Saulus Tarsolainen ( myöh. Paavali) koki suuria tapahtumia elämänsä aikana.Damoskoksen tiellä hän kohtasi Jeesuksen,suoran kadun päässä opetuslapsi Ananias Herran lähettämänä rukoili sauluksen puolesta ja hän sanoi näkönsä,Saulus oli 3 vuotta erämaassa ja sai nähdä ja kuulla ihmeellisiä näkyjä,joita hän ei ollut lupa puhua.Viimeisen kerran kun Paavali oli vankina ja odotti mestausta,omaa kuolemaansa,hän sanoi (2 tim 2)
Varma on tämä sana; sillä:
jos olemme kuolleet
yhdessä hänen kanssaan,
saamme myös hänen kanssaan elää;
jos kärsimme yhdessä,
saamme hänen kanssaan myös hallita;
jos kiellämme hänet,
on hänkin kieltävä meidät;
jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
Apostoli Paavali kuolemansa lähestyessä sanoi siis että kuolema yhdessä Kristuksen kanssa on elämä.Kristuksen sovitustyö ristillä,jossa voitettiin synti,perkele ja kuolema ,se voitto on ,jonka Jumala lahjoittaa ihmiselle kasteessa,siinä meidät kastetaan Kristuksen kuolemaan ,siihen voittoon,jossa Jeesus avasi ylösnousemisellaan tien taivaaseen,ikuiseen elämään. Ihmisen turva on yksin Kristuksen sovitustyössä,joka saadaan kasteen ja uskon kautta omistaa.Keskusteluja ”kastekuvan” edessä on kristikunnassa käyty pitkään,on erilaisia ajatuksia ,toiselle kuva kertoo Jumalan lapseksi ottamista toinen sanoo että on kokenut silloin ja silloin Jumalan kohtaamisen ,toinen kertoo uskoontulosta tiettynä päivänä jne. Kuva kannattaa vaihtaa ristiinnaulitun Jeesuksen kuvaan ,josta sanan mukaan aukeaa niin kaste,ehtoollinen,synti,pyhitys,sovitus,lunastus ja se suuri Jumalallinen salaisuus -armo.Lapsi tai vanhempi kristillisessä kasteessa kastetaan Kristuksen kuolemaan ja elämän viime hetkillä tähän samaan apostoli Paavali varmana sanoo turvaavansa . Herran pyhä ehtoollinen on julistamista Kristuksen kuolemaa ,sitä voittoa,jossa meillä syntien anteeksisaaminen.Jumalan tahto on että Jumalan lapselle olis se Herran huone,srk, josta Paavali kirjoittaa kol.2
Että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
Jumalan lapsen elämä on turvautumista hänen armotekoihinsa ja oppia tuntemaan ristiinnaulittu vapahtajamme Jeesus Kristus hänen sanansa kautta.Voimme kokea suuriakin kokemuksia Jumalan rakkaudesta tai kun saamme syntimme anteeksi ja saamme tuntea armon,mutta pelastuksemme perusta on Golgatan sovitustyössä
S. Paajanen kirjoitti;
Kristuksen sovitustyö velvoittaa kristityn täyttämään omassa elämässä vanhurskauden.
Ihminen täyttää vanhurskauden elämässä?
Ajattelen lähtökohtaisesti uskovan elämää erilailla; Kristus itse on vanhurskautemme ja on vanhurskauttanut lapsensa ja asuu Jumalan lapsissa Pyhän Henkensä kautta eli heidät on julistettu syyttömäksi ja lihansa puolesta kuitenkin ollaan syntisiä ,jossa ei asu mitään hyvää . Ja kilvoitteluun kuuluu armoon turvaaminen ja syntien tunnustaminen , että Jumalan lapsi saisi elää hyvällä omalla tunnolla ja Kristuksen rauha sydämessä, olla siinä hänen rakkaudessa ja vapaudessa. Kristus hallitsee rakkaudellaan ja Srk tahtoo olla hänelle alamainen, koska hän on niin hyvä ja rakastava . Jumalan sanan yhteys ihmisen elämässä on parasta lääkettä kilvoittelun tiellä ja auttaa meitä pitämään katse Kristuksessa eikä meissä itsessämme . Herra itse rakentaa huoneen ja niin hän tekee myös uskovan elämässä , kun tahdomme elää armossa ja syntien tunnustamisen tiellä ja tämän hän tekee sen sanansa kautta .Kilvoittelussa siis katse on Kristuksessa eikä meidän uskonnon harjoittamisessa . Meidän oikea kysymys itsellemme ei ole miten minä itseni kanssa onnistun täyttämään vanhurskauden vaan miten minä voin pysyä Kristuksessa , hänen armossa ja siinä kasvaa . Siinä viinipuun oksana hän lupaa kantaa paljon hedelmää .Laki ja käskyt on annettu meidän parhaaksemme että pysyisimme Kristus- tiellä.
