Taas joutuu arpomaan, kuka vähiten möhläisi presidenttinä. Kekkosen aikaan oli helppoa. Presidentinvaaleja oli kuuden vuoden välein, paitsi silloin kun Kekkonen oli kalassa ja naisissa eikä vaaleja ehtinyt pitää. Virkakautta jatkettiin poikkeuslailla niin kuin oikein ja kohtuullista olikin. Kaikki tiesi, että Kekkonen ja presidentti ovat sama asia.
Kekkosen jälkeen alkoi demarivärisuora, joka kesti peräti 30 vuotta. Tosin Ahtisaari ei ollut demari, kunhan tuli 1960-luvun puolivälissä ottaneeksi SDP:n jäsenkirjan, kun sillä oli nostetta ulkoministeriössä. Siellä oli muitakin demaripoikia, joista työväenmarssi oli yhtä kaukana kuin duunari vasemmistoliitosta.
Helposti unohtuu, että Manu oli tulenpalava sosialisti vielä viisikymmentäluvulla. Sitten tuli jatkoaika, Lenita ja kansansuosio ja Koivisto alkoi huolella pystyttää presidenttitietä. Opiskeli venäjää ja rakensi pitkän kaavan mukaan idänsuhteita. Tyyliin tietysti kuului, kun toimittaja kysyi, että minkäslaiset ne Teidän idänsuhteet ovat niin Manu vastasi velmusti: ”ettei niillä maar ole kehumista.” Tosiasiassa Koivisto oli sodankäynyt mies, piinkova reaalipolitiikko, jonka suhteet Neuvostoliittoon olivat kunnossa jo kuusikymmentäluvulla venäjän kielen taitoa myöten.
No, Koiviston jälkeen oli Sorsan vuoro. Mutta Kale oli ehtinyt motata niin oikealle kuin vasemmalle puolueessaan, loukata, astua varpaille, työntää sivuun. Epäpyhä allianssi Lasse Lehtinen & Erkki Tuomioja junaili Ahtisaaren presidentiksi. Eihän Mara politiikasta mitään ymmärtänyt, tuskin tiesi, missä eduskunta kokoontuu, mutta kuusi vuotta kulki kuitenkin kunnialla….
Politiikassa dementialla ja vielä vähemmän anteeksiannolla on sijaa. Kuka vanhoja muistaa, se parhaiten pärjää. Kampittaminen on makeaa ja kosto suloinen. Sorsa sai hyvityksen, kun SDP:n ja SAK:n pojat (ja tytöt) eivät toista kertaa mokanneet. Tuomiojakin oli ehtinyt vaihtaa jo puolta ja Tarja teki Maralle mafiamaisen tarjouksen. Kerro, ettet halua toiselle kaudelle tai ota turpiin SDP:n jäsenäänestyksessä ja kerro sitten ettet halua toiselle kaudelle.
Tuskin montaakaan presidenttiä on kurmuutettu samalla tavoin kuin Halosta parina viime vuotena. Vaan, jos mennään 2000-luvun alkupuolelle, kuinka moni tiesi, mitä tuleman pitää? Ei moni, jos totta puhutaan. Totta sekin, että Tarja oli idealisti eikä idealistia tulisi päästää ulkopolitiikassa kuin korkeintaan kehitysyhteistyöhön, jonnekin kauas.
Salolainen työväen juristi Sauli on ollut hyvä presidentti. Vähäeleinen, vanhan ajan ulkopolitiikan realistisen koulukunnan edustaja. Kun Marinin pissisbileita kritisoitiin, niin kuinka moni muisti postmodernin ajan politiikan kuuluisimman örvellysketjun? Siellä, missä Tupu, Hupu ja Lupu bailasivat, sattui ja tapahtui. Normipäivä, nyrkkitappeluita myöten. Kristillissiveellisyys oli kokoomuspojista kaukana.
———————————————–
Vähän pitkä johdanto. Nyt täysin tieteellinen, silti luotettava proknoosi tyyliin Sänkiaho tulevista vaaleista.
Katselin eilen Oulujokea, en hypännyt, mutta harmittelin, miksi Kekkosta ei voi äänestää? Ikävä tuli aikoja, kun Kekkonen aamutuimaan kapusi jätettäköön sanomatta keiden kaikkien sängystä ja kiirehti presidentin esittelyyn. Karjalainenkin kannettiin pääministerinä parahultaisesti paikalle. Ei auta itku markkinoilla, joku seuraavana esiteltävistä on seuraava presidentti.
