Uskonyhteisö, joka on tunnettu A) omasta mielestään maailman ainoina oikeina uskovaisina B) ihmiselämän pyhyyttä ihastelevana, ehkäisyä vastustavana ja pientä lasta uskon esikuvanaan pitävänä porukkana ja joka sitten sortuu raskaisiin laiminlyönteihin juuri lapsia koskevissa asioissa on käsittämätön asia monelle.
Näin olen kuullut liikkeen ulkopuolisten ihmettelevän asiaa.
Itsekin mietin nyt tuota perin kummallista ja ristiriitaista pakettia. Jostakin syystä mua kiusaa juuri tuo ajatus ihmiselämän alkamisen pyhyydestä. Eräs Kotimaan kommentoija tiivisti asian näin:
”Lähtökohta on se, että ihmiselämän alkaminen ei ole torjuttava sairaus vaan hyvä ja kaunis asia, Jumalan lahja ja siunaus.”
Tuo perin kauniilta, jalolta ja pyhältä kuulostava lausahdus, jota olen kuullut usein liikkeen ihmisten sanomana, ei jostakin syystä johda läheskään aina mihinkään siunaukselliseen ja kauniiseen käytännöntasolla. Teorian ja käytännön kuviot eivät aina kohtaa.
Joo, ei ja ei; tuo lausahdus on hyvä ja oikea, en minä sitä, eikä se johda itsessään mihinkään pahaan. Mutta se, että saman ihmisen suusta saattaa tulla sekä tuontapainen lausahdus, että myöskin vähättelevä asenne ja laiminlyönti pienen lapsen kohdalla, hänen kohdatessa väkivaltaa, on käsittämätön asia.
Jos siis ajatellaan, että ihmiselämän alkaminen on hyvä ja kaunis asia, Jumalan lahja ja siunaus, olisi enempi kuin oletettavaa, että tuota ihmiselämää varjeltaisiin, suojeltaisiin ja puolustettaisiin kaikin tavoin koko hänen avuttomuutensa ja pienuutensa ajan. Siihen asti, kunnes hän on itse kykeneväinen itseään puolustamaan.
En tiedä ja huokaus. Tuon jalon ajatuksen päässä ihmiselämän alkamisen pyhyydestä, on vaikka ja minkälaisia todellisuuksia. Hirmu onnellisia, hirmu onnettomia ja kaikkea siltä väliltä.
Yhdessä todellisuudessa vanhemmat nauttivat lapsikatraastaan ja lastenlapsistaan täysin rinnoin, heille ihanassa uskonyhteisön sisällä oleva perheyhteisö, on kuin Jumalan valtakunta pienoiskoossa ja osa yhteiskunnan tervettä tukipilaristoa. Siinä kaikilla jäsenillä on hyvä ja ihana olla, eivätkä he vaihtaisi maanpäällistä osaansa mihinkään muuhun maailmassa ja heille on luvassa vielä iankaikkinen ilo kunnian taivaassa, jossa ilo on täydellistä.
Toisenlaisessa todellisuudessa äiti hautoo vauvansa ja itsensä tappamista, päästäkseen maanpäällisestä helvetistään eroon. Viime tingassa hän kuitenkin havahtuu hakemaan apua ammattiauttajilta ja alkaa saamaan apua ja tukea itsensä kuntoon saattamiseen ja lastensa huolehtimiseen ja rakastamiseen.
Sellainen todellisuus, jossa lapsen hätää, kaltoinkohtelua ja väkivaltaa ei yksinkertaisesti huomata siksi, kun työmäärä on niin iso ja uupumus on jokapäiväinen vieras vanhemmilla, on kaikkea muuta kuin siunauksellinen todellisuus.
Todellisuus, jossa pahantekijän maineen ylläpitäminen on uhrin kokemusta tärkeämpää, on hirvittävä todellisuus.
Vielä vuoden sisällä on pidetty hoitokokouksia seksuaalisen väkivallan kohteeksi lapsena joutuneelle henkilölle, hänen paljastettuaan pahantekijänsä. Missä tuhannen piilossa tällaisessa tilenteessa on ollut pyhä lause: ihmiselämän alkaminen on hyvä ja kaunis asia, Jumalan lahja ja siunaus….? Pelkkä ihmiselämän alkaminen ei ole se hyvä ja pyhä asia, vaan kokonainen ihmiselämä, sitä pitää suojella ja varjella loppuun asti.
