Saulus Tarsolainen ( myöh. Paavali) koki suuria tapahtumia elämänsä aikana.Damoskoksen tiellä hän kohtasi Jeesuksen,suoran kadun päässä opetuslapsi Ananias Herran lähettämänä rukoili sauluksen puolesta ja hän sanoi näkönsä,Saulus oli 3 vuotta erämaassa ja sai nähdä ja kuulla ihmeellisiä näkyjä,joita hän ei ollut lupa puhua.Viimeisen kerran kun Paavali oli vankina ja odotti mestausta,omaa kuolemaansa,hän sanoi (2 tim 2)
Varma on tämä sana; sillä:
jos olemme kuolleet
yhdessä hänen kanssaan,
saamme myös hänen kanssaan elää;
jos kärsimme yhdessä,
saamme hänen kanssaan myös hallita;
jos kiellämme hänet,
on hänkin kieltävä meidät;
jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
Apostoli Paavali kuolemansa lähestyessä sanoi siis että kuolema yhdessä Kristuksen kanssa on elämä.Kristuksen sovitustyö ristillä,jossa voitettiin synti,perkele ja kuolema ,se voitto on ,jonka Jumala lahjoittaa ihmiselle kasteessa,siinä meidät kastetaan Kristuksen kuolemaan ,siihen voittoon,jossa Jeesus avasi ylösnousemisellaan tien taivaaseen,ikuiseen elämään. Ihmisen turva on yksin Kristuksen sovitustyössä,joka saadaan kasteen ja uskon kautta omistaa.Keskusteluja ”kastekuvan” edessä on kristikunnassa käyty pitkään,on erilaisia ajatuksia ,toiselle kuva kertoo Jumalan lapseksi ottamista toinen sanoo että on kokenut silloin ja silloin Jumalan kohtaamisen ,toinen kertoo uskoontulosta tiettynä päivänä jne. Kuva kannattaa vaihtaa ristiinnaulitun Jeesuksen kuvaan ,josta sanan mukaan aukeaa niin kaste,ehtoollinen,synti,pyhitys,sovitus,lunastus ja se suuri Jumalallinen salaisuus -armo.Lapsi tai vanhempi kristillisessä kasteessa kastetaan Kristuksen kuolemaan ja elämän viime hetkillä tähän samaan apostoli Paavali varmana sanoo turvaavansa . Herran pyhä ehtoollinen on julistamista Kristuksen kuolemaa ,sitä voittoa,jossa meillä syntien anteeksisaaminen.Jumalan tahto on että Jumalan lapselle olis se Herran huone,srk, josta Paavali kirjoittaa kol.2
Että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
Jumalan lapsen elämä on turvautumista hänen armotekoihinsa ja oppia tuntemaan ristiinnaulittu vapahtajamme Jeesus Kristus hänen sanansa kautta.Voimme kokea suuriakin kokemuksia Jumalan rakkaudesta tai kun saamme syntimme anteeksi ja saamme tuntea armon,mutta pelastuksemme perusta on Golgatan sovitustyössä
Ei tässä suuttumukselle ole aihetta ja jos tämäkin keskustelu voi jotain avata niin sehän on vain hyvä.
Käsitän raamatun sanan valossa yksinkertaisesti että meissä on hengen ja lihan taistelu ja voiton vie ketä me ruokimme. Jeesus sanoo että hänen sanansa on henki ja elämä ja se on mielestäni tärkein asia uskovan ihmisen vaelluksessa. Meitä kehotetaan ojentautumaan sanan mukaan ja se on myös sitä kilvoittelua , mutta kuten Paavali opettaa että sitä hyvää mitä tahdon en tee ja tämä on todistus ihmisen haluttomuudesta tehdä Jumalan tahdon mukaan , mutta kun uskomme että Pyhä Henki asuu meissä ja tiedämme että hänessä me voimme ojentautua hänen tahtonsa mukaan . Tietysti se näyttää meidän päätökseltä kun lähdemme messuun , mutta jos sanomme että että se on lihan mielestä lähtöisin oleva halu niin kiellämme syntisyytemme ja raamatun sanan , koska syntiinlangennut ihminen on luonnostaan Jumalan tahtoa vastaan .Jumalan vaikutus on paljon suurempi kuin ajattelemme , sillä hänhän asuu syntisestä ihmisessä . Tämä on järjelle vaikea asia ymmärtää mutta sanan mukaan se on näin ja kyllä uskovan elämä todistaa samaa. Taistelu on ja kiitos ja kunnia kuulu hänelle . Uskoa kuvaa mielestäni myös messuun meneminen kun ylitämme kirkon kynnyksen niin siellä saisi olla ensimmäisenä teksti että ” minun sanani ei tyhjänä palaa” . Kristuksessa voimme kilvoittella ja kantaa hedelmää . En tiedä olenko päässyt nurkasta pois ?