Kun elämäni oli ehtinyt melkein murheelliseen keski-ikään, asuin – aivan liian kauan – taikavuorimaiset seitsemän vuotta Mikkelissä. On siis sopivaa aloittaa Etelä- Savon omasta pojasta Olli Rehnistä. Muutoin järjestys sattumanvarainen.
————————————————-
1. Olli Rehn (s.1962 Mikkeli) Filosofian tohtori (Oxford)
Toimisiko sama politiikassa? Naatiskele, elä laakase heti!
Presidenttikilvassa Rehn on eräänlainen politiikan surunlapsi. Ollista alettiin tehdä presidenttiä jo silloin, kun Keskusta vielä oli suuri ja suomettunut. Nyt jopa puolueen oma ennuste on, että jos ei uutta messiasta tule tai Sanna Marin liity Kepuun, puoluetta odottaa kuuden prosentin kannatus.
Olli Rehn on yhtä raikas ja virkistävä kuin Kepun tupailta Tyrnävällä marraskuussa. Kukaan ei osaa rallienglantia yhtä hyvin. Olisi ollut kaikille, myös ja erityisesti Keskustalle pelkkä win win, mikäli Ollille olisi keksitty jotain tekemistä vielä muutamaksi vuodeksi Suomen Pankissa.
Rehn on älykäs, omaa pitkän kokemuksen politiikasta ja olisi Suomelle hyvä presidentti. Puolueessaan Rehn asemoitui pitkään arvoliberaaliin laitaan, mutta kun vuosikymmenet ovat vierineet – ja puolue Oulun seudun lestadiolaisia lukuunottamatta ripustautunut liberaalin laitaan vihreiden seuraksi – on Olli sammaloitunut lähes konservatiiviksi.
Rehn ei ole kansanvillitsijä. Kun oman puolueen kannatus laahaa kymmenessä prosentissa, turha odottaa Olli-ilmiötä.
Sori Olli! Virtaan on hypättävä, mutta oikeaan aikaan. Kannatus jäänee Kepun gallup-lukemien tuntumaan kymmenen prosentin pintaan. Todennäköisesti senkin alle.
————————————————
2. Mika Aaltola (s. 1969 Petäjävesi). Yht.tri, dosentti Tampereen yliopisto
Jokainen ääni on tarpeen. Pahnanpohjimmaisetkin. Mika evankeliumijuhlilla.
Mika Aaltola olisi jokaisen äidin toivevävynä edustava presidentti: pitkä, tumma, jykeväleukainen ja vielä tohtori. Mikassa on sekin etupuoli, että on aina samaa mieltä kuin kuulija. Mahdolliset likaiset temputkin hoituvat. Niitä ilmeisesti on jo harjoiteltu UPI:ssa.
Anteeksi vaan, mutta Mika Aaltola olisi presidenttinä painajainen. Olisi hyvä, että äänestäjä tietäisi tuotteesta edes jotain ennen kuin vaalilippu uurnaan putoaa. Aaltolan poliittisista tai muistakaan näkemyksistä ei ota erkkikään selvää. Aaltola ei vastaa kun kysytään, tai jos vastaa, vastaa kuulijakunnan mukaan jotain ympäripyöreää. Ja kun puoluetta minkäänlaista ei ole taustalla, emme voi viiteryhmästäkään päätellä mitään.
Aaltola on kertonut poliittisista linjauksistaan, ettei häntä voi sijoittaa sen kummemmin oikeistoon kuin vasemmistoon. Aaltola on kertonut arvoistaan sen verran, ettei häntä voi sijoittaa sen kummemmin liberaaliin kuin konservatiiviinkaan päätyyn.
Mitä pidemmälle kampanja edennyt, sitä selvemmäksi on käynyt, ettei Aaltola itsekään tiedä, minne hänet pitäisi sijoittaa. Samalla on käynyt selväksi Aaltolan kampanjan amatöörimäisyys.
Aaltola sai nostetta, kun muutti Yle:n suosiollisella avustuksella Pasilaan Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Nyt vain on käynyt niin, että sekin sota kääntynyt asemasodaksi, joka ennen pitkää kallistunee Venäjälle.