Heikki Honkala,
kiitos vilpittömästä vastauksesta. Edellisessä kommentissani tarkoitin ensinnäkin tapaasi kommentoida Vuokon postausta ja toiseksi tutkimuspohdintojesi ongelmia. Seuraavassa tarkennan kirjoitustani; lainaan vastaustasi pätkittäin – jospa se helpottaisi asiayhteyksien hahmottamista:
1) ”Juu, voisinhan minä siihen aineistoon tutustua. Voisitko lähettää sen minulle? ”
Ilmeisesti vastaus minun kommenttini moitteeseen:”Heikki Honkala, minusta sinun kommenttisi ovat epäoikeudenmukaisia. Kritisoit Vuokkoa jostain lähtökohdasta, jonka olet mielessäsi kuvitellut. Pyydänkin sinua lukemaan huolellisesti tekstin; perehtymään, mitä teksti käsittelee – ja vasta sitten arvioimaan sitä.”
Tarkoitin Vuokon blogitekstiä, en tutkimusaineistoa. Tämän blogipostauksen ensimmäisessä kommentissasi kirjoitat: ”Sinä tukeudut ulkopuolisten puheisiin, vahvistat sen mielestäsi totuudeksi referoimalla niitä täällä ja niputat meidät kaikki vanhoillislestadiolaiset ”kummalliseen pakettiin”, joka ei taatusti ole koko totuus. Tarjoat vaihtoehdoiksi vain täydellisen auvoisuuden ja täydellisen hirviöelämän. Tiedät kuitenkin, että todellisuudessa ääritapauksia on vähän ja suuren enemmistön elämä on jotakin noiden väliltä.”
Minusta tuo on epäoikeudenmukaisesti sanottu. Vaikka Vuokko postauksessaan viittaa ulkopuolisten puheisiin (erityisesti tekstin alussa), kokonaisuudesta käy esille, että hän puhuu monikymmenvuotisesta kokemuksesta, ja perustaa kirjoituksensa siihen kautta linjan. Lisäksi väitteesi, että Vuokko tarjoaisi esillä pitämäänsä näkökulmaa ainoaksi vaihtoehdoksi on epätosi. Ajatuksen kanssa hänen tekstejään lukiessasi huomaat sinäkin, että Vuokko usein huomauttaa selväsanaisesti kirjoittavansa vain yhden tulkinnan. Itse asiassa koko blogin esittelyssä jo on tämä asia mainittu, joten siinä ei pitäisi olla epäselvyyttä. (Ja se, että blogi ei käsittele ”koko totuutta” lestadiolaisuudesta on vain ansio, sillä se kiiltokuvanäkökulma on jo luettu Päivämiehestä. Täällä kannattaakin käsitellä ne näkökulmat, jotka eivät liikkeen ”avoimeen keskustelukulttuuriin” sovi.)
2) ”Kun ymmärsin, että haluttiin esittää jotakin perusjoukkoon yleistettävää, juuri esitin, että laadullinen aineisto ei siihen sovi.”
Mutta mistä keksit ymmärtää perusjoukkoon yleistämisen tavoitteeksi? Vuokko ei missään yhteydessä vihjaisekaan siihen suuntaan, että haluaisi sanoa jotain keskimääräistä haastattelujen perusteella. Mitä hyötyä sinun mielestäsi voisi olla tietää, mitkä erilaiset asiat korreloivat vaikkapa pahoinvoinnin kanssa koko ”vl-perusjoukossa” – joka on lisäksi mahdoton yksiselitteisesti määritellä?
3) ”Mitä tarkoitat omasta päästä keksimisellä?” Viittaat ilmeisesti tekstini kohtaan: ”On ihan sinun omasta päästäsi ajatus yleistää tällaisen tutkimuksen tulokset mihinkään muuhun kuin tutkimusaineistoon.” ? Ks. kohta 2) edellä.
4) ”En oikein tavoita mainintaasi yksilöllisyydestä. Tietenkin jokainen kokee yksilöllisesti. Tuskin tässä hankkeessa on tarkoitus tuoda yksilöiden tilanteita esiin avun tarjoamiseksi heille.”
