En voi moittia selityksiini tyytymättömiä ystäviäni, kun yritän puolustaa heille kirkon kantoja avioliittolakiuudistukseen. Kun sanon, että keskustelun alla oleva uudistus merkitsisi perinteisen avioliittokäsityksen perusteellista muuttamista, he ovat samaa mieltä, koska se on ilmeistä ja selitys on järkeenkäyvä. Mutta sen jälkeen minulta loppuvat järkeenkäyvät ja perusteltavissa olevat argumentit eikä korkeiden kirkon miesten ja naisten julki lausumista näkemyksistä ole ystävilleni eikä minulle apua. Kirkoltani toivoisin, että sillä olisi antaa jotain eväitä keskusteluun, jotka olisivat kestäviä.
Perustelu lapsen oikeuksilla ei ole kestävä. Jos muutos toteutuu, sen vuoksi yhtään uutta lasta ei synny eikä jää syntymättä. Kaikilla syntyvillä lapsilla olisi edelleen isä ja äiti, eikä siis edes lähtökohtaisesti ole tässä suhteessa mitään muutosta tarjolla. Ainoa uusi asia olisi se, että samaa sukupuolta oleva pari voisi adoptoida jonkin muutoin kodittomaksi jäävän muiden ihmisten lapsen.
Perustelu perinteisen avioliiton murenemisella ei ole kestävä. Yksikään eri sukupuolta olevien välinen avioliitto ei jää solmimatta sen vuoksi, että jotkut samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä parisuhteensa avioliitoksi. Yksikään ei solmi avioliittoa eri sukupuolta olevan kanssa sen vuoksi, että ei voi solmia avioliittoa samaa sukupuolta olevan kanssa. Jos piispa sanoo, ettei perinteinen avioliitto ole ketään vastaan, miten voisi sitten väittää, että samaa sukupuolta olevien avioliitto olisi perinteistä avioliittoa vastaan.
Eri sukupuolten välillä solmittua perinteistä avioliittoa voi ja pitää puolustaa ja tukea aivan riippumatta siitä, voivatko samaa sukupuolta olevat myös solmia avioliiton keskenään ja siitä riippumatta, että kuka tahansa voi halutessaan muodostaa itselleen läheisimmän henkilön kanssa läheisen ihmissuhteen avoliittona tai erilläänkin asuen.
Miehet pysyvät miehinä ja naiset naisina eikä kukaan muutu muuksi kuin on.
Vaikka perusteluja miten pyöritellään ja koristellaan, viime kädessä kaikki käytetyt argumentit kiertyvät siihen, saako ja missä muodossa ja missä määrin homoseksuaalinen ihminen toteuttaa seksuaalisuuttaan.
Ehkä eniten minua vaivaa se, että oman kantani muodostamiseksi en saa kirkolta mitään apuja kestävälle argumentoinnille. Eikä kirkolla näytä olevan antaa paljokaan muita vastauksia kuin ei-vastauksia. Olisi helpompi liittyä jonkun ajatuksen puolustajien joukkoon kuin vastustajien joukkoon.
Kysymys avioliittolain muutoksesta on selvästi poliittinen ratkaisu. Poliittinen ratkaisuhan on sellainen, jossa ratkaisuun vaikuttaa se, minkä kannan päättäjät omaksuvat, riippumatta siitä, kuinka oikeita tai kestäviä perusteluja käytetään niin puolesta kuin vastaankin. Näinhän on asia niin yhteiskunnallisessa kuin kirkollisessakin päätöksenteossa.
Absoluuttiset ihmisarvot saavat pohjain vain juutalais-kristillisessä maailmankuvassa, jossa ihminen ei ole eläin tai syntiseksi luotu olento, vaan hänet on luotu Jumalan kuvaksi ja pistetty vallitsemaan koko maata.
Kristinuskon sanoma vahvistaa vielä lisää absoluuttisia ihmisoikeuksia kohdusta hautaan, koska evankeliumin kertomus Jeesuksen tulemisesta maailmaan ja elämästä kohdusta antaa ihmisoikeudet kohdussa olevallekin ja toisaalta jopa hautarauha tulee siitä, että on usko ylösnousemukseen.