Aaltolan valinnasta presidentiksi olisi toki se etu, että UPI saisi vähemmän kiistanalaisen johtajan. Tämä tuskin riittää syyksi äänestää Mikaa.
Tutkijana en Mikan pätevyyttä ja ansioita kiistä. Presidenttiehdokkaana Mika Aaltolassa on pieni osa joukopihoa, pala republikaani Reagania, hyppysellinen evankelikaalisuutta ja valtava annos Väyrysen pyrkyä.
Nyt vaan on kisa Mikan osalta mennyt niin huonoksi, ettei edes Elisa Aaltolan hastattelu iltapäivälehdessä enää huononna tilannetta.
Ei tullut jytkyä, tuli varaslähtö! Jalka ei osunut lankulle. Kannatus vaalien ensimmäisellä kierroksella max 8-9%.
————————————————
3. Li Andersson (s. 1987 Turku). Valt.kand.
Hmn…pitääkö presidentin olla boomeri?
Jos isä asuu vaimonsa kanssa rakentamassaan kuusikulmioisessa talossa, voiko tyttärestä tulla presidentti? En tiedä. Oman ikäluokkansa lahjakkain poliitikko Li Andersson jokatapauksessa on.
Li ei kiellä punaisuuttaan. Päinvastoin. Jos Andersonista tulee presidentti, joudumme kiikaroimaan, minkä tulipunaisen terrorijärjestön tarra Anderssonin läppäristä kulloinkin löytyy.
Sisäpolitiikaltaan Li Andersson edustaa suurinpiirtein sitä, mitä itse voisin kannattaa: oikeudenmukaista, kaikista huolehtivaa yhteiskuntaa, jossa mahdollisimman pienet tuloerot.
Presidentin pesti kuitenkin keskittyy ulkopolitiikkaan ja siinä luoja meitä varjelkoon valitsemasta presidentiksi laitavasemmistolaista idealistia, jonka jalat tukevasti yläilmoissa. Jalkaväkimiinojen kielto olisi pientä verrattuna siihen, mihin Li umpipasifistisena ylipäällikkönä yltäisi.
Li Anderssonin tulevasta ulkopolitiikasta presidenttinä tiedämme ainakin sen, etteivät palestiinalaisarabit niin suurta terroritekoa koskaan voikaan tehdä, ettei Israelin pieninkin vastaisku olisi Li:lle suurempi rikos.
Li Andersson ei kuitenkaan yllä presidentiksi. Se on todennäköisesti Suomelle ainoastaan hyvä asia.
Minä en halua Suomen presidentiksi ulkopoliittisilta linjauksiltaan punavihreää pasifistia. En tässä maailmantilanteessa. Äärimmäisen taitavana ja sanavalmiina tv-keskustelijana Li joka tapauksessa kerää kohtuullisen kannatuksen.
Li Andersson saanee noin 6-7% annetuista äänistä.
————————————————-
4. Sari Essayah (1967 Haukivuori). Kauppatieteiden maisteri
Onko sosiaalinen oikeudenmukaisuus kristillinen arvo?
Olisipa se somaa jos Sarista tulisi pressa. Kohta saisimme taas pyörtyä aamuhartauksissa koulussa? Miltä tuntuisi laittomat hämyisät aborttiklinikat laitakaupungilla? Ai että: KOKO Raamattu olisi käytössä. Asiaan vihkiytymättömälle: se nykyisin tarkoittaa Suomi-KD-kielessä paria Paavalin jaetta ja muutama riviä Vanhaa Testamenttia.
Ekonomi Essayh voisi olla hyvä presidentti. Sellainen pullantuoksuinen ja kodikas kuin Matin ja Liisan ruokapaikka Lapinlahdella. Tosiasiassa Essayahilla ei ole mitään mahdollisuuksia, mutta toisaalta Essayah taitavana esiintyjänä on eduksi KD:lle tv- ja muissa tenteissä.
Sari Essayah valitettavasti vei puolueen oikeistohallitukseen, mikä kertoo, missä KD:n poliittinen paikka nykyisin sijaitsee, viidesläisyys-helluntailaisuuden ohella. Johonkin voi luottaa: Suomelle pienet, mutta KD:lle iankaikkista elämääkin suuremmat kysymykset – abortti, alkoholi ja homot – pysynevät puolueen agendan keskiössä paruusiaan saakka.
