Yhteiskunnassa on erilaisia instituutioita, joilla on usein sekä sosiaalinen että uskonnollinen luonne. Ihmisen syntyessä tällainen on nimen antaminen ja siihen liittyvä kummius. Rippikoulu tai Protu-leiri liittyy keskeisesti aikuistumiseen. Perhe on sosiaalinen instituutio, jonka perustamiseen liittyy myös uskonnollisia puolia. Kuolemaan liittyvät sekä hautaamisen tavat että hautausmaiden ylläpito.
Vuosisatoja näissä kaikissa oli kirkon monopoli. Sosiaalisesti hyväksytty elämä oli toimiminen näissä asioissa kirkon—ja kuninkaan/keisarin—määräysten mukaan. Kysymys oli myös oikeuksista, jotka olivat sidottuja kirkkokuriin. Avioituminen ja kummius oli sidottu uskonnonharjoittamiseen eli käytännössä rippikouluun ja ehtoollisella käyntiin. Jopa hautaukseen liittyi kirkkokuri, koska tietyistä rikoksita seurasi häpeällinen hautaus.
Kirkon asema suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut viimeisen 150 vuoden aikana hitaasti mutta varmasti. Enää ei tarvitse olla kirkon uskollinen jäsen käydäkseen kunniallisesta kansalaisesta. Periaatteessa kirkkokin on hyväksynyt tämän kehityksen—vai onko. Miten kirkko toimii ja miten kirkon pitäisiä toimia elämän taitekohtiin liittyvien sosiaalisten instituutioiden sekularisoituessa?
Vastasyntyneen vanhemmat pohtivat: kaste vai nimiäiset. Toisessa perheessa vanhemmat miettivät, ketä pyytää kummiksi, kuka kelpaa kummiksi ja voiko kirkon määräyksiä kiertää. Jotta soppa olisi mahdollisimman vaikea, isovanhemmilla, suvulla ja ystäväpiirillä voi olla omat toiveensa. Nuori miettii: rippikoulu vai Protu-leiri. Tässäkin oma toive ja kaverien ratkaisut voivat olla jännityksessä suvun ja perheen toiveiden kanssa. Avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovatkin sitten ihan oma tarinansa. Ja kirkkoon kuulumattomista siunataan melkoinen osa hautaan kristillisesti.
Kirkko voi toimia yhteiskunnan muutoksessa nostamalla profiilia. Alleviivataan sitä, että kaste ei ole nimenantotilaisuus. Perustellaan sitä, miksi pakanalla tai helluntailaisella ei ole asiaa kummien riviin. Korostetaan rippikoulun ja konfirmaation hengellistä merkitystä. Riidellään vihkiparien kanssa musiikista ja muistetaan mainita, että Jumala on luonut ihmisen (heteroseksuaaliksi hedelmälliseksi) mieheksi ja (heteroseksuaaliksi hedelmälliseksi) naiseksi. Hautajaistenkin musiikista on saatu monta ikävää riitaa. Ja kirkkoon kuulumatonta siunattaessa joko pidetään herätyssaarna tai vetästään homma vasemmalla kädellä alta lipan—tai ainakin mietitään tuohtuneena näitä vaihtoehtoja. Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, että toimitaan kuin kirkko omistaisi nämä instituutiot.
Mutta kirkko ei omista syntymää. Kirkko ei omista lapsen liittämistä perheen, suvun ja ystäväpiirin jäseneksi. Kirkko ei omista kummiutta siinä merkityksessä, että lapsella on erityisesti hänelle nimetty aikuinen ystävä. Kirkko ei omista aikuistumista eikä avioitumista. Eikä kirkko omista kuolemaa. Kysymys onkin, voiko kirkko olla tuomassa evankeliumia ja olla mukana näissä instituutioissa ja siten ihmisten elämässä aidosti monikulttuurisessa kontekstissa.
Olen pahoillani, vaikka olen hiukan asiaan perehtynyt, en millään jaksa ymmärtää, miksi Jumala tarvitsee näin monimutkaisia operaatioita tahtonsa toteuttamiseen?
