Kävin kansakoulua 50-luvulla ja aineistoihin kuului myös Raamatunhistoria. Oppikirja oli muistaakseni saman niminen ja siinä oli helppotajuisesti kerrottu hankilöistä, jotka olivat saaneet merkittäviä tehtäviä. Lapsen maailmassa ne olivat jännittäviä juttuja, kun niin paljon ajatusmaailman ulkopuolista materiaalia syötettiin aivokoneistoon. Jossain vaiheessa jouduin kriisiin, kun aloin ymmärtää niitä tapahtumia historiallisesti tapahtuneiksi. Jeesus oli työn alla jonkin aikaa, koska asiakokonaisuudet olivat niin suuria.
Onhan Jeesus ihan ilmiönä suuri mysteeri! Hän antaa ymmärtää, että on tullut Taivaasta ja hänen isänsä on itse Isä Jumala. Mitä Hän sitten sanoi tulleensa tekemään? Ensin etsimään Israelin kadonneita lampaita, mutta myöhemmin sanoi tulleensa tuomaan ei rauhaa vaan miekan. Mitä hän tarkoitti miekalla? Jumalan sydänääniä eli Hänen sanaansa, jossa on kaksi terää: Armo ja totuus!
Johannes 1:17
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.KR38
Matteus 5:17
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.KR38
Luukas 16:17
Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.KR38
Luukas 24:27
Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.KR38
Johannes 14:23
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.KR38
Joka hylkää Vanhantestamentin, hylkää Aabrahamin siunauksen!
Pitäisikö siis ne kaikki Mooseksen lain määräykset yhä toteuttaa, jos ne kerran ovat yhä piirronkaan häviämättä voimassa?
Rabbiinine kirjalisuus katsoo koko sekä kirjallisen että suullisen tradition olvan yhtäkuin ko ’laki’,joka oli annettu ensin Moosekselle,sitten Joosualle, edelleen profeetoille ja päätnynyt lopulta kirjoituksiin ja erityisesti rbabbeille,jotka omistivat lain sittemmin Mooseksen nimiin nostaakseen kirjoitustenarvolalta ja rabbienstatusta niiden selittäjinä. Muuten he olisivat muinaisten hengenjättiläisten rinnalla jääneet ’pygmeiksi’. (Hebraic Literature New York 1946: Talmud, Midrashim ja Kabbala,käännös M.H. Harris,johdanto sivut 1 ja 2)
Mitä erityistä Mooses sai,siitä kertoo Sefer Ha Bachir luvussa 194:
94. Rabbi Rahumai said: This I received [from the tradition]. When Moses wanted to know about the glorious fearsome Name, may it be blessed, he said (Exodus 33:18), ”Show my please Your glory.” He wanted to know why there are righteous who have good, righteous who have evil, wicked who have good, and wicked who have evil. But they would not tell him. Do you then think that they did not tell him? Can one then imagine that Moses did not know this mystery? But this is what Moses said: ”I know the ways of the Powers, but I do not know how Hamuchseb spreads through them. I know that Truth is in ha muchseb, but I do not know its p a r t s.” He wanted to know, but they would not tell him.
Kääntämättä jättämäni sanan hmuchseb merkitys on todella jännittävä…
Jos olet synnitön, niin kiviä keräilemään.
Siis vainko synnittömät joutuivat tottelemaan Mooseksen lakia? Siis koko kansa oli synnitön?
SH! Sinulla on jotenkin sellainen lukutapa, etten ymmärrä sitä.
Mikä tuossa oli vaikeaa? Mainitsemasi kivittäminenhän oli Mooseksen lain määräämä ja saisin Sinusta toteuttaa sitä vain jos olisin synnitön? Siis kaikkien muidenkin lakia toteutavian kaiketi pitäisi siis olla synnittömiä! Tämä on ihan yksinkertaista arkilogiikkaa, ei sen kummempaa.
Taas ollaan lain ja Evankeliumin erottamisen äärellä. Luther ei olisi ikinä löytänyt Tietä Kristuksen luokse, jollei Paavali olisi kirjoittanut seuraava:
”Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”.
Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
(Room.7:5-25)
Lailla on siis kuoleman virka, itse elämää siinä ei ole, mutta juuri sen tähden se on niin, tärkeä, siilä lain kautta tulee synnintunto.