Se on varmaa, ettei helluntailaisen Sarin presidenttikaudella istuttaisi kosteita lounaita pitkän kaavan mukaan, ei vilkutettaisi silmää pöydän toiselle puolelle diplomaatin puolisolle, ei…kaikki olisi siveästi ja kohdallaan kuin pienessä talossa preerialla.
On eduksi, että presidentti puhuu monia kieliä, mutta puhuminen kielillä?!
Sari Essayahin kannatus presidenttivaalien ensimmäisellä kierroksella jää puolueen eduskuntavaalikannatuksesta ja asettuu 2%:n tietämille, jos sitäkään. Hyvä niin.
————————————————
5. Pekka Haavisto (s. 1958 Helsinki) Valt.yo.
Kolmas kerta toden sanoo?
Pekka Haavisto on – ei vihreiden – vaan kansalaisvaltuuskunnan ehdokas. Huutakoon hep se, jonka mieleen ei Haavistosta välittömästi assosioidu vihreät tai Koijärvi. Nykyistä resignoitunutta Pekkaa minun tosin on valtavan vaikea kuvitella istumassa kahleissa keskellä Mannerheimintietä.
Pekka Haaviston poliittinen, myös ulkopoliittinen kokemus hakee vertaista. Pekka on älykäs, Pekka on maltillinen ja Pekka on taitava. Mutta: Haavisto näyttää nykyään yhtä energiseltä kuin ruttuun lintattu sateenliottama viherjuomatölkki. Siis oikeasti! Minne on kadonnut tulenpalava innostus? Ei soi taustalla Ultra Bra.
Nyt on puristus pressaksi niin kova ja kieli keskellä suuta, ettei tahdo ääntä tulla.
Ei myöskään Pekan kampanjatiimin masterplan, vasemmistolle vi..tuilu siinä toivossa, että oikeistosta vyöryy ääniä, näytä sekään toimivan.
Punaisuuden Pekka kieltää, ja se varmasti pitää paikkansa kuten sekin, että Haaviston isä oli Munkivuoren yhteiskoulun rehtori. Tuskin pikkuporvarillisempaa paikkaa Suomesta löytyy.
Ymmärrän, että Pekka haluaa ottaa etäisyyttä puolueeseensa. Kukapa ei haluaisi. Ensin Ohisalo, sitten..hmn..mikä tämän nykyisen pj:n, nätin tytön nimi olikaan? Vihreät on kutistunut lähes kuuden prosentin puolueeksi. Ei sannamarineja joka puolueeseen siunaannu. Vihreät nykyimagolla on Pekalle vain rasitteeksi.
Mutta mitä tilalle, kun haaleakaan punavihreys ei käy? Kentän keskiviivan oikealla puolella on jo nyt ahdasta ja väsähtäneen oloinen Pekka ei pärjää Alexille. Jopa Rehn näyttää Haaviston rinnalla kuin olisi melkein hereillä. Toiselle kierrokselle Pekka pääsee, mutta ainut mahdollisuus olisi vihertävän vasemmiston äänet. Mutta kuka viitsii?
Pekka Haavistosta Suomi saisi takuuvarmasti pätevän, maltillisen ja osaavan presidentin. Mutta jotain pitää tapahtua ja pian, mikäli Pekka haluaa pressaksi. Näillä näkymin Haavisto häviää toisella kierroksella Stubbille samoin lukemin kuin 1994 Lillan Maralle: 46-54%.
————————————————-
6. Alexander Stubb (1968 Helsinki). Filosofian tohtori (London School of Economics).
Pääministeri Stubb saapumassa tiedotustilaisuuteen keskellä kansainvälistä kriisiä.
Entä Alex? Kumma juttu, mutta punaiset shortsit eivät enää hätkähdytä tipan vertaa. Suomalaisessa politiikassa on ainakin kaksi, joilta löytyy itseironiaa. Toinen on Keskustan ensi kesänä valittava seuraava pj. Antti Kaikkonen, toinen Alexander Stubb. Minua viehättää Stubin avoimuus, huumorintaju, positiivisuus ja kuten todettua kyky itseironiaan.
Äänestäisin Stubbia ellei miehen puolue olisi talouspolitiikassa ääriliberalistista laitaa kyntävä kokoomus.
On kuitenkin ajateltava kuukautta kahta kauemmaksi. Kestämmekö kuusi vuotta twiittailua omista urheilusaavutuksista? Tai omahyväisiä vitsejä, joille ei naura kuin Stubb itse? Mene ja tiedä.