timo, kiitos vastauksesta. Mikäli käsitin oikein olet sitä mieltä, että Jumala tarvitsee ihmisen toimintaa, koska sielu on jumaluuden kumppani. Apostoli Paavali sanoo saman asian näin;
” Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; ( Fil 2:12), 1938)
”Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. ( fil 2:12, 1992)
Kreikan kielessä ”tehkää työtä pelastuaksenne”, tarkoittaa hankkikaa oma pelastuksenne ( Kr. ten heauton soterian katergazesthe, hankkikaa oma pelastuksenne), viekää loppuun asti oma pelastautumisenne.
Näin ollen ihmisen tahto ei ole passiivinen vaan aktiivinen toimia kristillisessä kilvoituksessa, ihminen voi ojentautua Jumalan tahdon mukaan. Lihan ja hengen taistelu ei poista tätä ojentautumis mahdollisuutta. Sillä ihmisen tahto on uudistettu ja uudistuu päivä päivältä Kristuksen kuvan mukaan. Me pakotamme tahtomme toimimaan Jumalan käskyjen mukaan, kun näin toimimme käskyistä tulee meidän uusi luonto, joka vahvistuu käskyjen täyttämisessä.
Tämä kilvotusprosessi kadottaa maailman ja sen himot tahdostamme ja elämästämme enenevässä määrin ( 1 Joh 2:17). ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” ( 1 jh 5:3-4) .
Käsitän että meillä on se ero , että miten käsitämme sen että Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen ? Mistä kumpuaa halu tehdä ja toimia ?
Tätä ennen on suuret totuudet ; Jumala on tehnyt pelastuksemme eteen kaiken ja saamme sen lahjana vastaanottaa ja tähän ei kuulu kuin Kristuksen sovitustyö . Synergismi on että Jumala on ottanut 99 askelta ja ihminen yhden . Ei vaan se on täytetty ja pelastus on 100 Jumalan teko.
Toinen totuus meistä itsestämme , että olemme kelvottomia itsessämme toteuttamaan Jumalan tahtoa ja olemme sen vihollisia . Ihmisen mainetodistus room3 luvussa.
Nyt Jumalan lapsessa on olemassa taistelu hengen ja lihan välillä . Kaikki paha on lihasta ja kaikki hyvä on Hengestä. Emme voi sotkea näitä eikä liha pyhity , se on kykenemätön hyvää , kuten Paavali todistaa että lihassa ei asu mitään hyvää. Kilvoittelu ja parannuksen teko on aina pyrkimystä Kristuksen osallisuuteen , siksi ehtoollisen lupaus , jossa Jeesuksen sanat …. pysyy minussa…. Ja Jumalan sana joka on elävä ja voimallinen . Jokapäiväinen parannuksen teko on hyvä aloittaa päivä isä meidän rukouksella ja hartaudella ja päättää päivä Herran sanalla ja pysyä armossa ja anteeksiantamuksessa . Jos emme tunnusta meissä kahta eri voimaa ja niiden vaikutusta niin olemme hukassa vanhurskauttamis-opissa ja pyhityksessä . Mitä ihminen voi elämässä laittaa uskonvaelluksesta omiksi ansioiksi ? Olemme kaikki vastarannan kiiskiä ja saamme aina vaan nähdä enemmän itsessämme sen mahdottomuuden ja kykenemättömyyden hyvään . Silti Jumala meitä armahdettuja syntisiä tahtoo ja myös käyttää ja se voima ja tahto tulee meille Jumalasta hyvään.
”Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden
jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei
ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi
päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139).
Tämä kuvaa mielestäni hyvin Timo sinun pelastusnäkemystä ja kristillistä kilvoittelua. Jumalan täytyy vaikuttaa kaikki, ja kuitenkin esität ihmisellä on vastuu. Miten hänellä voi olla vastuu jos Jumala vaikuttaa kaiken? Se tässä onkin se ongelma. Luterilainen antropologia, tahdon pahuus, sidottu tahto, predestinaatio heijastuu sinun kilvoitus ajatteluun.
