitten haastaa kotimaa24:n seurakuntaa keskustelemaan KD-liikkestä vaaleissa. Kd-lyhenne ei tarkoita enää kansandemokraatteja, kuten ennen.Lyhenne viittaa nyt puoluekentän toiseen laitaan, kristillisdemokraatteihin. Ja harmillisen usein lehdistö ja muu media puhuu vain kristillisistä. Sana pitäisi vähintään panna lainausmerkkeihin ja sittenkin se on harhaanjohtava.
Sata vuotta sitten Suomessa toimi pieni kristillinen työväenliike, mutta tämän päivän ”kristilliset” ovat selkeästi porvarillisella puolella. Puolueen perusajattelu sopii huonosti luterilaisuuden käsitykseen kahdesta regimentistä, mutta ev.lut.kirkon työntekijöiden määrä sen ehdokkaissa on kasvanut.
Näilläkin palstoilla äskettäin olleen selvityksen mukaan olisi kd-eduskuntavaaliehdokkaista 40% muita kuin luterilaisia tai ortodokseja.
Tällä kohdalla äänestäjän kuluttajasuoja horjuu. Jonkun pitäisi antaa kuluttajavalistusta ja kertoa, mitä ovat ”kristilliset”? Kirkkomme intressissä olisi kertoa, ettei ”kristillisillä” ole valtuutusta edustaa kirkon yhteiskunnallista ajattelua. Aikaisemmin tätä valistusta antoivat reilusti ja reippaasti piispat – miksi enää ei?
Jos he ovat vapaitten suuntien tähden vaiti – mitä ihmettelen – pitäisi jonkun toisen kertoa, missä mennään. Olisiko se sitten kirkollisen lehdistön tehtävä? Seurakuntalehtien ongelma saattaa olla, että ne jotakin Kirkko ja Kaupunkia lukuunottamatta edustavat hampaatonta journalismia.
Uskontopuolueita on monissa maissa sekä Euroopassa että islamin valta-alueilla. Suomeen on syntynyt kaksi niin voimakasta yhden asian liikettä, että ne ovat muodostuneet puolueiksi, nimittäin vihreät luonnonsuojeluaatteineen ja KD tiukkoine moraaleineen. Kumpikin syntyi protestina sille, että yleispuolueet laiminlöivät eräitä yhteiskunnallisen kehityksen osa-alueita. Nyttemmin kumpikin mainituista on pyrkinyt laajentamaan imagoaan yleispolitiikan suuntaan, vaihtelevalla menestyksellä.Vihreiden ponnistuspohjana oli alkujaan huoli teollisuuden välinpitämättömyydestä ympäristönsuojeluun nähden, SKL keräsi kannatuksensa alkujuuret siitä tuohtumuksesta, jota koettiin ns. reporadion valmiudesta pilkata ”pyhiä arvoja”.
Yrjö Sahama :”SKL keräsi kannatuksensa alkujuuret siitä tuohtumuksesta, jota koettiin ns. reporadion valmiudesta pilkata “pyhiä arvoja”.”
Totta. Henkilö jota äänestin ensimmäisissä vaaleissa äänioikeutetuksi tulemiseni jälkeen, oli Olavi Ronkainen, joka tuli tunnetuksi pornografian vastaisesta toiminnastaan. minkä vuoksi häntä sanottiin porno-Ronkaiseksi. Reporadion vuoksi lopetin myös YLEN radio-ohjelmien ja siellä paasanneiden ”taaniloiden” yms. kuuntelemisen. Samoin on käynyt myös ”maikkarin” helppoheikeille mielestäni typerine reality- ym. formaatteineen.
”Olavi Ronkainen, joka tuli tunnetuksi pornografian vastaisesta toiminnastaan. minkä vuoksi häntä sanottiin porno-Ronkaiseksi.”
Joo, muistan kyllä, että ”Porno-Ronkainen” tunsi yllättävän hyvin maamme tuon aikaisen miestenlehtitarjonnan ja esitteli sitä eduskunnan täysistunnossakin. Taisi mennä ehtoopuhde poikineen Jalluja ja Rattoja lueskellessa.Täytyihän vastustaja tuntea läpikotaisin vaikka olikin pyhäkoulukamaa tämän päivän tarjontaan verrattuna. Taitaisi Olavi-paralta mennä nykyään pasmat pahan kerran sekaisin, kun valinnan varaa on joka lähtöön eikä millään ehtisi kaikkea tutkia ja vastustaa.
kimmo wallentin :”Taitaisi Olavi-paralta mennä nykyään pasmat pahan kerran sekaisin, kun valinnan varaa on joka lähtöön eikä millään ehtisi kaikkea tutkia ja vastustaa.”
