Keskustelu parisuhteensa rekisteröineen parin lähettämisestä Mekong-joen alueelle on vellonut. Esitän tämän kysymyksen Suomen Lähetysseuran ratkaisuja kritisoineille.
Onko sinun rukouksesi, että Jumala siunaisi Arin ja Tapanin työtä?
Tämä rukous ei tarkoita, että sinun pitäisi olla samaa mieltä SLS:n ratkaisuista tässä rekrytoinnissa tai Arin ja Tapanin ratkaisuista omassa elämässään. Mutta, jos Jumalan vastaus olisi tähän rukoukseen myönteinen, niin silloin pelätyt uhkakuvat eivät toteutuisi. Tietyssä mielessä SLS:ään kohdistuneelta kritiikiltä putoaisi paljon pohjaa pois.
Vai onko rukouksesi, että Jumala ei siunaisi Arin ja Tapanin työtä?
Pyytäisit, että Jumala ilmaisee tahtonsa, joka osoittaa, että kritiikki oli oikeutettua ja sinä ja ystäväsi olivat oikeassa. Jos tämä on rukouksesi; niin kysyn: Onko tämä kristillinen asenne? Raamatullinen se ainakin on, koska murjottaisit kuin Joona, kun Jumala ei hävittänytkään Niniveä.
Vai oletko neuvoton? Et voi rukoilla puolesta etkä voi rukoilla vastaan. Silloin asiallinen rukous lienee, että Jumala antaisi sinun löytää vastauksia näihin kysymyksiin.
Voi voi tätä Heikin temppuilua. Nyt sitten yritetään tehdä jälleen kerran mustasta valkeaa ja kääntää katse Raamattu uskollista avioliittokäsitystä edustavia kohtaan.
Aika kiero temppu eli epäonnistumaan tuomittu temppu pappismieheltä. Oma vastaukseni on: Jumala ei siunaa syntiä. Asian tekee pahemmaksi vielä se jos sitä tehddän tietoisesti harjoittaen pitkällä aikavälillä ilman parannusta.
Eli tulen tästä lyhyestä pinta analyysistäni siihen tulokseen etten voi siunata tietoisesti syntiä tekeviä ja homoiliitossa olevia heidän työssään. Voin rukoilla tietysti heille parannuksen mielenlaatua ja paluuta perinteiselle Raamatun linjoille avioliitto käsityksessä.
Eero,
eivät minun kaksi pitkää parisuhdettani – se, että olen harjoittanut tietoisesti ja pitkällä aikavälillä, kuten Eero kirjoittaa – ole perustuneet siihen, että minulla olisi ollut ”väärä” avioliittokäsitys, ja että olisin voinut jättää mieheni omaksumalla ”oikean” avioliittokäsityksen.
Minun parisuhteeni vastasivat sitä, joka minussa on olemuksellista ja joka puolisoissani oli olemuksellista. – Rauha Maxin ja Timon muistolle.
Näin on myös Arin ja Tapanin parisuhteessa. Sinä rukoilisit (rukoilet?) sen puolesta, että he jättäisivät toisensa. Kovin on rakkaudetonta – ja vielä papilta.
”Tehkää parannus ja katukaa syntejänne, niin ne teille annetaan anteeksi.” Onko tämä kristinuskon sanoma? Johannes Kastaja saarnasi katumusta ja parannusta. ”Kaikki, jotka kuulivat Johannesta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaatimus oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen.” Kristus on kuitenkin enemmän kuin Johannes. Hän kantoi syntimme ristille koko maailman pelastukseksi. ”Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.”
Ei ei. Tässä(kään) asiassa ei ole vain kahta vaihtoehtoa. Että joko eletään seksuaalisessa parisuhteessa tai että välit menevät poikki.
Ennemmin (ainakin minä) rukoilen, että he löytävät Jumalan tarkoittaman rakkauden, jonka Jumala on tarkoittanut samaa sukupuolta olevien sydänystävien välille.
Suomalaiset ovat ehkä joko-tai -kansaa. Joko rakastetaan tai vihataan. Ollaan seksuaalisessa suhteessa tai ei suhteessa ensinkään. Joko sitoudutaan eliniäksi tai ei tulla toimeen ollenkaan.
Rakkaus ja yhdessä eläminenkään ei edelleenkään ole kiellettyä saman sukupuolen välillä. Vain se seksuaalinen suhde.