Alex ei ole ollut kovissa paikoissa. Paineensietoa ei ole testattu kuten Pekka Haavistolla. Mitä jos tulee lirit punaisiin pöksyihin?
Yhtä kaikki Alex Stubb on ylivertainen kampanjoimaan ja Kokoomuksella on ammattitaitoisin tiimi taustalla ja kuten elinkeinoelämän suosimalle puolueelle sopii: kottikärryttäin paalua takana.
Stubbista Suomi saa edustavan ja asiansa osaavan presidentin. Englanti sujuu. Samoin ruotsi, ranska ja saksa. Mutta korpraali ylipäällikkönä? Historia kertoo, ettei se ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Yhtä kaikki: nyt näyttää siltä, että mikään ei pysäytä Stubbin juoksurataa presidentiksi.
————————————————
7. Jussi Halla-aho (s. 1971 Tampere) Filosofian tohtori
Jussi juuri kertonut hyvän vitsin?
Haluammeko presidentiksi miehen, joka on kirjoittanut scriptan? Haluammeko ylipäälliköksi sivarin? Haluammeko Mäntyniemen herraksi kaverin, joka milloin tahansa – myös presidenttinä – saattaa somessa yhtäkkiä putkahtaa paikalle kommentoimaan kuin kuka tahansa peräkammarin poika Peltsusta.
Haluammeko pressaksi henkilön, johon osa kannattajista liittää – ilmeisen tosissaan – epiteetin ”Mestari”?
Emme halua.
Jussi Halla-aho saattaa olla ehdokkaista älykkäin. Mikäli tie Mäntyniemeen kulkisi Mensan kautta, olisi Jussi presidentti. Jussi Halla-aho on ylivertainen sanankäyttäjä ja hallitsee ironian. Halla-aho on väitellyt aiheesta, joka ei kaikkein helpoimpia.
Mutta ajatelkaa perussuomalaisia puolueena! Vähän väliä sieltä löytyy jos jonkinlaista porukkaa, joka rakentanut ties mitä autotallissa. Tai rivikunnanvaltuutettu raapustaa ”humoristisesti” seinälleen, kuinka painaa kaasua, kun tietä ylittää..
Jussi Halla-aho haluaa esiintyä realistina, jopa inhorealistina, silti Jussin ulkopoliittisiin linjauksiin liittyy joskus annos sellaista ideologiaa, johon verrattuna Elias Simojokikin vaikuttaa maltilliselta keskitien kulkijalta.
Jussi tulee saamaan ääniä kohtuullisesti, mutta jo menestyksenä voi pitää, jos yltää puoleen puolueensa viime eduskuntavaalien kannatuksesta.
————————————————
8. Jutta Urpilainen (s. 1975 Lapua) Kasvatustieteen maisteri
Komissaarina kiva olla. Liiankin kiva?
Anteeksi, kuka Jutta?
Äänioikeusikärajan on saavuttanut lukuisia ikäluokkia sen jälkeen, kun Urpilainen viimeksi vaikutti Suomen sisäpolitiikassa. Niille, jotka eivät muista: Jutta oli joskus SDP:n puheenjohtaja. Vähän keskiviivasta oikealle. Evankelinen – noin suurinpiirtein – ja Kokkolasta. Kokkola on Suomessa ja Jutan isäkin oli jo pitkäaikainen kansanedustaja, jonka nimeä vierustoverinkin oli hankala muistaa.
Ihmetellä sopii demarien presidentinvaalipeliä. Ehdokkaan valinta on jätetty viime tinkaan. Sääliksi käy myös Juttaa. Varmasti mukavampi olisi ollut paistatella päivää Afrikan lämmössä, viiden tähden hotellissa, komissaarin palkalla kuin kiertää umpisynkkää keskitalven Suomea vailla menestymisen mahdollisuuksia.
En keksi demarien epäonnistumiselle muuta syytä kuin että odoteltiin, että Hänen Majesteettinsa Sanna I olisi vielä pyörtänyt puheensa ja suostunut ehdokkaaksi. Ymmärrän Sannaa, siinä määrin kuin nyt kukaan tälläinen maan matonen edes ajatuksenpoikasen tasolla voi kuninkaallisiin kurkottaa: kuka nuori..hmn.. nuorehko..öö…siis keski-ikäinen naisoletettu haluaisi vangita itsensä syrjäisen Suomen vailla valtaa olevaksi presidentiksi, kun koko maailman huuhaajetset on avoinna ja tilaisuus tehdä tiliä..?