Tässä tarkoittanet suraavaa pätkää tekstiäni: ”Jokaisen ihmisen elämä sekä vl-yhteisössä että sen ulkopulella on aivan yksilöllinen ja yksilöllisesti koettu. Ei korrelaatioilla ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka me itse kukin voimme omaa toimintaamme suunnata parhaan ymmärryksemme mukaan parempaan suuntaan. ”
Tarkoitukseni oli tekstillä osoittaa edelleen hämmästystäni siitä, että olet innokas saamaan yleistettävää, jotain perusjoukkoa edustavaa tietoa. Toisin kuin määrällisen tutkimuksen tuottamaa tietoa tilastollisesti merkitsevistä yhteyksistä asioiden välillä, laadullisen tutkimuksen tuloksena rakentuvaa käsitteellistä tietoa voidaan soveltaa lukemattomiin erilaisiin tilanteisiin. Soveltaminen tapahtuu tilanteessa osallisena toimivien ihmisten ymmärryksen, ajattelun, havaintojen – ja niiden tulkintojen kautta.
Tällaista tietoa voi käyttää esimerkiksi: I) uhri (hengellisen) vallan väärinkäyttöytilanteen tunnistamiseen; II) (mahdollinen) tekijä oman toimintansa/ aikomuksensa väkivaltaluonteen havaitsemiseen; III) muut tilanteessa mukana olevat tilanteen riskipiirteiden tunnistamiseen ja havaintojensa sanallistamiseen; IV) uhrin tai tekijän läheiset näiden toiminnan tai toiminnalle esitettyjen perusteluiden oireellisuuden havainnointiin ja havaintojen sanallistamiseen (ja sitä kautta tarkemman tarkastelun mahdollistamiseen); V) kaikkien edellämainnittujen kanssa tekemisiin joutuvat ammattiauttajat perustellun huolen herättämiseksi, käsitteellistämiseksi ja näin edelleen tarkemmin tutkittavaksi; VI) opettajat, puhujat ja hengellisen, sosiaalisen yms. työn tekijät ennaltaehkäisevän toiminnan ja valistuksen kehittämiseksi.
Tuossa lähinnä ongelman havaitsemisen kannalta merkitseviä esimerkkejä, mutta voit itse keksiä lisää esimerkiksi jo tapahtuneiden väärinkäytösten aiheuttamien haittojen korjaamiseksi.
5) ”Mainintaasi jankutuksesta viittaan vain, mitä olen toivonut syyttömien suojelemisesta.” – jankuttamista olin siis sanoittanut näin: ”Mistä tämä on peräisin tämä muallakin vl-keskusteluissa esiintyvä jankutus asioiden esiintymistiheydestä siellä tai täällä?”
Millä tavoin syyllisyys tai syyttömyys vähenee tai lisääntyy esiintymistiheyden myötä? Eikö jokainen tapaus ole liikaa? Eikö jo yhden uhrin auttamisen takia ole välttämätöntä saada tietoa tästä ilmiöstä? Miksi ihmeessä joku, joka haluaa ummistaa silmänsä ja kiltisti maksaa Ry:n jäsenmaksun myötä puhujien ja SRK:n vastuuhenkilöitten vastuuttomuudesta, olisi syyttömämpi kuin yksikin uhri, joka on vielä (ollut) lapsi tekohetkellä?
Minusta on parempi selvittää nyt nämä sotkut kunnolla, että syyttömiä kärsijöitä tulee jatkossa mahdollisimman vähän.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Toivon, että säästytte hyväksikäyttöongelmilta ja hyödytte tutkimuksista ja jukaisuista muodossa tai toisessa. Ja sivullistenakin koetusta ahdistuksesta saattaa olla hyötyä siten, että sen avaaman eläytymiskyvyn avulla pystyy entistä paremmin kohtaamaan hätää kärsivän lähimmäisen.
Kiitos Tanja, että jaksoit vastata perusteellisesti viesteihini. Luulen, että emme ole niin erimielisiä kuin miltä äkkiseltään voisi näyttää.