Ortodoksi eivät ajattele, että Jumala on ottanut 99 askelta, vaan 100. Synergia on kirkon opetus varhaiskirkosta asti, luther keksi sitten monergismin. Jumala pelastaa väkisin ihmisen vastoin hänen tahtoaan, joka on paha eikä voi valita Jumalaa. Kaikki riippuu Jumalasta, ihminen ei voi tehdä mitään. Jos Jumala ei muuta kukaan ei muutu.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että liha ei kuvaa ihmisen atropologiaa, olemusta vaan teoissa tapahtuvaa toimintaa jota nimitetään lihaksi, koska lihan teot ovat ilmeisiä. Liha ilmenee teoissa. Syntiinlankeemus ei poistanut ihmisen vapautta ja ytimeltään ihminen on hyvä. Huom, myös luterilainen tunnustus erittelee perisynnin ja ihmisen olemuksen, ihmisen olemus ei ole synti, liha.
Samille , kirjoitit!
Jumala pelastaa väkisin ihmisen vastoin hänen tahtoaan, joka on paha eikä voi valita Jumalaa. Kaikki riippuu Jumalasta, ihminen ei voi tehdä mitään. Jos Jumala ei muuta kukaan ei muutu.
Ajattelun lähtökohtana tulisi olla Jumalan kaikkivaltius , joka sisältää rakkauteen perustuvan ilmoituksen syntiinlangenneille ihmisille . Evankeliumin jonka sisältö on siinä mitä hän on pojassaan tehnyt puolestamme.
Tämän vastaanottamisesta seuraa Jumalan lapseus . Lapsi toimii oikein ja väärin . Isän Jumalan silmissä lapsen tulisi toimia hänen sanansa mukaan ja kun hän ei siihen pysty niin senkin isä on ratkaissut sovitustyössä . Onko Sami vaikeaa ajatella että uskovassa ihmisessä on kaksi voimaa jotka vaikuttaa ja ihminen päättää kumpaa tahtoo seurata ? Eikö siellä ”seurassa” kannata olla mikä on hyväksi ja saada halu tehdä sitä mikä on oikein ? Seura on tietysti Kristuksessa olla ja sana neuvoo tähän . En ymmärrä miksi teet kahden eri voiman vaikutuksen mahdollisuuksista mahdottoman yhtälön?
Jumala ei pakota ketään taivaaseen tai helvettiin , vaan lopulta ihminen päättää mitä hän omalle syntisyydelle tekee . Se on velka jonka maksajaksi ei ole ilmoittautunut kuin yksi ; Jeesus Kristus .
Isä Jumala ei kaipaa meidän omaa yrittämistä tehdä jotain minkä hän on jo tehnyt , vaan kiitosta ja ylistystä siitä mitä hän on puolestamme tehnyt .
Timo, kirjoitat; ” Jumala ei pakota ketään taivaaseen tai helvettiin , vaan lopulta ihminen päättää mitä hän omalle syntisyydelle tekee . ”
Timo tämä ei ole luterilainen opetus. Lähetyshiippakunnassa on kyllä pappeja jotka selittävät sinulle, kysyppä heiltä.
Sami!
luther keksi sitten monergismin…
Eihän tämä tarkoita sitä että ihminen on täysin vapaa elämään ja olemaan oman lihansa mukaan vaikka on saanut kasteen ja uskon . Se ajattelu kuuluu reformoiduille baptisteille että kerran pelastunut niin aina pelastettu . Monergismi koskee pelastusta joka on yksin Jumalan . Irroita pelastuksesta Sami kilvoitus pois kun se ei kuulu siihen , sitten asia helpompi .
Timo, ”Se ajattelu kuuluu reformoiduille baptisteille että kerran pelastunut niin aina pelastettu”. Tämä kuuluu kyllä luterilaiseen valinta oppiin. Tarkista asia vaikka Pieperin dogmatiikasta. Ei ole olemassa mitään kristillistä uskoa ja pelastusta joka ei sisältäisi kilvoitusta ja tekoja. ”Sellainen on paperitiikeri”.
Nyt keskustelussa pitäisi erottaa pelastus ja uskonvaellus, pyhitys. Jos emme pääse pelastuksesta yksimielisyyteen , että se on yksin armosta ja täysin Jumalan työ niin vaikeaa on dialogiaa jatkaa. Ja tämä koskee tietysti sitä hetkeä ja aikaa jolloin ihminen on saanut Jumalan lapseuden ja siksi raamatun opetukset että voisimme pysyä tässä pelastuksessa . Ei luterilaiseen oppiin pelastuksesta kuulu hyvät teot , Kristus on lahjana annnettu meille ja sanansa kautta saamme oppia paremmin tuntemaan hänet . Siis olemme ilmeisesti eri mieltä siitä että kuuluuko pelastukseen ihmisen osuutta vai ei ? Se uskonelämän kilvoittelu niin siinä ollaan samoilla linjoilla kenties , jos lähtökohtana on Jumalan sana ja kehoitukset.
