Apostoli Paavali opettaa meille roomalaiskirjeessä Jumalan lain merkityksen. ”Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää” (Room 2:18). ”Lain tehtävä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20). ”Laki hallitsee ihmistä niin kauan kun hän elää” (Room 7: 1).
Jumalan laki voidaan tiivistää muotoon: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark 12:30–31). Tämä kattaa kokonaan vanhan testamentin mukaisen Jumalan lain.
On kuitenkin syytä muistaa että Jumala on rakkaus ja me ihmiset rakkaudettomia. Meille rakkaudettomille ihmisille Herra on antanut myös yksityiskohtaisempia ohjeita. Meidän tulee välttää mm. ylpeyttä, kateutta, haureutta ja puuttumista toisen omaan.
Me ihmiset emme kuitenkaan noudata Jumalan lakia. Apostoli Paavali opettaa, ettemme edes kykenen elämään lain mukaan vaikka haluaisimme (esim. Room. 7:7–25).
Niinpä me kaikki ihmiset olemme omien ansioidemme myötä tuomion alla. ”Ne jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla” (Room. 2:12). Tästä tuomiosta meidät kuitenkin vapauttaa Herran evankeliumi.
Evankeliumin sanoma voidaan tiivistää: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Kuten Paavali opettaa: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänen kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25) Laki ei siis meitä pelasta vaan evankeliumi. ”Jos suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9)
Otsikon kysymykseen laki vai evankeliumi, vastaan kuitenkin molemmat. Suunnattomasta rakkaudestaan Jumala on antanut meille ensin lain ja sitten evankeliumin ja evankeliumi auttaa myös meitä rakastamaan, siis noudattamaan lakia.
Edellinen kirjoitukseni:
https://www.kotimaa.fi/uskotko-ylosnousseeseen-kristukseen-kuten-kirkko-opettaa-vai-jotenkin-muuten/
Jatkan tuota Martti Pentin aloittamaa hienoa pohdintaa liittyen Jeesuksen kaksoiskäskyyn:
’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.’
Tuon Jeesuksen kaksoiskäskyn ensimmäistä osaa varmasti kaikki kristityt tulkitsevat ja soveltavat aika samalla periaatteella. Tuohon Jeesuksen kaksoiskäskyn toiseen osaan, tulee mieleen että joskus se luetaan muotoon: Tuomitse (tulkitse) lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ?.
Tämä on sinänsä ihan ymmärrettävää koska jokainen ihminen tulkitsee/ arvioi muut ihmiset ihan oman henkisen, moraalisen ja eettisen käsityksen ja ajattelun kautta, ja jotka siis me kaikki/ kukin olemme itse koostaneet omassa mielessämme. Oma käsitys on vain oma käsitys eikä ollenkaan välttämättä se oikea tai paras Jumalankaan silmissä, tämä meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää !.
Olisi tärkeää jos itsekukin voisi myös hiukan haastaa ja omalla kohdallaan pohtia tuota Jeesuksen kaksoiskäskyn mahdollista omaa tulkintaa ja ennenkaikkea sen käytännön soveltamista toisiin lähimmäisiin eli olenkohan minä ihan oikeasti ymmärtänyt ja pyrkinyt toteuttamaan myös tätä Jeesuksen kaksoiskäskyn toistakin osaa: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ?
Mikko Niemi
”Tuohon Jeesuksen kaksoiskäskyn toiseen osaan, tulee mieleen että joskus se luetaan muotoon: Tuomitse (tulkitse) lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ?.”
Näinkö itse tulkitset käskyä, vai ketkä niin mielestäsi tulkitsee?
Oman itsensä asettaminen toisen mittaraiksi ei välttämättä ole hyvä juttu. Jos et itse jostain syystä käytä lainkaan alkoholia, et suvaitse muidenkaan käyttävän.
Tai sitten toisinpäin: Jos hyväksyt itsellesi pienet näpistelyt, et katso asian olevan syntiä muidenkaan kohdalla.
Minun mielestäni kaksoiskäsky on kokonaisuus, jossa ei voi erottaa toisistaan osapuoliskoja erilleen . Toisaalta ne ovat yhteydessä toisiinsa niin, että ensimmäinen vaikuttaa toiseen. Armahdetun rakkaudettoman suhde armahtajaansa on minun ajatuksteni mukaan kaiken muun rakastamisen lähtökohta.
Jos joku katsoo muulla keinoin onnistuneensa rakkaudessaan, en osaa muuta kuin toivoa menestystä loppuun asti. Toivottavasti ei tule pettymyksiä.