Jeesus, ihmiseksi tullut Sana, ei sano mitään homoseksuaalisuudesta, mutta ehkä Hän käyttäytymisellään syrjäytettyjä ja kaltoinkohdeltuja kohtaan tahtoo kertoa meille jotain…
em. kommentti oli tarkoitettu Harri Ahdesmäelle.
Ja kyllä tuo homoseksuaaleihin suhtautuminen ja heille langetettu taakka on silkkaa väkivaltaa.
No kyllä Jeesus otti kantaa myös homoseksuaalisuuteen, vaikkakaan ei suoraan. Hän mm. totesi, että laista (=Mooseksen kirjoista) ei katoa mitään, ei edes pienin pilkku, ennenkuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5:18). Lisäksi hän totesi, että Raamattu ei voi raueta tyhjiin (Joh. 10:35b). Kun hän sanoi näin, mikä minä olisin muuta väittämään?
Jeesus myös eroitti toisistaan synnin tekemisen ja syntisen ihmisen, mikä on meille tänä päivänä niin kovin vaikeaa, Hän mm. armahti aviorikoksesta kiinni jääneen naisen, mutta kehoitti samalla naista luopuman synnin tekemisestä.
Minun mielestäni jokainen on vapaa päättämään itse elämäntavastaan eikä minulla henkilökohtaisesti ole mitään homoseksuaaleja vastaan, päinvastoin, mutta niin kauan kun kirkon oppi perustuu Raamattuun, se ei voi, eikä sen tule toimia Raamatun ilmoituksen vastaisesti.
Tämäkin on Raamatusta:
”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?”
Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.’
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”
Matt. 22:36-40
Kannattaa panna merkille kehoituksen järjestys ja muistaa, että ”sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni”, Ps. 119:105
Suurempaa lähimmäisenrakkautta ei ole, kuin että välittää hänen iankaikkisesta kohtalostaan. Jeesus antoi henkensä sen vuoksi.
Sonjan esille ottamassa raamatunkohdassa on kyse juuri tästä agape-rakkaudesta. Se tulee eroittaa eros-rakkaudesta, joka tarkoittaa ihmisten välistä eroottista rakkautta.
Voi Harri, minä kallistun Jeesuksen opetukseen ja ihmiskäsitykseen. Kokonaisuus puhuttelee.
Minä taas olen ”yhtä hullu” kuin apostoli Paavali, joka totesi roomalaiselle maaherra Feelixille, että;
”mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, (Ap.t. 24:14)
Ok, Harri. Kristinusko on rikkauksia täynnä; siihen ei voi kyllästyä, kun uutta luodaan jatkuvasti.
Jeesus oli naimaton. Miksi? Tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa naimaton mies oli äärimmäinen poikkeus.
Toisaalta kannattaa lukea Johanneksen evankeliumi ja Jeesuksen suhde rakkaimpaan oppilaaseensa(”oppilaaseen, jota Jeesus rakasti”). Tulee väistämättä mieleen klassisen kauden Ateena, Sparta, miksei myös Kreeta. Oppilaan ja opettejan suhde. Kreikkalainen pederastia muuten vaikutti Platonin ajoista (ja vähän aiemminkin) vähintään ajanlaskun taitteeseen.
Entä Daavidin ja Joonatanin vähintäänkin homososiaalisuus?
Tällä tarkoitin sanoa, että Raamattu näyttäytyy kovin erilaisena riippuen silmälaseista, joiden läpi sitä lukee.
Mihinkähän tämä juttu taas menee. No Kari-Matti Laaksoselle kuitenkin tarkoitettu. En oikein ymmärrä kommenttiasi. Tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa yleensäkin naimaton henkilö taisi olla poikkeus ihan sosiaalisista syistä ilmeisesti. En tiedä kuinka äärimmäinen poikkeus noin kolmekymppinen Jeesus siltä kannalta katsoen oli.
Taitaa olla sama tilanne edelleen katsottuani Jerusalem-ohjelmaa äskettäin. Siinä kolmekymppiset kaverit vielä etsiskeli sitä sopivaa.
Ja jos sitten aletaan tutkia sanaa rakkaus, mitä tälläkin palstalla on puitu eri juttujen yhteydessä, niin sanan vivahteet ovat monet. Jos esim. nainen sanoo, että rakastaa naisystäväänsä, ei se tarkoita välttämättä, että on lesbo. Minulle ei ainakaan, kuten näköjään sinulle, ensimmäiseksi tule ko. asia mieleen.
