Kemin kirkkoherran paikka oli auki. Kukaan ei kuitenkaan jättänyt papereita sisään. Pohjolan Sanomissa (22.11.) hiippakuntapastori Outi Äärelä Oulun tuomiokapitulista sanoo, ettei tapaus suinkaan ole ennenkuulumaton, paitsi että yleensä toinen hakukierros tarvitaan pienissä seurakunnissa.
Nolla hakijaa tarkoittaa käytännössä toista kierrosta eli viran julistamista uudelleen hakuun.
Kemin kirkkoherranvaalista on tulossa välitön eli kansa pääsee uurnille. Sekö pelästytti hakijat?
Eikä Kemi ole mikään erityisen pieni seurakunta, jäseniä siellä on hieman yli 15 000 – kooltaan se on maamme 90. suurin seurakunta Pieksämäen ja Joensuun seurakuntien välissä (Joensuun ev-lut. srk-yhtymässä on kuusi seurakuntaa). – Kaikkiaan Suomessa on 417 seurakuntaa.
Hakijoiden puute on aina nihkeä viesti, johon voi olla monia syitä, sattumanvaraisiakin.
– Olli Seppälä –
Voisin halutakin, mutta on hieman kaukana! Pitää harkita hakemista! 🙂
Riippuu, mistä päin alkaa mitata välimatkaa.
Olin siellä kesätöissä kauan aikaa sitten. Mukava kaupunki. Tosin silloin seurakunnassa porukka jakautui ”tavallisiin” seurakuntalaisiin ja sitten vl-väkeen. Tätä jakoa oli myös työntekijöissä. Lieneekö vielä nytkin. Voi tietýsti toimia ongelmittakin.
Kun pohjoiseen lähtee sillä mielellä, että on ”vl-väki” ja ”tavalliset”, niin lippua ostaessa kannattaa ehkä syrjäsilmällä vilkaista myös paluuaikatauluja.
Kari-Matti, Kiitos kriittisestiä kommentista. En ole lähdössä pohjoiseen ”sillä mielellä”. Totesin vain sen, mikä oli asiantila 1980-luvun alkupuolisikolla. En siis tiedä, onko tilanne edelleen sama.
Toivo, mikäli ajatus pelaisi edes auttavasti samalla nopeudella kuin sormet, niin olisi sen (kommentin) voinut jättää kirjoittamatta. Kerran satuin eräästä vanhasta sanomalehdestä – ihan muun asian yhteydessä – törmäämään eläkkeelle piakkoin eräästä Lapin seurakunnasta jäävän khran haastatteluun. Siinä vl-liikkeeseen kuulumaton rovasti totesi, että papilla vl-voittoisilla paikkakunnilla on kolme vaihtoehtoa: liittyä/kuulua liikkeeseen, suhtautua siihen myötätunnolla ja positiivisesti tai pakata pikkuhiljaa matkalaukkuajaan. Voi tosin olla, että tilanne nykyään toinen,.Eläkkeelle jäävä khra oli valinnut keskimmäisen vaihtoehdon.
Kari-Matti, Olen asiassa täysin samaa mieltä. Jos khra haluaa pärjätä tuollaisessa seurakunnassa, hänen tulee suhtautua tuohon herätysliikeväkeen yhteistyötä rakentaen ja kunnioittaen. Itse kunnioitan vl-väkeen kuuluvia ihmisiä ja olen toiminut pappina joidenkin kanssa hyvässä yhteistyössä. Samalla totean, että tilanteessa on kokonaiskirkon kannalta ja myös yksittäisessä seurakunnassa ainakin teologinen ongelma. Ratkaisua minulla ei siihen ole, ainoastaan rinnakkaiselon mahdollisuus.
Hankala piirre kahtiajakautuneissa seurakunnissa on siinä, kun vuoron perään tulee vastakkaista suuntaa kannattava kirkkoherra virkaan. Tulija ensitöikseen romuttaa edellisen aikaansaannokset. Näin jakaantuneisuus säilyy polvesta polveen.