Kaiken kruunaa kuitenkin se, että Jeesus kuoli ristillä ja maksoi jokaisesta ihmisestä mittaamattoman korkean hinnan; universumin Luojan kärsimykset ja kuoleman.
Toivoisin, että muut uskonnot näkisivät myös tämän Jumalan rakkaudet ja asettamat absoluuttiset ihmisarvot, mutta valitettavasti näin ei ole eikä kaikki uskonnot opeta samaa. Siksi meidän kristittyinä tulee pitää esillä sanomaa ihmisen elämän arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta, vaikka valtavirta olisikin eri mieltä.
”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” – 1. Mooses 1:27
Tämä on kirjoitus, jolle voisi peukuttaa. Minulle ei selvinnyt, kannattako vai vastustaako kirjoittaja lakimuutosta, mutta sillä ei ole merkitystä. Pisteet tulevat siitä, että mielestäni kirjoituksen asiasisältö on kohdallaan.
Voipio näkee metsän puilta eikä sorru tyhjiin fraaseihin ”lasten oikeuksista” tai ”avioliiton puolustamisesta” kuten muutama piispa viime viikkoisissa kotkotuksissaan.
Voipion perustelu kuulostaa suurin piirtein siltä, että ”se, mikä tulee tapahtumaan, tulee välttämättä tapahtumaan”, joten on turha keskustella siitä, mitä tapahtuu, tai kysellä sille perusteita.
En kuitenkaan usko asian olevan noin. Lain muutoksella on signaalivaikutus siihen, miten avioliitto ja sen tehtävä ymmärretään. Jos esimerkiksi avioliiton fokuksena painottuu yhä enemmän persoonallinen rakkaussuhde perheen perustamisen sijaan, voi aivan hyvin olla niin, että yhä useampi heteroavioliitto jää iäksi solmimatta. Aika moni kauan parisuhteessa elänyt solmii nimittäin nykyäänkin avioliiton siinä vaiheessa, kun perheeseen tulee lapsi.
Toisaalta taas koska muutos muuttaa avioliiton määritelmää, ymmärrän aivan hyvin mahdollisuuden omatunnonsyistä kieltäytyä juridisen avioliiton solmimisesta sen vuoksi, että katsoo juridisen avioliiton muuttuneen instituutioksi, jota ei voi tunnustaa. Vaikutuksen voi ehkä ennakoida vähäiseksi, mutta se on silti enemmän kuin ”ei yksikään”.
Lapsen oikeudet taas eivät liity siihen, kuinka monta lasta syntyy tai jää syntymättä, vaan siihen, kuinka moni lapsi saa elää biologisten vanhempiensa kanssa.
Ilmari Karimies: ”Lapsen oikeudet taas eivät liity siihen, kuinka monta lasta syntyy tai jää syntymättä, vaan siihen, kuinka moni lapsi saa elää biologisten vanhempiensa kanssa.”
Kansalaisaloitteella ajettava muutos avioliittolakiin ei siirrä ensimmäistäkään lasta pois lapsen biologisilta vanhemmilta. Avioliittolain muutoksella ei ole asiaan mitään merkitystä.
”Kansalaisaloitteella ajettava muutos avioliittolakiin ei siirrä ensimmäistäkään lasta pois lapsen biologisilta vanhemmilta. Avioliittolain muutoksella ei ole asiaan mitään merkitystä.”
Kenen luulet tässä kuvittelevan, että heterovanhemmilta otettaisiin omat lapset pois? Miksi esität asian tuolla tavalla kun tiedät ettei siitä ole kyse, eikä kukaan niin kuvittele?
Kyse on siitä että avioliitto ja vanhemmuus on koko avioliiton historian ajan liitetty kiinteästi ja suoraan toisiinsa. Tämä siitä riippumatta syntyykö liitosta lapsia vai ei.
Miten sitten jos lakimuutos menee läpi? Moni asia viittaa siihen, että avioliitto ja vanhemmuus EDELLEEN liitetään toisiinsa. Ja tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton perusteella homo- ja lesboparitkin haluavat niitä lapsia.
Käsitteet ovat lennelleet villisti perinteisestä merkityksestään aivan uusiin merkityksiin. On jo puhuttu lesboparien ”hedelmöityshoidoista” tai jopa ”lapsettomuudesta.”