Ei rakkaudessa onnistuta tai menestytä. Rakkaus on toisen hyvän edistämistä jopa omasta hyvästä luopuen. Onnistuminen ja menestyminen kuuluvat oman hyvän tavoittelemiseen. Pettymyksiä tulee varmasti, mutta ne ovat eri asia kuin epäonnistuminen.
” Jumalan sana ei elä ilman evankeliumia ”; Jumalan sana on sielun ravinto, sitä on säännöllisesti nautittava. Raamatun sana johdattaa omaan sanomaan , lukemaan sitä , mietiskelemään ja rukoilemaan. Olen löytänyt Kampin kappelista sen.
” Noan arkista , amen ”.
Katekismuksessa , 10 käskyä ja selitykset , ovat tyhjentävästi opettaneet sen. ——————-Suomalaiseen kieliversion mukaan hyvään hallintoon kuuluu , oikeudenmukainen kohtelu , erityisesti kuulemiseen ja perusteltuun päätökseen .Perustelemisvelvollisuus perusoikeuskirjassa ei mahdollista lähtökohtaisesti mitään tilannetta , jossa perustelut voitaisiin jättää ilmaisematta.
Kun papit ovat hallintopäätöksien kokouksissa puheenjohtajina , heidän tulisi muistaa , että perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneet yhteisön toimielimen päättely.
Virkamiehen on vältettävä tekemästä päätöksiä , joiden perustelut ovat puutteellisia tai epämääräisiä tai jos ne eivät ole tapahtumakohtaisia.
Ihmisoikeustuomioistuimen tehtävänä yksilövalituksissa on sen ratkaiseminen , valvoa onko sopimusta rikottu , sen käsiteltävänä olevassa yksittäistapauksessa .
Valtion on itsensä turvauduttava oikeusjärjestyksessä , 46 artiklasta johtuvien velvoitteiden täyttymisestä.
Kristillisyyden on määrä muodostua sydämen kristillisyydeksi. ”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa , niin hän avaa sydämesi silmät.”
Kirkossa valtaa käyttävien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden on noudatettava Kirkkojärjestystä, jonka mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Miten evl.kirkon ”potestas absolutionis” ja ”potestas jurisdictionis” tulkitsevat asian, jos esim
– ei ole sitä mieltä, että ”turkkilaiset ovat kristillisen kirkon ja kaiken kristillisyyden perivihollisia”, eikä hyväksy sitä, että ”keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita.”
– ei usko, että ”Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.”
– on eri mieltä siitä, että ”luostarilupaukset sekä ruokia ja paastopäiviä ym. koskevat erikoissäännökset, jotka on asetettu armon saavuttamiseksi ja syntien sovittamiseksi, ovat hyödyttömiä ja evankeliumin vastaisia.”
Mielestäni ”rakkaiden lastemme ja lastenlastemme on saatava perusteellinen tieto ja lopullinen varmuus siitä, kuinka kuuluu se kristillinen Tunnustus”, joka on heidän evl.kirkkonsa opillinen perusta, ja jota heidänkin srk:n jäseninä on kunnioitettava . (Lainaukset Augsburgin uskontunnustuksesta)
Antinomismia, löysää uskoa, pysähtynyttä uskoa, siis ei. Pyhitykseen kuuluvat ”lain käytöt”. Kuitenkin hengellinen väkivalta syntyy niin, että uskonyhteisön säännöt, jotka alunperin on tarkoitettu ohjaaviksi, voivat palata pakkoina, raskaana lakina.
Parempi, selvempi sanamuoto voisikin olla ”lain ilmenemiset”.
Kumpi on meille tärkeämpi: laki vai evankeliumi? kysyy otsikko.
Sanoisin, että molemmat ovat yhtä tärkeitä. Laki näyttää meille rikkomuksemme ja sitä seuraavan rangaistuksen, mutta evankeliumi näyttää armon, mikä tulee osaksemme Jeesuksessa Kristuksessa.
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Kaikusalo kirjoittaa tapansa mukaan asiaa.
Omasta puolestani pidän koko otsikon kysymystä absurdina. Siihen ei ole vastausta muulla tavalla kuin se, mitä Salme tuossa sanoi.
On nimittäin ensin kysyttävä, kuka on tämä ME ??
Lain rooli – jos tällainen sana sallitaan – on näet erilainen riippuen siitä sieluntilasta, jota se koskee.
Asia tulee esille Roomalaiskirjeen 8.luvussa, esimerkiksi.
Yleensä kun asiaa alkaa täällä ääneen pohtimaan, menee tilanne jollakin tavalla ihan kipsiin.
Ilmeisesti meidän kirkosamme on tämä puoli kokonaan jäänyt arjen uskontokeskusteluista pois. Näin on siitä huolimatta, että mm. Apologia Augustanassa ja Schmalkaldenin artikloissa asiaa selostetaan varsin ytimekkäästi.
