Raamatuntulkintaan liittyvä tarina kertoo nuoresta papista, joka joutui vankilaan, sillä häntä epäiltiin työtoverinsa murhasta. Syyttäjän mukaan pappi oli laittanut kappalaisen kahvin sekaan kaliumsyanidia, jota papilla oli hallussaan perhosharrastuksen vuoksi. Hän käytti myrkkyä automaattisyöteissä.
Syyttäjän mukaan pappi myrkytti kappalaisen saadakseen tämän viran. Pappi vakuutti syyttömyyttään.
– En minä kappalaiseksi halua, vaan merimiespapiksi.
Eräänä päivänä vankilaan ikkunaan ilmestyi perhonen. Sen tunnistaminen oli papille helppoa: ratamoverkkoperhonen.
– Sinun siipesi ovat kuin ristikko. Minut on laitettu ristikon taakse, pappi jutteli perhoselle.
Ja niin verkkoperhonen ilmestyi päivittäin papin sellin ikkunaan.
Samaan aikaan poliisi jatkoi tutkimuksiaan ja erinäisten mutkien kautta päätyi keskustelemaan eksegetiikan professorin kanssa. Poliisi halusi tietää mitä on biblisimi.
– Se tarkoittaa Raamatun tulkintaan kirjaimellisesti ilman että ottaa huomioon kirkon perinnettä ja vallitsevan maailmankuvan muutosta. Mutta miksi olette kiinnostuneita tästä?
Poliisi kertoi, että kappalaisen päiväkirjassa oli paljon viittauksia Markuksen evankeliumin lopusta (Mk 16: 18) oleviin pahaenteisiin sanoihin: ”…ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei tapa heitä…”
Ja niin selvisi, että kappalainen oli mennyt biblisismissään äärimmäisyyksiin. Hän oli varastanut apupapin laukusta perhosmyrkyn ja yrittänyt todistaa Raamatun kirjaimellisen tulkinnan paikkansapitäviksi. Hän otti myrkkyä uskoen, että se ei vaikuta tosiuskovaisiin.
Pappi vapautettiin syyttömänä.
– Miten jaksoit kestää epäilyjä, kirkkoherra kyseli jälkeenpäin.
– Tiesin olevani syytön, ja lisäksi verkkoperhonen antoi minulle toivoa, pappi sanoi hymyillen.
(Tarina julkaistu jokunen vuosi takaperin Kotimaa-lehdessä)
No ehkä tarina (tuskin tosi) osoittaa sen, että ei pidä kenenkään alkaa tulkita itse Raamattua vaan jättää tulkinta Kirkolle. Siis opetukseksi sola scriptura-uskovaisilla, jota kuvittelevat itsestään ja järjen juoksustaan kovinkin suuria ja alkavat itse luoda omia tulkintoja.
Maailmankuvan muutos ja kirkon traditio? Yleensä on kuitenkin niin, että juuri ”biblisistit” kuuntelevat ja seuraavat kirkon traditiota. Siitä poikkeavat radikaalit taas kuuntelevat aivan erityisesti maailmankuvan muutosta. Raamatun ”kirjaimellinen tulkinta” ei ole ongelma silloin, kun se seuraa kirkon traditiota. Maailmankuvan muutoksen kuuntelu sen sijaan irtautuu sekä Raamatusta että kirkon traditiosta. Kaskun kappalainen edusti hurmahenkistä sola scripturaa, sellaista, mitä ainakaan tunnustuksellinen luterilaisuus ei ole koskaan edustanut.
Marko: Kerropa, miten juuri ’biblistit’ olisivat onnistuneet seuraamaan ’kirkon traditiota’, joka on vuosisatojen vieriessä ja kirkkokunnasta riippuen muuttunut paljonkin?
Muun muassa niin, että konservatiiviset herätysliikkeemme pitäytyvät edelleenkin uskonoppiin ja Raamatun arvovaltaan sekä nojautuvat muutenkin Raamattuun, kun opista ja elämästä puhutaan. Totta kai eri kirkkokuntien traditioissa on eroja.
Termi ”biblisismi” on muuten sikäli ongelmallinen, että sille ei näytä löytyvän täsmällistä määritelmää vaan sillä tarkoitetaan yleensä runsasta Raamatun käyttöä ja siihen nojautumista kailenkattavana aultoriteettina. Esimerkiksi USA:n tunnustuksellista LC-MS luterilaisuutta luonnehditaan tutkimuskirjallisuudessa usein ”biblisistiseksi”. 1800-luvun beckiläisyys oli toki biblisismin pääasiallinen edustaja Suomessa. Mutta kun siihen perehtyy, löytyy pietistinen pohjavire aivan eri tavalla kuin vaikkapa samanaikaisessa tunnustuksellisuudessa.
