Keskustelu parisuhteensa rekisteröineen parin lähettämisestä Mekong-joen alueelle on vellonut. Esitän tämän kysymyksen Suomen Lähetysseuran ratkaisuja kritisoineille.
Onko sinun rukouksesi, että Jumala siunaisi Arin ja Tapanin työtä?
Tämä rukous ei tarkoita, että sinun pitäisi olla samaa mieltä SLS:n ratkaisuista tässä rekrytoinnissa tai Arin ja Tapanin ratkaisuista omassa elämässään. Mutta, jos Jumalan vastaus olisi tähän rukoukseen myönteinen, niin silloin pelätyt uhkakuvat eivät toteutuisi. Tietyssä mielessä SLS:ään kohdistuneelta kritiikiltä putoaisi paljon pohjaa pois.
Vai onko rukouksesi, että Jumala ei siunaisi Arin ja Tapanin työtä?
Pyytäisit, että Jumala ilmaisee tahtonsa, joka osoittaa, että kritiikki oli oikeutettua ja sinä ja ystäväsi olivat oikeassa. Jos tämä on rukouksesi; niin kysyn: Onko tämä kristillinen asenne? Raamatullinen se ainakin on, koska murjottaisit kuin Joona, kun Jumala ei hävittänytkään Niniveä.
Vai oletko neuvoton? Et voi rukoilla puolesta etkä voi rukoilla vastaan. Silloin asiallinen rukous lienee, että Jumala antaisi sinun löytää vastauksia näihin kysymyksiin.
Reima Jokinen,
arvelen kykenevänii asettumaan heidän asemaansa. Toivon, että he pystyisivät keskittymään elämään omaa elämäänsä ja jättäisivät toisten elämän sorkkimisen.
”…jos varoittaja uskoo Raamatun pohjalta, että tuo suhde vie helvettiin,” Tällä viitataan nähtävästi 1. Korinttolaiskirjeeseen: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.” Tästä listasta on helppo poimia yksi ja nostaa siitä meteli. Näin voi kätkeä sen, että on itse ahne, juomari, pilkkaaja tai riistäjä.
Kai syntiluetteloita niinkin voi lukea, M. Pentti, että oma synti jää huomaamatta, mutta silloin henkilö tekee väärin. Nyt on käynnissä kampanja tietyn asian puolesta, ja siihen tietysti vastustuskin keskittyy. Mitä järkeä olisi osallistua homoliittoja käsittelevään ketjuun tai keskusteluun, ja lainata sitä varten Raamatusta kohtia riistämisestä ja pilkkaamisesta?
Jos eteen tulee aika, jolloin vaaditaan hyväksymään ahneus, juoppous, pilkaaminen ja riistääminen kristillisiksi hyveiksi, silloin vastustetaan niitä pyrkimyksiä.
”Jos eteen tulee aika, jolloin vaaditaan hyväksymään ahneus, juoppous, pilkaaminen ja riistääminen kristillisiksi hyveiksi, silloin vastustetaan niitä pyrkimyksiä.” Onko kukaan vaatinut edes heteroseksuaalisuuden hyväksymistä kristilliseksi hyveeksi?
Siitä on kysymys, että homoseksuaalinen suuntautuminen nähtäisiin eri asiana kuin nautinnonhaluisen hetreromiehen hakeutuminen homosuhteisiin uusien elämysten toivossa. Jollei tätä eroa ymmärretä, on siihen varmaankin joku syy. Minusta näyttää todennäköiseltä, että silloin paheksutaan turvallisesti jotain, joka koetaan itselle aivan mahdottomaksi.
Tuo ero jonkun ”puhtaan homoseksuaalisen suuntautumisen” ja ”nautinnonhaluisen heteromiehen kokeiluelämysten” erosta on kuvitelmaa, aikaamme sopiva ”tulkinta” Raamatusta, jota ei muutenkaan pidetä kuin tulkintojen virikkeenä, mutta muodon vuoksi on liberaalinkin kirkon pidettävä yllä joku näennäinen linkki kristillisyyden perusteokseen. Ero on todistamatta, varsinkin se, että Raamattu itse tuollaisen eron esittäisi ja tunnustaisi. Asia, jolla todistetaan, on itse todistamatta. Siis ns. sananhelinää.
”Ero on todistamatta, varsinkin se, että Raamattu itse tuollaisen eron esittäisi ja tunnustaisi.” Eihän Raamatussa ole höyrymoottorin ja polttomoottorin eroakaan esitetty, mutta junat ovat kulkeneet siitä huolimatta. Myös ihminen tunnetaan nyt tarkemmin kuin Raamatun kirjoittamisen aikoihin. Raamatun käyttäminen tieteen tutkimustulosten vähättelyyn tai kiistämiseen on sen väärinkäyttöä.
”Myös ihminen tunnetaan nyt tarkemmin kuin Raamatun kirjoittamisen aikoihin”.
Miten tuo perustellaan, tyyliinkö: ”Psykologia sanoo”?
En usko, että ihmistä, rakkautta, viettijuttuja, intohimoja tai sen puutetta, yhdyntöjä, perversioita, flirttiä ym. tunnetaan tai ymmärretään yhtään sen paremmin kuin ennen. Tämä on mielestäni yksi suuri…väärinkäsitys – ja täysin perustelematon. Tämä ”tieto” on humanistista. Ei ole ”ihmisyyksien” välillä valtavaa 2000 -vuotista ylittämätöntä ymmärryskuilua.
”Tämä ’tieto’ on humanistista.” Tottakai se on. Mitä muutakaan voisi ihmistä koskeva tieto olla. Seksuaaliusuuttamme koskeva tieto on yllättävän nuorta. Jo meidän ja isovanhempiemme välillä on ymmärryskuilu.
””Tämä ’tieto’ on humanistista.” Tottakai se on. Mitä muutakaan voisi ihmistä koskeva tieto olla. Seksuaaliusuuttamme koskeva tieto on yllättävän nuorta. Jo meidän ja isovanhempiemme välillä on ymmärryskuilu.”
Mikä ihmeen kuilu? Mikä ”tieto” seksuaalisuudesta? Tässä kai pitää nostaa kädet pystyyn ja todeta perusteellinen ymmärryksen ero.
Suoraan 2000 vuoden taakse saa yhteyden kirjoittajien ihmisyyteen ja sieluun, esim. kun lukee [suomeksikin saatavaa] Ciceron Vanhuudesta, ystävyydestä ja velvollisuuksista (suosittelen). Pidän väitettä ymmärryskuilusta ihmisten välisessä kokemuksen asiassa käsittämättömänä, ja luulenkin, että sitä on eduksi väittää ajettavan asian takia (homoseksuaalisuuden statuksen muuttaminen).
Muuten: Kannattaisi tuossa humaanisuuden kehitysoptimismissa varmaan miettiä itse uskoa Jumalaan vanhentuneeksi asiaksi, jota me olemme nyt viisaampina paremmat arvioimaan kuin entisajan ihmiset.
”Mikä ihmeen kuilu? Mikä ’tieto’ seksuaalisuudesta?” Olen kuusikymppinen. Nykyisin kouluissa opetetaan asioita, joita isoäitini ei olisi kehdannut kysyä äidiltään eikä tämä olisi osannut vastata.