Avioliitto, kristillinen avioliitto, on miehen ja naisen välinen, koska siinä on kyse mieheydestä ja naiseudesta. Ei siitä että ”kaksi ihmistä rakastaa toisiaan”, vaan avioliittossa kaksi sukupuolta, Jumalan luomistyötä, tulee yhteen, kaksi maailmaa kohtaa, molemmat oppivat toisiltaan.
Nainen ja mies ovat erilaisia ja täydentävät toisiaan monella tasolla, myös hengellisesti. Ja nainen ja mies tulevat toistensa työtovereiksi, ja täydentävät toisiaan myös pariskuntana kentällä, oli se kenttä mikä tahansa.
Tälle sukupuolten väliselle ”jännitteelle” on näissä keskusteluissa aina naurettu ja pilkattu, mutta juuri se tekee miehen ja naisen liitosta erityisellä tavalla jännittävän ja palkitsevan seikkailun, vaikka asettaa myös erityisiä haasteita. Juuri siksi miehen ja naisen liitolle on erityinen kirkollinen siunaus. Se on varustamista tälle ainutlaatuiselle matkalle.
Mieheyden ja naiseuden kohdatessa salamat räiskyvät, hyvällä ja pahalla tavalla, mutta syntyy jotain ihmeellistä. Se muovaa erityisellä tavalla kumpaakin.
Ja toista sukupuolta oppii ymmärtämään vaikka ongelmia varmasti tulee. Siksi se sisältää erityisen (Jumalan) siunauksen ja tarvitsee erityisen (kirkon) siunauksen.
Näin se vain on.
Mutta kukaan ei vaadi Aria ja Tapania, tai ketään ylipäätään ”jättämään toisiaan”, vihaamaan toisiaan, katkaisemaan välinsä tai muuta. He vain eivät ole aviopari eikä pariskunta.
Jos he tekevät työtään vilpittömin mielin, rukoilen ilman muuta siunausta heidän työlleen. Käyttihän Jumala Korintinkin kristittyjä sinäkin aikana kun he elivät synnissä.
Sari Weckrotk :”Avioliitto, kristillinen avioliitto, on miehen ja naisen välinen, koska siinä on kyse mieheydestä ja naiseudesta.”
Raamatun mukainen avioliitto ei pääty avioeroon kuin [muistaakseni] korkeintaan 7. käskyn rikkomisen vuoksi, ja jos päättyy, niin sen jälkeen solmitut heteroparisuhteetkaan eivät ole Raamatussa kirjaimellisesti tarkoitettuja avioliittoja.
Sari W
Ari ja Tapani ovat pariskunta, koska he ovat solmineet rekisteröidyn parisuhteen.
Omasta puolestani olen ottanut kantaa heidän työhönsä ja idän valopäiden kanssa meillä on rukousketju heidän työnsä ja elämänsä puolesta. Siis rukoukset ja siunaamispyynnöt Jumalalle, jota emme voi manipuloida. Esirukousta on pyydetty, ja siihen me vastaamme.
Selkäpiitä kylmää – oululainen sanoo: karsii -, kun lukee noita Sari Weckrothin juttuja. Ylhäältäpäin katsomista, omahyväistä kaikkitietävyyttä, kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan, sellaisiksi ne koen. Huhhuh!
”Nainen ja mies ovat erilaisia ja täydentävät toisiaan monella tasolla, myös hengellisesti.” On toki olemassa naisellisia ja miehekkäitä ominaisuuksia, mutta ne jakautuvat ihmisten kesken eri tavalla kuin biologinen sukupuoli. Kaikki naiset eivät ole naisellisia evätkä miehet miehekkäitä, mitä sitten tarkoitetaankin. Hengellinen naisellisuus tai miehekkyys taitavat olla kuvitelmaa. Paavali käytti toisinaan työstään hyvin naisellisia ilmauksia: ”Ollessamme teidän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti. Rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiit antamaan teille Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin; niin rakkaiksi te olitte meille tulleet.”
Tämä oli niin upeasti ja osuvasti sanottu, että lainasin sen kokonaan.
Suurta siunausta ja rukoustukea Arille ja Tapanille heidän suhteeseensa, elämäänsä ja työhönsä.
Tuo ”kunnon uskovaisten” täydellinen kyvyttömyys asettua toisen asemaan hämmästyttää minuakin.
Eihän Hentilä homosuhteesta varoittaminen rakkaudetonta silloin ole, jos varoittaja uskoo Raamatun pohjalta, että tuo suhde vie helvettiin. Asetu itse tuon varoittajan asemaan. Elämäntavan torjunta voi tuntua tylyltä, jos rakkaus määritellään ”ei saa pahoittaa toisen mieltä” -tyyliseksi.