Tämä vain siksi, että kommenttisi on mielestäni vähän kummallinen. Raamattuahan sinänsä kai itse kukin taitaa mielellään yrittää katsella omalta kannaltaan myönteisesti siinä kohdassa, jossa se jotenkin ikävästi osoittaa näitä omia syntejä.
Tekstejä voi lukea monella tavalla. Olemme jo aikaa sitten kadottaneet Raamatun kirjoittajien teksteihin etusijalle laittaman merkityksen.
Kari-Matin esille ottamassa raamatunkohdassa Joh. 13:23 on myös kyse agape-rakkaudesta, jonka merkitys on veljellinen/sisarellinen, ystävysten välinen rakkaus. Sillä ei ole mitään tekemistä homoeroottisen rakkauden kanssa.
Samanlaisesta rakkaudesta oli kyse myös toisessa Kari-Matin esille ottamassa raamatunkohdassa 2.Sam. 1:26. Joonatanista sanotaan, että ”hän rakasti Daavidia niinkuin omaa sieluansa, 1.Sam. 18:1. Sillä on yhtä vähän tekemistä homoeroottisen rakkauden kanssa kuin veljesten tai sisarten välisellä rakkaudella toisiinsa.
”Tekstejä voi lukea monella tavalla. Olemme jo aikaa sitten kadottaneet Raamatun kirjoittajien teksteihin etusijalle laittaman merkityksen.” /Kari-Matti L.
Tämähän ei pidä paikkaansa, jos meillä on sama Pyhä Henki, jonka inspiraatiossa myös Raamattu on kirjoitettu. Jos meillä ei Henkeä ole, Raamattu pysyy suurelta osin käsittämättömänä ja ristiriitaisena.
”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta (Raamatussa), sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava (Pyhän) Hengen avulla.” (1.Kor. 2:14)
Tässä olen Harri Ahdesmäen kanssa samaa mieltä. En ole lukenut näitä kirjoituksia, mutta heittäisin kysymyksen, että jos on kadotettu jossain, mitä joskus on etusijalle laitettu, niin korjaako asian se, että laitamme tilalle aivan jotain, mutta, jolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Kun otetaan Raamattu käteen, niin kumpi on tärkeämpää tekstin tutkiminen vai siihen lisääminen niin kuin itselle sopii, jollain sellaisella mitä siellä ei koskaan ole ollut? Tai helpottaako oloamme, jos valikoimme sieltä sen mikä omaan rauhamme sopii. Lopuksi ketä itse asiassa petämme jos näin teemme?
Siis tarkoitin tuota agape jjuttua. Jäi viesti vajaaksi.
No kun tämä alkaa olla koko sivusto homopainotteista niin en malta olla Kari-Matti Laaksoselle lisäämättä vielä, että mitä opetuslapsiin tulee niin ei kai tiedetä muiden kuin Pietarin olleen naimisissa. Enkä ole törmännyt rouva Paavaliinkaan. Eli mistähän yleensä enää keskustellaan.
Homoseksuaalisuus ominaisuutena (identiteetti) ja homoseksuaalisuuden toteuttaminen (elämäntapa) liittyvät varmaankin aika läheisesti toisiinsa. Tuomitset ainakin jälkimmäisen synniksi. En ole varma ilmaisenko itseäni epäselvästi vai heittäydytkö tahallaan ymmärtämättömäksi. Kysyin perusteitasi sille, että haluat pitää tiukasti kiinni Raamatun kirjaimesta ho.oseksuaalisuuden (josta se ei tosin puhu sanaakaan) kohdalla, mutta orjuuden kohdalla löydät perusteita pidättyä kirjaimellisuudesta. Naimattomuuden ensisijaisuutta koskevaan kysymykseeni et edes suostu vastaamaan, mutta oletan sinun selittävän senkin ”aikahistoriallisilla” syillä (Jeesuksen pikaisen paluun odotus).