Raamattu ei missään opeta, että Kristuksen vieras vanhurskaus luetaan uskovan hyväksi. Paavali ei sulje myöskään pois itseemme katsomista, näitä Raamatun kohtia on useita. Tutkimme siis itseämme ja katsomme samaan aikaan Kristusta. Kummatkin tarvitaan. Kristinuskossa kilvoittelu ei ole uskonnon harjoittamista, sen kielteisessä mielessä, kysymys on normaalista. Herra itse rakentaa kirkkonsa ihmisten kanssa, ei ilman ihmistä.
Ortodoksinen rukoushuokaus kuuluukin seuraavasti tässä yhteistyö projektissa;
” Herra, minun Jumalani, vaikken olisikaan mitään hyvää Sinun edessäsi tehnyt, niin auta armostasi minua panemaan alku hyville teoilleni”.
Kukaan ihminen ei ole pohjimmiltaan paha, pahalla ei ole omaa olemusta, paha on olemassa ainoastaan teoissa, ei olemuksessa, oliona. Minun lihassani ei asu mitään hyvää, ei kuvaa ihmisen syvintä olemusta vaan Jumalan lain vastaisia tekoja.
Tarkasti ottaen Aabrahamin usko luettiin vanhurskaudeksi ja se on eri asia kuin Kristuksen vieras vanhurskaus. Jos katsomme 1kr. 1:30 jossa sanotaan mm;
” Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,”
Niin eihän kukaan luterilainen ajattele, että viisaus, pyhitys ja lunastusta on meille luettu. Itse en ole ainakaan huomannut. Sen sijaa kristityn lähde on edellä mainitut, eli Kristus.
Aabrahamin kohdalla täytyy pitää mielessä;
” Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” ( Jaakob 2).
Vanhurskauttavaan uskoon sisältyvät juuri nämä, se ei ole siis taivaan foorumilla luettua, jossain bittiavaruudessa, vaan vanhurskauttaminen tapahtuu meissä, kaiken kattavasti. Näin täytämme sen tehtävän mikä jäin ensimmäisiltä ihmisiltä tekemättä, Jumalan kaltaiseksi tulemisen.
Sami P. Nyt kannattaa huomata, että luterilaisen ymmärryksen mukaan ”taivaan tori” eli ”bittiavaruus” EI sijaitse jossain Andromedan galaksissa tai sen takana vaan on läsnä kaikkialla, missä Jumalan sanaa julistetaan, koska Jumala on kaikkialla läsnäoleva.
Ortodoksisuudessa tämä Kristuksen pelastava läsnäolo taitaa olla läsnä ortodoksisessa kirkossa, jossa Hänen työnsä jatkuu. Siksi me muut emme voi välittää pelastavaa yhteyttä Jumalaan, vai olenko ymmärtänyt oikein?
Markolle,
Minulle tuo on täysin uusi tieto, että taivaan tori, sijaitsee aina siellä missä sanaa ja sakrmentteja julistetaan. Tori tai markkinapaikka, on kyllä perinteisesti yhdistetty juuri sinne ” Andromedan galaksiin” tai sen tuolle puolen.
Ortodoksit ajattelevat, että kirkossa on pelastus koska kirkko ja Kristus ovat synonyymejä. Kirkon rajojen ulkopuolella ei ole pelastusta, mutta sitten pehmeempi versio on, että kirkon kanonisten rajojen ulkopuolella on osittain armon ilmentymää, mutta siellä ei ole totuuden täyteyttä, kuten kirkossa. Miten sitten kirkon ulkopuolella olevat uskontokunnan jäsenet pelastuvat he? Tähänkin löytyy erilaisia vastauksia, diplomaattinen vastaus on; nämä asiat jätetään Jumalan armon varaan.
Sami P. Kysymys ”taivaan torin” sijaintipaikasta vertautuu siihen, mitä tarkoittaa Pojan istuminen Isän ”oikealla puolella”. Sekä Tuomas Akvinolainen että Martti Luther opettivat, että ilmaisua ei saa ymmärtää tiukan lokaalisesti eli tiettyyn paikkaan sidottuna, koska Jumala on kaikkialla läsnäoleva. Sikäli huomionarvoista, että kummatkin pitivät kiinni vanhasta ptolemaiolais-aristotelisesta eli maakeskeisestä universumin ymmärtämisestä taivaallisine sfääreineen. Luterilaisessa teologiassa on toki joskus keskuteltu siitä, onko esimerkiksi reaalipresenssi ehtoollisessa tai Jumaluuden läsnäolo kasteessa, ymmärrettävä ubikviteetin eli kaikkialla läsnäolon yhdeksi muodoksi vai siitä erilliseksi Kristuksen lupauksen välittämäksi läsnäoloksi.