Timo kirjoitat; ” Ei luterilaiseen oppiin pelastuksesta kuulu hyvät teot ” luterilaien tunnustus eroittaa todella nämä toisistaan. Varhainen luterilaisuus ei kuitenkaan tuntenut kyseistä jakoa vanhurskauttamisen ja pyhityksen välillä. Luterilaiuus oli hajanainen ja riitainen liike, jossa oli erilaisa näkemyksiä. Nykyisessa tunnustuksessa tietysti asia on näin kuten kuvaat. Kaikki luterilaiset kirkot, eivät kuitenkaan hyväksy tunnustuskirjoja kokonaisuudessa. Jotkut hyväksyvät vain osan.
Varhaiskirkon teologiasta emme löydä tälläistä jakoa ja sitä pidetään vahingollisena, vääränä opetuksena.
Varmaan on kenties jokaisen kristillisen kirkon sisällä erilaisia käsityksiä ja sitä enemmän mitä hajanaisempi se on . Tietysti aina on hyvä että käsitykset tulevat aika ajoin ”puntariin” . Myös ihmisen henkilökohtainen elämä ja siitä seuranneet kokemukset vaikuttavat. Minuun kenties eniten on vaikuttanut F.C.Hedbergin kirjoitukset ja se vapaan armon omistaminen , joka on iloa, rauhaa ja vapautta että puolestani on kaikki tehty ja saan kertoa siitä eteenpäin ilmoituksena mitä Jumala on puolestamme tehnyt . Ja tietysti oman Srk opetus on ollut merkittävä asia luterilaisuuden löytämisessä . Hullua mutta vaikka olen ollut luterilainen ikäni niin tunsin sen vasta kun oli Srk siinä raamatullisessa mielessä . Nämä asiat varmaan on hiukan eri lailla vanhoissa kirkoissa kuin luterilaisuudessa ollut Suomessa , kun luterilaisuus suomessa on valtion ohjauksessa tai sen isossa vaikutuspiirissä ja altiina aina myös ajan suuntauksille . Luterilaisuus usko keskittyy Jumalan armotekoihin joiden varaan elämämme lopulta jää ja siksi armonvälineet on keskiössä.
Timo kirjoitat; ” Ei luterilaiseen oppiin pelastuksesta kuulu hyvät teot ” Tähän totesin, että luterilainen tunnustus erottaa nämä.
2. Kohta taas luterilaisessa tunnustus kirjoissa yhdistää pelastukseen teot. Luterinainen tunnus voi yllättää niitä luterilaisia jotka ajattelevat, että teot eivät kuulu pelastukseen. Näin luterilainen tunnustus opettaa samanaikaisesti kahta ristiriitaista näkemystä, tekojen suhteesta pelastukseen. Varmaan muistat tämän tunnuskirjojen kohdan.
Sami!
Otetaan vain Jumalan sana sellaisena kuin se on , armosta Jumala on meidät pelastanut ja se perusta on yksin Golgatan sovitustyö . Jumala on tehnyt meidät eläväksi , antanut meille elävän uskon tekemään hyviä tekoja . Kuitenkaan kuollut ei voi tehdä hyviä , Jumalalle kelpaavia tekoja , vaan Kristuksessa .Evankeliumi tulee saarnata ilman tekoja , siinä ei ole muutakuin Jumalan teko Kristuksessa .
Olin muutama vuosi sitten läheisen kaverini kuolinvuoteella hänen siskonsa kanssa ja pitkän ajomatkan aikana keskustelimme pelastuskysymyksestä ja kuolinvuoteen vieressä ollut Lutherin hartauskirja ”mannaa Jumalan lapsille” ja tämä sisko sisko avasi kirjan ja katsoi pitkään yhtä tekstiä jossa oli Paavalin kirjeestä teksti efesolaisille;
8Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — 9ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Ja tämä sisko kysyi että tästäkö me tullessa puhuimme ? Muutaman tunnin päästä ystäväni meni tajuttomaksi ja oli hengissä vielä aamuyöhön saakka .Sairaanhoitaja oli 17l nestettä ottanut pois hänen kehostaan ja hän kyyneleet silmissä sanoi että ” tämä se vaan jaksaa kiittää kun oli lähti ystäväni luota jotain tippaa laittamasta . Ne kaikki keskustelut siinä rakkaan ihmisen luona oli ikimuistoisia ja jälleennäkemistä odottaen , ei lopullista surua , koska hän iloisin sanoi että haluaa mennä Jeesuksen luo mieluummin kun jäädä tuskaan ja vaivaan .