En tiedä Olavi Ronkaisen myöhempiä vaiheita, mutta tuskinpa häneltä on pasmat menneet sekaisin. Paremminkin luulen niiden menneen sekaisin pornomessuille osallistumisen hyväksyvältä evl.kirkolta. Jokainen kuitenkin saa sitä mitä tilaa, ja on valitettavaa, että Lähetyshiippakunnan uskossaan ja omassatunnossan toisinajatteleville hengen jättiläisille näytettiin evl.kirkossa ovea. Heillä kun näyttäisi olevan se sama valloittava piirre kuin on maailmankaikeudessakin Higgsin hiukkasen tukijoiden mukaan: maailmankaikkeudessa on järkeä.
”Paremminkin luulen niiden menneen sekaisin pornomessuille osallistumisen hyväksyvältä evl.kirkolta.”
Eikös kirkon pitäisi olla juuri siellä ja osallistua sellaisiin tapahtumiin missä on oletettavasti paljon syvissä synnin syövereissä rypevää, ”pelastettavaa” sakkia? Ei kai teille Jeesuksen uskollisille seuraajille ja pornottomassa autuudessanne eläville puhtoisille Jumalan lapsosille sitä evankeliumin pelastussanomaa alvariinsa tarvitse saarnata?
Pienilläkin puolueilla on demokratiassa olemassaolon oikeus. Silti ajattelen,että monien KDn piirissä toimivien työ menee hieman hukkaan juuri puolueen pienuuden vuoksi.. Olisi myös teologisesti selkeämpää, jos kd-mieliset olisivat muissa eri poliittisissa puolueissa. Nythän tilanne on muuten se, että kristittyjä (eri kirkkojen jäsenissä) on kaikissa eduskuntapuolueissamme. Siten kaikki ovat enemmän tai vähemmän ”kristillisiä”. Esimerkiksi keskustassa ja demareissa on enemmän kirkon ”toimijoita” kuin KD:ssa. Positiivista on se, että Vihreissä on myös ”kirkollinen siipi”.
Kirkkoministeri Päivi Räsänen toimii KD:ssä. Hyvin näkyvälle paikalle pääsee myös pienestä puolueesta. KD:n edustajien kautta saamme tietää miten kirkossa ajatellaan eri asioista, joka sanoma hukkuisi isoissa puolueissa, eikä sitä kukaan sieltä pystyisi noukkimaan.
” KD:n edustajien kautta saamme tietää miten kirkossa ajatellaan eri asioista,”
Heinilä ei taida ymmärtää, että ei ”kirkkoministeri” edusta mitään kirkkoa tai uskonnollista yhteisöä valtioneuvoston suuntaan, vaan valtioneuvostoa kaikkia uskonnollisia yhteisöjä ja kirkkoja kohtaan niissä asioissa, jotka valtiolle kuuluvat. Eikä kirkkoministerin hommiin kuulu minkään sorttiset tunnustuksellisuuteen liittyvät asiat.
Mutta ei se mitään. Vaikkei se Räsäskän vika olekaan, niin aina kun hän avaa suunsa, niin kirkon erolukujen käyrä pomppaa pilviin. Räsäskä onkin ollut jo pitkän aikaa paras ”Eroa kirkosta”-sivuston myyntitykki.
Ystävät,
ehkä koetan hiukan vastata ja kommentoida myös persoonakohtaisesti, mutta ensin jotakin tästä teemasta, ”kristillisestä” politiikasta ja kristityistä eri puolueissa yleisemmällä tasolla.
Vastaan viipeellä siksi, että olin perjantaina ystäväni Martti Mäkisalon hautajaisissa Helsingissä, Herttoniemen kirkossa ja vasta tänään tulin kotiin. Martti oli kirkon ihmisiä, joille oikeudenmukaisuus ja rehellisyys oli jotakin ehdotonta ja tinkimätöntä. Profeetallisuus ei ole ev.lut. kirkkomme ensimmäisiä ominaisuuksia, Martti Mäkisalo sitä edusti loppuun asti.
Juha Heinila, ev-lut. kirkkomme uupumaton arvostelija kertoo edellä, ettei hän nähnyt sotienjälkeisessä SKDL:ssä mitään kristillistä. Se kertoo enemmän hänestä kuin SKDL:stä. Oliko kansaneläkkeessä, lapsilisissä, kouluruokailussa, ARAVA-tuotannossa, työttömyysturvassa jne. mitään kristillistä? Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on meilläkin rakennettu sosialidemokraattien ja kansandemokraattien työllä ja taistelulla, mukana on ollut myös keskusta. Ei sitä ole rakennettu porvarien voimin, vaan porvarien vastustuksesta huolimatta.