Se, että meidät kasteessa puetaan vanhurskauden vaatteeseen ei tarkoita, että taivaassa olisi jonkinlainen jumalallinen albavarasto, jossa meidän nimikkoalbamme sijaitsevat. Jumalan taivas on todellakin kaikkialla, myös täällä maan päällä, vaikka kyse on meille näkymättömästä ja käsittämättömästä hengellisestä todellisuudesta.
Perusteos aiheesta: Erwin Metzge: Jumala ja materia.
Marko, en ihan osta tuota käsitystä forenssisesta vanhurskaudesta ja taivaan torista, että se on kaikkialla. Julistettu vanhurskaus on oikeustoimi, ja sillä on tietty paikka, ei Helsingin käräjäoikeuskaan sijaitse kaikkialla. Se, että Jumala on läsnä kaikkialla on tuomioistuimen paikallisuuteen nähden eri asia. Voi olla että olen ymmärtänyt väärin, en ole tätä ajatusta ennen kohdannut. Ottaako tuo kirja kantaa vanhurskauttamisoppiin? Käsittääkseni siinä käsitellään enenmän ehtoollista.
Sami P. Ubikviteetti eli kaikkialla läsnäolevuus on ilman muuta yksi Jumalan ominaisuuksia ja siten myös Kristuksen ja Pyhän Hengen. Kristuksen ruumiin kaikkialla läsnäolevuudesta väännettiin aikanaan kovasti Sveitsin uskonpuhdistajien kanssa ehtoollisopissa, mutta itse asialla on laajempi pätevyytensä.
En ole teologisen filosofian erityisosaaja, mutta tässä kohden meidän ajatteluamme on kauan, usein tiedostamattomasti, kaventanut ns. uuskantilainen filosofia. Hyvä esimerkki on Lauri Koskenniemen käännös F. G. Hedbergin kastekirjasta Pyhän kasteen puolustus. Suomennoksessa puhutaan esimerkiksi Kolmiyhteisen Jumalan ”olennaisesta” läsnäolosta. Hedbergin oma teksti puhuu ”Den treeenige Gudens wäsendtliga närwaro”. Termi ’väsentlig’ voidaan kyllä kääntää ’olennainen, varsinainen’, mutta vielä parempi ja tekstiyhteyden kannalta ymmärrettävämpi käännös on ”olemuksellinen”. (Saks. wesentlich, olennainen, olemuksellinen, Wesen =olemus). Vastaavia käännöskukkasia löytyy Stefan Prätoriuksen Uskovaisten hengellinen aarreaitta -teoksen suomennushistoriasta. Tavallaan kyse on samasta problematiikasta, jota Tuomo Mannermaa käsitteli, joiltakin osin virheellisesti.
Pointti on siis se, että Jumala ei ainoastaan KÄYTÄ sanaa ja sakramentteja vaan ON niissä myös koko olemukseltaan LÄSNÄ. Tällöin myös Jumalan tuomioistuin, jossa vanhurskauttaminen (vanhurskaaksi julistaminen) tapahtuu, on läsnä siellä, missä Hänen olemuksensakin. Tätä – muistaakseni olemusmetafysiikaksi kutsuttua – näköalaa kutsuttiin aikanaan Hedbergistä puhuttaessa Kristus-mystiikaksi. Ja kun 1900-luku vieroksui vahvasti koko sanaa ”mystiikka” tapahtui eri syistä näköalojen kapeneminen: me täällä ja Jumala taivaassa = meillä on Jumalasuhde eli relaatio. Valitettavasti myös Pieperin dogmatiikka on näissä asioissa yksipuolinen. Kesken jääneiden jatko-opintojeni yksi löytö oli, että luterilaisuudessa on horjuttu sen suhteen, ovatko armonvälineet Jumalan käyttämiä vai onko Hän niissä läsnä kun meitä syntisiä pelastetaan.
Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa
Vanhurskaaksi tullaan uskon kautta , meillä ei siihen lisättävää , koska se on Jumalalta ja Jumalan lukema päätös , julistama asia.
Joo olen samaa mieltä että ihmisen on hyvä katsoa itseensä oikeassa tilanteessa , mutta usein kristitty katsoo itseensä kun pitäis katsoa Kristukseen ja itseensä katsominen on usein myös palaverin pitämistä syyttävän sydämen ja sielunvihollisen kanssa .Isommat ja jatkuvat syntiasiat ja murheet pitäs mielestäni hoitaa siellä rippi puolella .