Tarkentaisin, että en ole vailla kvantitatiivista tutkimusta aiheista. Sellaisen tekeminen olisi hyvin työlästä käsitemäärittelyiden ja otantaongelmien vuoksi. Toteaisin vain, että kovin yleistävillä väitteillä olisi hyvä olla vankat perustelut. Esität hyviä esimerkkejä kvalitatiivisen tutkimuksen mahdollisuuksista.
Totta sekin on, että Vuokko muistaa usein todeta, ettei ääritapaukset ole koko totuus.
Vuokko on kirjoittanut blogipostauksensa alkuun poleemisen vastakkainasettelun, jonka koen jollakin tavoin satuttavana. Ehkä se pani minut kyselemään perusteluja. Myönnän provosoituneeni.
En oikein pidä kilttiä jäsenmaksun maksajaa koskevasta heitostasi.
Mielestäni meidän jokaisen vanhoillislestadiolaisen velvollisuus on tehdä voitavansa uhrien auttamiseksi ja asioiden korjaamiseksi, jos sellaisia tilanteita tulee.
Jatkuu …
Näissä kommenteissa törmää silloin tällöin eri muodoissa esitettyihin heittoihin ääliömäisen lammasmaisista riviuskovaisista jonkun demonisen johdon puristuksessa. Minusta uskovaisen omatunto velvoittaa valvomaan ja tekemään voitavansa uhrien auttamiseksi ja oikeuden toteutumiseksi, jos eteen tulee sellaisia tilanteita.
Ei ole tyylikästä kehua omia tekemisiään, mutta sen verran sanon, että emme ole vaimoni kanssa täysin ohittaneet toimimismahdollisuuksiamme tällaisissa tilanteissa.
Varmasti on minua paljon empaattisempia ihmisiä, mutta olen minäkin surrut uhriksi joutuneiden lasten kohtaloa yksin ymmärtämättömien aikuisten ympäröiminä. Se on hirveää.
Kaikkea hyvää myös sinulle omaan elämääsi!
Olen samaa mieltä Heikki. Aika järkyttäväksi meni taso keskusteluissa tuolla uutisissa. Toiset kertovat menneensä ulkopuolisten ammatti ihmisten koulutukseen muuttaakseen tilannetta ja mihin alkavat keskustelijat. itse lopetin keskustelun lukemisen. Valintoja voi tehdä aina.
Kiitos vielä sinulle, Heikki.
Myönnän sen jäsenmaksujutun olevan provo, mutta valitettavasti liiankin osuva. (Sehän tässä sirkuksessa on kamalinta, että pahinkin aavistus osoittautuu aina kalpeaksi…)
Sillä, kuten herrat tiedotustilaisuudessa asian selvästi esittivät, kyllä tämänkin taitamattomuuden vastuu palautettiin ihan sinne paikallisyhdistyksen vuosikokoukseen ja SRK:n vuosikokousedustajien valtakirjanantotilanteeseen. Toivotaan, että paikallisyhdistysten jäsenet – johtokunnat nyt etupäässä vuosikokousta valmistellessaan – ottavat kopin vastuusta.
Nythän vastuu nakattiin ilmaan, ja ilmaan se jää, ellei kukaan ota koppia.
Ajattelen, että laitan vielä tämän, kun minulla on tapana itsellä varmistaa taustoja kun en ole niistä varma ja törmäsin tällaiseen.
Johanna Hurtig on tehnyt yhdessä muiden kanssa 2010 kirjan joka liittyy tutkimusten lukemiseen. Uskoisin löytyvän kirjastosta.
”Ajattele itse! : tutkimuksellisen lukutaidon perusteet / Johanna Hurtig, Merja Laitinen ja Katriina Uljas-Rautio (toim.).”
Vaikka ei nyt tekisikään tutkimusta, mutta tietoa etsiessä ja vaikka toista infotessa näistä tiedoista voi olla hyötyä. Tarkoitan tällä sitä, että saa hyödyntää tutkimustietoa.
Tanla L-K:
Olet Tanja oikeassa tässä. Epäilen ettei kukaan ota koppia, koska ry:t ovat aina ongelmatilanteissa kääntyneet SRK:n puoleen ja ongelmatilanteita ry:issä ovat sellaiset uudet avaukset, joilla ei ole SRK:n siunausta. Vuokon sanoin: ”Kummallinen paketti”.