Mikä on perusteesi sille, että homoseksuaalisuuden suhteen vastaava kontekstin huomioiminen on väärin? Miksi juuri tästä asiasta Raamatun ilmoitus on täydellinen ja lopullinen? Joku konservatiivi (sinusta en tiedä) voisi vedota maalaisjärkeen tai pitää asiaa itsestäänselvyytenä. Molemmat pohjautuvat täydellisesti konservstiivin yleensä kammoamaan subjektiivisuuteen. Kyselen sinulta samaa asiaa, jota Kari-Mattikin pohdiskeli aiemmin: millä perusteella jotkut kohdat Raamatusta sivuutetaan, toiset nostetaan tikun nokkaan.
PS. Alkuperäisen viestisi perusväite oli, ettei kukaan ole voinut todistaa Raamatulla, että Jumala hyväksyy synnissä elämisen. Et ole vastannut tätäkään koskevaan kysymykseeni: kuka tällä on moista väittänyt? Minun ymmärtääkseni ei kukaan; silloin koko väitteesi on absurdi.
Panu Saarela:
”millä perusteella jotkut kohdat Raamatusta sivuutetaan, toiset nostetaan tikun nokkaan.”
Raamattua tutkiessa on hyvä pohtia kysymyksiä, mitkä kohdat kuuluvat vanhaan liittoon, mitkä uuteen ja mitkä molempiin, jotta ymmärtää kokonaiskontekstia. Monet olettavat myös, että 3.Moos kirjalla ei ole mitään sanottavaa tämän päivän kristityille. Tosiasia kuitenkin on, että tuo koko kirja kertoo Jumalan ainutlaatuisesta pyhyydestä. Kun vähitellen käsittää Jumalan pyhyyden ja puhtauden suuruutta ja vaatimusta, ymmärtää myös, mikä on jumalallista alkuperää ja mikä ei.
Jumalan pelastussuunnitelma Raamatun mukaan tarkoittaa sitä, että ihmiset, joiden elämän Herrana on Jeesus Kristus, muuttuvat (=pyhittyvät) vähitellen ominaisuuksiltaan Kristuksen kaltaisiksi. Onhan ihminen aikoinaan luotu Jumalan kuvaksi. Tästä syystä on käsittämätöntä, että kristillisessä kirkossa on langettu taistelemaan Jumalan tahtoa vastaan.
Puhut täysin eri asiasta. Mitä tekemistä Paavalin käsityksellä orjuudesta ja naimattomuuden ensisijaisuudesta pn vanhan liiton kanssa?
Kirjoituksestasi voi yllättäen päätellä, että useimmista konservatiiveista poiketen et pifä koko Raamattua jumalallisena. Vetoamisesi Hengen antamaan viisauteen vie sinut subjektiivisuuden suolle (mistä konservatiivit syyttävät yleensä liberaaleja). Melkoista konservatiivista sekametelisoppaa siis. Sikäli kirjoitat rehellisesti, että krisarin alastomuus paljastuu kaikille.
Edellinen kommentti oli Juha Lehtiselle; sivusto heittää tekstejä mihin sattuu.
Panu Saarela:
”Puhut täysin eri asiasta. Mitä tekemistä Paavalin käsityksellä orjuudesta ja naimattomuuden ensisijaisuudesta pn vanhan liiton kanssa?”
Väärin, arvoisa Panu. Ilman vanhaa liittoa ei olisi olemassa uutta. Ja jos tutkii Uutta testamenttia ilman Vanhaa testamenttia, jää moni kysymys vastausta vaille.
P. Saarela:
”Kirjoituksestasi voi yllättäen päätellä, että useimmista konservatiiveista poiketen et pifä koko Raamattua jumalallisena.”
Pahoitteluni, aamuyön tunteina kommentistani jäi puuttumaan yksi sana. Oikein kirjoitettuna virke kuuluu: ”Kun vähitellen käsittää Jumalan pyhyyden ja puhtauden suuruutta ja vaatimusta, ymmärtää myös, mikä ihmisessä on jumalallista alkuperää ja mikä ei.”
P. Saarela:
”Vetoamisesi Hengen antamaan viisauteen vie sinut subjektiivisuuden suolle […]”
Tulkintasi on ainutlaatuinen. Oletko todella sitä mieltä, että on kyse subjektiivisuuden suosta, kun koko maailmanlaajuinen Kristuksen seurakunta on Jumalan pelastussuunnitelmasta yhtä mieltä?