Paavo Lipponen sai 2012 presidentinvaalissa 6.7% äänistä ja Tuula Haatainen kuusi vuotta myöhemmin 3,2%. Demarien susisynkkä presidentinvaalitaival saa jatkoa. Urpilaisen saalis jäänee johonkin 7-8% tienoille.
————————————————
Jos Kekkonen ryyppäsi, juonitteli ja naiskenteli siellä sun täällä (kuten presidentin tuleekin!) niin kukaan edellä esitellyistä tuskin yltää millään mainitulla saralla samaan. Jos – ja kun – Stubbista tulee Suomen presidentti, yksi asia on varma: kukaan maailman valtionpäämiehistä ei juokse, ui tai pyöräile yhtä lujaa.
Alex Stubbin voittoa ei näytä uhkaavan mikään tykkää siitä eli ei. Lohtua vähän tuo Stubbin sanat, että uskonto on hänelle yksityisasia. Sehän sentään on vasemmiston vanha vaatimus jo vuodelta 1903!
Itse ajattelin, että Saulille pitäisi antaa ainakin yksi vuosi lisää, että hän vakiinnuttaisi Nato-purtemme oikeaan asentoon. Sitten tuli mieleeni sanonta: Ihminen päättää, mutta Jumala säätää. Meillä pitäisi nyt olla ainakin ripaus uskoa johdatukseen kun astumme uuteen aikaan keulakuvalla, jota emme tiedä kuka hän on ennen kuin asiat ovat tapahtuneet. Ehkä se epävarmuuden aika onkin vasta nyt, jota pelättiin silloin, kun hakemus oli jätetty, mutta ei hyväksytty.
Kiitos Lauri kommentista. Jos Saulille annettaisiin vuosi poikkeuslailla lisää, palaisimme tavallaan Kekkosen aikaan. Ei minulla mitään sitä vastaan sinänsä olisi. Poliittisesti se on (oli) mahdoton vaihtoehto.
Kerrankin Matiaksen kanssa samaa mieltä ja lisäyksenä mainittakoon, että me naiset meillä päin, olemme sitä mieltä, että Olli Rehn on presidentin näköinen mies.
Ei mikään viihdeohjelmien hupiveikko, vaan asiallinen ja vakaa, tarpeeksi etäinen ja luotettavan oloinen.
Presidentti ei saa olla myöskään liian jyrkkä suhteessa esim. muihin vatioihin, pitää ymmärtää sekin, että kaikki katsovat asioita omista lähtökohdistaan, ei meidän näkemyksistä.
En kannata Aleksander Stubbia, koska viimeisin mitä hänestä muistan, oli suomalaisten ja perussuomalaisten haukkuminen impivaaralaisiksi, jotka haluavat käpertyä omiin metsiinsä. Kuinka meidän pitää avata portit maailmalle ja saada lisää maahanmuuttoa. Lisää maahanmuuttoa, oli hänen mottonsa.
Nyt hän on kääntänyt takkinsa ja kannattaa rajojen sulkemista, ettei edes humanitäärinen pääse sisään.
Pitäisi aina harkita mitä puhuu, jos ei osaa ennakoida tulevaa, eikä tiedä heistä tarpeeksi. Tuskin hän koskaan tulee sanomaan, että persut olivat sittenkin oikeassa. Kyllä Impivaara tietää.
No, Halla-aho toki oli realismissa Venäjän suhteen kaukonäköisempi kuin monet muut. Toisaalta se ei Halla-ahon puheenjohtajakaudella estänyt perussuomalaisia EU-parlamentissa liittoumasta nimenomaan Putin-mielisten puolueiden kanssa.
Emme me Tarja pärjää ilman maahanmuuttoa. Syntyvyys laskee liikaa ja koko systeemi romahtaa jos tänne ei tule väkeä. Nyt syntyville lapsille ei löydy enää eläkkeen maksajia eikä edes vanhusten hoitoa.
