Työskennellessäni humanitaaristen kriisien keskellä, ihmettelen usein miten ihmiset ylipäätään selviävät kriiseistä: sodista ja luonnonkatastrofeista, ja jatkavat elämää antamatta periksi. Erityisesti täällä Lähi-idässä terrorismin pelon ja poliittisen epävarmuuden kanssa eläminen on todella kuluttavaa. Kai ihmiskuntaan on sisäänrakennettu jonkunlainen mekanismi, mikä saa jatkamaan elämää vaikka seinät kaatuisivat päälle. Tosin kestämiselläkin on rajansa, mistä nykyinen pakolaistulva on hyvä esimerkki.
Palasin juuri Beirutista viikon työmatkalta. Siellä keskustelut vierähtivät usein Beirutin terroristi-iskuun mikä tapahtui 12.11.2015, juuri ennen Pariisin iskua. Elämä näytti jatkuvan normaalina ja keskustan pariisilaistyyppiset kahvilat täyttyivät iloisista ihmisistä.
Pommi-iskua oli odotettu jo kauan. Nyt se sattui lähes kaksi vuotta edellisen jälkeen. 43 ihmistä kuoli ja yli 230 haavoittui – miten paljon inhimillistä surua ja tuskaa!
Isku sattui ruuhka-aikaan ja jokainen Beirutissa vieraillut tietää, että silloin kaupungissa on todella tukkoista: autoja ja ihmisiä kaikki paikat täynnä – vaikea liikkua minnekään. Terroristit tiesivät heille oikean ajan saadakseen mahdollisimman paljon pahaa aikaan.
Ystäväni sanoivat, että totuimme sisällissodan aikana elämään elämää sodasta huolimatta, sillä sota oli koko ajan läsnä ja elämää oli vain jatkettava. Yhä edelleen rikkiammutut talot ja hotellit muistuttavat kaikkialla sisällissodasta, joka kesti vuosina 1975–1990. Nyt tapahtunut isku oli verisin sitten sisällissodan loppumisen jälkeen vuonna 1990.
Libanonilaisille oli järkyttävintä, että isku kohdennettiin siviileihin Bourj al-Barajnen kaupunginosassa lähellä lentokenttää. Alue kuuluu Hizbollahin osaan Beirutia, mutta siellä asuu ihan tavallisia Beirutilaisia erilaisista taustoista. Isku tapahtui iltakuudelta, kun ruuhka on juuri pahimmillaan: ensiksi leipomon ja sitten moskeijan edessä. Alueen kahviot, kaupat ja ravintolat ovat täynnä ihmisiä ja kansa oli menossa rukoilemaan moskeijaan, siksi iskun tuhot olivat niin suuret. Jos kaikki itsemurhapommittajat olisivat kerinneet räjäyttää pommivyönsä, olisi tuhot ollut paljon suuremmat.
Libanonin poliittinen elämä on melkoisessa sekasotkussa. Kun elokuussa kävin Beirutissa, oli silloin menossa roskakriisin mielenosoitukset, kun kukaan ei kerännyt roskia kaduilta. Roskakriisi ei suinkaan ollut ainoa libanonilaisia vaivaava asia sillä maa on kärsinyt sähkön- ja vedenjakelun ongelmista. Kansan mielestä kaiken pääsyy on kuitenkin hallinnon korruptoituneisuus.
Libanonilla ei ole ollut presidenttiä kohta kahteen vuoteen. Koko poliittinen rakennelma on melko monimutkainen ymmärrettäväksi. Libanonin tasavallan perustuslain mukaan valta on jaettu kristittyjen ja šiia- ja sunnimuslimien kesken: presidentin pitää olla maroniittikristitty, pääministerin sunnimuslimi ja parlamentin puhemiehen šiiamuslimi. Valitettavasti kaksi kiistelevää kristittyä ryhmää eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen ehdokkaasta ja niin presidentin valinta siirtyy hamaan tulevaisuuteen.
Libanonin tulevaisuus ei ole meille suomalaisillekaan merkityksetön asia sillä maan kohtalon seuraukset tulevat koskettamaan meitä. Neljän miljoonan ihmisen maassa on arviolta 1,5 miljoonaa Syyrian pakolaista ja noin puoli miljoonaa palestiinalaista. Pommien pyrkimyksenä on selvästi tarkoitus kylvää vihaa maan shiia- ja sunniväestön kesken. Tähän Isis on aiemminkin pyrkinyt. Tasapainon järkkyminen taas edesauttaa ääriryhmien leviämistä Libanoniin Syyriasta ja lisää väkivallan uhkaa.
Niin kaukaiselta kuin tämä kaikki saattaa tuntuakin, oma arvioni on, että tämä tulee näkymään kasvavassa pakolaisvirrassa Euroopassa. Kun Syyrian sota on kohta jatkunut jo viisi vuotta, on isojen poliittisten ratkaisujen tultava tai muuten seuraukset voivat olla todella isot koko maailmalle.
Kansalaisyhteiskuntana voimme käytännössä osoittaa solidaarisuutta kärsiviä kohtaan ja rukoilla päättäjille viisautta ja järkeä lopettaa nämä hulluudet mahdollisimman pian. Ihan ihmisyyden takia, sillä tavalliset ihmiset maksavat kovimman hinnan, niin Syyrian pommituksissa kuin Pariisin terroristi-iskussa.