Tuo syntikäsitys ihmisessä ei ole varmaan ihan helppo asia ja yks ongelma mielestäni on että Jumalan pyhyyden näkökulmasta katsoen kaikki mikä ei ole Jumalasta on epäpyhää, mikä on Jumalan luomistyön tulosta ja miten syntiinlankeemus on rikkonut sitä? Luomistyössäkin näämme luonnossa sen kauneuden , mutta silti luomakunta huokaa ja odottaa . Sitten kristityn oma kokemus synnistä vaihtelee eri ihmisillä . Raamattu kuitenkin sanoo että sydämestä lähtee pahat ajatukset . Ihmisen syntisyys näkyy aina myös itsekkyytenä , asenteissa , motivaatioissa mm. Ihmistä verraten Kristukseen niin paljastuu myös sisäisen syntisyyden jälkiä ulkoiseen olemukseen .
Apostolisessa siunauksessa rukoillaan ;
Itse rauhan Jumala pyhittäköön sinut kokonaan ja varjelkoon koko olemuksesi, sinun henkesi, sielusi ja ruumiisi, niin että olet nuhteeton Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka sinua kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa’.”
Jossa siis pyydetään varjelusta myös ulkoiselle olemukselle , tätä myös luterilaisen ehtoollisen loppusanoissa lainataan .
Olen ajatellut että sielunvihollisesta piirretty kuva kristillisyydessä on usein kuvattu ulkoa synninkauheudeksi ja lopulta se ei ole niin paha, vaikka asia lienee juuri toisin päin. Kun miettii syntiinlankeemuskertomusta niin luulen että Evan kanssa juttelu oli ystävällistä ja hän myös tunnusti siinä Jumalan ja sen että Jumala voi puhua ihmiselle ja sitten lohdutti että ette suinkaan kuole … ja kaikki harha mikä tulee sielunvihollisesta on varmaan usein hyvältä kuullostavaa . Se on usein uutta ilmoitusta ,lisäystä ja luopumista raamatun sanasta . Uskon että pahan kasvot ovat usein kätketty suloiseen ja lempeään olemukseen ,ex kauneuden ammattilainen.
Edellinen vastaus kuuluu tähän tekstisi alle, meni vääräön paikkaan. Aadam ja Eeva olivat ilmeisesti tavanneet käärmeen ennenkin, se taisi olla heille yhtä tuttu kuin muutkin eläimet. Mutta nyt saatana käytti sitä välineenä.
Ensimmäisillä ihmisillä ei tietysti ollut Raamattua eikä sitä pitkään aikaan ollut kirkollakaan. Lukutaito oli myös heikossa hapessa. Kirkon elämä, ei ole pelkästään Raamattu, kirjoitukset, vaan Jumalan ilmoitus on paljon laajempi käsite. Näin se, on aina ollut tähän päivään asti.
Usko vanhurskauttaa, koska se omistaa Kristuksen ja Hänen lunastustyönsä, ei siksi että vain uskoo. Joskus minulle tulee mieleen, että keskittyminen vain vanhurskauttamiseen ”taivaan torilla” helposti irrotetaan itse tämän vanhurskauttamisen Hankkijasta. Kristus ja Hänen työnsä kuuluvat yhteen, kuten vielä 1800-luvun evankelisuudessa aikana ”ennen Pieperiä” opetettiin.
Markolle,
Alister E. McGRATH mukaan Luther piti tiukasti kiinni siitä, että vanhurskaus on aina uskovien ulkopuolella, se on vierasta vanhurskautta, joka luetaan hyväksemme, mutta jota ei suikaan siirretä meille. Jumala näkee tämän vanhurskauden ikään kuin se olisi osa syntisen persoonaa. / s 476, Kristillisen uskon perusteet) Tämä ajatus löytyy myös nyky lyterilaisuudesta, eikä sitä tarvitse edes paljon kaivaa ”naftalista”.
Sami P. Ilman muuta hyväksemme luettu vanhurskaus on vierasta vanhurskautta eli Kristuksen hankkimaa. Samalla pitää muistaa, että luterilaisen vanhurskauttamisopin historiassa on nykyään unohdettuja käänteitä. Pitää kysyä esimerkiksi: voiko ihminen olla vanhurskautettu ilman että Kristus samalla asuu hänen sydämessään ja ihminen on uskon kautta yhdistetty Häneen?
Pieperiläinen ratkaisu on painottaa Kristuksen meissä asumisen olevan vain ja ainoastaan seurausta vanhurskauttamisesta. Lisäksi hän puolustaa teologianhistoriallisesti hyvin ongelmallista oppia ”yleisestä” vanhurskauttamisesta, mikä sekoittaa asiaa lisää.
Luterilaisuudessa tunnetaan myös näkemys, jonka mukaan vanhurskaaksi lukeminen SEURAA loogisesti Kristuksen kanssa yhdistymistä ja on sen välitön seuraus tai yksi, tosin välttämätön ja korostettu aspekti, vanhurskauttamisessa.