Pekka, kiitos kommentistasi! Suomessa joidenkin laskelmien mukaan maailman kolmanneksi iäkkäin väestö. Ikäpyramidi taloudellisesti mahdoton. Yhä useammat elävät yhä vanhemmaksi ja kokonaishedelmällisyysluku jo nyt vain 1.32 . Ja ilman vieraskielisiä naisia se olisi jossain 1.15 tuntumassa.
Kannattaa huomata, että ns. vieraskielisten naistenkin hedelmällisyys laskee heidän oltuaan jonkin aikaa Suomessa.
Tarvitsemme kipeästi lisää paljon lapsia synnyttäviä naisia. Paljon lapsia synnyttäviä naisia taas puolestaan tulee luonnollisesti sellaisista maista, joiden kulttuuriero Suomeen mahdollisimman suuri. Mitä paremmin taas kotoutuminen, siis suomalaiseen kulttuuriin sopeutuminen sujuu, sitä pienempi kokonaishedelmällisyysluku.
Näin ”kirkkohistorioitsijana” (mikä suureellinen ilmaisu!) en malta olla painottamatta, että meillä on ihan kotoperäistäkin väestöä, jonka kokonaishedelmällisyysluku – puhdas arvaus – varmasti hipoo neljää ellei viittä. Jos olisin diktaattori, kannustaisin suomalaista mediaa, kirkkoa, ja mielipideilmastoa tukemaan ja suosimaan lestadiolaisuutta.
En uskalla puhua tässä pilttuussa Putinista yhtään mitään, koska se käsitetään kuitenkin ylistykseksi ja minut poistetaan, jota älä viekoittele.
Analyysit ehdokkaista ovat teräviä, ironisia, humoristisia, ehkä jopa hieman ilkeitä – mutta mielestäni osuvia! Olen joidenkin ”asiantuntijoiden” kanssa samoilla linjoilla: Jos Urpilaisen kannatus alkaisikin – kuin ihmeen kaupalla (lähes raamatullinen sanonta!) nousta, se voisi merkitä Haaviston kannatuksen laskua ja Rehnin tai Urpilaisen pääsyä toiselle kierrokselle. Nyt kahden kärki näyttäisi kuitenkin vakiintuneen. Aaltolan suuri kannatus, jonka vuoksi hän erehtyi kisaan mukaan, lähti viime vuonna UKrainan sodan kommentaattorina ja sen tuomasta uutuuden viehätyksestä sekä siitä, että ehdokkaita tuolloin oli tiedossa vain muutama. Olen myös sillä kannalla, että Stubbin kannatus kestää, kun vaalipäivä on jo vajaan kuukauden päästä!
Kiitos! Vähän tarpeettoman ilkeitä, totta. Taitaa vaalipäivään silti olla reilu kaksi kuukautta vielä. Silti ei pitkä aika. Vaikea nähdä, että joku muu olisi kakkoskierroksella kuin Haavisto ja Stubb. Voi olla, että jälkimmäinen tulee voittamaan Haaviston selvemmin numeroin kuin veikkasin.
Stubb on Haavistolle pahin mahdollinen vastustaja. Arvoulottuvuudella eroja ei juuri ole ja vasemmisto/oikeisto-akselilla ei siinäkään suurta eroa. Kokoomuksen lisäksi Stubbia äänestää kakkoskierroksella kaikki vaaliuurnille vaivautuvat Rehnin, Halla-ahon , Räsäsen ja Harkimon kannattajat + osa RKP:läisistä. Minun matematiikalla, joka ei hääppöinen, näyttää siltä, että tilanne aika selvä.
Toki Stubb itse voi vielä mokata. Haavisto sitä tuskin tekee. Ihan pieni yllätysmomentti on vielä Urpilainen, mutta en oikein jaksa uskoa, että edes Marinin vetoapu kovin paljoa auttaa.
Joo, sorry, piti kirjoittaa, että vajaan kolmen kuukauden päässä eli reilut kaksi kuukautta on ensimmäisen kierroksen päivään.
K-M Laaksonen
KIrjoitit: ”Jos olisin diktaattori, kannustaisin suomalaista mediaa, kirkkoa, ja mielipideilmastoa tukemaan ja suosimaan lestadiolaisuutta.”
Jos olisit diktaattori, PAKOTTAISIT suomalaista mediaa, kirkkoa, ja mielipideilmastoa tukemaan ja suosimaan lestadiolaisuutta! Silloin saisivat muutkin kokea sen, mitä me muutamat olemme jo hieman maistaneet. Tosin varmaan osin tyhmyyttämme?