Kerropanyt sitten, miten vanhanliiton ymmärtäminen avaa Paavalin suhtautumista orjuuteen ja naimattomuuden ensisijaisuuteen.
Turhaan pahoittelet ”aamuyön virhettäsi”’, tosiasiassa konservatiivikin valikoi kohdat tikunnokkaan; on siis enemmän ja vähemmän jumalallisia kohtia.
Kommentyini ei liittynytmitenkään Jumalan pelastussuunnitelmaan, puhut taas täysin eri asiasta. Vetoaminen Hengen antamaan valoon jumalallisia ja vähemmän jumalallisia raamstunkohtia erotellessa on puhdasta subjektiivisuutta. Opettele keskustelemaan muiden kanssa samasta aiheesta.
Viimeinen viesti on Juha Lehtiselle.
P. Saarela:
”Turhaan pahoittelet “aamuyön virhettäsi”‘, […] Kommentyini ei liittynytmitenkään Jumalan pelastussuunnitelmaan, puhut taas täysin eri asiasta. Vetoaminen Hengen antamaan valoon jumalallisia ja vähemmän jumalallisia raamstunkohtia erotellessa on puhdasta subjektiivisuutta. Opettele keskustelemaan muiden kanssa samasta aiheesta.”
Keskustelua ”samasta aiheesta” on mahdotonta jatkaa, ellet osoita edes hitusta kunnioitusta keskustelukumppania kohtaan.
On vaikea osoittaa erityistä kunnioitusta sellaista keskustelijaa kohtaan, joka puhuu täysin er asiasta mutta virheensä myöntämisen sijaan jankuttaa oikeassa olemistaan.
Älä rupea henkilökohtaisuuksiin, Panu Saarela, jos
et ymmärrä sitä selvää tosiasiaa, ettei orjuus luo mitään analogiaa.
Tässä on ollut kyse aikamoisen monesta asiasta, orjuus rikkana rokassa. Senkään suhteen et ole ”analogiattomuutta” onnistunut mielekkäästi perustelemaan.
Jorma Ojalalle vielä pieni täydennys. Korostat kovasti, ettet ole puhunut mitään”ominaisuuksista”. Homoseksuaalisen ominaisuuden toteuttamista pidät kuitenkin kadottavana syntinä. Siksi kysyin sinulta, missä raamatunkohdassa otetaan kantaa tai ylipäätään puhutaan homoseksuaalisesta identiteetistä tai ominaisuudesta.
Summa summarum. Lopputulos on, että ”talo on riitautunut itsensä kanssa”. Ts. talon työntekijät haluavat laatia omanlaisensa opit ja säännöt eivätkä kunnioita talon Herran ohjeita. Raamatun mukaan tällainen talo ei pysy pystyssä vaan sortuu. Kumpien tulisi peräytyä, talon Herran vai palkollisten, että säästyttäisiin talon sortumiselta? Siinäpä tuhannen taalan kysymys.
Tietysti on myös mahdollista, että isäntänsä kanssa riitautuneet palkolliset etsivät uudet työpaikat, joissa voivat toteuttaa oppiaan.
Salme, Olisitko valmis katsomaan homoseksuaalisessa parisuhteessa elävää kristittyä veljeä tai sisarta silmiin ja sanomaan: ”Katso itseäsi, häpeä! Se mitä teet on syntiä.”
Yksittäisten Raamatun jakeiden taakse on helppo piiloutua. Mutta Raamattu kutsuu meitä ottamaan henkilökohtaisesti vastuun omista sanomisistamme ja teoistamme. Olenko minä valmis lisäämään homoseksuaalien kärsimystä ja häpeää itsestään? En ole.
myös kirkko elää siinä suhteessa murroskautta, että sen on katsottava totuutta silmiin. Sen monet, todella monet käytännöt ja opetus ovat olleet erästä, melko suurta ihmisryhmää monin tavoin alistavia, kärsimystä ja häpeää tuottavia.