Samille , niin kyllä Kristus on meidän vanhurskautemme ja kuten Paavali kirjoittaa room3 , että ilman tekoja ja omia ansioita :
saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä” . Vanhurskaus sana tarkoittaa myös julistamasta , lukemista Jumalle kelpaavaa , syyttömäksi Jumalan edessä lukemista ja myös iankaikkiseen elämään pääsyä. M.Agricolan keksimä sana vois olla joku muu mutta parempaakaan ei kukaan ole keksinyt , eikä yhdellä sanalla voisi sitten kääntää joka paikkaan raamattua kenties yhdellä sanalla .Kyllä Jumalan teot Kristuksessa ja siitä tulevat seuraukset ihmisen osaksi voi siellä ”bittiavaruudessakin ” kaikua.Enkelikuoron ylistys yhdestä pelastuneestakin. Täällä on vain ajatus: mitä korva ei ole kuullut eikä silmä nähnyt!
Timolle;
Raamatussa on useita kohtia kuten Rm 3, vielä tutumpi kohta löytyy Ef. 2:8–9:ssa apostoli kirjoittaa:
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”
Voitaisiin kysyä tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että ortodoksit ovat epäraamatullisia korostaessaan tekojen merkitystä pelastuksessa? Paavalihan asettaa vastakkain tässä ja monissa muissakin kohdin armon ja teot. Ortodoksit ole koskaan väittäneet, että uudestisyntymisemme tapahtuisi tekojemme tähden. Esim ortodoksisessa patristisessa kirjallisuudessa 400 luvulta Markus Askeetin laaja kirjoitus ” Niille jotka arvelevat vanhurskauttavansa teoista” ( Filokalia 2, 160>) tämä on normaalia ortodoksista lukemistoa. Eli miten on, miten asia ratkaistaan?
Luterilainen ajattelu kulkee suurinpiirtein niin, että armosta pelastuminen sulkisi kaiken ihmisen myötävaikutuksen pelastuksesta pois. Tietyssä mielessä tämä on totta, jos ajattelemme pelastuksemme perustaa ja samalla on kuitenkin niin, että Jumala vaatii meiltä uskollisuutta. Nämä kummatkin ovat yhtä aikaa esim totta Aabrahamin elämässä.
Jos Aabraham ei olisi ollut kuuliainen Jumalan sanalle ja lähtenyt synnyinseuduiltaan, häntä ei olisi koskaan luettu uskon kautta vanhurskaaksi.
” Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?” ”Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? ” ( Jaakob 2).
Luther/ luterilaiset tunnsutuskirjat pitävät uskosta vanhurskautta teoista erillisenä ja nämä on pidettävä visusti erillään. Tämä on se perusvirhe, tulkinta horisontti joka tuo laajat ongelmat vanhurskauttamisen käsittämiseen, se myös kaventaa koko kilvoitus sektorin ja sen motivoivan vaikutuksen jne…
Niin kyllä ordodoksit tai luterilaiset tai muun kristillisen kirkon ihmiset jotka turvaavan Kristuksen sovitustyöhön niin he pelastuvat yksin armosta . Ehkä luterilaisuudessa on laiskasti opetettu tai ei ollenkaan monin paikoin uskossa pysymistä , Kristuksessa pysymistä ja siihen tietysti liittyy kilvoittelu , joka voi myös tarkoittaa hiukan erilaisia asioita eri kirkoissa . Ehkä luterilaisuudessa ajatus on enemmän siinä että Kristus vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen kun pysymme Kristuksessa , hänen tekoihinsa turvaten , syntien tunnustamisessa ja armonvälineiden osallisuudessa ja Jumalan sanan osallisuudessa . Ja en tunne niin hyvin ordodoksista teologiaa että voisin sanoa kovin hyvin kaikkea eroja . Olen kokenut joskus vaikeaksi dialogin syntymisen juuri ordodoksien ja katolisten välillä , koska heillä on kirja kaanon ja tradiot laajempia ja luterilainen lähestymistapa on lähteä raamatusta ja sen teksteistä ja tietysti katekismus ja tunnustuskirjat .Siinä mielessä Sami tämä dialogi on jopa poikkeuksellista että vanhan kirkon edustajan kanssa voi käydä ajatusten vaihtoa , että kiitos siitä!
Timo, mielestäni arviosi on oikean suuntainen. Lutherin teksteistä ja varhaisesta luterilaisuudesta löytyy kyllä hyviä kilvoitusohjeita ( esim .Uskon pyhä salaisuus Johannes Gerhard), mutta kehitys on mennyt niin, että vähitellen kilvotustraditio on lantraantunut. Mielestäni tämä johtuu vanhurskauttamisopin painopisteestä. Tässä on tietysti muitakin laajoja kysymyksiä, jotka nivoutuvat kokonaisuuteen.
Kilvotustradition katoaminen luterilaisuudesta, näkyy luterilaisessa kirjallisuudessa. Kilvoituskirjallisuutta ei ole koska traditio on katkennut. Voit itse havannoida tämän, mitä kirjallisuutta löydät jossa ohjataan patrististen isien ja kirkon perintöön. Toisen havainnon voi tehdä puhumalla kilvotuksesta, nopeasti sinut leimataan lakihenkiseksi.