Näin vähän Juha Heinilä et co on osannut Raamatun perussanomaa tulkita tähän päivään. Jo Vanhan testamentin Jumala puhumattakaan Jeesuksesta on heikon, sorretun, ja köyhän puolella ja riistäjiä vastaan. Jos tätä ei tajua, on melko turhaa puhua ”kunnioitetusta tohtori Lutherista”. Koko ”kristillinen” puolue on Lutherin perusajatuksia vastaan, tästä voimme nyt ennen vaaleja keskustella.
Onneksi oli presidentti Kekkonen ja Maalaisliitto, sillä ilman niitä Suomesta olisi tullut sosialistinen maa. Toisilta otettuja rahoja on helppo jakaa. Julkiseen sektoriin on helppo perustaa työpaikkoja, mutta mistä rahat, jos yksityiset yritykset on riistetty tyhjillee ja tapettu. Kristillistä on tehdä työtä toimeentulon eteen ja samalla jää jaettavaksi varoja niitä tarvitseville. Sosialismin hienous tuli Neuvostoliitossa ja Pohjois-Koreassa hyvin esille.
Kyllä SKDL varsinkin 1940- ja 50-luvuilla toimi vieraan vallan hyväksi Suomen itsenäisyyttä ja demokratiaa vastaan. Demokratiassa kaikilla sellaisilla puolueilla, kommunistit ja kristilliset mukaanluettuina, joilla on aitoa kannatusta kansan keskuudessa tulee olla toimintaoikeus.
Maalaisliitto/Keskustapuolueen merkittävää osuutta hyvinvointi-Suomen rakentamisessa ei tule sivuuttaa. Myös se suurelta osin oli pieneläjän asialla ja vaikutti vahvasti (Pohjois-)Suomen valtiojohtoiseen teollistamiseen. Aika oli toinen eikä sitä voi mitata nykyisillä viivoittimilla.
Porvari”triumviraatti” Kekkonen, Sakari Tuomioja ja Teuvo Aura oli pitkälti vastuusta ”sosialisoimisesta”, ts. maan valtiojohtoisesta teollistamisesta 1950-luvulla.
Jos Sipilä olisi vahemmän uskovainen mies, saattaisi hän ensimmäisenä päivä pääministerina lausua saman, minkä Kekkonen,kun nousi ensimmäistä kertaa pääministeriksi 1950: ”Kaikkeen saatanaan sitä ihminen joutuu.”
Maan taloudellinen tilanne oli surkea silloin, nyt se on rakenteellisista ja venäjäpoliittisista syistä vielä surkeampi.
”Toisilta otettuja rahoja on helppo jakaa”. Saattaa olla, mutta sotien jälkeisen Suomen työläiset ja työväenpuolueet eivät jakaneet toisten rahoja vaan omiaan.
Kaiken kaikkiaan verotus on merkittävin tie kohti oikeudenmukaista tasausta. Juuri siksi Kokoomus, ”kristilliset” ym. porvarit niin intohimoisesti taistelevat verotuksen alentamisen puolesta.
Kun me (SKY ym.) 1969 Helsingin kirkkopäivillä esitimme, että joka seurakunta maksaisi 2% budjetistaan Suomen Lähetysseuralle, joku silloinkin heitti, että opiskelijat jakaa toisten varoja. Eihän se niin ollut. Veronmaksajia opiskelijatkin ovat ja valmistuttuaan vielä enemmän.
Juha, kirjoitit edellä:
KD:n edustajien kautta saamme tietää miten kirkossa ajatellaan eri asioista, joka sanoma hukkuisi isoissa puolueissa, eikä sitä kukaan sieltä pystyisi noukkimaan.
Näinhän asia ei juuri ole vaan päinvastoin, koska kirkon eri toimijoita on enemmän muissa puolueissa eikä KD-puolue edusta kirkkoa. Tämä ei ole puolueen arvostelua vaan fakta. Syntyy vain harha, että KD puhuisi jotenkin kirkon äänenä. Toinen asia on se, että monet KDn esille nostamat asiat viovat olla linjassa kirkon linjausten kanssa tai ne eivät ole selkeästi niitä vastaan. Ongelmallista on taas se, jos ja kun poliittisia näkemyksiä perustellaan hengellisin argumentein tai Jumalaan tai Raamattuun vedoten.