On siis jo tullut ilmi, että homo- ja lesboparit haluavat myös lapsia, ja nimenomaan niitä ”omia” lapsia. Esitykset ”äitiyden vahvistamisesta” lesboparien kohdalla antavat viitteitä edelleen siihen suuntaan, että lapsen biolioginen vanhempi (isä) ei ole niin merkityksellinen.
Jos lapsen luonnolliset, alkuperäiset eli biologiset vanhemmat korvataan vähitellen täysin juridisilla vanhemmilla. Tiedätkö mitä tämä tarkoittaa? Sitä että KAIKKI LAPSET EIVÄT SAA KASVAA OMIEN, BIOLOGISTEN VANHEMPIENSA HOIDOSSA EIVÄTKÄ OPI EDES TUNTEMAAN ALKUPERÄÄNSÄ.
Kyse siis EI ole siitä että lapset ”ryöstettäisiin” omilta vanhemmiltaan homo- ja lesbopareille. Kyse on siitä, saavatko nyt ja tulevaisuudessa syntyvät lapset tuntea omat vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. Vai tuleeko lapsesta ”tilaustuote”, jonka katsotaan syntyvän homo- tai lesboparisuhteeseen samalla tavoin kuin heterosuhteeseen. Sen perusteella, että aikuiset haluavat kokea asemansa ”tasa-arvoiseksi”.
Älä siis turhaan esitä asioita sillä tavoin miten kukaan ei asiaa esitä tai näe. Tähän asti laki on tukenut lapsen oikeutta oppia tuntemaan molemmat biologiset vanhempansa, riippumatta siitä kasvaako lapsi biologisten vanhempiensa hoidossa vai ei.
Miten avioliittolaki muutaa tätä tilannetta? Onko lapsella oikeutta tähän tulevaisuudessa? Ja onko juurensa ja alkuperänsä tunteminen enää lapsen ihmisoikeus niissäkin tapauksissa kun lapsen vanhemmiksi on merkitty homo- tai lesbopari?
Tästä on kysymys. Ja nyt on oikeasti pakko sanoa se minkä olet itse sanonut monta kertaa: älä esitä tyhmempää kuin olet. Tiedät varsin hyvin mistä oikeasti on kyse.
Tiedätkö mikä on tilanne tämän ”lastenhankkimisen” suhteen muualla maailmassa, mm. Amerikassa?
Miesparit hankkivat omia lapsia siten, että yhdeltä naiselta otetaan munasolu ja istutetaan se toisen naisen kohtuun. Tämä siksi, että lapsen synnyttänyt nainen ei voisi vaatia oikeuksia lapseen, ja jotta lapsella ei olisi mahdollisuutta vedota oikeuteensa tuntea biologinen äitinsä.
Vähintään sinun kannattaisi miettiä mitä mieltä olet tällaisesta. Ja pidätkö tärkeänä sitä että ihmisellä, lapsella, on oikeus tuntea omat (biologiset) vanhempansa. Onko tämä asia, ja ihmisoikeus, jonka puolesta tulee taistella. Vai annetaanko mennä?
Sari Weckroth: ”Kenen luulet tässä kuvittelevan, että heterovanhemmilta otettaisiin omat lapset pois? ”
Ilmari Karimies esitti, että lakimuutos vaarantaa lasten oikeuden elää biologisten vanhempiensa luona. Totesin tähän, että lakimuutoksella ei ole tällaista vaikutusta, koska lakimuutoksen seurauksena yksikään lapsi ei siirry biologisten vanhempiensa luota pois.
Tämä on fakta vaikka hössöttäisit asiasta kuinka paljon tahansa.
Ilmari Karimies kirjoitti: ”Jos esimerkiksi avioliiton fokuksena painottuu yhä enemmän persoonallinen rakkaussuhde perheen perustamisen sijaan, voi aivan hyvin olla niin, että yhä useampi heteroavioliitto jää iäksi solmimatta. Aika moni kauan parisuhteessa elänyt solmii nimittäin nykyäänkin avioliiton siinä vaiheessa, kun perheeseen tulee lapsi.”
Tämän luettuani olen entistä enemmän hämmennyksissäni siitä, mikä mahtaakaan olla se kirkon perinteinen avioliittokäsitys, jota sanotaan nyt puolustettavan!