Jumalan lapsi, heikko ja epäonnistuva, hän on aina lain uhkauksista vapaa.
Eikä hän saa edes elää pelossa, koska hänen tekojaan ja uskoaan ja
ratkaisujaan ohjaa rakkaus armolliseen Jumalaan.
Rakkaus ei ole tyhjä sana, vaan elämää ohjaava voima, ja se on kotoisin
ylhäältä valkeuden Isältä.
Kun Jumalan lapsi näkee itsessään puutteita ja heikkouksia, r a k k a u s
EI ohjaa häntä ensiksi skarppaamaan tekemisiään, vaan turvautumaan
Kristukseen, heikkojen ja puutteellisten turvaan ja suojelijaan.
Lähimmäiseen kohdistuva rakkaus ja hyvä teko on seurausta tästä Kristuksen rakkaudesta häntä kohtaan, seuraus rakkaudesta ja armon kokemisesta,
se on Pyhän Hengen vaikutusta, eikä ihmisen omaa stahanovilaisuutta.
Näin minä näen tämän asian.
jorma ojala
”Kaikusalo kirjoittaa tapansa mukaan asiaa. Omasta puolestani pidän koko otsikon kysymystä absurdina. Siihen ei ole vastausta muulla tavalla kuin se, mitä Salme tuossa sanoi.”
Sikäli jos luit blogitekstin lopuun niin huomasit myöskin vastaukseni:
”Otsikon kysymykseen laki vai evankeliumi, vastaan kuitenkin molemmat. Suunnattomasta rakkaudestaan Jumala on antanut meille ensin lain ja sitten evankeliumin ja evankeliumi auttaa myös meitä rakastamaan, siis noudattamaan lakia.”
”Kun Jumalan lapsi näkee itsessään puutteita ja heikkouksia, rakkaus ei ohjaa häntä ensiksi skarppaamaan tekemisiään, vaan turvautumaan Kristukseen, heikkojen ja puutteellisten turvaan ja suojelijaan.” Kun Jumalan lapsi näkee itsessään puutteita ja heikkouksia, hän ei todellakaan toimi rakkauden vaan itsekeskeisyyden ajamana. Kun hän huomaa lähimmäisen elämässä – ei siis lähimmäisessään – puutteita ja heikkouksia ja pyrkii saamaan tilanteeseen korjausta, hän toimii rakkauden voimalla. Rakkauden näkökulma ei ole, olenko hyvä vai huono, vaan onko lähimmäisellä asiat hyvin vai huonosti. Rakkauden laki ei piittaa siitä, mikä on oikein tai väärin vaan haluaa välttää sitä, mikä on pahaa ja tehdä sitä, mikä on hyvää. Uskoakseni kääntymys on myös tämän näkökulman muuttumista. Katse kääntyy omasta itsestä Jumalaan ja lähimmäiseen. Jopa kysymys omasta pelastumisesta kadottaa merkityksensä. ”Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen.”
”Suomen kieli on tässä kohdin vivahteista köyhä.” En ole samaa mieltä. Rakkautta tarkoittavia sanoja on, kun vähän muistelee. Lempi tarkoittaa kielitajuni mukaan sitä, mitä kreikan ’eros’. Laupeus taas voisi sitä, pyyteetöntä ja jaloa rakkautta, mitä ’agape’ merkitsee. Jumalasta sanotaan laupiaaksi. Uhrivalmis rakkaus isänmaata tai muuta kohtaan voisi olla vaikka palvontaa.
Positiivinen yllätys – pakko sanoa – oli tuo Kivimäen kommentti tekstini johdosta.
En voi sanoa muuta kuin, Amen.
Martti Pentti on myös halukas arvioimaan tekstiäni, (klo 18:06).
mutta nyt näkyy luterilaisen uskomme ydin,
rakkaudellinen Jumalan lapsen suhde lakiin ja Jumalaan,
jääneen oudoksi ja mysteeriksi..
Rakkauden mysteeri on minulle tutumpi, myönnän sen. Siitä en paljoa piittaa, onko uskoni ydin luterilainen vai ei. Se on olennaista, että uskoni kohdistuu Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Sitten kannattaa arvostella vain omaansa. En ole sinun uskon dogmeistasi kirjoittanut, Martti Pentti, sanaakaan.
Keskustelu ei ole arvostelemista. Eriävä mielipide ei ole kannanotto keskustelukumppanin älykkyyteen, sivistykseen tai puhdasoppisuuteen. Se on vain ilmaus siitä, että ajattelee ja kokee asian toisella tavalla, ehkä toisista lähtökohdista käsin.