Jari on sikäli oikeassa, että se, minkä mukana luterilaisuus seisoo eli lopulta kaatuu ja kuihtuu on juuri sola scriptura. Tunnustuskirjojen ohjeet raamatuntulkintaan ovat lievästi sanoen ylimalkaiset. Beckiläisen biblisismin ehkä heikoin lenkki oli väite, ettei Jumalaa voi tuntea muutoin kuin Raamatun kautta. Jälkibeckiläisiä kaikuja voi hyvin tunnistaa edelleen melkein kaikissa herätysliikkeissä, mutta etenkin joiltain osin viidesläisyydessä. Esimerkiksi ortodoksisuudessa – jos en ole täysin väärin ymmärtänyt – Raamattu on osa traditiota, vaikkakin tärkeä osa sitä ja yhtä tärkeä kuin Raamattu uskontotuuksien lähteenä on myös pyhä traditio. Raamatun tulkinta Pyhän Hengen ohjaamana on jätetty (ortodoksisuudessa) Kirkolle, ei jokaiselle yksityiselle kristitylle, kristittyjen ryhmälle tai lukemattomille isommille ja pienemmille kirkoille, jotka kaikki keskenään taittavat peistä, mikä on oikea Raamatun tulkinta tässä ajassa.
Ollin blogi oli mukavan ja sopivan ilkeä, siitä kiitos!
Kari-Matti. Itse asiassa Tunnustuskirjoista löytyvät raamatuntulkinnan periaatteet ovat kaikkea muuta kuin ylimalkaiset. Se, mikä puuttuu, on Raamattua ja sen tulkintaa eksplisiittisesti käsittelevä artikla varhaisemmissa tunnustuskirjoissa.
Ensiksi on hyvä muistaa Yksimielisyyden Ohjeen esipuheet sekä lain ja evankeliumin eroa koskevat artiklat. Toiseksi useimmat TK:ien artiklat käyttävät Raamattua monipuolisesti. Tätä käyttöä analysoimalla käy kyllä selville koko joukko Raamatun tulkintaa ohjaavia periaatteita. Aiheesta on oma tutkimuksensakin, vaikka sitä ei juuri Suomessa tunneta: Ralph Bohlmannin The Principles of Biblical Interpretation in the Lutheran Confessions. Mitä Lutheriin tulee, paras tuntemani akateeminen esitys aiheesta on Ingemar Öbergin Bibelsyn och Bibeltolkning i Martin Luthers teologi.
Tuossa Markon mainitsemassa Öbergin kirjan takaosassa todetaan mm, kuinka Lutherin raamattunäkemys poikkeaa nykyajan historiallis-kriittisestä raamatuntutkimuksesta.
”..I undersökningen antyds stundom hur Luthers bibelarbete avviker från modern historisk-kritisk bibelforskning. Läsaren ser snabbt att Luher har ett skarpt historisk öga inför olika tekster. Men han markerar att Bibelns ord skall förstås utfrån förståelsehorisont som är Bibelns egen. Texternas utsagor kan inte famnas av en metod som är bunden i empiri, av det som vanligen sker och är plausibelt..” (Marko voi halutessaan avata Lutherin raamattunäkemystä Öbergin kirjaan perehtyneenä. En tiedä mistä tuon kirjan voisi löytää? )
Myöskään sanainspiraatio ei näytä olevan luterilaisten isien keksintö, koska inspiraatio näyttää olevan lähtökohta Lutherin raamattunäkemykselle. Kuvaava esimerkki siitä on Marburg 1529, kun Luther hylkää Zwinglin pelkästään yhden sanan vuoksi. (est=on).
Piispat julkaisivat syksyllä 2021 Raamattu ja kirkko – kannanoton. Tuossa piispojen puheenvuorossa kirjoitetaan paljon tulkinnasta, muttei sanaakaan raamatullisuudesta.
”Raamattua luetaan ja tulkitaan pyhässä ja arjessa – Raamattua voi tulkita monella tapaa, mutta ei miten tahansa – Tulkintaan liittyy vastuu – Raamatun sana vaikuttaa ja muuttaa myös Raamatun tulkintaa”…jne.
Öbergin kirjaa voi kysellä SLEFistä eli Svenska Lutherska Evangeliföreningen :istä slef.fi. Kustantaja on Artos förlag artos.se joilla on oma verkkokauppa ja laaja tarjonta hyvää teologista kirjallisuutta.
Kiitos paljon Marko tiedosta. Olen yrittänyt jo aikaisemmin etsiä tuota kirjaa, mutta en ole sitä löytänyt myynnissä, kun ilmestymisvuosi on 2003.
Kiitos Marko. Etsivä löytää ja vielä lisäksi muutakin!