Luterilaisen käsityksen mukaan avioliittoa ei tee tai synnytä sen enempää yhteiskunta kuin kirkkokaan, vaan avioliitto on liitto, jonka puolisot tekevät lupautumalla toisilleen. Yhteiskunnan tehtävänä on luterilaisuuden mukaan avioliiton vahvistaminen ja kirkon tehtävänä on sen puolesta rukoileminen. Ei kannata säästellä näissä! Sekä hetero- että homoperheet tarvitsevat avioliiton tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia.
Argumentteja omalle (kenties tunnepohjalta omaksutulle) kannalle ei kannata odottaa muilta, ei edes kirkolta tai piispoilta. Moraaliset kysymykset ovat inhmillisen järjen asioita jo luterilaisen etiikan mukaan. Yksilö joutuu maailmaan heitettynä muodostamaan oman kantansa useinkin ilman selkänojia.
Kirkon kantaankin voi ottaa humaanin ja vähemmän arrogantin asenteen. Se on yksi näkemys muiden joukossa. Harva taitaa muodostaa avioliittoa koskevan käsityksensä sen perusteella, mitä piispain- tai kirkolliskokous on asiasta lausunut. Paavinkin aborttia koskevat näkemykset eivät tietääkseni juurikaan näy katolisten maiden syntyvyydessä. Ihmiset osaavat tehdä itsekin ratkaisuja ja johtopäätöksiä ilman kirkon paimentamista.
Luonto on aika hyvä peruste, jos sitä osaa seurata ja katsoa, siellä näkyy hyvin selkeä järjestys kaikessa, myös naima puuhissa.
En ole löytänyt yhtään hyvää perustetta muuttaa nykyistä järjestystä. Eläimet lisääntyvät tarkkaan määrätyssä järjestyksessä ja kaiketi soisimme näin myös jatkuvan.
Ihmiset saavat rakastaa vapaasti ketä haluavat, eikä siihen kaiketi tarvita mitään erillistä lupaa miltään taholta.
Miehen ja naisen yhtymistä on kutsuttu naimiseksi ja tämän toteutuminen on mahdollista vain miehellä ja naisella. Se miksi me tätä yhtymistä nimitämme ei lienee merkityksellistä, vaan se mitä me sillä tarkoitamme.
On selvää, että avioliiton merkitys on sanomattakin selvää ja sen perusteet ovat olleet aina kaikkien nähtävillä. Ei tarvitse ottaa perusteeksi yhtään riviä Raamatusta, vaan katsoa miten luonto toimii, lisääntyminen on siis naimisen perimmäinen tarkoitus.
Emme voi millään luonnosta löytyvällä perusteella sanoa naimiseksi muuta kuin uroksen ja koiraan yhtymistä, jolloin on odotettavissa jälkikasvua näiden kahden perimän yhdistyessä luomakunnan järjestyksen mukaan.
Jos haluamme löytää samat perusteet, myös toisenlaiselle naimiselle, niin meidän täytyy muuttaa myös tämä uroksen ja naaraan yhtyminen joksikin muuksi, sillä jollei siinä ole mitään eroa, että uros yhtyy toiseen urokseen, kuin että uros yhtyy naaraaseen, niin meidän täytyy keksiä jokin uusi termi mikä pitää sisällään kaikkien yhtymisen toisiinsa. Siis sukupuolet täytyy samankaltaistaa retorisesti.
Jos halutaan rajata ihmisen yhtyminen johonkin määreeseen, niin se täytyy selvästi perustella. Tasa-arvo ei ole hyvä peruste, koska se ei voi koskaan toteutua.
Laki yhdenvertaisesta kohtelusta avo ja avioliittoon verrattavasta ihmis-suhteesta on kaiketi päämäärä, mutta sen merkitystä ei voida koskaan pitää yhdenvertaisena luonnonmukaisen naimisen kanssa.
Sana naiminen on sitä perua ja yhteen liittymistä kuvaava sana, missä mies ja nainen tulevat yhdeksi ja sekoittuvat toisiinsa jälkeläisen perimän kautta. Tässä mielessä tasa-arvoa ei voida koskaan saavuttaa todellisuudessa, tai sitten joudutaan laajentamaan avioliitto käsite keinotekoisesti ja teeskennellen.