En kuulu mihinkään puolueeseen, joten näkemykseni ei ole jonkun puolueen silmälasien sumentama. Kun puhuin kirkosta, niin tarkoitin Kristuksen kirkkoa. Monen puolueen edustajat eivät edusta Kristuksen kirkkoa millään lailla, vaan heidän tavoitteet ovat vain maalliset.
Juha, politiikassa ei ole väärin, että tavoitteet ovat ”maalliset”. On myös melkoinen väite esittää, että (vain) KDn ihmiset tuovat esiin mitä Kristuksen kirkko edustaa ja esittää.
Katsoin juuri Kotimaa -lehdestä vaalimainoksia. KD on hyvin edustettuna. Oman ehdokkaani valitsen siitä lehdestä.
”En kuulu mihinkään puolueeseen, joten näkemykseni ei ole jonkun puolueen silmälasien sumentama.” Eikä kirkastama.
”Kun puhuin kirkosta, niin tarkoitin Kristuksen kirkkoa. Monen puolueen edustajat eivät edusta Kristuksen kirkkoa millään lailla, vaan heidän tavoitteet ovat vain maalliset.”
Eikös se suuresti kunnioittamasi Luther juuri muotoillut ja esittänyt kahden regimentin opin, jossa maalliset asiat erotetaan hengellisistä. Olisi varmaan kaikkien kannalta paras, että maalliseen regimenttiin kuuluvat asiat, kuten politiikka ja hallinto hoidettaisiin maallisen regimentin puitteissa niin kuin demokratiassa on tapana ja uskovaiset kirkkoineen pysyisivät niiden hengelliseen regimenttiin kuuluvien asioiden parissa?
”…uskovaiset kirkkoineen pysyisivät niiden hengelliseen regimenttiin kuuluvien asioiden parissa?” Uskovaisillakin on äänioikeus, joten maallisen regimentin asiat kuuluvat heillekin. Kirkko on laitos, jolla on maallinenkin puolensa. Kirkon niistä asioista päätetään Suomessa jokseenkin demokratian sääntöjä noudattaen. Raja maallisen ja hengellisen välillä on kuitenkin tärkeä eikä kristillisyyden sekoittaminen poliittiseen päätöksentekoon ole asiallista. Oikeat ja hyvät päätökset voidaan perustella ilman uskon sanastoa. Niin tuleekin tehdä.
JUHANI HUTTUNEN,
TOMI KARTTUNEN,
VILLE JALOVAARA
En tiedä, onnistuuko se näin, mutta jotenkin kaipaisin teitä tai muita mukaan keskusteluun Suomen Kristillisdemokraattisesta puolueesta. Minusta keskusteluu tarvittaisi vähän teologista, filosofista, ajattelun painoa ja syvyyttä.
Meillä on siis tämä yksi puolue, joka esiintyy kristillisenä, jota monet erehtyvät luulemaan kirkon edustajaksi tai ääneksi ja jonka puheenjohtaja Päivi Räsänen toisaalta on pontevasti hoitanut sisäministerin tehtäviä ja toisaalta on mennen tullen sotkenut ja sekoittanut uskonnon ja politiikan alueita keskenään.
Mitä tämän pienen joukon näkyvä toiminta aiheuttaa kirkolle, johon yhä vielä kansan enemmistö kuuluu?
Onko Lutherin puhe kahdesta regimentistä menneen talven lumia, vai vieläkö sillä on jotakin vaikutusta?
Mistä johtuu, että piispat, jotka ennen kertoivat, että KD-joukko EI edusta luterilaista kirkkoa, eivät enää enää sitä tee?
Juha Heinilä, kerrot, ettet ole minkään puolueen jäsen. Miten suhtaudut yhteiskunnalliseen osallistumiseen ylipäätään? Miten tulkitset Vanhan testamentin kohtaa Jeremian kirja 29:7.? Onko se vain historiallinen yksityiskohta, vai voisiko sillä olla jotakin viestiä meillekin, Uuden liiton ihmisille?
Suhtaudun myönteisesti. Itse olen aika pienellä paikalla, mutta oman neulasen yritän kekoon kuljettaa.
Tuula Hölttä, minun tietääkseni Venäjä on jo maksanut Neuvostoliiton aikaiset velkansa Suomelle. Liikepankkien luottotappioista en tiedä, mutta ei Suomen valtio ole niistä vastuussa.
En ymmärrä, mikä kivi kengässäsi on Pariisin rauhansopimus. Huonostihan meille siinä kävi aluemenetysten muodossa, mutta se joka tapauksessa päätti toisen maailmansodan ja on voimassa olevaa kansainvälistä oikeutta.