Pakko ja helvetillinen pelko on varmasti paras lääke tottelevaisuusongelmiin, jotta päästään johtajan asettamiin tavoitteisiin! Pelkkä kannustaminen ei riitä.
Lahja rauhoittuu nyt ja yrittää ymmärtää, että:
A) ploki sekä Lahjan viittaama kommentin osa on yritetty kirjoittaa hiukan kieli poskella.
B) lestadiolaisuudessa ja erityisesti vanhoillislestadiolaisuudessa on todella paljon hyvää ja aion sen sanoa vastakin pyytämättä jokaiselta hoitokokousuhrilta erikseen anteeksi.
C) ploki ei käsittele lestadiolaisuutta ja vielä vähemmän hoitokokouksia ja niiden uhrien vuosikymmenten jälkeenkin ilmeisen pysyviä haavoja ja aitoja kärsimyksiä. Eli emme jatka tästä.
D) En malta olla sanomatta, että on esitetty varsin pitävän tuntuisia arvioita, että edellä ylistämäni presidentti Kekkosen hengellinen viiteryhmä saattoi olla vanhoillislestadiolaisuus, tosin Kekkonen ja SRK tulkitsivat lievästi sanoen eri tavoin, mitä kristillisyydessä perinteisesti oli uskottu ja opetettu elämäntapojen vanhurskaudesta.
Suomen syntyvyystilastot voisivat kyllä kääntyä parempaan päin, jos saisimme kokea laajan lestadiolaisen tai roomalaiskatolisen kansanherätyksen. Maamme nuorimman väestöpohjan omaavista postinumeroista monet sijaitsevat Pohjanmaan vahvimmilla leatadiolaisalueilla.
Huomion arvoista on se, että nyt valitsemme ensimmäistä Nato-presidenttiä. Tilanteessa, jossa ei ole vielä vakiinnutettu Suomen paikkaa organisaatiossa. Puhumattakaan, että olisi yhteistä ymmärrystä siitä miten Nato saa Suomea tarvittaessa puolustaa? Ja hallitusta haastetaan koko ajan!
Totta. Presidenttiehdokkaiden näkemyksissä Naton roolista on eroja. Miten USA:n sotilaiden sijoittelu Suomessa? Entä ydinaseet? Jne.
Nykyään maailma on hankala. Siinä missä talouspoliittisesti itse sijoitun varsin vasemmalle, niin ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta melkeinpä päinvastaiseen poliittiseen laitaan. Sama koskee suhtautumista Israeliin. Inhoan Netanjahua, mutta laitavasemmiston selkäydinjatkeelta tuleva palestiinalaisfanitus tuntuu sekin vähintään yhtä vastenmieliseltä.
K-M Laaksonen
Tartuin yhteen käyttämääsi sanaan, jonka minä kuvittelen tarkoittavan jotain pahaa. Liitit sen lestadiolaisviittaukseesi. Ei minulla ollut enempää sanottavaa siihen. Turhaan ennakoit.
Tykkäsin todella kovasti pressakirjoituksestasi.
Olipa kiva kommentti😊 Kiitos!
Kiitos kiitoksista!
Ehkä jatkossa maltan mieleni enkä enää kommentoi ko.aihetta koskevia kirjoituksiasi.
Kommentoi vain, sitten, kun sen paikka on. Vähänpä niitä lestadiolaisblogeja on viime aikoina ollut.
K-M Laaksonen!
Kiitos, että olet pikkuisen lieventänyt eka vastausviestiäsi minulle!
Annoit minusta tosi pahan kuvan aggressiivisena hoitokokousuhrina.
Siltä pohjalta minun on vaikeaa ja uskaliastakin keskustella kanssasi vl-aiheista.
Kaikki ehdokkaat hyviä rukousaiheita. Kaikkien puolesta kun rukoilee, niin tulee rukoilleeksi myös tulevan presidentin puolesta.
Tänään Jutta Urpilainen varmisti presidenttiehdokkuutensa. On olemassa mahdollisuus – ei suuri, mutta silti – että Jutta menisi toiselle kierrokselle. Voittoon asti en jaksa uskoa. Urpilainen mainitsi puheessaan piispa Eero Huovisen muistelmakirjan. On täysin mahdollista, että Jutta itse – eikä joku kampanjatiimista – on sen lukenut.