– No tässä ajatusten virtaa.
Muutama kommentti ; Tekojen ja uskon suhteesta !
Ns vapaiden suuntien kristittyjen puheissa esiintyy usein ”usko ilman tekoja on kuollut” . Kysymys on , että teemmekö itse niitä tekoja itsevalitusti vai vaikuttaako Jumala meissä niitä tekoja?
Usein Lutherista annetaan kuva että hän on luterilaisuuden perustaja. Mutta Jumala yksin rakentaa kirkon . Se että 1500-luvulla oli uskonpuhdistus ja eräs herra Luther oli Jumalan käytössä ja siitä syntyi kirkkokunta oli myös koko kristikunnalle uskonpuhdistusta , ainakin katolilaiset ovat myöntäneet tämän . Se että reformoidut ja muut kirkkokunnat tietysti jokainen ajattelee että heidän juuret ovat kuitenkin Kristuksen sovitustyössä on sitten tulkintaa jokaisella . Focus kun on Kristuksessa niin usko on lahjaa ja hänen täytetystä työstä käsin saadaan elää ja vaikuttaa.
Timolle, kirjoitat; ” Kysymys on , että teemmekö itse niitä tekoja itsevalitusti vai vaikuttaako Jumala meissä niitä tekoja? En ihan ymmärrä tätä ajatusta voitko avata, mitä tarkoitat. Jos menen itse kirkossa ehtoolliselle, niin mikä osuus minulla on siinä, sillä yhtä hyvin voisin olla menemättä? Entä mikä osuus siinä on Jumalalla? Vai onko kysymys synergiasta. Vai onko kaikki vain Jumalan vaikutusta, ja toimin ikään kuin robotti?
Mikä on mielestäsi itse valittuja tekoja ja miten ne eroavat kristillisistä teoista?
Millä tavalla luther uskonpuhdisti koko kristikunnan? Oliko koko sen astinen kristikunta ollut jotenkin väärässä? Helluntailaisuudessa ajatellaan myös, että helluntailaisuus löysi kadotetun kristinuskon. Miksi luther ei esim liittynyt ortodoksiseen kirkkoon, kun hän kävi kirjeenvaihtoa ortodoksisuuden kanssa.
Sami,
Valitettavasti Luther ei Galatalaiskirjeen selityksessään ole sitä mieltä, että Kristuksen vanhurskaus on pelkästään uskovien ulkopuolella, vaan myös läsnä uskon pimeydessä, ”aivan kuin Jumala oli Siinailla ja pyhäkössä, keskellä pimeää.” Kuten hän toteaa; ”Uskossa omistettu ja sydämessä asuva Kristus on siis se kristillinen vanhurskaus, jonka tähden Jumala meidät lukee vanhurskaiksi ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän.” Luin tuon kohdan mihin viittaat. Alister E. McGrath kirjoittaa tuossa kohdassa myös niin, että ”uskon kautta uskovan ylle puetaan Kristuksen vanhurskaus.”
Kosti, luther omaksui tuon pimeys teeman kirkon yhteisestä perinnöstä. Apofaattista teologiaa on kuitenkin aika minimaalisesti eikä se nöytä kehittyvän, sykkivän, esim samalla tavalla kuin vaikka Simeon Uusteologin tuotannossa.
Sami. Tuo uskon pimeys tarkoittaa Lutherilla kuitenkin sitä, että Jumala voidaan tuntea ainoastaan ihmisen olemassaoloa koskevien kärsimysten kokemisen kautta. Ristin teologia on täten Lutherin teologian avain.
Kosti, vähän yksipuolista.
Sami. Sehän tarkoittaa vain sitä, että Jumalan tuntemiseen ei päästä hänen luomistekojaan tutkimalla, eikä myöskään järjellä, vaan pelkästään kärsimysten ja ristin kautta. Tiedämme mitä Paavali kirjoittaa tästä; ”juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus.” Teologiasta on kiistelty kautta vuosisatojen ja kiistellään mitä ilmeisemmin paruusiaan saakka. Kun Jumala on ilmoittanut itsensä Kristuksen ristissä, niin kärsimys ja risti ovat myös yksittäisen kristityn eksistentiaalinen kokemus, ovat ne sitten sairautta tai pahimmillaan suoranaista vainoa, josta monet kärsivät myös nykyään kuten tiedämme.
Kosti, ok. Toisaalta Jumala on oikeudenmukainen, vaikka kaikilla ei olekaan Raamatun ilmoitusta, Jumala voi ilmoittaa itsensä suoraan, keinoja on monia. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta kristittyjä on moneksi, risti yhdistää kuitenkin kaikkia tavalla tai toisella.