…uroksen ja naaraan yhtymistä… 🙂
Hyvä tai huono, jokatapauksessa seksuaalisuus on saanut suuremman sijan ihmisen identiteetissä 1900-luvun loppupuolelta lähtien kuin koskaan aiemmin. Homoseksuaalisuus saattaa silti olla enemmän identiteettikysymys kuin seksikysymys. Avioliittolain muutoksella haetaan toki avioliiton tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia homoseksuaaleille, mutta koska kysymys on etenkin minuudesta, myös hyväksyntää ihmisenä. Luterilaisen käsityksen mukaan perisynti ei ole turmellut luonnollisesta järjestä ihan kaikkea valoa, postmodernissa protestanttisuudessa kirkkojen jäsenet yhä vähemmän kiinnittävät huomiota kirkon kantaan. Jos Suomen 1900-luvun historiasta on mitään oppiminen, se voi toisinaan olla hyväkin.
Lutherin Isossa katekismuksessa sanotaan että avioliitto miehen ja naisen välillä on korkeampiarvoisempi sääty, kuin esimerkiksi maallinen esivalta. Tämä siis tahtoo sanoa että edes valtio ei omaa oikeutta tehdä tyhjäksi miehen ja naisen välistä avioliittoa. Mikäli se siihen ryhtyy se ylittää moraalisen valtansa. Valtion nimityksenä on tuon aikaisen hallitsijan eli keisarin virka.
Luther sanoo näin:
”Koska tämä käsky kuitenkin on osoitettu erityisesti juuri avioväelle ja antaa aihetta puhua avioliitosta, niin huomaa ja pidä tarkasti mielessäsi ensinnäkin se, miten ihanasti Jumala kunnioittaa ja ylistää aviosäätyä. Käskyillään hän sekä vahvistaa sen että suojelee sitä. Hän on vahvistanut sen edellä neljännessä käskyssä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Tämän kuudennen käskyn hän taas, kuten sanottu, on antanut sitä varjelemaan ja suojelemaan. Siksi hän tahtoo, että myös me kunnioittamme avioliittoa, pidämme sen arvossa ja elämme siinä kuin autuaassa, Jumalan säätämässä elämänosassa. Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. Siksi Jumala onkin siunannut avioliittoa mitä runsaimmin, enemmän kuin mitään muuta säätyä. Lisäksi hän on lahjoittanut aviosäädyn menestykseksi kaiken, mitä maailmassa on, jotta se saisi todella hyvän ja runsaan huolenpidon. Avioelämä ei siis ole mitään intohimon leikkiä, vaan se on suuri ja jumalallisen vakava asia. Siinä on nimittäin ennen kaikkea kysymys sellaisten ihmisten kasvattamisesta, jotka palvelevat maailmaa ja auttavat sitä Jumalan tuntemiseen, autuuttavaan elämään ja kaikkiin hyveisiin, taistelemaan pahuutta ja Perkelettä vastaan.
Olen sen vuoksi aina opettanut, ettei aviosäätyä saa halveksia eikä väheksyä, niin kuin sokea maailmaa ja väärät hengenmiehemme tekevät, vaan että meidän on pidettävä sitä Jumalan sanan mukaisessa arvossa. Silloin se osoittautuu ihanaksi ja pyhäksi, niin ettei sitä pidetä vain muiden säätyjen veroisena, vaan kaikki ne ylittävänä, olipa sitten kysymys keisarista, ruhtinaasta, piispasta tai mistä muusta säädystä tahansa. Sillä säätyjen, sekä hengellisten että maallisten, on nöyrryttävä ja suostuttava aviosäätyyn, niin kuin kohta kuulemme. Sen vuoksi avioliitto ei ole mikään erityinen elämänmuoto, vaan mitä yleisin ja jaloin, ja se sulkee piiriinsä kaikki kristityt, jopa koko maailman.”
Koko tekstiyhteys on luettavissa osoitteessa
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/6kasky.html
Sanoopa Luther niinkin, että lähimmäisenrakkaus on ylempi sääty kuin avioliitto, pappeus ja esivalta. Lutherin avioliittokäsityksestä ks. Lähteenmäki: Sexus und Ehe bei Luther (tuo nimenomainen kohta s. 135).