Kari-Matti, kommenntini liittyy ev.lut. kirkon omilla sivuilla ilmaistuun käsitykseen avioliitosta, sen solmijoiden sukupuoli mukaan lukien. Osa papistosta on riitautumassa kirkon virallisen kannan kanssa. Sikäli ”talo riitautuu itsensä kanssa”.
https://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/0CE3F6033CC577B2C225708400436993?openDocument&lang=FI
Salme Kaikusalo: ”ev.lut. kirkon omilla sivuilla ilmaistuun käsitykseen avioliitosta, sen solmijoiden sukupuoli mukaan lukien.”
Ei se, että ev.lut. kirkon omilla sivuilla lukee jotain, takaa sitä, että siellä ilmaistu käsitys, mielipide tai julkilausuma olisi oikeudenmukainen ja ihmisten tasa-arvoa kunnioittava.
Eikä se talo siitä mihinkään sorru, että monilla sen työntekijöillä on mielipiteitä, jotka jokainen ajattelemaan kykenevä ihminen – jopa tällainen pakana – pystyy päättelemään oikeudenmukaisiksi ja ihmisarvoa kunnioittaviksi. Ja jos se siihen sortuu, niin saa kyllä sitten ihan rauhassa sortuakin.
Kimmo, kyse on nyt siitä, haluavatko noudattaa/noudattavatko kirkon papit kirkon omaa kirjattua käsitystä avioliitosta, sen solmijaosapuolista vai eivät. Sinä puhut nyt eri asiasta kuin minä.
Kari-Matti, unohdin vastata kysymykseesi syntiin liittyen. Olen saanut ev-lut.kirkossa opetuksen, että kaikki avioliiton ulkopuolella tapahtuma sukupuoliyhteyden harjoittaminen on syntiä. Se koskee myös heteroja. Mielestäni ketään synninharjoittajaa ei tarvitse käskeä häpeämään, sillä me kaikki olemme syntisiä. Synti ei korjaannu häpeämisellä vaan parannuksenteolla. Tällainen opetus siis silloin kun kirkossa vielä puhuttiin synnistä ja parannuksenteosta.
Salme, ei kai siinä ole mitään vikaa, että osa kirkon työntekijöistä haluisi muuttaa kirkon opetusta tai mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien siunaamisen/vihkimisen? Siitä puhumattakaan, että osa kirkon työntekijöistä haluaisi, että valtakunnan lainsäädäntö ei erottele ihmisiä heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.
Eihän se, että haluaa muuttaa opetusta tarkoita sitä, etteikö kunnioittaisi voimassa olevaa opetusta ja päätöksiä.
Muutosvaatimus ei, tietenkään, koske uskoon ja evankeliumiin liittyviä asioita. Ne ovat muuttumattomia.
Kirkkon on muuttanut käsityksiään monista, todella monista asioista viimeisen sanokaamme 150 vuoden aikana, esimerkkinä vaikkapa eronneiden uudelleen vihkiminen, ehtoollispakko, kirkollinen kurinpito, virkakysymys jne…
Homoseksuaalisien parisuhteiden siunaaminen kuuluu niihin, toisin sanoen kehällisiin asioihin, joissa kannanmuutos on mahdollinen. Se ei ole uskoon liittyvä kysymys.
Raamatussa on osia, joita ei nykyään/koskaan ole otettu erityisen vakavasti. Missä kulkee raja vakavasti otettavien ja ei-niin-painavien Raamatun kohtien välillä on monissa tapauksissa veteen piirretty viiva.
Kiitos Salme vastauksestasi:-)
Nähdäkseni tässä on kuitenkin pieni, mutta samalla oleellinen ero.
Kirkon traditionaalinen opetus tuomitsee heteroseksuaalisen avioliiton ulkopuolisen seksin. Mutta kaikki on ok, jos solmii heteroseksuaalisen avioliiton (ja jatkaa hommia, sikäli kuin vielä jaksaa/kykenee).
Ero on tässä. Homoseksuaalisen ihmisen kirkon traditionaalinen opetus tuomitsee ikuiseen selibaattiin/tai vaihtoehtoisesti ikuiseen kadotukseen, mikäli ei kykene epäinhimilliseen pidättäytymiseen tai pysty vaihtamaan seksuaalista suuntautumista, mikä pysyvänä, lähes aina essentialistisena ominaisuutena on mahdotonta.