Samille, Kun yleensä tahdomme mennä messuun niin menemme sinne ensisijaisesti itsemme takia Kristuksen palveltavaksi ja uskon että Pyhä Henki vaikuttaa siihen meidän tahtoon lähteä messuun . Jos me emme mene ja meillä ei ole mitään syytä kuin tehdä pyhäpäivänä tehdä jotain muuta joka ei ole pyhäpäivän pyhittämistä niin usein Pyhä Henki muistuttaa siitä meitä . Ajatus kätkeytyy Jumalan rakkauteen jonka kautta hän haluaa meitä hallita . Srk on alamainen Kristukselle koska hän on meidän elämän antaja ja jossa meillä lepää iankaikkisuuden toivo. Itsevalittu , esim. Kolossan Srk lisäsi Jumalanpalvelukseen omia palvontamenoja esim. tai kristitty voi toimia ja pyytää Jumalaa siunaamaan omat hankkeet . Tietysti sanan mukainen toiminta on oikeaa ja se on myös järjellistä (järjellinen jumalanpalvelus , käydä orpojen ja leskien luona) . Rakkauden kautta Jumala tahtoo meitä käyttää. Sanan opetuksen alla herkin mielin Pyhä Henki toimii ja siihen usein kuuluu ristinkantaminen , joka auttaa meitä kuulemaan ja näkemään asioita Jumalan tahdon mukaan ja usein juuri silloin kun tunnemme olevamme tyhjiä ja kurjia, avuttomia niin silloin olemme Jumalan käytössä .
Tietysti on rohkeaa sanoa että uskonpuhdistus vaikutti koko kristikuntaa ja uskon näin . Lähinnä se tietysti koski enemmän reformaation ulkopuolella katolilaisia ja he ovat tunnustaneet joitakin vaikutuksia . Ordodoksienkin kohdalla uskon ne ajat olleet vaikuttavia . Vaikutus voi olla oman opin tarkastelua tai sen muuttamista ja täsmentämistä. En tunne historiaa siltä osin , mutta dialogi Lutherin kanssa on varmasti vaikuttanut ordodoksiseen kirkkoon , joku muu saa arvoida millä tavalla ja onko se näkynyt jäsenmäärässä, yksityisen kristityn elämässä tai kirkon opetuksen painotuksissa . Tietynlainen jakso Suomessakin on meneillään ja voi varovasti sanoa että tiettyä uskonpuhdistus- liikehdintää on käynnissä . Se pitkään jatkunut älyllinen laiskuus ja opetuksen puute on saanut ihmisiä etsimään totuutta . Tämä on varmasti näkynyt siellä ordodoksikirkossa , katolilaisuudessa ja ainakin oman kirkon (lhpk) parissa , kun ihmisiä tulee seurakuntaan ns ihan pystymetsästä ja kuitenkin jo paljon teologiaa tutkineena .
Oliko sen astinen kristinusko väärässä?
Varmaan voidaan todeta että uskonpuhdistus oli Jumalasta ja hän tahtoi kirkastaa hänen poikansa Ristinkuoleman merkitystä . Uskonpuhdistukseen lopulta vaikka Suomessa kätkeytyy suuri siunaus koko maamme kristillisyydelle , sillä M. Agricola oli myös uskonpuhdistaja ja meille tuli lukutaidon lisäksi suomennettu Raamattu . Tämä asian vaikutus kaikkiin suomalaisiin seurakuntiin oli suuri , ehkä suurempi kuin ajattelemme vaikka koko maamme kannalta . Siis ordodoksikirkkookin uskonpuhdistuksen vaikutukset ovat tätäkin kautta tulleet .
Timo, jos siis ei halua mennä messuun Jumala ei ole vaikuttanut. Kumpi on siis vastuussa Jumala vai minä.
Mitä palvonta menoja Kolossassa lisättiin?
Mitä jos uskonpuhdistus ei ollutkaan Jumalasta. Helluntailaiset ajattelevat, että helluntailaisuus oli Jumalasta.
Uskonpuhdistuksen merkittävä asia oli Saksan kielinen Raamattu. Toki kristikunnassa Raamattu oli yleisessä käytössä ja laajasti levinnyt. Uskonpuhdistuksella joka oli hyvin paikallinen ilmiö, myöhemmin laajempi, sen vaikutus ei koskenut kuitenkaan ortodoksista kirkkoa.
Jumala on rakkauden Jumala joka ei pakota meitä, mutta kuten sana sanoo että hän on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiin ja Pyhä Henki asuu ihmisessä . Kuitenkin samaan aikaan olemme lihan puolesta syntisiä ja näiden kahden välillä on taistelu . Jumalan tahto on että pysymme Kristuksessa ja tietysti messuun jossa itse Kristus on Srk pää me tahdomme mennä ja se on Pyhän Hengen vaikutusta että menemme ja lihan voitto kun emme pyhitä lepopäivää jos meillä olis mahdollisuus mennä . Eikö mieli ole parempi poistullessa kuin messuun mennessä? Tietysti ihminen on vastuussa miten aikansa käyttää
Kolossan Srk oli enkelin palvontaa ja juhla- aikoja ja ihmisten perinnäis-sääntöjä joita sotkettiin Jumalan palvelus elämään ;
18Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama 19eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 21″Älä tartu, älä maista, älä koske!” 22— sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? 23Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi..