Ei tartte miettiä tekoja kun pelastuksemme lepää Kristuksen täytetyssä työssä
Jumala vanhurkauttaa jumalattoman ja tekee kuolleesta elävän ja elävä usko synnyttää tekoja .
Asia on yksinkertainen ja meidät on kutsuttu ilosanomaa viemään sellaisena kuin se , eikä lisätä vaatimuksia ja kuormia ihmisten kannettaviksi . Kristuksessa pysyminen , oleminen synnyttää tekoja jotka hän on edeltäpäin valmistanut ja hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen . Ja näin yksin Jumala on myös kiitoksemme aihe.
Sami ! Vetosit tunnuskirjaan ja varmaan tarkoitit yksimielisyyden ohjetta , jossa käydään läpi uskon ja tekojen suhdetta
Lainaus:
Oikeita hyviä tekoja ei tehdä omin, luonnollisin voimin. Niitä syntyy vasta sitten, kun ihminen on uskossa päässyt sovintoon Jumalan kanssa ja kun Pyhä Henki on hänet uudistanut eli, Pyhän Paavalin sanoja lainataksemme, kun hänet on luotu uudestaan (Ef. 2:10) ”Kristuksessa Jeesuksessa
Kristuksen sovitustyötä ei tule halventaa eikä himmentää eikä laittaa siihen mitään ihmismielen mukaisia ehtoja .
Tämä kiista on tekojen ja uskon välisestä suhteesta on ollut reformaation ajoista saakka jännitteenä katolilaisten ja luterilaisten välillä . Tai ehkä asia on niin että katolilaiset vastustavat luterilaista oppia joka on mielestäni hyvin selvää Paavalin kirjeiden valossa . Yksin armosta , yksin uskosta yksin Kristuksen työn tähden .Hyvä on focusoida aihe juuri Paavalin opetuksiin koska se täytyy olla lähde asian keskiössä .
Timo, lainaamassasi tunnuskirjojen kohdassa ei puhuta ollenkaan, vaan aivan eri asiasta.
Sami!
Eikö me keskustella hyvien tekojen liittymisestä pelastukseen ? Eli pelastus ja usko ensin ja sitten Kristuksessa elämän saanut voi tehdä hyviä tekoja.
Oikeita hyviä tekoja ei tehdä omin, luonnollisin voimin. Niitä syntyy vasta sitten, kun ihminen on uskossa päässyt sovintoon Jumalan kanssa ja kun Pyhä Henki on hänet uudistanut
Eikö tuo kohta juuri osoita että ihminen on täysin kykenemätön tekemään hyviä tekoja omassa itsessään?
Siis Kristuksessa voimme tehdä hyviä tekoja ja hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä .
Usko Kristukseen synnyttää tekoja , koska hän vaikuttaa sen Pyhän Henkensä kautta , niin kuin sana opettaa ja vaikka kuva olemisesta viinipuussa. Ei oksa yksin tuota mitään elämää vaan se puu joka ottaa voimansa juurista .
Miksi on nyt Sami vaikeaa ottaa vastaan sana , että olemme armosta pelastettuja ?
Millaista evankeliumia sinä tahdot julistaa ja kertoa ihmisille?
Onko siinä jotakin väärää kun ihmiselle tarjotaan evankeliumi , Jumalan ilmoituksena ilman mitään lisäyksiä ? Ja halutaan ihminen sen jälkeen opettaa tuntemaan paremmin Kristus .
Timo, kyllä emme keskustele tekojen liittymisestä pelastukseen, mutta emme keskustele tekojen liittymisestä pelastukseen ennen uskoa ja uudestisyntymistä. Eli laitan vielä numeroiden.
1. Tekojen merkitys ennen uudestisyntymistä ja uskoa.
2. Tekojen merkitys pelastukseen uudestisyntyneessä.
Tuli epäselvästi, uudestaan. Kyllä keskustelemme tekojen liittymisestä pelastukseen, mutta emme kestustele tekojen liittymisestä pelastukseen ennen uskoa ja uudestisyntymistä. Ja sitten numeroiden, kuten edellä.
Niin syntinen luonto on sama ennen uudestisyntymistä ja sen jälkeen ja siitä ei synny mitään Jumalalle kelpaavaa. Sitten Jumalan lapsen elämä tuottaa niitä tekoja kun vaeltaa Kristuksessa .
Armosta pelastettu – teot seuraavat, mutta ei siitä Kristuksen sovitustyöstä ei mitään puuttunut pelastukseemme , johon ihminen kastettuna saa uskoa ja laittaa koko turvansa .