Kirkko on toisin sanoen ei tuomitse vasenkätisyyttä, mutta jos aikoo vasenta kättä käyttää, se on syntiä, hieman ontuvaa esimerkkiä käyttääkseni.
Kirkon traditionaalisen opetuksen mukaan siis homoseksuaalinen, pysyvässä, uskollisessa ja rakkauteen perustuvassa parisuhteessa elävä pari harrastaa syntiä. Tämä on väärin, ja sen onneksi huomattava osa papistoa ymmärtää.
Kirkko on tässä(kin) suhteessa murroksen edessä. Tulee mieleen väistämättä II Ms:n jälkeinen aika, jolloin valveutuneempi osa papistoa alkoi paitsi luoda yhteyksiä työväenliikkeeseen, myös arvioida koko kirkon teologiaa uuudelleen.
Tässä on ns. opillinen ympyrä tai ”noidankehä”.
Kirkko opettaa Raamattua siteeraten:
”Avioliiton perusta on luomisessa
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja asetti heidät elämään keskinäisessä yhteydessä ja rakkaudessa. Avioliitto on Jumalan antama tehtävä ja hänen erityisessä suojeluksessaan. Avioliitto on asetettu puolisoiden keskinäistä huolenpitoa ja elämän jatkumista varten.”
Jos/kun avioliitto on kirkon mukaan miehen ja naisen välinen liitto ja seksuaalinen yhteys on hyväksyttyä vain avioliitossa (ainakin aiemman opetuksen mukaan) niin kaikki sen ulkopuolella harjoitettu seksuaalinen toiminta on johdonmukaisesti syntiä.
Tämä on looginen päättely vallitsevasta tilanteesta. Kirkko/työntekijät ei taida olla johdonmukainen opetuksessaan, klikkaako jossain lenkissä..
Salme, osin esitin ”näkemyksiäni” jo tuossa yllä.
Homoseksuaalisten parisuhteiden siunaaminen kuuluu kirkossa siihen kategoriaan, jossa kannan muutos on mahdollinen.
Kirkko ei oikeastaan ole luterilaisen ortodoksian ajoista (n. 1600-luvun alusta) lähtien muuta tehnyt kuin muutanut kantojaan lukemattomissa kysymyksissä. Useimmiten syynä yhteiskunnallinen muutospaine.
Mutta, tietyt perusfundamentit eivät ole muuttuneet, eivätkä muutu.
Toisin kuin ehkä yleisesti oletetaan, homoseksuaalisten suhteiden siunaaminen on kirkon opin ja teologian kannalta kärpäsen kokoinen asia (vaikka tietysti asianomaisille itselle mitä tärkein).
Mutta: jos esim. mennään kieltäämään Pojan neitseestäsyntyminen liikutaan todella syvissä vesissä, täysin eri mittaluokan kysymysten parissa.
Kari-Matti, näinhän asia on. Minä kiinnitin kommenteissani huomiota enempi vallitsevaan tilanteeseen.
Ja missä kohdassa tuomitaan tällaiseen identiteettiin pohjautuva, tasaveroiseen rakkauteen ja parisuhdeuskollisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen?
Tutustu joskus Raamattuun. Sitä lienee yllä siteerattukin.
Taidat olla huumorituulella 😉 No, argumenttien puutteen voi ilmaista monella tavalla.
”Homoseksuaalisten parisuhteiden siunaaminen kuuluu kirkossa siihen kategoriaan, jossa kannan muutos on mahdollinen.” K-M. Laaksonen
Tämä ei valitettavasti pidä lainkaan paikkaansa. Kirkko ei voi siunata sellaista, minkä Raamattu yksiselitteisesti nimeää synniksi. Ei ainakaan niin kauan, kuin Raamattu on nimetty kirkon ylimmäksi opilliseksi ohjeeksi. Tietysti, jos tästä opista halutaan luopua, on myös homoseksualisten suhteiden siunaaminen silloin mahdollista. Siinä tapauksessa ei ole enää kyseessä se kristillinen kirkko ja oppi, jota esi-isämme ovat seuranneet. Silloin jokainen on vapaa harkitsemaan. haluaako enää kuulua siihen.
”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” 2.Tim. 3:14-15