Uskonpuhdistus Jumalasta:
Hedelmistä lopuksi tunnetaan vaikutukset , ajattelen että Euroopan menneet menestykset ovat kristinuskon aikaansaamia ja tähän liittyy myös vaikka meillä vaikuttanut luterilaisuus .
Uskonpuhdistuksesta , kuten herätyksen aikoina syntyy usein erilaisia käsityksiä oikeasta raamatun tulkinnasta . Helluntailaisuus on syntynyt paljon myöhemmin kuin uskonpuhdistuksen ajat olivat . Vapailla suunnilla ei ole tradiotiota eikä se kuulu heidän ajatteluun , koska olisi vaikea löytää jatkumoa taaksepäin vaikka azusakadun tapahtumista .
Tuosta olisin eri mieltä että raamattu olisi niin laajalle levinnyt ja muistan joskus lukeneeni että omalla äidinkielellä oli Suomessa raamattu kansan käytössä ennemmin kuin Saksassa , koska Suomessa ei ollut pappeja niin paljon kuin Saksassa . Ja lukutaito kehittyi . Uskonpuhdistus on ollut Jumalan aikaansaama ja ei siinä ole kunniaa ihmiselle ja Luther oli yksi uskonpuhdistaja mutta vain palvelija ja kuten kirkkoisät eivät ole jonkun kristillisen kirkon omia vaan Herran palvelijoina ovat viestineet. Uskon että Ordodoksisuuden kun tullut Suomeen 1800- luvulla niin raamattu on ollut monen ordodoksien kädessä ja luettavana . Että kai sitä voidaan pitää uskonpuhdistuksen vaikutuksena että lukutaito ja Jumalan sana on meillä . Ja on suomalaiseen yhteiskuntaan ja moraaliin ja oikeustajuun varmasti uskonpuhdistuksen hedelmät vaikuttaneet . pyhäkoulu, rippikoulu . diakoniatyö jne .
Timo, en saanut sinulta vastausta kysymykseeni.
Jos ihmisellä ei ole halua mennä messuun tällöin Jumala ei ole vaikuttanut. Kumpi on siis vastuussa Jumala vai minä.
Sami ; mielestäni ed vastasin , mutta ihmisessä on siis kaksi on Jumalan hengen mieli ja lihan mieli ja ihminen valitsee kumpaa hän tahtoo totella.Jumala tahtoo rakkauden kautta vaikuttaa . Siitä esimerkkejä ; tahdotteko tekin mennä pois , tahdotko tulla terveeksi jne . Jumalan lapsi tahtoo ojentautua Jumalan sanan mukaan, toivottavasti näin , koska messu ,Srk on syntisten sairaala ja meillä on aina tarvetta sinne mennä . Esimerkkinä hebr10 kirjoittaja kirjoittaa kuinka uudessa liitossa esirippu on revennyt ylhäältä alas ja nyt sen tilalla on Kristuksen ruumis (Srk) jonka kautta menemme kaikkeen pyhimpään . Ja vähän myöhemmin hän kirjoittaa että älkää jättäkö Srk kokoustanne
Ed siis ihminen on tietysti vastuussa omista tekemisistä . Jumala on valmistanut pelastuksen ja avannut tien ihmiselle Kristuksen sovitustyön kautta ja tämän hän tahtoo rakkaudella tarjota kaikille ihmisille , jotka ovat itsessään jo tuomittuja kadotukseen . Se on täytetty !! Kaikki synnit ja kaikkien ihmisten synnit on jo sovitettu golgatalla ja on siis avoin lähde auki joka tahtoo syntinsä tunnustaa niin hän on uskollinen ja vanhurskas ihmistä kohtaan ja armosta saa pelastua .
Timo, kirjoitat aikaisemmin näin;
” Pyhä Henki vaikuttaa siihen meidän tahtoon lähteä messuun .”
Tämän johdosta kysyn;
Jos ihmisellä ei ole halua mennä messuun eikä Jumala ei ole vaikuttanut halua. Kumpi on siis vastuussa Jumala vai minä.
Voisin kysyä mikä on ihmisen tahdon osuus kilvoituksessa ja pelastuksessa. Tämä on sama kysymys eri muodossa. Ymmärrätkö mitä ajan nyt takaa? Yritän saada sinut nurkkaan. Pohtimaan tahdon merkitystä kilvoituksessa. Joten älä tietenkään suutu.